Mistä te kauniit tiedätte olevanne hyvännäköisiä?

Nuorena koulupoikana pidin itseäni rumana ja jotenkin totuin ajatukseen. Jotkut tytöt hymyilivät ja juttelivatkin kanssani, mutta ajattelin, että tekevät sen piruuttaan, koska olen ruma. Vasta myöhemmin tajusin heidän olevan tosissaan kiinnostuneita. Onneksi kuitenin sain kauniin vaimon itselleni.

Vierailija kirjoitti:

Lapset oppivat 6-12 vuoden ikäisinä vertaispalautteen pohjalta, ovatko toisten silmissä kauniin vaiko vastenmielisen näköisiä.

Itse olin tuossa iässä melkoisen ruma. Mulla oli tyttölapseksi suhteettoman iso laatikkoleuka, siis oikein semmoinen miesmäinen, valtavan isot oravahampaat, ohuet epämääräisen väriset hiukset (maantienväri, jossa sekä tuhkaisia että punertavia sävyjä sekaisin), olin myös tytöksi aika rotevarakenteinen. Minua kiusattiinkin paljon, usein pilkan kohde oli juuri ulkonäkö. 

Murrosiän myötä jotenkin kasvon- ja kehonkin piirteet tasapainottuivat. Kasvoin reilusti pituutta, enkä enää näyttänyt liian rotevalta pituuteeni nähden. Kasvoissakin muut piirteet kasvoi niin ettei leuka ja hampaat enää näyttäneet suhteettomilta. Hiuksia opin värjäämään ja laittamaan. Sain paljon huomiota miehiltä ja pojilta. Mutta koko ikäni olen tuntenut jonkinlaista huijarisyndroomaa ulkonäöstäni, olen tuntenut että jos joku pitää minua hyvännäköisenä, hän ei vain ole vielä huomannut kammottavaa rumuuttani, ja pian jään kiinni. Tämä epävarmuus on aiheuttanut töksähtelevää, omituista käytöstä esim. flirttailu- tai deittailutilanteissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet melko varmasti kaunis (tai et ainakaan ruma), jos

- koet olevasi "automaattisesti" hyväksytty ja pidetty

- ihmisiin tutustuminen on helppoa, sillä he ovat mielellään aloitteellisia kanssasi

- huomaat ihmisten yrittävän tehdä sinuun vaikutusta

- miehet ovat kohteliaampia kuin naiset

- koet olevasi yhtä arvokas kuin muut, vaikka epäonnistuisit jossain (itsetuntosi on saavutuksistasi riippumatonta), etkä tiedä millaista on kärsiä alemmuuskompleksista.

En tiedä onko asiat kellään noin mahtavasti, mutta JOS on, ei takuulla tarvitse murehtia ulkonäöstään tippaakaan. Jos on jotain pieniä "kauneusvirheitä", on turha miettiä niitä, jos ne ei vaikuta mihinkään.

 

Olen hieman eri mieltä noista.

Jos olet todella kaunis, huomaat ventovieraiden naisten katsovan sinua nenänvartta pitkin, halveksivasti tai kateellisesti.

- hu

Joo, tästä samaa mieltä. Mut sitte jos on oikein superkaunis, eivät miehetkään uskalla lähestyä - koska eivät usko olevansa riittävän "korkeatasoisia" niin kaunille naiselle..

Vierailija kirjoitti:

No minulle aina sitä hoettiin. Aikaa ennen nettiä.

Mutta sitten lihoin, bmi 24 riittää siihen, että ei päät enää käänny.

Eniten kehuja tuli silloin, kun bmi oli 20.

4

Riippuu kehon mittasuhteista. Minä olen painanut aikuisiällä 57-84 kg välillä. Vain tuossa 84 kg:ssa en enää saanut huomiota (tai saanut ja saanut, ikään kuin se olisi jotain hirmuisen toivottavaa, huomiota ei siis tullut), osittain siksi, että painonnousu oli nestepöhöä lääkkeistä ja naamani oli pallo eikä edes nivelet taipuneet. Kun nestepöhö lähti lääkkeen lopetuksen jälkeen ja painoin 78, taas alkoi päät kääntyä. 

Minulla on tuossa 57-78 -välillä sellainen "atleettinen tiimalasi" -vartalo, eli mitat on tiimalasin missä hyvänsä painossa, mutta esim. rinnanympärys ei tule isosta povesta, vaan siitä että minulla on leveä selkä ja jättimäiset keuhkot. 

Ap:lle vastaisin, että en ole kaunis, mutta olen viehättävä. Minulle on siis ihan suoraan sanottu, että olen "charmantti". Ja kyllähän sen siitä huomaa, että miehet katsoo hyväksyen ja hymyillen ja naiset kiukkuisesti mulkoillen. 

Muutenkin olen sitä sorttia, että miehet ei sinänsä yritä iskeä, mutta ovat mielellään lähelläni ja huomioivat, aukovat ovia, päästävät edelleen kassajonossa sun muuta sellaista. 

Mutta sen siis tietää siitä, miten muut sinuun reagoi. 

Vierailija kirjoitti:

Minua on sanottu kauniiksi, harvemmin suoraan mutta muilta kuullut että nain on sanottu.

Itse en näe itseäni kauniina.  Näen ihan normaalinnäköisen naisen,  ja itse pidän itseäni yleisestä kauneusihanteesta poikkeavaksi. Siksi en voi siis kaikkien mielestä olla kaunis.

En ole "Elovena-tyttö" pyöreine naamoineen ja sinisine silmineen ja kultakiharoineen.  Ja itse en sellaista pidä kauniina joten tässäkin näkee että mielipidettä on niin monta kuin katsojaakin.

Olen liian tumma, minulla on karakteeriset piirteet,  tummat silmät,  tyypillistä suomalaista tummempi iho. Me olemme koko pereh ja suku tummia ja tummatukkaisia, ilmeisesti geenit jostain missä tämä ulkonäkö on vallitseva.  Isäni tosin vaalea sinisilmä.

En ajattele siis itseäni kauniina mutta pidän itsestäni paljon enkä vaihtaisi kenenkään kanssa. 

Ei elovenatytöllä ole pyöreät posket: hoikka, vaalea

Naiset kehuvat hyvännäköiseksi ja baarista olen saanut 20 vuotta nuorempaa seuraa

upp

Minulla on eräs kaunis nainen tuttavapiirissä. Kyllä häntä ainakin kehutaan ja sanotaan nuorekkaaksi ja kauniiksi. Hänellä on myös komea aviomies. Muutkin miehet kehuvat ja huomioivat. Kun menemme naisporukassa tanssimaan niin häntä haetaan kaikista eniten. Kyllähän hän itsekin tietää olevansa kaunis. 

Minua ovat kehuneet kauniiksi niin miehet, kuin naisetkin. Ja sitten osa naisista taas on karsastanut, pitäneet bimbona tms. Osa on sitten tutustuttuaan sanonut, että oletkin tosi hyvä tyyppi. Viimeksi kaupassa käydessäni joku mies seisoi suu auki kun menin ohi ja sanoi sitten vieruskaverilleen, että olipa siinä upea nainen. Minusta tuo on hassua, kun olen omaan silmään ihan tavallisen näköinen

N48

Pohjalaiset miehet trossaavat."Kaksi niin elvetin komeata..."

Aivan järjetön kysymys. Näkeehän sen peilistä onko kaunis vai ei, myös vertailu muihin auttaa. Ylipäänsä helppoa jos ei satu olemaan sokea. 

Vierailija kirjoitti:

Minua ovat kehuneet kauniiksi niin miehet, kuin naisetkin. Ja sitten osa naisista taas on karsastanut, pitäneet bimbona tms. Osa on sitten tutustuttuaan sanonut, että oletkin tosi hyvä tyyppi. Viimeksi kaupassa käydessäni joku mies seisoi suu auki kun menin ohi ja sanoi sitten vieruskaverilleen, että olipa siinä upea nainen. Minusta tuo on hassua, kun olen omaan silmään ihan tavallisen näköinen

N48

Tämä. Joku aika sitten kun olin laivalla, niin joku mieskaksikko käveli mun ohi, katsoi muhun päin ja totesi samalla, että onpa täällä kauniita naisia. Muita ihmisiä ei ollut ainakaan kymmenen metrin säteellä, joten en tulkinnut väärin. Ja aika monta kertaa, kun olen käynyt pyytämässä joltain ukkelilta apua, niin vastaus on ollut "täytyyhän sitä tulla auttamaan, kun nuori ja kaunis nainen pyytää".

N43

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet melko varmasti kaunis (tai et ainakaan ruma), jos

- koet olevasi "automaattisesti" hyväksytty ja pidetty

- ihmisiin tutustuminen on helppoa, sillä he ovat mielellään aloitteellisia kanssasi

- huomaat ihmisten yrittävän tehdä sinuun vaikutusta

- miehet ovat kohteliaampia kuin naiset

- koet olevasi yhtä arvokas kuin muut, vaikka epäonnistuisit jossain (itsetuntosi on saavutuksistasi riippumatonta), etkä tiedä millaista on kärsiä alemmuuskompleksista.

En tiedä onko asiat kellään noin mahtavasti, mutta JOS on, ei takuulla tarvitse murehtia ulkonäöstään tippaakaan. Jos on jotain pieniä "kauneusvirheitä", on turha miettiä niitä, jos ne ei vaikuta mihinkään.

 

Olen hieman eri mieltä noista.

Jos olet todella kaunis, huomaat ventovieraiden naisten katsovan sinua ne

Joo, tästä samaa mieltä. Mut sitte jos on oikein superkaunis, eivät miehetkään uskalla lähestyä - koska eivät usko olevansa riittävän "korkeatasoisia" niin kaunille naiselle..

Tällä yritin selittää itselleni sitä, kun nuorena jäin illanvietoissa aina ylimääräiseksi, kun kavereille tultiin juttelemaan, kysymään puhelinnumeroa, hakemaan tanssimaan jne.

Tunnun saavan kyllä pitkiä katseita, mutta otaksun tämän johtuvan ennemmin siitä, että vaate- ja meikkimakuni on aivan karsea.

Mä onneton luulin olevani kaunis nuorena. Tai siis kyllä mä ymmärsin, ettei mussa ainesta missiksi olisi, mutta sellaisena perusnättinä pidin itseäni. Oma peilikuva aina miellytti, minusta olin aika söpön näköinen :D

Vasta keski-iässä tajusin, kun surin miehettömyyttäni ja lapsettomuuttani, että ei hitto, mä en ole saanut miestä, koska olen ja olen aina ollut todella ruma muiden mielestä. Aloin ymmärtää, että näin sen on pakko olla, koska kyllä jos olisin ollut edes tavanomaisen näköinen, nuorena vähintään olisi jotkut miehet tulleet iskemään, edes silloin kun kävin yöelämässäkin opiskelijana. Mutta ei, minä sain aina olla ihan itsekseni, kun kaverit vietiin ympäriltä. Korkeintaan juuri valomerkin aikaan joku umpikänninen saattoi tulla vonkaamaan pillua. Lisäksi esim. lukiossa kukaan pojista ei halunnut vanhojentansseissa tanssia mun kanssa. Kun olin lopulta ainoa vaihtoehto, niin loput 2 poikaa päätti jättäytyä koko tansseista pois ennemmin kuin tanssia mun kanssa. Mutta silloinkaan en tajunnut, että olisin ruma. 

Siitä ettei ole ollut puutteessa koskaan

Olin nuorena. Kaikki sanoivat.

Peili kertoo ja btw Suomessa ei ole vaikeaa olla kaunis kun ei ole ylipainoa, ei polta tupakkaa, pukeutuu kauniisti, on paksut, pitkät hiukset ja valkoiset, tasaiset hampaat. Moni mies on kehunut ulkonäköä ja muutama nainen. Sinäänsä sivuseikka miltä näyttää kunhan on itseensä tyytyväinen. 

Vierailija kirjoitti:

Mä onneton luulin olevani kaunis nuorena. Tai siis kyllä mä ymmärsin, ettei mussa ainesta missiksi olisi, mutta sellaisena perusnättinä pidin itseäni. Oma peilikuva aina miellytti, minusta olin aika söpön näköinen :D

Vasta keski-iässä tajusin, kun surin miehettömyyttäni ja lapsettomuuttani, että ei hitto, mä en ole saanut miestä, koska olen ja olen aina ollut todella ruma muiden mielestä. Aloin ymmärtää, että näin sen on pakko olla, koska kyllä jos olisin ollut edes tavanomaisen näköinen, nuorena vähintään olisi jotkut miehet tulleet iskemään, edes silloin kun kävin yöelämässäkin opiskelijana. Mutta ei, minä sain aina olla ihan itsekseni, kun kaverit vietiin ympäriltä. Korkeintaan juuri valomerkin aikaan joku umpikänninen saattoi tulla vonkaamaan pillua. Lisäksi esim. lukiossa kukaan pojista ei halunnut vanhojentansseissa tanssia mun kanssa. Kun olin lopulta ainoa vaihtoehto, niin loput 2 poikaa päätti jättäytyä koko tansseist

Melkein sama, mutta itse olen päätynyt parisuhteisiin, jossa aika suoraan annettu ymmärtää etten ollut se ykkösvalinta. Toinen on saattanut jopa puhua täysin estotta, kuinka olisi niin toivonut suhteen exänsä kanssa toimivan. Ja sitten oltu äimän käkenä, kun olen tästä pahoittanut mieleni. Eli toinen jotenkin alkujaankin näki minut enemmänkin jonain kaverina kuin seurustelulumppanina.

Ero kun ok tapahtunut, on se ollut toiselle tunnetasolla kuin ilmoittaisin ostavani kaupasta maitoa mehun sijasta. Eli "ok" ja päivä jatkuu normaalina.

Ja itsekin tosiaan luulin joskus olevani kaunis, mutta pikkuhiljaa sitä on ymmärtänyt tosiasian. Kaverit ja tutut ympärillä avioituneet, parisuhdekriisejä toki osalla heilläkin, mutta silloinkin ovat heidän puolisonsa halunneet tehdä kaikkensa suhteen onnistumiseksi ja yhteiselämän jatkumiseksi. Minusta ei kukaan ole halunnut pitää kiinni samalla tavalla. 

Teininä tytöt haukku ulkonäköäni ja pidin itseäni rumana. Poikia oli jotka jopa olivat ihastuneet minuun. Alle 20v alkoi miehet kiinostumaan minusta ja sain ensimmäiset kauniiksi kehumiset. Mutta kun itse sain vasta noin 35v jälkeen varmuuden itsestäni, olen kuullut monta kertaa  olevani kaunis. Viimeksi kukkakaupan myyjä oli sanonut miehelleni, sinulla on kaunis vaimo. En kyllä ole vielläkään kovin vakuuttunut , mutta alan oppia olla tyytyväinen itseeni .

Peili kertoi!