Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tykkään leipoa ja se ei ole minulle mikään iso projekti tai vaiva - ja tuon niitä mielelläni töihin, mutta...
Tuon noin kerran viikossa (usein meidän aamupalaveriin) mukanani jotain leipomaani hyvää. Tykkään leipoa ja se sujuu minulla helposti, ja sotkematta koko köökiä.
Teen suolaisia piirakoita, tai jonkun kääretortun, mantelikeksejä, täytekeksejä, muffinseja - mitä nyt sattuu kiinnostamaan.
Kotona niitä ei voi aina syödä, ja sitäpaitsi minusta kiva tuoda niitä, kun ihmiset (varsinkin meidän miehet9 ilahtuu niitä ja tykkäävät maistaa!
Niin miten se voikin sitten joidenkin toisten napaa hiertää?? Huomioikaa, että minä itse en pidä meteliä tuomisistani, enkä vaadi mitään kehukuoroja tai pävittelyä asiasta. Laitan esille ja jos joku erikseen kysyy niin sanon vaan että kaikille käyttöön.
Toiset aloittaa suureen ääneen päivittelemään, että "kylläpä sinä se jaksat" ja "voivoi miten sulla riittää tämmöisiin aikaa", "voi olisinpa minäkin yhtä energinen iltaisin" ja niin edelleen.
Vihjaillaan selvästi, että minä olen jotekin ylisuorittava kun leipaisen illan päätteeksi uutisia katsoessani jonkun muffinssipellillisen.
Sitten pällistellään kaloreita ja voivoi kun lihottaa ja eieieiei voi syödä kun niin paljon on lihottavaa.
Mikä siinä voi niin paljon olla puheenaihetta? Minähä ne teen, omalla ajallani, enkä vaadi siitä mitään spektaakelia.
Mutta voi- voi kun toiset ne vaan jaksaa ja toisilla on sitä aikaa (??) ja muuta piilovittuilua. Älkää sitten syökö jos niin häiritsee.
Kommentit (671)
No jospa ne todellakaan eivät halua syödä niitä tuomisiasi kun niistä tosiaan lihoo, mutta haluavat kuitenkin antaa tunnustusta vaivannäöstä sanomalla noita asioita. Onko se niin vaikea ymmärtää? Miksi ihan vetämällä vetää herneen nenään tällaisestakin asiasta...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. Meilläkin on töissä tällainen leipaisija. Mua ihan oikeasti ärsyttää se sädekehä, jota hän hamuaa leipaisuistaan itselleen. Porukka käy hamuamassa leipaisuja hänen työpisteensä luota, ihan oikeasti hän on varmaan saanut urallaan kohotusta leipaisujensa vuoksi.
Ap, lyön vaikka vetoa, että sulla ei ole lapsia. Ja jos vaikka olisikin, niin sitten sulla on varmaan mies joka hoitaa ne, jotta sä pääset leipaisemaan jatkuvasti.
Hyvä ketju pitkästä aikaa, oikein hyvinvointiyhteiskunnan arjen murheiden huipentuma. Huumoria. Harmi, kun meillä ei töissä ole yhtään vallankäyttöleipojaa, ihan kanttiinista pitää itse ostaa kahvipullat omilla rahoilla ja ihan itseään saa syyttää heikosta selkärangasta ja turhista kaloreista.
Mun miehen työpaikalla on mies, joka leipoo useasti jotain hyvää työkavereille. (Kaikki miehiä) En ole koskaan kuullut mistään vallankäytöstä tai tuputtamisesta puhuttavan.
Äijät vetää mokkapalat naamaan ja jatkaa hommia.
Tämän ketjun takia loppuu monen työpaikalla herkuttelu. 😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinänsä olen samaa mieltä monien kirjoittajien kanssa että pullan tuominen tai tuomatta jättäminen on aika pieni ongelma, mutta toisaalta viikottainen leipomisien tuominen kuulostaa silti aika paljolta kun kyseessä on työpaikka.
Tällainen leipaisija voisi miettiä tunteeko olevansa arvokas osa työyhteisöä ihan omana itsenään ja oman työnsä perusteella, vai kokeeko tarvetta ostaa porukan hyväksyntää tuomalla leipomuksia joka viikko. Siinä että haluaa ilahduttaa muita ei ole mitään pahaa, mutta monesti muiden lahjoilla ilahduttamisen takana on kokemus omasta arvottomuudesta. Jos tuntee ettei omana itsenään ole huomaamisen tai arvostuksen arvoinen, pitää rakentaa lisäksi joku arvostettava persoonan osa, esimerkiksi ylenmääräinen avuliaisuus, lahjojen antaminen tms. jotta voi tuntea riittävänsä.
Minä osaan leipoa mutten kanna leipomuksia työpaikalle, poikkeuksena merkkipäivät.
Yksi ammateistani on leipuri-kondiittori, teen nykyisin muuta työtä. Leivon vain maksua vastaan.
Tuollainen viikottain herkkujen vienti on ihan liikaa keneltä tahansa ihan jo kustannussyistä.
Tekijälle tuottaa mielihyvää jos kehutaan tuotteita, tämä on päivänselvää.
Minultakin käy tekeminen nopeasti ja en koe sitä vaivaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohan johtuu vaan siitä, että heille tulee huono omatunto, kun eivät vastineeksi itse tuo leipomuksiaan. Siksi pitää mainostaa, ettei heillä ole aikaa. Se vaan käännetään tuollaiseen muotoon.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo kuulostaa lähinnä "small talkilta". Minusta nuo tilanteet on jotekin vaivaannuttavia, että joku tuo jotain vailla tarkoistusta ja sitten pitää jotain sanoakseen keksiä jotain että ei kuullosta kiittämättömältä.
Miten olisi esim. "Kiitos! Onpa hyvää", jos otat leipomuksia, ja "Ei kiitos", jos et ota.
Eikö tuo leipomusten tuominen ole sama asia, kuin innokas neuloja, joka antaa tekeleitään muille? Leipoo tai neuloo mielellään, mutta ei voi syödä itse kaikkea tai ei tarvitse 50 paria villasukkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se on vallankäyttöä, myös niiltä miehiltä, jotka oikein jälkikäteenkin kiittelevät. Hehän juuri saavat Ap:n ja kaltaisensa leipomaan aina vain lisää, ja nimenomaan siksi, että Ap on siinä uskossa, että miehet nyt ovat häneen tyytyväisiä ja että muut naiset kadehtivat ja suivaantuvat hänen pullistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 30-vuotias nainen enkä ikinä leivo töihin mitään, siivoa tai keitä kahvia. Ehkä kun olen ollut vuoden tai kauemmin yrityksessä. Kesätöissä tein sen virheen että yritin olla oma-aloitteinen väärässä paikassa ja kohta olin se joka keittää hyvää kahvia. Pahinta mitä nainen voi uralleen tehdä on alusta antaa mielikuva itsestään toisten jälkien siivoojana tai leipojana, jonkinlaisena naiseuden arkkityyppinä. Kyllähän kaikki kiittää ja kehuu, varsinkin miehet mutta kun kiinnostavia tehtäviä jaetaan tai ylennyksiä mietitään ei tule mieleen nainen joka tuo pullaa.
Naisvaltaisilla aloilla ei ole mitään mihin mennä ja ihmiset ovat yleensä vähän turhan sitoutuneita työpaikkoihinsa, ne ovat kuin toinen koti, otetaan äitiroolia ja hymistään kun joku sanoo että miten me selvittäis ilman tuota minnaa ja kun oikeasti tulee tiukka paikka niin kenkää tulee.Inhoan siivoamista, enkä erityisemmin pidä myöskään ruoanlaitosta, joten välttely on suhteellisen helppoa. Olen kuitenkin heikko yleiselle paineelle, ja kun meillä esimerkiksi kahvinkeitin hoidetaan "yhteisesti", niin joskus tulee siihen koskettua. Ja sitten halveksin vähemmän salaa kaikkia, jotka jättävät siivoamisen muille vaikka laite ilmoittaa kyllä kun se pitäisi tyhjentää, pestä, jne. Ei hyvä näinkään.
Minua ei ole palkattu siivoamaan toimistolle tai pesemään laitteita. Jos se olisi minun hommani olisi esimieheni siitä pitänyt sanoa. Juon kahvia jos sitä on ja olen juomatta jos ei ole. Toimiston kahvihirmut keittää koska juovat kahvia kuppitolkulla päivän aikana. Omat jälkeni siivoan aina päivän päätteeksi, kupit koneeseen, roskat roskiin jne.
En aio tehdä mitään, mitä 30-vuotiaan miehen ei odotettaisi tekevän. Mieskollegani täytti vuosia ja toi kakkua töihin - tyttöystävän leipomaa tietysti ja muut naureskeli että niin tietysti, ethän sinä itse tietenkään leiponut...
En hyväksy sekuntiakaan sitä että työpaikalla kunnianhimoista nuorta naista kohdellaan eri tavalla kuin kunnianhimoista nuorta miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkästään tuo "leipasen" kertoo koko tarinan totuuden...
Vähän ohi aiheen mutta LEIPASEEHAN P:kin aina tiikerikakun tms... =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin aikaisemmin työyhteisössä jossa oli aina keksejä pöydällä ja monta laatikkoa kaapissa varalla. Lisäaineita, rasvaa, sokeria.
Itse en syö hiilareita ja työkaverini on naispuolinen "Petri" salihirmu, ei syö makeaa ollenkaan. Hyvin menee kun ei kumpikaan roudaa kuin omat eväänsä.
Ap tarkoituksesi on päästä pätemään työyhteisössäsi ja boostata egoasi! Työssäosaamisesi lisäksi "leipäset" nyt vaan tästä milloin minkälaisenkin tortun. Vaikka kehuja ei tuotteistasi suulisesti tule, sinulle riittää se että kaikki leipomuksesi katoavat tarjottimelta. Mitä nopeammin katoavat, niin sen iloisemmaksi tulet koska silloin ne ovat olleet parhaita. Jos kukaan ei niitä söisi, et varmaan enää niitä töihisi toisi? Mittaat omaa egoasia, ja tarpeellisuuttasi työympäristössäsi tämän kautta. Mummoni oli juuri kaltaisesi henkilö. Hän ei ollut mikään itellektuaali vaan mittasi omanelämänsä arvon sen mukaan miten hyväksi hänen ruokansa ja leipomuksensa kehuttiin. Säälittävä henkilö hän oli omasta näkövinkkelistäni. Ja todellakin, ne miehet jotka innoissaan leipomuksiasi syövät, eivät välitä olisiko ne juuri sinun vai kaupasta hankitut! Pääasia että kahvipullaa on. Sorry.
Nykyään joka ryhmässä on myös laktoositon, gluteeniton ja vegaani. Otatko myös nämä syöjät huomioon, ettei jää paha mieli osalle?
Onnekseni olen miesvaltaisella alalla, meillä ei leivota 😁
Jokapäiväinen herkuttelu yleensä myös näkyy.
Mua kanssa häiritsee ne työpaikan herkut siinä mielessä, että se päivän herkku on sitten pois muusta herkuttelusta. Mielummin syön sitten vaikka perheen kanssa illalla jälkiruuan tms. Ylimäärinen pulla kans viikossa kyllä alkaa näkyä liikkumattomalla toimistohiirellä pitkässä juoksussa. Siis ei kiitos säännöllisesti mitään palaveripullia.
Korvapuustipäivän puusti. Ainoa onnistunut. Muut kaatuilivat uunissa 😟
Alue: Aihe vapaa
Mies kertoi, että yksi nuori mies, joka vielä opiskelee, saattaa huvikseen tuoda jonkun itse tekemänsä juustokakun tai jotain muuta kohtuu työlästä. Ei ole syöjiä omasta takaa...en itsekään tiennyt, olisko tuolle kommentille pitänyt nauraa, mutta kyllä mä vähän itkin, niinkuin kuvaannollisesti.