Tykkään leipoa ja se ei ole minulle mikään iso projekti tai vaiva - ja tuon niitä mielelläni töihin, mutta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on töissä kaltaisesi tyyppi. Ollaan jo opittu, että kun maanantaipalaverissa on tarjolla leivonnaisia, niin kiitetään kauniisti ja sanotaan, että otan vain kahvia. Eikä kukaan meistä enää syö murustakaan näistä tarjoiluista. Leipoja yrittää, että toki nyt otatte, maistakaa edes, ja me hymyilemme kohteliaasti, mutta muistutamme, että sanoin juuri ottavani vain kahvia.

Näin siksi, että tämä leipomisekspertti todella nauttii siitä vallankäytöstä, jota hän sai kokea, kun mietimme kaloreita ja turhaa syömistä sekä sitä vaivaa, jota toinen toistaan hienommat luomukset olivat vaatineet. Lisäksi hän jaksoi muistuttaa sitä, että ei ota mitään korvausta tarjoiluista,ilokseen vain leipoo. Ja samaan hengenvetoon kertoo, miten kallis oli joku marsipaanileikkuri, jolla oli tehnyt kukkien terälehtiä tms.

Joten leivo ihan rauhassa, minä kiitän, en kehu, ja juon kahvini ilman pullaa.

Voi luoja.. Kyllä se vallankäyttäjä taisi tässä kuviossa olla ihan muu kuin se joka huvikseen leipoi!

Meillä on tiimissä 9 henkilöä, joista jokainen kieltäytyy tarjoiluista kuka mistäkin syystä. Olkoot sitten niin, että meillä vallankäyttö on nyt demokraattisempaa kuin ennen, jolloin yksi päätti, mitä aamukahvin kanssa on pakko syödä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä työyhteisö, jossa kaikki ovat miehiä ja osa sinkkuja, eli leipojaa ei ole omasta takaa.

Hieno seksistinen kommentti. Kyllähän talossa pitää nainen olla jotta mies saa joskus pullaa. Miehet eivät leivo, kaikki naiset leipoo!

Saatanpa minä mummo olla hieman sinua vanhempi ja sitä ikäpolvea, jolloin miehet eivät tosiaankaan leiponeet.

Ei poista sitä asiaa että kommentti oli seksistinen vaikka olisit 200-vuotias.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä työyhteisö, jossa kaikki ovat miehiä ja osa sinkkuja, eli leipojaa ei ole omasta takaa.

Hieno seksistinen kommentti. Kyllähän talossa pitää nainen olla jotta mies saa joskus pullaa. Miehet eivät leivo, kaikki naiset leipoo!

Saatanpa minä mummo olla hieman sinua vanhempi ja sitä ikäpolvea, jolloin miehet eivät tosiaankaan leiponeet.

Minun pappani oli oikein innokas leipuri. Ja lähileipomon molemmat leipurit on miehiä ja hekin on jo pappa iässä. Tuskin sinulla on kokemuspohjaa kaikista ikäpolvesi miehistä.

Itse vien töihin välillä kaikenlaista, mutta laitan ne kahvihuoneen pöydälle, enkä laita mitään lappua että keneltä ne ovat. Ihmiset kyselevät että kuka on tuonut, mutta ei moni muukaan tuomisiaan mainosta.

Meillä on kyllä sellaisia, jotka tekevät pienestäkin asioista numeron ja jos pyyhkivät pöydän niin jättävät lapun että pirjo siivosi, hauskaa ja siistimpää työpäivää. Sellainen on kuvottavaa.

Itse vien juuri siksi, ettei itse tarvisi syödä ja lihoa. Kukaan ei sitä tiedä. Siivoan ja järjestelen paikkoja, kun kukaan ei ole siitä piruilemassa.

Ei kande tehdä  numeroo, siitä tulee aina sanomista.

Suomalaiset on jo niin läskejä, että nuo pullantuontiperinteet pitäisi kieltää ja kuopata. Olisi pitänyt jo aikoja sitten.

Synttärinä ja juhlapäivinä saa tuoda (eli pari kertaa vuosi per naama) mutta nuo leipuri hiivat on just ärsyttäviä. Pitäkää ne kakut itsellänne, pakkoko tuoda töihin toisten kiusaksi.

"a moment on the lips ,forever on the hips!"

Itse olen pohtinut että pitäisi joku kerta leipaista (!!) semmoinen kunnolla rasvainen, suklainen space-cake kahvihuoneeseen, juurikin perjantaina, ja saada ihmiset vähän rentoutumaan ja hihittelemään ja vaikkapa viettämään iloisen perjantain!

Mutta suuri oli pettymykseni, kun luin että ruotsissa joku kesätyöntekijä vei lähtijäislahjaksi semmoisen  - ja sai syytteen pahoinpitelystä !!?? En oikein tajua kyllä. Ajatus on ollut hyvä ja mukava, ja vastaus tämä . Lisäksi ne ihmiset olikin alkaneet tulla pahoinvoivaksi ja joku oli oksentanutkin. Että en kyllä tiedä mitä sieniä se oli sinne sekoittanut.

Ajatusta en ole täysin haudannut vieläkään. Nyt lähinnä mietin, että miten sen kasun voisi lähettää/toimittaa sinne kahvihuoneeseemme nimettömänä. Olen edelleen sitä miteltä ettei se niin kamalan huono idea ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä työyhteisö, jossa kaikki ovat miehiä ja osa sinkkuja, eli leipojaa ei ole omasta takaa.

Hieno seksistinen kommentti. Kyllähän talossa pitää nainen olla jotta mies saa joskus pullaa. Miehet eivät leivo, kaikki naiset leipoo!

Saatanpa minä mummo olla hieman sinua vanhempi ja sitä ikäpolvea, jolloin miehet eivät todellakaan leiponeet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä työyhteisö, jossa kaikki ovat miehiä ja osa sinkkuja, eli leipojaa ei ole omasta takaa.

Hieno seksistinen kommentti. Kyllähän talossa pitää nainen olla jotta mies saa joskus pullaa. Miehet eivät leivo, kaikki naiset leipoo!

Saatanpa minä mummo olla hieman sinua vanhempi ja sitä ikäpolvea, jolloin miehet eivät todellakaan leiponeet.

Täällä olikin joku jo kerinnyt kommentoimaan tuota lainauksen ensimmäistä kommenttia, joka minullakin kyllä "särähti" silmään. 

En tiedä minkä ikäinen mummo olet, mutta minä olen kuuskymppinen mies sinkku ja leivon itse ihan kaiken. Eli en osta kaupasta leipiä, en pullia, en piirakoita, enkä ylipäätään mitään leivonnaisia. Minulla ei ole mitään leipuri, tai kokki taustaa, enkä lapsena ole äidin kanssa sen enempää leiponut, kuin muutkaan, eli lähinnä kaavin kermat napaani. Naimisissa ollessani aloin vaan yks kaks testailemaan eri juttuja ja siitä se lähti ja siitä eteenpäin minä leivoin meidän perheessä (vaimo ei leiponut sitä ennenkään) ja eron jälkeen olen leipomista jatkanut. Tunnen myös monia muita ikäisiäni ja vanhempiakin miehiä, jotka leipoo, joten ei tämä miesten leipominen mikään ihme ole missään ikäluokassa.

Tää on ollut täällä ennenkin. Kuka näitä aloituksia lähettää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä työyhteisö, jossa kaikki ovat miehiä ja osa sinkkuja, eli leipojaa ei ole omasta takaa.

Hieno seksistinen kommentti. Kyllähän talossa pitää nainen olla jotta mies saa joskus pullaa. Miehet eivät leivo, kaikki naiset leipoo!

Saatanpa minä mummo olla hieman sinua vanhempi ja sitä ikäpolvea, jolloin miehet eivät tosiaankaan leiponeet.

Minkä ikäinen siis olet ja mitä teet vielä työelämässä, etkö ole jo eläkkeellä? Yli 60-vuotias ihan tavallinen duunariäijäisäni nimittäin tykkää leipoa, eikä tosiaankaan siis kuulu siihen sukupolveen, jossa miehet eivät leivo. Sitä paitsi sanoit, että miehesi työkaverit voisivat olla vaikka lapsianne ikänsä puolesta, heidän sukupolvensa miehet ne varsinkin leipovat.

Kyseessä työyhteisö, jossa kaikki ovat miehiä ja osa sinkkuja, eli leipojaa ei ole omasta takaa.

Mullakin tämä särähti silmään, luin miehellekin ja se repesi. Meillä mies leipoo kaiken, leivistä suolaisiin ja makeisiin. Olen myös niitä töihin vienyt, painaisin varmaan 200kg jo jos kaikki söisin, mitä se leipoo :D 

Ihmiset on saamattomia nykyään ja samalla telkkari on täynnä kaikkia lifestyle-ohjelmia joissa rennosti leipastaan konditoriatason leivonnaisia tuosta vaan.

Näitä ohjelmia sitten kateellisena tuijotellaan eineksiä mussuttaen ja ajattellaan että "ei sitä jaksa eikä ehdi kun on työt ja koira ja lenkki kerran viikossa, mutta lomalla sitten kokeilen tuota ja tuota reseptiä ja elo on kuin Strömsössä!"

Eikä ne suunnitelmat toteudu kun lomankin sujahti ohi telkkaria tuijotellessa.

Ja sitten joku k-pää ihan arki-iltana leipoo tuosta vaan ja tuo luomuksensa töihin muka-vaatimattomasti näytille, ottaahan se nyt aivoon.

Tämä on neutraali kysymys. Miksi ap leivot ja viet leipomuksiasi töihin?

Vierailija kirjoitti:

Eivaiskaan, todellisuudessa se menee näin.

Olet mukavaatimaton mutta tunnet samalla valtaisaa ylemmyydentunnetta kun huomaat että muut ei osaa eikä pysty näihin sun iltaisiin leipomustalkoisiin. 

Vaatimattomuutesi on huonosti peiteltyä ja aamupalaverin puheenaihe voi helposti olla päivän resepti, jos joku vaan kohteliaisuuttaan erehtyy kysymään kyseisestä tuotteesta jotain. Ja voi että, kun sä jaksatkin niitä leipomusblogeja lueskella ja käydä niitä läpi! Joo , jotkut ne vaan jaksaa , tosiaan.

Ja miehet, nuo hyväkskäytettävät lampaat, syö niitä sun leivoksiasi ja kehuu niitä ja sinähän paistattelet siinä suosiossa mielelläsi. EIEIEIhän  se ollut mikään vaiva, ei ollenkaan, tuosta vaan pyöräytin hyydyke-liivate-moussekakun,, ihan vaan perjantain iloksi. Paskapuhetta, sulla vaan ei ole mitään tekemistä koskaan ja viikonlopun tylsyys kauhistutti sua.

Jos joku, mahdollisesti oikeesti painoaan tarkakkaileva EREHTYY kieltäytymään maistamasta sun kakkuja, niin teet siitä SUUREN NUMERON muka-naureskelemalla ja vähättelemällä, että eihän siinä ole kuin 500gr voita, äkkiäkös sä käyt sen illalla lenkillä pois. (Varsinkin kun ko. pullukasta näkee, ettei todellakaan käy missään lenkillä äkkiäkös ollenkaan)

Tuputtaminen on mielestäsi vaan kohteliasta. Tiedoksi:: ei ole, ja se vie senkin aamupalaverin huomion taas kerran sinuun ja sun erinomaisuuteen kun kierrät koko porukkaan ympäri ja tuputat niitä leivoksiasi.

Joo kyllä vituttaa. Mutta ajattelin kertoa sulle tän nyt että miten se oikeesti menee.

SINÄ olet se työpaikan kahvitilan ankeuttaja. Kato peiliin. Katkera ihminen on raskasta seuraa.

Ymmärrän kummankin näkökannan. Itse olen intohimoinen leipuri ja tiedän tekeväni parempia leivonnaisia, kuin työkaverini. Ehkä osittain juuri siksi en vie niitä juurikaan töihin. En halua brassailla. Joskus juhlapäiviksi on kyllä tapana viedä jotain.

Leipominen on niin äärettömän ihana ja leivonnaiset niin herkullisia, että en voi olla leipomatta. Rakastan taikinoiden tekemistä ja uusien reseptien kokeilua. Leivontablogit - aah...! Ja eihän meidän 3-henkinen perhe ehdi niitä kaikkia syödä... Lihoisimme ainakin =). Joten siksi moni moni muukin varmaan vie leipomuksiaan töihin?

Mulle ainakin leipominen on harrastus, perjantaina olen ihan täpinöissäni, kun tiedän että edessä on kaksi päivää, jolloin saa leipoa! Arkisin en ehdi.

Eikö niitä leipomuksia voisi viedä vaikka työttömien kahvioon jos pakko leipoa? Mutta ai niin, se kunnia ja ihailu jäisi saamatta.

Siinä tulee vähän sellainen olo, että työpaikan ja kodin rajat on hämärtyneet. On ihan OK tuoda rippijuhlien rääppiäiset, uuden auton tai syntymäpäivän kunniaksi kakkua tms, mutta.

Meillä on töissä ihminen, joka on tuonut käytävän seinille kotoaan tauluja, kuuraa keittokomeroa omalla höyrypesurillaan ja luojan tähden toi meille ison kattilan soppaa tässä yhtenä päivänä! Sen iänikuisen leipomisen lisäksi. JOS hänet olisi palkattu toimistomummoksi, niin tämä ehkä menettelisi. Mutta ei!

Ei tästä mitään vaivaa ole, minä nyt olen luonteeltani tämmöinen ja ei nämä palkatut siivoojat kyllä osaa oikeasti siivota.

Itse olen käynyt sen verran monet yyteet läpi, etten toivottavasti enää ikinä sitoudu työnantajaan lujemmin kuin työnantaja minuun. En oikein tiedä, mitkä tunteet tätä toimistohengetärtä kohtaan on, mutta yksi on se vastenmielisyys, että hän ei ole vastuussa siitä miten firmalla menee. Tiedän, pitäisi olla kiitollinen, että joku sentään tekee sydämellään töitä eikä piittaa näistä keinotekoisista työajan ja vapaa-ajan välisistä rajoista vaan raahaa kotinsa työpaikalle.

Ehkä olisin ymmärtäväisempi, jos tämä olisi joku kodikas pikkufirma, mutta tämä on pörssiyhtiö herrantähden. Työilmapiiri pysyy ihan leppoisana ilman, että joku nimittää itsensä kaikkien äidiksi.

:D terveisiä noin sadasta sairaalan kahvihuoneesta (vuosia varahenkilöstössä). Tuo on rituaali, joka on vaan pakko käydä läpi, ennen kuin kehtaa käydä asiaan eli syömään. Ei ketään oikeasti sen enempää kiinnosta.

Apua mitä työpaikkoja maailmasta löytyy!

Minä, ja kaikki kollegani varamaan myös haluaisimme olla ap n työkaverilta.

Meillä hupenee herkut kuin herkut , ostetut ja itse leivottu ja mummon synttäreillä jääneet.

Hyvällä mielellä ja hyvällä ruokahalulla.

En ikinä ole edes kuvitellut että joku pullan tuominen töihin voisi aiheuttaa edellä kuvattua draamaa. Kateutta, vallankäyttöä ..??

Ihmiset, pulla on vaan pullaa. Syökää ja nauttikaa.

Jo on ankea elämä jos tekee ongelman itselleen työpaikan kahvitarjoiluista.

Jos meille joku tuo, niin ne ottaa ketkä haluaa, jos ei halua, ei tarvitse ottaa. Kaikki kohteliaasti kiittävät ja saattaapa jonkin kohteliaisuudenkin sanoa. Kukaan ei loukkaannu ja elämä rullaa eteenpäin.