Tykkään leipoa ja se ei ole minulle mikään iso projekti tai vaiva - ja tuon niitä mielelläni töihin, mutta...

Mulla on samankaltainen ystävä, joka rakastaa leipomista ja vie niitä leipomuksia myös työpaikalle. On kyllä myös puhunut kahvilan perustamisesta. Miksi täällä ollaan heti niin negatiivisia ja ajatellaan, että tällaiset henkilöt yrittää jotain näillä tuomisillaan? Käsittämätöntä.

Näen tämän ihan söpönä piirteenä. Tietysti myös leipojan pitää ymmärtää, että kaikki eivät niitä halua... Eli saa tuoda, mutta ei tyrkyttää. Itse en esimerkiksi voi tulehduksellisen suolistosairauden takia syödä juuri herkkuja tai se näkyy voinnissa aika äkkiä. Olisi kamala tilanne, jos joutuisin selittämään jollekin työkaverille, miksi se yksi pullakin on jo iso EI. Ehkä joku toinen saattaisi ottaa, mutta mulle on nykyään tärkeää oma hyvinvointi. Ilman sairautta rakastaisin kyllä nautiskella näitä herkkuja!

Ihan ensimmäinen kiva asia aikuisena oli se, että ei tarvinnut syödä yhtään mitään siksi, ettei joku pahoittaisi mieltään. Siksi en töissä syö tarjoomuksia, en joulusuklaita, en synttäreiden rääppiäisiä, en yhtään mitään, mitä en oikeasti halua syödä. Osaan sanoa kiitos ei ja jos pitää perustella, niin kysyn, onko tämän syöminen tehtäväkuvauksessani, tietääkseni ei.

Hyvänen aika, oletteko te kaikki hulluja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en tiiä mikä mua vaivaa mutta oon saanut tästä ketjusta todella paljon jotain sairasta nautintoa 😂 Ihan parasta av-antia!

Palstaa seuratessa aölaa pikkuhiljaa selvitä, mikä naistyöpaikoissa kaihertaa.  Mutta kai tuo kaikki on heistä luonnollista.  Miltä tuntuu jos joku tuo pullaa. Miltä tuntuu jos kukaan ei tuo pullaa.  Miltä tuntuu jos joky syö, miltä tuntuu jos joku ei syö. 

Joo. Nauretataan kaikki naisille. Tuollaisia ne naiset tunteineen ovat. Tyhmät naiset tyhmine puheineen.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on töissä kaltaisesi tyyppi. Ollaan jo opittu, että kun maanantaipalaverissa on tarjolla leivonnaisia, niin kiitetään kauniisti ja sanotaan, että otan vain kahvia. Eikä kukaan meistä enää syö murustakaan näistä tarjoiluista. Leipoja yrittää, että toki nyt otatte, maistakaa edes, ja me hymyilemme kohteliaasti, mutta muistutamme, että sanoin juuri ottavani vain kahvia.

Näin siksi, että tämä leipomisekspertti todella nauttii siitä vallankäytöstä, jota hän sai kokea, kun mietimme kaloreita ja turhaa syömistä sekä sitä vaivaa, jota toinen toistaan hienommat luomukset olivat vaatineet. Lisäksi hän jaksoi muistuttaa sitä, että ei ota mitään korvausta tarjoiluista,ilokseen vain leipoo. Ja samaan hengenvetoon kertoo, miten kallis oli joku marsipaanileikkuri, jolla oli tehnyt kukkien terälehtiä tms.

Joten leivo ihan rauhassa, minä kiitän, en kehu, ja juon kahvini ilman pullaa.

Onpas teillä kurja työilmapiiri....:-(

Itse nautin salaa kun joku on tuonut kahville leivonnaisia tai suklaata.

Hei, nyt tosissaan naiset.

Oksupoksu kirjoitti:

Vähän off-topic, mutta minä olen nyt muutamaan otteeseen joutunut hieman kiusalliseen tilanteeseen. Pomo tarjosi taannoin kakkukahvit ja koko pieni henkilöstö oli paikalla. En sitten kehdannut uutena työntekijänä kieltäytyä kakusta, vaan otin pienen palasen "muiden mieliksi", vaikka olen allerginen tietyille ruoka-aineille. Seurauksena istuin sitten koko illan pytyllä ja oli lähellä etten etsinyt ämpäriä eteen...

Olen myös muutaman kerran ottanut muiden tuomia keksejä, koska en vaan kehtaa kieltäytyä (syytetään kuitenkin nirsoilusta).

Täh? Onko tällaisia ihmisiä olemassakaan?

Kiva kun jaksat tehdä jotakin töiden jälkeen. Mä en jaksa tehdä mitään.

Jotenkin olisi outoa mennä töissä kahville ja olla kommentoimatta yhtään mitään, jos joku olisi leiponut. Olisi tuomatta, jos ei saa kommentoida, että onpas taas herkkuja tai että en ois ite jaksanu/osannu tommosta tehdä. Töykeää se hiljaakin olis olla, kuin ei huomaisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on samankaltainen ystävä, joka rakastaa leipomista ja vie niitä leipomuksia myös työpaikalle. On kyllä myös puhunut kahvilan perustamisesta. Miksi täällä ollaan heti niin negatiivisia ja ajatellaan, että tällaiset henkilöt yrittää jotain näillä tuomisillaan? Käsittämätöntä.

Näen tämän ihan söpönä piirteenä. Tietysti myös leipojan pitää ymmärtää, että kaikki eivät niitä halua... Eli saa tuoda, mutta ei tyrkyttää. Itse en esimerkiksi voi tulehduksellisen suolistosairauden takia syödä juuri herkkuja tai se näkyy voinnissa aika äkkiä. Olisi kamala tilanne, jos joutuisin selittämään jollekin työkaverille, miksi se yksi pullakin on jo iso EI. Ehkä joku toinen saattaisi ottaa, mutta mulle on nykyään tärkeää oma hyvinvointi. Ilman sairautta rakastaisin kyllä nautiskella näitä herkkuja!

Joo, mustakin on vaan ihanaa, jos joku kerkeää ja viitsii leipoa kaikkea ihanaa ja ilahduttaa sillä työkavereita! Se on varmaan muutenkin harvinaista herkkua työpaikoilla.  Ei siitä pidä mitään negatiivista ainakaan vääntää :). Toki itse en pystyis aina ottamaan kun muuten paisun kuin pullataikina. 

Vierailija kirjoitti:

Eivaiskaan, todellisuudessa se menee näin.

Olet mukavaatimaton mutta tunnet samalla valtaisaa ylemmyydentunnetta kun huomaat että muut ei osaa eikä pysty näihin sun iltaisiin leipomustalkoisiin. 

Vaatimattomuutesi on huonosti peiteltyä ja aamupalaverin puheenaihe voi helposti olla päivän resepti, jos joku vaan kohteliaisuuttaan erehtyy kysymään kyseisestä tuotteesta jotain. Ja voi että, kun sä jaksatkin niitä leipomusblogeja lueskella ja käydä niitä läpi! Joo , jotkut ne vaan jaksaa , tosiaan.

Ja miehet, nuo hyväkskäytettävät lampaat, syö niitä sun leivoksiasi ja kehuu niitä ja sinähän paistattelet siinä suosiossa mielelläsi. EIEIEIhän  se ollut mikään vaiva, ei ollenkaan, tuosta vaan pyöräytin hyydyke-liivate-moussekakun,, ihan vaan perjantain iloksi. Paskapuhetta, sulla vaan ei ole mitään tekemistä koskaan ja viikonlopun tylsyys kauhistutti sua.

Jos joku, mahdollisesti oikeesti painoaan tarkakkaileva EREHTYY kieltäytymään maistamasta sun kakkuja, niin teet siitä SUUREN NUMERON muka-naureskelemalla ja vähättelemällä, että eihän siinä ole kuin 500gr voita, äkkiäkös sä käyt sen illalla lenkillä pois. (Varsinkin kun ko. pullukasta näkee, ettei todellakaan käy missään lenkillä äkkiäkös ollenkaan)

Tuputtaminen on mielestäsi vaan kohteliasta. Tiedoksi:: ei ole, ja se vie senkin aamupalaverin huomion taas kerran sinuun ja sun erinomaisuuteen kun kierrät koko porukkaan ympäri ja tuputat niitä leivoksiasi.

Joo kyllä vituttaa. Mutta ajattelin kertoa sulle tän nyt että miten se oikeesti menee.

Kuinka h*lvetin katkera joku voikaan olla 🙄 Eihän sen pitäis olla sulta pois, jos joku tekee ja tuo tarjolle. Tää on niin tympeää suomalaista kateutta, että kukaan ei saisi olla parempi missään tai heti alkaa marina.

No siis minusta ainakin leipomusten tuominen töihin on tosi kivasti tehty. Kyllä tulee hymy huulille, kun saa tauolla ottaa jotain kahvin kylkeen, ja kyllä myös kiitoksen annan.

Jotkut ihmiset nyt vaan ovat sellaisia "päivittelijöitä". Aika suomalaista, sanoisin. Ollaan vähän hämillään, että miten sää ny tolleen meitä varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä työyhteisö, jossa kaikki ovat miehiä ja osa sinkkuja, eli leipojaa ei ole omasta takaa.

Hieno seksistinen kommentti. Kyllähän talossa pitää nainen olla jotta mies saa joskus pullaa. Miehet eivät leivo, kaikki naiset leipoo!

Enpä tunne itse ketään miestä, joka leipoo. Ehkä sinä tunnet. Oma mieheni kokkaa mutta ei osaisi leipoa edes yksinkertaista kakkua.

- eri

En juurikaan tykkää makeasta,en kotona,enkä työssä.Puoliso tykkää,joten hän leipoo.Mutta ei mua häiritse töissäkään karkit ja leivonnaiset.He syövät ketkä haluavat.

Itse tykkään viedä silloin tällöin jotain yksinkertaisia itse leipomiani korvapuusteja tai vastaavia toimistolle. Salainen ainesosa niissä on mun sperma, mutta hyvin näyttää maistuvan. Kiva katsella kun työkaverit vetää kahvin kanssa mun spermapullia hymyssäsuin kitusiin.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin olisi outoa mennä töissä kahville ja olla kommentoimatta yhtään mitään, jos joku olisi leiponut. Olisi tuomatta, jos ei saa kommentoida, että onpas taas herkkuja tai että en ois ite jaksanu/osannu tommosta tehdä. Töykeää se hiljaakin olis olla, kuin ei huomaisikaan.

voi nääs nääs nääs, kukas täällä on leipassu näin ihania pullia! 

Onpa jännä ilmiö. Itseäni ei kiinnosta leipominen eikä se, jos joku leipoo töihin. Täysin samantekevää minulle.

Hyväähän sinä ap varmasti tarkoitat. Suomalaiset tosiaan on vaan niin lihavia ja syöneet itsensä sairaiksi että itsekään en tykkää jatkuvasti epäterveellisen mömmön tarjoamisesta. Monella on sokerikoukku ja he haluaisivat kannustusta terveelliseen ja hyvään ruokavalioon. Kokeile tehdä jotain terveellisestä ja tsekkaa sitten reaktiot?

Olin erään pankin palveluksessa vuosikymmeniä. Vielä 80- ja 90- luvuilla pankeilla oli omia koulutuskeskuksia henkilökuntineen. Sisäisissä koulutuksissa pöydät oli katettu viimeisen päälle. Huomiota kiinnitti myös se, miten lihavaa koulutuskeskuksen henkilöstö oli verrattuna muuhun pankin henkilökuntaan. Sitä ne aamu- ja päiväkahviviinerit vaikuttivat. Jos tulee joka päivä "vain" 200 kcal liikaa, onhan se vuodessa 70000 kcal ja kymmeisen kiloa.

Vierailija kirjoitti:

Siinä tulee vähän sellainen olo, että työpaikan ja kodin rajat on hämärtyneet. On ihan OK tuoda rippijuhlien rääppiäiset, uuden auton tai syntymäpäivän kunniaksi kakkua tms, mutta.

Meillä on töissä ihminen, joka on tuonut käytävän seinille kotoaan tauluja, kuuraa keittokomeroa omalla höyrypesurillaan ja luojan tähden toi meille ison kattilan soppaa tässä yhtenä päivänä! Sen iänikuisen leipomisen lisäksi. JOS hänet olisi palkattu toimistomummoksi, niin tämä ehkä menettelisi. Mutta ei!

Ei tästä mitään vaivaa ole, minä nyt olen luonteeltani tämmöinen ja ei nämä palkatut siivoojat kyllä osaa oikeasti siivota.

Itse olen käynyt sen verran monet yyteet läpi, etten toivottavasti enää ikinä sitoudu työnantajaan lujemmin kuin työnantaja minuun. En oikein tiedä, mitkä tunteet tätä toimistohengetärtä kohtaan on, mutta yksi on se vastenmielisyys, että hän ei ole vastuussa siitä miten firmalla menee. Tiedän, pitäisi olla kiitollinen, että joku sentään tekee sydämellään töitä eikä piittaa näistä keinotekoisista työajan ja vapaa-ajan välisistä rajoista vaan raahaa kotinsa työpaikalle.

Ehkä olisin ymmärtäväisempi, jos tämä olisi joku kodikas pikkufirma, mutta tämä on pörssiyhtiö herrantähden. Työilmapiiri pysyy ihan leppoisana ilman, että joku nimittää itsensä kaikkien äidiksi.

Anteeksi mutta missä halvatun junttilassa viedään töihin kakkua UUDEN AUTON kunniaksi??? SIis oikeasti? Kun tässäkin ketjussa on jo useampaan kertaan mainittu tuosta. Niin mietin vaan, että mahtaako olla vitsi vai onko jossain oikeasti niin junttia?