Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tykkään leipoa ja se ei ole minulle mikään iso projekti tai vaiva - ja tuon niitä mielelläni töihin, mutta...
Tuon noin kerran viikossa (usein meidän aamupalaveriin) mukanani jotain leipomaani hyvää. Tykkään leipoa ja se sujuu minulla helposti, ja sotkematta koko köökiä.
Teen suolaisia piirakoita, tai jonkun kääretortun, mantelikeksejä, täytekeksejä, muffinseja - mitä nyt sattuu kiinnostamaan.
Kotona niitä ei voi aina syödä, ja sitäpaitsi minusta kiva tuoda niitä, kun ihmiset (varsinkin meidän miehet9 ilahtuu niitä ja tykkäävät maistaa!
Niin miten se voikin sitten joidenkin toisten napaa hiertää?? Huomioikaa, että minä itse en pidä meteliä tuomisistani, enkä vaadi mitään kehukuoroja tai pävittelyä asiasta. Laitan esille ja jos joku erikseen kysyy niin sanon vaan että kaikille käyttöön.
Toiset aloittaa suureen ääneen päivittelemään, että "kylläpä sinä se jaksat" ja "voivoi miten sulla riittää tämmöisiin aikaa", "voi olisinpa minäkin yhtä energinen iltaisin" ja niin edelleen.
Vihjaillaan selvästi, että minä olen jotekin ylisuorittava kun leipaisen illan päätteeksi uutisia katsoessani jonkun muffinssipellillisen.
Sitten pällistellään kaloreita ja voivoi kun lihottaa ja eieieiei voi syödä kun niin paljon on lihottavaa.
Mikä siinä voi niin paljon olla puheenaihetta? Minähä ne teen, omalla ajallani, enkä vaadi siitä mitään spektaakelia.
Mutta voi- voi kun toiset ne vaan jaksaa ja toisilla on sitä aikaa (??) ja muuta piilovittuilua. Älkää sitten syökö jos niin häiritsee.
Kommentit (671)
Vierailija kirjoitti:
Mistä te edes puhutte?En ole ikinä ollut työpaikassa jonne tuodaan jotain pullaa tai vastaavaa.Eikä ole edes käynyt mielessä tuoda.
No sit sitä ei tosiaan tapahdu muuallakaan.
Ja vinkki: aloituksen lukemalla selviää yleensä puheenaihe, ainakin Antti viitteitä siitä. puhuttiin siis siitä, että joku leipoo töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta olisi ihanaa jos joku toisi työpaikalle joka viikko jotain leivonnaisia. Ei yksi leivos viikossa nyt ketään voi satuttaa. Kuullostaa vähän siltä että niillä jotka valittaa kaloreiden määrästä on joko ongelmia hallita herkuttelun määrää tai sitten täysin jotain fittness ihmisiä joilla on typerän tiukka ruokavalio. Itse kallistun myös enemmän jälkimmäiseen, en esim koskaan itse osta kotiin mitään leivonnaisia sillä ne eivät ole ns intohimoni, mutta estääkö se minua syömästä yhtä leivosta viikossa jonka työkaveri olisi tehnyt? Ei. Ei ruokavalioni niin tiukka kuitenkaan ole. Jokainen tehköön sitä mikä tekee onnelliseksi. Jos joillekin tulee siitä ongelma siten että alkaa valitus, niin ensimmäinen asia joka mieleeni auttamatta tulee on mustasukkaisuus. Miksi antaa onni jollekin toiselle kun itsellä ei sitä ole. Tämä on minusta ongelma jonka olen huomannut monessa suomalaisessa. Toisen onnea ei vaan osata hyväksyä. Kaikki pitää tulla vain itselle. Ja sitten ärsyttää kun vastaan tulee se joka osaa ajatella muitakin. Mutta se on silloi heidän ongelmansa, ei sinun! :D
Apua, luin ensimmäisen sivun ja totesin että yrittäjänä olo (ilman työyhteisöä) onkin ihan kivaa. Ihan sairasta meininkiä, ilmankos meitä holhottaan koko ajan enemmän kun ihmiset on tälläisiä!
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi ihanaa jos joku toisi työpaikalle joka viikko jotain leivonnaisia. Ei yksi leivos viikossa nyt ketään voi satuttaa. Kuullostaa vähän siltä että niillä jotka valittaa kaloreiden määrästä on joko ongelmia hallita herkuttelun määrää tai sitten täysin jotain fittness ihmisiä joilla on typerän tiukka ruokavalio. Itse kallistun myös enemmän jälkimmäiseen, en esim koskaan itse osta kotiin mitään leivonnaisia sillä ne eivät ole ns intohimoni, mutta estääkö se minua syömästä yhtä leivosta viikossa jonka työkaveri olisi tehnyt? Ei. Ei ruokavalioni niin tiukka kuitenkaan ole. Jokainen tehköön sitä mikä tekee onnelliseksi. Jos joillekin tulee siitä ongelma siten että alkaa valitus, niin ensimmäinen asia joka mieleeni auttamatta tulee on mustasukkaisuus. Miksi antaa onni jollekin toiselle kun itsellä ei sitä ole. Tämä on minusta ongelma jonka olen huomannut monessa suomalaisessa. Toisen onnea ei vaan osata hyväksyä. Kaikki pitää tulla vain itselle. Ja sitten ärsyttää kun vastaan tulee se joka osaa ajatella muitakin. Mutta se on silloi heidän ongelmansa, ei sinun! :D
Rakastan herkkuja. Täydellisiä, upeita, maistuvia herkkuja. Mutta syön niitä vain silloin, kun ne ovat todella sen arvoisia, että niistä voi nauttia. En siis söisi jotain perusjuttuja kerran viikossa siksi, että työkaveri tuo niitä töihin - ihan turhia kaloreita, joista ei koidu mitään iloa. Sen sijaan saatan kerran kuukaudessa panostaa kunnolla suklaakakun palaan.
Syömisen tulee olla ilo, ei sosiaalinen velvollisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi ihanaa jos joku toisi työpaikalle joka viikko jotain leivonnaisia. Ei yksi leivos viikossa nyt ketään voi satuttaa. Kuullostaa vähän siltä että niillä jotka valittaa kaloreiden määrästä on joko ongelmia hallita herkuttelun määrää tai sitten täysin jotain fittness ihmisiä joilla on typerän tiukka ruokavalio. Itse kallistun myös enemmän jälkimmäiseen, en esim koskaan itse osta kotiin mitään leivonnaisia sillä ne eivät ole ns intohimoni, mutta estääkö se minua syömästä yhtä leivosta viikossa jonka työkaveri olisi tehnyt? Ei. Ei ruokavalioni niin tiukka kuitenkaan ole. Jokainen tehköön sitä mikä tekee onnelliseksi. Jos joillekin tulee siitä ongelma siten että alkaa valitus, niin ensimmäinen asia joka mieleeni auttamatta tulee on mustasukkaisuus. Miksi antaa onni jollekin toiselle kun itsellä ei sitä ole. Tämä on minusta ongelma jonka olen huomannut monessa suomalaisessa. Toisen onnea ei vaan osata hyväksyä. Kaikki pitää tulla vain itselle. Ja sitten ärsyttää kun vastaan tulee se joka osaa ajatella muitakin. Mutta se on silloi heidän ongelmansa, ei sinun! :D
Rakastan herkkuja. Täydellisiä, upeita, maistuvia herkkuja. Mutta syön niitä vain silloin, kun ne ovat todella sen arvoisia, että niistä voi nauttia. En siis söisi jotain perusjuttuja kerran viikossa siksi, että työkaveri tuo niitä töihin - ihan turhia kaloreita, joista ei koidu mitään iloa. Sen sijaan saatan kerran kuukaudessa panostaa kunnolla suklaakakun palaan.
Syömisen tulee olla ilo, ei sosiaalinen velvollisuus.
No ei kai sua kukaan pakota?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa ikävää. Voisitko mulle leipoo, arvostaisin nätisti ja hiljaa ja söisin menemään niin paljon kun kehtaa ottaa? :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi ihanaa jos joku toisi työpaikalle joka viikko jotain leivonnaisia. Ei yksi leivos viikossa nyt ketään voi satuttaa. Kuullostaa vähän siltä että niillä jotka valittaa kaloreiden määrästä on joko ongelmia hallita herkuttelun määrää tai sitten täysin jotain fittness ihmisiä joilla on typerän tiukka ruokavalio. Itse kallistun myös enemmän jälkimmäiseen, en esim koskaan itse osta kotiin mitään leivonnaisia sillä ne eivät ole ns intohimoni, mutta estääkö se minua syömästä yhtä leivosta viikossa jonka työkaveri olisi tehnyt? Ei. Ei ruokavalioni niin tiukka kuitenkaan ole. Jokainen tehköön sitä mikä tekee onnelliseksi. Jos joillekin tulee siitä ongelma siten että alkaa valitus, niin ensimmäinen asia joka mieleeni auttamatta tulee on mustasukkaisuus. Miksi antaa onni jollekin toiselle kun itsellä ei sitä ole. Tämä on minusta ongelma jonka olen huomannut monessa suomalaisessa. Toisen onnea ei vaan osata hyväksyä. Kaikki pitää tulla vain itselle. Ja sitten ärsyttää kun vastaan tulee se joka osaa ajatella muitakin. Mutta se on silloi heidän ongelmansa, ei sinun! :D
Rakastan herkkuja. Täydellisiä, upeita, maistuvia herkkuja. Mutta syön niitä vain silloin, kun ne ovat todella sen arvoisia, että niistä voi nauttia. En siis söisi jotain perusjuttuja kerran viikossa siksi, että työkaveri tuo niitä töihin - ihan turhia kaloreita, joista ei koidu mitään iloa. Sen sijaan saatan kerran kuukaudessa panostaa kunnolla suklaakakun palaan.
Syömisen tulee olla ilo, ei sosiaalinen velvollisuus.
No ei kai sua kukaan pakota?
Ap:n kaltaiset kotileipurit vaativat maistamaan, koska he ovat nähneet vaivaa ja haluavat pyyteettömästi tarjota. Silloin on sosiaalinen pakkotilanne, josta laistan ilmoittamalla, että otan vain kahvia/teetä. Mistä seuraa se, että ap ja kaltaisensa vetävät herneen nenään, kun ei kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kai muistat kirjoittaa tuoteselosteet?
Vierailija kirjoitti:
Leipaisen? Mitä v....a? Mikset kirjoita leivon?
Ällöttää niin tuo leipaisen-sana...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On epäkohteliasta ottaa niitä sanomatta "sä se jaksat, onpa sulla aikaa leipoa, tms" vaik ois itse leiponut kotona illalla. Niin vaan kuuluu tehdä. Miksi työkavereiden pitäis ne syödä jos et syö itsekään ap? Työkavereiden sanoit valittelevan että lihoo, no siksi et itsekään niitä syö.
Meillä tuo meni siihen että kun yksi toi keksipaketin ihan huvikseen, toisen piti pistää paremmaksi, yksi lopulta teki täytekakun(!!!) Ollakseen parempi kun muut ja se keksipaketin tuoja.
Vierailija kirjoitti:
On epäkohteliasta ottaa niitä sanomatta "sä se jaksat, onpa sulla aikaa leipoa, tms" vaik ois itse leiponut kotona illalla. Niin vaan kuuluu tehdä. Miksi työkavereiden pitäis ne syödä jos et syö itsekään ap? Työkavereiden sanoit valittelevan että lihoo, no siksi et itsekään niitä syö.
Meillä tuo meni siihen että kun yksi toi keksipaketin ihan huvikseen, toisen piti pistää paremmaksi, yksi lopulta teki täytekakun(!!!) Ollakseen parempi kun muut ja se keksipaketin tuoja.
Ollakseen parempi vai ollakseen vieraanvaraisempi ja anteliaampi? Miksi joillain on tarve ajatella kaikki negatiivisen kautta, myös muiden hyvät työt? Varmaan raskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi ihanaa jos joku toisi työpaikalle joka viikko jotain leivonnaisia. Ei yksi leivos viikossa nyt ketään voi satuttaa. Kuullostaa vähän siltä että niillä jotka valittaa kaloreiden määrästä on joko ongelmia hallita herkuttelun määrää tai sitten täysin jotain fittness ihmisiä joilla on typerän tiukka ruokavalio. Itse kallistun myös enemmän jälkimmäiseen, en esim koskaan itse osta kotiin mitään leivonnaisia sillä ne eivät ole ns intohimoni, mutta estääkö se minua syömästä yhtä leivosta viikossa jonka työkaveri olisi tehnyt? Ei. Ei ruokavalioni niin tiukka kuitenkaan ole. Jokainen tehköön sitä mikä tekee onnelliseksi. Jos joillekin tulee siitä ongelma siten että alkaa valitus, niin ensimmäinen asia joka mieleeni auttamatta tulee on mustasukkaisuus. Miksi antaa onni jollekin toiselle kun itsellä ei sitä ole. Tämä on minusta ongelma jonka olen huomannut monessa suomalaisessa. Toisen onnea ei vaan osata hyväksyä. Kaikki pitää tulla vain itselle. Ja sitten ärsyttää kun vastaan tulee se joka osaa ajatella muitakin. Mutta se on silloi heidän ongelmansa, ei sinun! :D
Rakastan herkkuja. Täydellisiä, upeita, maistuvia herkkuja. Mutta syön niitä vain silloin, kun ne ovat todella sen arvoisia, että niistä voi nauttia. En siis söisi jotain perusjuttuja kerran viikossa siksi, että työkaveri tuo niitä töihin - ihan turhia kaloreita, joista ei koidu mitään iloa. Sen sijaan saatan kerran kuukaudessa panostaa kunnolla suklaakakun palaan.
Syömisen tulee olla ilo, ei sosiaalinen velvollisuus.
No ei kai sua kukaan pakota?
Ap:n kaltaiset kotileipurit vaativat maistamaan, koska he ovat nähneet vaivaa ja haluavat pyyteettömästi tarjota. Silloin on sosiaalinen pakkotilanne, josta laistan ilmoittamalla, että otan vain kahvia/teetä. Mistä seuraa se, että ap ja kaltaisensa vetävät herneen nenään, kun ei kelpaa.
Just niin. Oot töykeä jos et ota jokaista tarjottua leipomusta. Mieluummin oon töykeä enkä ota, en jää kiitollisuudenvelkaakaan. Ellei oikeasti joskus maistu, mut yleensä ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On epäkohteliasta ottaa niitä sanomatta "sä se jaksat, onpa sulla aikaa leipoa, tms" vaik ois itse leiponut kotona illalla. Niin vaan kuuluu tehdä. Miksi työkavereiden pitäis ne syödä jos et syö itsekään ap? Työkavereiden sanoit valittelevan että lihoo, no siksi et itsekään niitä syö.
Meillä tuo meni siihen että kun yksi toi keksipaketin ihan huvikseen, toisen piti pistää paremmaksi, yksi lopulta teki täytekakun(!!!) Ollakseen parempi kun muut ja se keksipaketin tuoja.Ollakseen parempi vai ollakseen vieraanvaraisempi ja anteliaampi? Miksi joillain on tarve ajatella kaikki negatiivisen kautta, myös muiden hyvät työt? Varmaan raskasta.
Mä tunnen mun työkaverit. Kyseessä puhdas halu olla muita parempi. Tuossa tapauksessa. Kaikki alkoi kun toiset toi välillä keksejä huvikseen. Minäkin. Loppui sekin sit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On epäkohteliasta ottaa niitä sanomatta "sä se jaksat, onpa sulla aikaa leipoa, tms" vaik ois itse leiponut kotona illalla. Niin vaan kuuluu tehdä. Miksi työkavereiden pitäis ne syödä jos et syö itsekään ap? Työkavereiden sanoit valittelevan että lihoo, no siksi et itsekään niitä syö.
Meillä tuo meni siihen että kun yksi toi keksipaketin ihan huvikseen, toisen piti pistää paremmaksi, yksi lopulta teki täytekakun(!!!) Ollakseen parempi kun muut ja se keksipaketin tuoja.Ollakseen parempi vai ollakseen vieraanvaraisempi ja anteliaampi? Miksi joillain on tarve ajatella kaikki negatiivisen kautta, myös muiden hyvät työt? Varmaan raskasta.
Vaikka tuon esittäis niin että joku haluaa olla anteliaampi, silti se on sitä että yritetään pistää paremmaksi.
Ilmeisesti ap:ta häiritsee paljon tämä asia. Pitäis kehua aina että onpa hyvää,voi kiitos kiitos...
Etkö ymmärrä että on kohteliasta sanoa että "sinä se jaksat leipoa"
Jos vähän harventaisit niitä kertoja kun viet niitä töihin. Eri asia jos on merkkipäivä, mutta ei liian usein.
Ruoka on intiimi asia jota ihmiset laittaa sisäänsä. Olet vallanhaluinen ja huomionkipeä.
Viestität työpaikalle että sulla on tylsä elämä. Yleensä kun leivotaan perheelle, ystäville, yhdistykseen ym.
Hanki elämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tuo meni siihen että kun yksi toi keksipaketin ihan huvikseen, toisen piti pistää paremmaksi, yksi lopulta teki täytekakun(!!!) Ollakseen parempi kun muut ja se keksipaketin tuoja.
Ollakseen parempi vai ollakseen vieraanvaraisempi ja anteliaampi? Miksi joillain on tarve ajatella kaikki negatiivisen kautta, myös muiden hyvät työt? Varmaan raskasta.
Vaikka tuon esittäis niin että joku haluaa olla anteliaampi, silti se on sitä että yritetään pistää paremmaksi.
Eikö sitä voi vain ajatella, että haluaa jakaa omastansa ja ilahduttaa toisia? En ymmärrä yhtään tätä logiikkaa, että kaikki kiva tekeminen pitää vääntää kilpailuksi ja pahantahtoiseksi.
Varmaan ihminen peilaa itseään muihin, että jus itse on sillä asenteella, että yrittää jotain ilkeää, näkee muutkin ilkeinä. Tosi harmi, koska suurin osa ihmisistä on hyviä ja hyvää tarkoittavia.
Wallah! kirjoitti:
Kyseessä työyhteisö, jossa kaikki ovat miehiä ja osa sinkkuja, eli leipojaa ei ole omasta takaa.
Mullakin tämä särähti silmään, luin miehellekin ja se repesi. Meillä mies leipoo kaiken, leivistä suolaisiin ja makeisiin. Olen myös niitä töihin vienyt, painaisin varmaan 200kg jo jos kaikki söisin, mitä se leipoo :D
Mä teidän kans monta n 50v miestä jotka leipoo. Sinkkuja ovat osa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tuo meni siihen että kun yksi toi keksipaketin ihan huvikseen, toisen piti pistää paremmaksi, yksi lopulta teki täytekakun(!!!) Ollakseen parempi kun muut ja se keksipaketin tuoja.
Ollakseen parempi vai ollakseen vieraanvaraisempi ja anteliaampi? Miksi joillain on tarve ajatella kaikki negatiivisen kautta, myös muiden hyvät työt? Varmaan raskasta.
Vaikka tuon esittäis niin että joku haluaa olla anteliaampi, silti se on sitä että yritetään pistää paremmaksi.
Eikö sitä voi vain ajatella, että haluaa jakaa omastansa ja ilahduttaa toisia? En ymmärrä yhtään tätä logiikkaa, että kaikki kiva tekeminen pitää vääntää kilpailuksi ja pahantahtoiseksi.
Varmaan ihminen peilaa itseään muihin, että jus itse on sillä asenteella, että yrittää jotain ilkeää, näkee muutkin ilkeinä. Tosi harmi, koska suurin osa ihmisistä on hyviä ja hyvää tarkoittavia.
Jos olisit lukenut tuon mun kommentin, niin kirjoitin että monet toi ihan huvikseen aina jotain, minäkin, keksejä tms kahville, ihan muuten vaan, kunnes yksi leipoi itse (leipoo paljon muutenkin) ja silloin meidän työpaikan kateellisin ja katkerin, pahaa toisista puhuva tyyppi ilmoitti että hänpä leipoo täytekakun ja niin leipoi oikein ison ja komean ja koristellun monikerroksisen kakun, valitti vielä kuinka paljon vaivaa ja rahaa siihen meni kun piti ravata monessa kaupassa ja ainekset on kalliita jne ja annosteli kaikille lautaselle valmiiksi isot jättipalat kakkua ja happamana katseli muita ja ei itse edes syönyt sitä.
Silloin loppui muittenkin ihan vaan toisten iloksi tuomat keksit, vaikkei asiasta ole puhuttukaan, koska kaikki tajusi tuon mikä siinä oli ajatuksena. Ja ei, en ole negatiivinen ihminen, mutta tajuan kyllä mitä ympärillä tapahtuu. Aiemmissakin työpaikoissa on ihmiset tuoneet keksejä tai karkkia tms joskus ja se on ollut ihan vaan ystävällisyyttä, niinkun meillä oli tuo keksien tuonti ennen tuota täytekakku episodia.
Alue: Aihe vapaa
Arvasinkin, että tähän voi olla vaikeaa vastata.