Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tykkään leipoa ja se ei ole minulle mikään iso projekti tai vaiva - ja tuon niitä mielelläni töihin, mutta...
Tuon noin kerran viikossa (usein meidän aamupalaveriin) mukanani jotain leipomaani hyvää. Tykkään leipoa ja se sujuu minulla helposti, ja sotkematta koko köökiä.
Teen suolaisia piirakoita, tai jonkun kääretortun, mantelikeksejä, täytekeksejä, muffinseja - mitä nyt sattuu kiinnostamaan.
Kotona niitä ei voi aina syödä, ja sitäpaitsi minusta kiva tuoda niitä, kun ihmiset (varsinkin meidän miehet9 ilahtuu niitä ja tykkäävät maistaa!
Niin miten se voikin sitten joidenkin toisten napaa hiertää?? Huomioikaa, että minä itse en pidä meteliä tuomisistani, enkä vaadi mitään kehukuoroja tai pävittelyä asiasta. Laitan esille ja jos joku erikseen kysyy niin sanon vaan että kaikille käyttöön.
Toiset aloittaa suureen ääneen päivittelemään, että "kylläpä sinä se jaksat" ja "voivoi miten sulla riittää tämmöisiin aikaa", "voi olisinpa minäkin yhtä energinen iltaisin" ja niin edelleen.
Vihjaillaan selvästi, että minä olen jotekin ylisuorittava kun leipaisen illan päätteeksi uutisia katsoessani jonkun muffinssipellillisen.
Sitten pällistellään kaloreita ja voivoi kun lihottaa ja eieieiei voi syödä kun niin paljon on lihottavaa.
Mikä siinä voi niin paljon olla puheenaihetta? Minähä ne teen, omalla ajallani, enkä vaadi siitä mitään spektaakelia.
Mutta voi- voi kun toiset ne vaan jaksaa ja toisilla on sitä aikaa (??) ja muuta piilovittuilua. Älkää sitten syökö jos niin häiritsee.
Kommentit (671)
Televisiota katsellessa leipaisee, eli tv on keittiössä tai keittiöstä on hyvä näkymä tv-huoneeseen. Ehkä leivontapöytä ja uuni ovat tv:n lähellä.
Siis minua ärsyttäisi ainakin tuo "televisiota katsoessa leipaisin".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä itsekin välillä tykkäisin leipoa, mutta en halua niitä leipomuksia oman perheen riesaksi.
Meillä mies eikä poika ole eritysen pullan perään. Minä yritän välttää, enkä viitsi leipoa isoja satseja vain tyttären syötäväksi.
Meillä leivotaan lähinnä juhliin.
Ei minua leipojat haittaa. Paitsi silloin, kun loukkaantuvat, ellei kaikki mussuta heidän puoliaan.
Olin paikassa, missä muutama työntekijä kantoi pullaa ja suklaata ja karkkia kahvipöytään koko ajan.
Ongelma tuli silloin, kun nämä supisivat keskenään, että kyllä se marttakin on ahne, heti on syömässä, eikä jätä muille. Ja huomaatko, että Sanna kahmi heti kolme palaa suklaata. On ne ahneita.
Lopulta kukaan ei uskaltanut pilliin ja herkkuihin koskea, alkoi kovaääninen moittimiben, että mikä on, kun ei kelpaa ja ei suinkaan tarvi olla kuin kuivan kesän orava. Miehetkin tykkäsi susta enemmän, jos olis muotoja.
Kahvihuoneessa tuli ahdistava paikka. Ja kyllä koin, että he olivat sosiaalisia vallankäyttäjiä ja loivat huonoa ilmapiiriä
Mä en tiiä mikä mua vaivaa mutta oon saanut tästä ketjusta todella paljon jotain sairasta nautintoa 😂 Ihan parasta av-antia!
Vierailija kirjoitti:
Miehen työpaikalla toivat jotkut kahvipullat aina kukin vuorollaan. Yksi piti tapanaan tuoda aivan ylivoimaisen yliäyräiden menevät kermakakku- leivosherkku-superkuorrutetut- pullat.
Selvisi, että kiusallaan ja nautti tilanteesta.
Nimittäin toiset söivät mielihalulla näitä herkkuja, kun kertakaikkiaan mieli tek,i eikä tuommoisia leivoskestejä heidän elämässään missään muuten näkynyt.
Mutta samalla oli kuulemma kitkerää kalkkia nämä herkut, kun piti miettiä kuumeisesti, että mitä helvettiä sitä sitten kehtaa tuoda omalla vuorollaan. Toivat yleensä lidn mariekeksejä tai akkansa margariiniin ja mahdollisimman vähällä sokerilla tehtyjä, kivikovia korvapuusteja.
Siinä sitten tämä super-leipomusten tuoja saattoi oikein hieroa vielä asiaa heille naamalle, että kuinka on kovia nämä pullat ja jotenkin jauhoisia keksejä, ei vaan ollut viime kuussa kun joku muu tarjosi, muistatteko.... Huvinsa kullakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen työpaikalla toivat jotkut kahvipullat aina kukin vuorollaan. Yksi piti tapanaan tuoda aivan ylivoimaisen yliäyräiden menevät kermakakku- leivosherkku-superkuorrutetut- pullat.
Selvisi, että kiusallaan ja nautti tilanteesta.
Nimittäin toiset söivät mielihalulla näitä herkkuja, kun kertakaikkiaan mieli tek,i eikä tuommoisia leivoskestejä heidän elämässään missään muuten näkynyt.
Mutta samalla oli kuulemma kitkerää kalkkia nämä herkut, kun piti miettiä kuumeisesti, että mitä helvettiä sitä sitten kehtaa tuoda omalla vuorollaan. Toivat yleensä lidn mariekeksejä tai akkansa margariiniin ja mahdollisimman vähällä sokerilla tehtyjä, kivikovia korvapuusteja.
Siinä sitten tämä super-leipomusten tuoja saattoi oikein hieroa vielä asiaa heille naamalle, että kuinka on kovia nämä pullat ja jotenkin jauhoisia keksejä, ei vaan ollut viime kuussa kun joku muu tarjosi, muistatteko.... Huvinsa kullakin.
Tätä täytyy arvostaa kyllä. Hienostunutta -ittuilua joka osuu ja uppoaa jokaiseen, joka niitä herkkuleivoksia aina syö!
En kyllä tarkoittaisi ilkeilyksi, jos sanoisin jonkun tuomisista noin... Oikeasti suurimman osan päivistä avaan vain tonnikalapurkin ja syön sen suoraan purkista tai otan jääkaapista pari nakkia. Siinä on minun jaksamiseni työpäivän jälkeen, enkä ole iloinen asiasta. Tsemppiä ihanille leipojille, jatkakaa vaan, älkääkä muista murehtiko!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on töissä kaltaisesi tyyppi. Ollaan jo opittu, että kun maanantaipalaverissa on tarjolla leivonnaisia, niin kiitetään kauniisti ja sanotaan, että otan vain kahvia. Eikä kukaan meistä enää syö murustakaan näistä tarjoiluista. Leipoja yrittää, että toki nyt otatte, maistakaa edes, ja me hymyilemme kohteliaasti, mutta muistutamme, että sanoin juuri ottavani vain kahvia.
Näin siksi, että tämä leipomisekspertti todella nauttii siitä vallankäytöstä, jota hän sai kokea, kun mietimme kaloreita ja turhaa syömistä sekä sitä vaivaa, jota toinen toistaan hienommat luomukset olivat vaatineet. Lisäksi hän jaksoi muistuttaa sitä, että ei ota mitään korvausta tarjoiluista,ilokseen vain leipoo. Ja samaan hengenvetoon kertoo, miten kallis oli joku marsipaanileikkuri, jolla oli tehnyt kukkien terälehtiä tms.
Joten leivo ihan rauhassa, minä kiitän, en kehu, ja juon kahvini ilman pullaa.
Mitä mä just luin🤯 Joku jaksaa nähdä vaivaa ja leipoa niin muut ei tahallaan syö ettei leipoja luule saavansa valtaa?? Kannattaa varmaan hakea apua jos on noin pahat harhat. Jotkut tykkää leipoa eikä niitä jakaa itse kaikkia syödä. Heidin minäkin sitten töihin niitä herkkuja. Syö nyt vaan kun mieles tekee kuitenki. Vai oletko kateellinen kun et itse osaa tai jaksa leipoa muille.
Ikivanha ketju, vain muutama uusin postaus tältä päivältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en tiiä mikä mua vaivaa mutta oon saanut tästä ketjusta todella paljon jotain sairasta nautintoa 😂 Ihan parasta av-antia!
Palstaa seuratessa aölaa pikkuhiljaa selvitä, mikä naistyöpaikoissa kaihertaa. Mutta kai tuo kaikki on heistä luonnollista. Miltä tuntuu jos joku tuo pullaa. Miltä tuntuu jos kukaan ei tuo pullaa. Miltä tuntuu jos joky syö, miltä tuntuu jos joku ei syö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tiiä mikä mua vaivaa mutta oon saanut tästä ketjusta todella paljon jotain sairasta nautintoa 😂 Ihan parasta av-antia!
Palstaa seuratessa aölaa pikkuhiljaa selvitä, mikä naistyöpaikoissa kaihertaa. Mutta kai tuo kaikki on heistä luonnollista. Miltä tuntuu jos joku tuo pullaa. Miltä tuntuu jos kukaan ei tuo pullaa. Miltä tuntuu jos joky syö, miltä tuntuu jos joku ei syö.
Älä muuta sano. Meilläkin yksi työkaveri välillä tuo leipomuksiaan töihin, enkä kyllä ole osannut tehdä siitä noin isoa asiaa. Mielelläni syön ja kiitän leipojaa työpäivän piristyksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei tuollaiset ole mitään piilov1ttuilua tai muutakaan vihjailua, nyt olet vain harhaisesti lähtenyt ylitulkitsemaan (ehkä sinulla on alitajuisesti tieto siitä, että oletkin oikeasti ylisuorittaja)
tuollaisia kommentteja sanotaan siksi, että jotain pitää sanoa (small talk), ei voi vain mutistina olla ja ottaa tarjoomuksia vastaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei minua leipojat haittaa. Paitsi silloin, kun loukkaantuvat, ellei kaikki mussuta heidän puoliaan.
Olin paikassa, missä muutama työntekijä kantoi pullaa ja suklaata ja karkkia kahvipöytään koko ajan.
Ongelma tuli silloin, kun nämä supisivat keskenään, että kyllä se marttakin on ahne, heti on syömässä, eikä jätä muille. Ja huomaatko, että Sanna kahmi heti kolme palaa suklaata. On ne ahneita.
Lopulta kukaan ei uskaltanut pilliin ja herkkuihin koskea, alkoi kovaääninen moittimiben, että mikä on, kun ei kelpaa ja ei suinkaan tarvi olla kuin kuivan kesän orava. Miehetkin tykkäsi susta enemmän, jos olis muotoja.
Kahvihuoneessa tuli ahdistava paikka. Ja kyllä koin, että he olivat sosiaalisia vallankäyttäjiä ja loivat huonoa ilmapiiriä
Meillä taas ongelma on päinvastainen: nämä leipojat ja muiden herkkujen tuojat korostavat koko ajan, että kaikki on pakko syödä, koska he eivät aio viedä yli jääneitä herkkuja mukanaan kotiin. Yksinkertainen "ei" ei riitä vastaukseksi. On ihan oikeasti vastenmielistä syödä pomon mieliksi kolme donitsia tai useampi pala kakkua, koska muuten alkaa märiseminen siitä, kuinka kenellekään ei herkut kelpaa. Viimeksikin raahasin mukanani kotiin useamman palan piirakkaa, joka sittemmin homehtui ja lensi roskikseen.
Vähän off-topic, mutta minä olen nyt muutamaan otteeseen joutunut hieman kiusalliseen tilanteeseen. Pomo tarjosi taannoin kakkukahvit ja koko pieni henkilöstö oli paikalla. En sitten kehdannut uutena työntekijänä kieltäytyä kakusta, vaan otin pienen palasen "muiden mieliksi", vaikka olen allerginen tietyille ruoka-aineille. Seurauksena istuin sitten koko illan pytyllä ja oli lähellä etten etsinyt ämpäriä eteen...
Olen myös muutaman kerran ottanut muiden tuomia keksejä, koska en vaan kehtaa kieltäytyä (syytetään kuitenkin nirsoilusta).
toiset tosiaan tuntuvat käyttävän sitä sosiaalisen vallankäytön välineenä - olen huomannut saman!
Ja jotkut sitten vie niillä leipomuksillaan toisilta mahdollisuuden tuoda omia tuomisiaan töihin. Jos joku sitten tuo samana päivänä kuin se, joka useimmin on tehnyt leipomuksiaan, niin useinleipoja sitten aloittaa jonkinsortin marmatuksen siitä, että kun hän on tottunut tuomaan ja kun hän on aina tuonut tähän aikaan ja siitä ja siitä syystä. Sitten kukaan ei uskalla ottaa kuin sen vanhan leipojan tarjoomuksia ettei vain hänen mieltään loukata sitten, tai vaikuteta siltä, että ei olla tykättykään sen leipomuksista koskaan, kun kaikki nyt intopinkeänä lähti sen uudenlepomuksia tarjoavan leipomuksia syömään.
Kaikenkaikkiaan on joskus hyvin rasittavaa, jos ja kun aina sama henkilö tuo mukanaan leipomuksia. Ihan siitäkin riippumatta, että viakka miten selitettäsiiin, että eihän niitä ole pakko ottaa, niin silti niitä on pakko ottaa - sosiaalisesta pakosta.
Itse en jätä ilkeyttäni syömättä jos joku tuo leivonnaisia, vaan sen vuoksi, että refluksini estää syömästä lähes kaikkea makeaa. Ei huvita olla viikon huonovointinen sen vuoksi, että menin syömään yhden kakunpalan. Toisaalta en viitsi huudella sairauksistani, niin tyydyn vain sanomaan, että ei kiitos.
Mä varmaan sanoisin tällaiselle leipaisijalle, että voisitko tuoda ennemmin vaikka hyviä täytettyjä voileipiä, esim ruisleipiä kinkulla, salaatilla ja tomaatilla.
Suurimmalla osalla ihmisistä on painonhallintapulmia ja lisähoukutukset lähinnä ärsyttää. Siksi monessa yrityksessä palaveripullat on nykyisin vati hedelmiä.
Voisin vaikka lyödä vetoa, että leipaisija itse ei töissä (tai kotonakaan) leipaisujaan juurikaan syö. Todnäk hän on syömishäiriötaustainen, joka saa nautintoa ja vallantunnetta siitä, ettei niitä itse syö, mutta muut heikot niitä ottaa ja lihoo. Lisäksi todnäk hänellä on 0 lasta. Jos olisi edes yksi, ei paljoa enää kiinnostaisi tai jaksaisi tällaisen pelin pitäminen töissä.
Itselläni suhde herkkuihin on se, että kerran päivässä esim yksi jäätelö. Mutta sen haluan syödä rauhassa kotona sohvalla omissa ajatuksissani nautiskellen enkä töissä. Olen normaali painoinen.
Eikä se mitään, jos joku muutaman kerran vuodessa tuo överikakut töihin. Vaan se, että jos monta krt kuukaudessa. Alkaa vaikuttamaan jonkun asian kalastelulta.
Alä yritä, kyllä sinä pers...eitä haluat nuolla tuolla leipomisella. Miksi sinä työpaikalle viet? Käsittämätöntä. Nuo sinun vaaralliset leipmuksesi pitäisi kieltää! Sama kun joku toisi alkoholia tai tupakkaa.
Alue: Aihe vapaa
Olipa kurja ketju. Minä olen tällainen hyvä leipuri. Kakkuni ovat konditoriatasoa. Välillä vien leipomuksia töihin. Jos joku kehuu, kiva. Jos ei, niin en edes huomaa. Enkä todellakaan odota, että muiden pitäisi jotenkin kilpailla kanssani. Mä osaan leipoa hyvin. Tykkään siitä, se on harrastukseni. Joku muu sitten harrastaa muuta ja on hyvä siinä.