Joka päiväinen painajainen, matikanläksyt. lapsi ei osaa enkä minä osaa auttaa!

Onneksi mun lapset osaa matikkaa, itse oon ihan lahjaton, että en osaisi neuvoa. Selvästi ovat perineet isänsä matemaattisen lahjakkuuden.

Opin kyllä kertolaskut ja murtoluvut, mutta oon unohtanut kun en oo niitä mihinkään tarvinnut! :o

Otin päässälaskun aiemmin esimerkiksi koska se pakottaa ajattelemaan kuinka numerot kymmenjärjestelmässä ovat ja toimivat. Joillain ihmisillä outo käsitys siitä kuinka joku laskee päässään esim. 34x49, niin kuin se olisi ihme. Ei, kyse on siitä että hän tietää kuinka se tehdään ja viitseliäisyydestä hieman ajatella. Arvo ei ole siinä että päädytään oikeaan tulokseen vaan siinä mikä on se metodi, se on se mikä on siinä sitä matematiikkaa.

Em. lasku lasketaan päässä huomaamalla että se on sama kuin 17x2x50-34=17x100-34=1700-34=1666

Vierailija kirjoitti:

Otin päässälaskun aiemmin esimerkiksi koska se pakottaa ajattelemaan kuinka numerot kymmenjärjestelmässä ovat ja toimivat. Joillain ihmisillä outo käsitys siitä kuinka joku laskee päässään esim. 34x49, niin kuin se olisi ihme. Ei, kyse on siitä että hän tietää kuinka se tehdään ja viitseliäisyydestä hieman ajatella. Arvo ei ole siinä että päädytään oikeaan tulokseen vaan siinä mikä on se metodi, se on se mikä on siinä sitä matematiikkaa.

Em. lasku lasketaan päässä huomaamalla että se on sama kuin 17x2x50-34=17x100-34=1700-34=1666

Tai sitten 30x50+4x50-34=1500+200-34=1666. Miten nyt kenelläkin luku menee palasiksi. Minä olen oppinut yhteenlaskun ennen koulun alkua korttipeleistä(70-luvulla). Yatzy noppapelikin on hyvä laskemaan opettaja. Ja kolikoiden laskeminenkin kehittää. Kun laskee lapsena paljon helppoja/helpohkoja laskutoimituksia tulee siitä rutiinia ja oppii hahmottamaan lukumääriä.

Lasken aina laskimella mutta lapsen laitan laskemaan päässä. Onneksi on hyvä matikassa toisin kuin äitinsä.

Ihmisiä kidutetaan matematiikalla. Jos joutuu helvettiin, siellä joutuu ratkomaan algebraa.

Periytynyttä  dyskalkuliaa? Pyydä erityisopetusta lisää. Lähes kaikki voivat oppia matikkaa, mutta omien rajojensa sisällä. Huonoimmille tämä voi tarkoittaa koko koulun aikana ihan vain peruslaskutoimituksia sen 9 vuotta. 

Ei stana kyllä. Itse teetän mahdolliselle naisehdokkaalle kyllä älykkyystestin ensimmäisenä. Tyhmää ei kestäisi hermot sekunttiakaan. Matematiikan yo-koe tai vastaava nenän eteen ja katsoo tajuaako.

Jos ei tajua nii seuraava. Stana että inhoan umpityhmiä ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Ei stana kyllä. Itse teetän mahdolliselle naisehdokkaalle kyllä älykkyystestin ensimmäisenä. Tyhmää ei kestäisi hermot sekunttiakaan. Matematiikan yo-koe tai vastaava nenän eteen ja katsoo tajuaako.

Jos ei tajua nii seuraava. Stana että inhoan umpityhmiä ihmisiä.

Arvaatko viisaudessasi, miltä itse vaikutat.

Stana.!🤣

Helmitaulu. Sellanen oli mun lapsilla alakoulussA. Ei ollut vielä kännyköitä. Osasivat kyllä plus ja miinislaskut noin sataan jo esikoulussa kuten varmaan suurin osa.

Mutta ymmärrän aloittajaa, peruskoulun matematiikkaa ei olisi osattu neuvoa kotona. Prosentit, jakolaskut jne. Ois ollut hallinnassa.

Onneksi lapset oppivat ne koulussa itsenäisesti.

Joskus kuuntelin kun koulutetut vanhemmat selittivät miten paljon he tekevät lasten kanssa läksyjä, matematiikat, kielet. Siksi ero saattaa lapsillakin koulussa olla suuri, joku saa hyvää lisäopetusta kotona.

Mutta kissan häntä pitää nostaa, lapset olivat luokan kärkipäätä huolimatta törpöistä vanhemmista. Kädentaidot isältä, äly minulta. ( Hymiö)

Näin Asperger/ADD -tytön äitinä sanoisin, että älä painosta tehtävien tekoon, jos ne ovat lapselle liian vaikeita. Omalla lapsellani on matemaattinen vaikeus. On ollut tukiopetusta, on istuttu kotona tuntikausia joka viikko matikantehtävien parissa, olen yrittänyt opettaa, piirtää kuvioita, selittää jne. Lapsella on eriytetty opetus matikassa nyt, opiskelee vain keskeisimmät aihealueet, kerraten, helpotetusti. Siltikään ei tahdo oppia.

Ottaisin yhteyttä kouluun ja vaatisin tukitoimia, jolleivat ne ole jo käytössä. Erityisopetus matikassa, eriyttäminen, helpotetut tehtävät ja vain sellaisia tehtäviä läksyksi, jotka lapsi osaa. Ei ole kodin tehtävä opettaa. Lapsi ahdistuu liian vaikeista tehtävistä ja raskaan koulupäivän päätteeksi on vaikeaa pitää ylimääräisiä matikantunteja. Se harvemmin vie asioita eteenpäin. Lapselle tulee vain entistä suurempi inho matikkaa kohtaan.

Ota yhteyttä koulun erityisopettajaan. Sinulla ja lapsellasi voi olla dyskalkulalia eli matematiikan sekä yleisesti numeeristen toimintojen erityisvaikeus. Luki-vaikeus eli dyslalia on tunnettu yleisesti, mutta on siis myös dyskalkulalia. Erityisopettaja voi diagnosoida lapsen, ja itse voit ottaa yhteyttä yksityiseen neuropsykologiin, jos haluat diagnoosin. Lasta voidaan kuntouttaa hyvinkin harjoitusohjelmalla. Usein visuaaliseen luki-vaikeuteen liittyy numeerinen vaikeus: numerojen hahmottamisen ongelma. Ongelma voi tietysti olla muukin tiedonkäsittelyn vaikeus tai keskittymiskyvyn ongelma esim. ADD. Huono matematiikan opetus voi pahentaa tilannetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oppinut ikinä jakolaskua enkä kertotaulua, kaikki muukin matikassa tökkii. olen nyt 38v. Ja 9v tyttären matikanläksyt ovat ihan hirveä painajainen, tyttö itkee ja minuakin alkaa itkettää ! Teen parhaani mutta kun en..

ESim. 60-24, sain sormilla laskemalla 47 ja väärinhän se oli ! Olenkin laittanut Wilman ettei lasta saa syyttää huonosti tehdtstä matikaläksystä .

Kenen vastuulla ne matikanläksyt on jos ei lapsen? Jos lapsi ei osaa perusasioita ja läksyt on aina väärin tehty, niin ei sitä voi kuitata sillä että laitat wilmaan ettei lasta saa syyttää läksyistä?

Lapsen pitäisi selviytyä perustehtävistä itsenäisesti koulussa opitun perusteella kotona, jos ei selviä ja läksyt on aina hirveää painajaista niin asia pitää ottaa opettajan kanssa puheeksi ja miettiä missä ongelma on ja miten se ratkaistaan, mitä lapsi tekee tunnilla, opiskeleeko vai puuhaako omiaan ja ymmärtääkö opetusta, tarvitaanko tukiopetusta, onko jotain oppimisvaikeuksia jne...

Toisekseen miten on mahdollista että 38 vuotias aikuinen ihminen ei osaa laskea jotain 9 vuotiaalle tarkoitettuja matikan tehtäviä? Ehkä tarvitsisit itsekin vähän ylimääräistä opetusta.

No, itsehän 12-vuotiaana neuvoin meidän opettajaa miten ne laskut pitää laskea kun se ei itse osannut. Jos voi opettajaksi päästä 12-vuotiasta huonommalla laskupäällä niin hyvin kai joku aiemmin koulutettu voi olla ongelmissa jo 9-vuotiaitten laskuissa... Ja tuo dyskalkulia on ihan todellinen ongelma joillain.

Mun lapsella on dyskalkulia ja lukihäiriö. Hän on pärjännyt ainakin vielä (nyt alkoi kutosluokka) ilman eriytettyä oppimäärää, eli hänelle on opetettu samat jutut kuin muillekin. Mutta se on vaatinut lapselta ja minulta tosi paljon työtä. Lapsi käy tukiopetuksessa ja erityisopettajan tunneilla, mutta lisäksi tarvitaan paljon apua iltaisin läksyjen kanssa. Käytännössä meidän pitää kotona käydä uudestaan läpi kaikki tunneilla opetetut asiat. Tämä on aika raskasta, olen terveydenhuoltoalalla töissä ja ylitöitä riittää. Välillä on tunne, että pitäisikö höllätä ja antaa lapsen "joutua" eriytetylle oppimäärälle, mutta en haluaisi, kun tällä tavoin hän kuitenkin juuri ja juuri pysyy kärryillä mukana.

Paljonkohan matikan osaamattomuuteen vaikuttaa, ettei kaikissa perheissä puhuta lasten kanssa mitään matematiikkaan liittyvää ennen kouluikää?

Meillä lasten kanssa on laskettu lukumääriä, arvioitu välimatkoja, puhuttu rahasta (montako tällä rahalla saa; jos joka päivä ostaa tämän, paljonko rahaa kuluu viikossa / vuodessa), laskettu aikaa jne. ihan pienestä. Sujuvaksi päässälasku hioutui lautapelejä pelaamalla, vaikkapa Afrikan tähteä tai Monopolia. Molemmat saavat nyt kymppejä koulussa matikasta.

Te joiden lapsilla on ongelmia laskemisessa, tuliko matikka elämään ihan uutena ekaluokalla vai miten olette toimineet?

Vierailija kirjoitti:

Paljonkohan matikan osaamattomuuteen vaikuttaa, ettei kaikissa perheissä puhuta lasten kanssa mitään matematiikkaan liittyvää ennen kouluikää?

Meillä lasten kanssa on laskettu lukumääriä, arvioitu välimatkoja, puhuttu rahasta (montako tällä rahalla saa; jos joka päivä ostaa tämän, paljonko rahaa kuluu viikossa / vuodessa), laskettu aikaa jne. ihan pienestä. Sujuvaksi päässälasku hioutui lautapelejä pelaamalla, vaikkapa Afrikan tähteä tai Monopolia. Molemmat saavat nyt kymppejä koulussa matikasta.

Te joiden lapsilla on ongelmia laskemisessa, tuliko matikka elämään ihan uutena ekaluokalla vai miten olette toimineet?

En usko, että on tuosta kyse monellakaan. Kyllä tavallinen koululainen oppii matikan, vaikkei olisi kotona sitä etukäteen harjoiteltu. Meilläkin matikka on normielämää, itsellä L pitkästä matikasta ja lapsen isosisko on yläkoulussa matikkaluokalla. Dyskalkulian omaava lapseni on lähisuvun ihka ainoa, jolla on minkäänlaisia oppimisvaikeuksia, kaikki muut vetävät suurinpiirtein täyttä kymppiriviä.

194

Tehdäänkö nyt vanhemmista "opettajia" säästösyistä? Vai miksi näin?

Harjoitele laskemaan allekain niin sitten toimii iyseläkin on antanut 11v tyttö

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

aivoista ei ole muuten tähän päivään mennessä löytynyt erillistä aluetta joka olisi vastuussa matemaattisista kyvyistä

Matematiikka on kytköksissä musikaaliseen lahjakkuuteen. Monet matikan supernerot ovat osanneet soittaa jotain soitinta erityisen hyvin. Lisäksi matemaattiset kyvyt ovat yhteydessä tasapainoon. Lapsi, joka on pienenä päässyt kiipeilemään ja juoksentelemaan ja tasapainoilemaan, on parempi matikassa kuin paikallaan möllöttäjät.

Ilmankos mun lapset on lahjakkaita matikassa. Esikoinen leikki tasapainolaudalla jo joskus 1-vuotiaana ja aina on kannustettu kokeilemaan ja kiipeilemään. Musiikkisoittimia on ollut myös tarjolla aina. Nyt tää kohta 9v esikoinen on menossa matikkaluokalle, voimistelee ja soittaa viulua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljonkohan matikan osaamattomuuteen vaikuttaa, ettei kaikissa perheissä puhuta lasten kanssa mitään matematiikkaan liittyvää ennen kouluikää?

Meillä lasten kanssa on laskettu lukumääriä, arvioitu välimatkoja, puhuttu rahasta (montako tällä rahalla saa; jos joka päivä ostaa tämän, paljonko rahaa kuluu viikossa / vuodessa), laskettu aikaa jne. ihan pienestä. Sujuvaksi päässälasku hioutui lautapelejä pelaamalla, vaikkapa Afrikan tähteä tai Monopolia. Molemmat saavat nyt kymppejä koulussa matikasta.

Te joiden lapsilla on ongelmia laskemisessa, tuliko matikka elämään ihan uutena ekaluokalla vai miten olette toimineet?

 

En usko, että on tuosta kyse monellakaan. Kyllä tavallinen koululainen oppii matikan, vaikkei olisi kotona sitä etukäteen harjoiteltu. Meilläkin matikka on normielämää, itsellä L pitkästä matikasta ja lapsen isosisko on yläko

Dyskalkulia ei kyllä todellakaan ole ainoa ongelma mikä vaikuttaa laskutaitoon. Olen työelämässä päätynyt välillä neuvomaan lääkelaskujen kanssa painivia hoitajia, ja useimmat osaa kyllä teoriassa laskea, mutta eivät kertakaikkiaan tajua mitä pitäisi laskea. Ei siis ole dyskalkuliaa vaan joku muu hahmotusongelma. Ja monella varmasti ihan jo sieltä lapsuudesta asti tullut "olen surkea matikassa, en vaan opi näitä"-ajatusmalli.