Joka päiväinen painajainen, matikanläksyt. lapsi ei osaa enkä minä osaa auttaa!

Tietenkin plus miinus kerto jako menee mutta kaikki muu. Poika taas kirjoitti laudaturin plus teknologiasäätiön 1000 euron stipendi.

Missä isä on? Osaisko hän laskee paremmin

Vaadi tukiopetusta ja heti. Kerro omista matikkahaasteistasi, se voi nopeuttaa prosessia. Olen itse kirjoittanut pitkästä matikasta magnan mutta lapsella oli kovasti hankaluuksia matikassa enkä osannut ikinä auttaa niin, että oli ymmärtänyt. Joten  jätä itsesyytökset ja etsi apua.

Vierailija kirjoitti:

Ap on haihtunut savuna ilmaan. Ei ole varmaan itsekään osallistunut kouluopetukseen normaalisti ja nyt yrittää samaa siirtää lapseensa.

Ap:n viesti on 7v vanha, lapsikin on jo peruskoulun läpäissyt (toivottavasti).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oppinut ikinä jakolaskua enkä kertotaulua, kaikki muukin matikassa tökkii. olen nyt 38v. Ja 9v tyttären matikanläksyt ovat ihan hirveä painajainen, tyttö itkee ja minuakin alkaa itkettää ! Teen parhaani mutta kun en..

ESim. 60-24, sain sormilla laskemalla 47 ja väärinhän se oli ! Olenkin laittanut Wilman ettei lasta saa syyttää huonosti tehdtstä matikaläksystä .

 

Kenen vastuulla ne matikanläksyt on jos ei lapsen? Jos lapsi ei osaa perusasioita ja läksyt on aina väärin tehty, niin ei sitä voi kuitata sillä että laitat wilmaan ettei lasta saa syyttää läksyistä?

Lapsen pitäisi selviytyä perustehtävistä itsenäisesti koulussa opitun perusteella kotona, jos ei selviä ja läksyt on aina hirveää painajaista niin asia pitää ottaa opettajan kanssa puheeksi ja miettiä missä ongelma on ja miten se ratkaistaan, mitä lapsi tekee tunnilla, opiskele

Paljon moitetta, paljon "Pitäisi...", vain vähän neuvoja ja rohkaisuja tässä vastauksessa.

Provo tai ei, olen itse katsonut nykyajan ala-asteen matikan kirjoja, eikä meillä yli 20 vuotta sitten tosiaankaan ollut niin haastavia pähkinöitä ratkottavana kuin mitä jotkin tehtävät on, ja kaikki plusmiinus laskua vaikeammat tuli vasta paljon myöhemmin.

Itselläni on matematiikan osalta oppimishäiriö, mutta olen muuten hyvä pulmien ratkaisija (saatan siis ymmärtää logiikan mitä pitää laskea mutta numeroiden kanssa menee päin helvettiä). Onneksi silti tytär ei ole ainoastaan hyvä matikassa vaan nero niin ei tarvitse auttaa. 😬 Hän vaan tuijottaa niitä pulmia pari sekuntia ja jotenkin ihmeessä tietää oikean vastauksen. En usko että tuolle tasolle pääsee opiskelemalla, vaan se on joku synnynnäinen aivojen erilainen rakenne että ymmärtää numeroita. Sitten on niitä jotka eivät voi tulla edes hyviksi opiskelemalla, kuten minä.

Vierailija kirjoitti:

Vaadi tukiopetusta ja heti. Kerro omista matikkahaasteistasi, se voi nopeuttaa prosessia. Olen itse kirjoittanut pitkästä matikasta magnan mutta lapsella oli kovasti hankaluuksia matikassa enkä osannut ikinä auttaa niin, että oli ymmärtänyt. Joten  jätä itsesyytökset ja etsi apua.

Tota... mun matikkapään mukaan aloituksesta on 6 vuotta (2017) Eli nyt on vähän myöhäistä vaatia mitään.

Mutta muille epätoivoisille vanhemmille. Vanhemman ei pidä joutua opettamaan. Tue, kannusta ja rohkaise. Opettajat opettavat ja tarvittaessa saa tukiopetusta tai yksilöllistämisen.

Vanhempi voi myös käyttää laskinta apuna, jos ei oma matikkapää riitä. Mutta ehdottomasti lapsen pitää itse laskea ja vanhempi korkeintaan tarkastaa. Ja koulussahan ne tarkastetaan sitten. Ei maailma kaadu, jos ne on väärin. Kunhan on tehty.

Palkkat lapselle kotiin opettajan. ÄLÄ PILAA lapsen LOPPUELÄMÄÄ sillä, että hän ei saa tarpeeksi opetusta. Matikan numero vaikuttaa isosi jatko-opintoihin pääsemiseen, vaikka ala ei liittyisi tekniikkaan/matikkaan: Todistusvalinta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaadi tukiopetusta ja heti. Kerro omista matikkahaasteistasi, se voi nopeuttaa prosessia. Olen itse kirjoittanut pitkästä matikasta magnan mutta lapsella oli kovasti hankaluuksia matikassa enkä osannut ikinä auttaa niin, että oli ymmärtänyt. Joten  jätä itsesyytökset ja etsi apua.

Tota... mun matikkapään mukaan aloituksesta on 6 vuotta (2017) Eli nyt on vähän myöhäistä vaatia mitään.

 

Mutta muille epätoivoisille vanhemmille. Vanhemman ei pidä joutua opettamaan. Tue, kannusta ja rohkaise. Opettajat opettavat ja tarvittaessa saa tukiopetusta tai yksilöllistämisen.

Vanhempi voi myös käyttää laskinta apuna, jos ei oma matikkapää riitä. Mutta ehdottomasti lapsen pitää itse laskea ja vanhempi korkeintaan tarkastaa. Ja koulussahan ne tarkastetaan sitten. Ei maailma kaadu, jos ne on väärin. Kunhan on tehty.

Luuletko, ettei perheillä ole samaa ongelmaa tälläkin hetkellä?

Vierailija kirjoitti:

Moni lukiolainen tulisi mielellään teitä opettamaan kotiin, yhdessä lasta ja äitiä. Laita ilmoitus paikalliseen Facebook-ryhmään tai vaikka kaupan ilmoitustaululle. Tarjoa esim. 20€/opetuskerta ja etsi opettajaksi joku pitkän matikan lukija, joka on aina tykännyt matikasta. Se motivoi lastakin yrittämään enemmän.

Ite ottaisin sen jolla on aina ollut hankalaa matikan kanssa, mutta pärjää hyvin. Ne ymmärtää mikä siinä on vaikeaa. Mikään ei ole turhauttavampaa kuin opetella ihmiseltä, joka ei koskaan ole joutunut näkemään vaivaa sen eteen, mutta ite joudut. Eli käytännössä suurin osa aineopettajista. 

Mikä tässä itkettää? Palkkaa tuutori tai ohjaa lapsesi Spr:n läksyhelppiin. YouTubessa on myös hyviä opetusvideoita ihan suomeksi, voit itse opetella niistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaadi tukiopetusta ja heti. Kerro omista matikkahaasteistasi, se voi nopeuttaa prosessia. Olen itse kirjoittanut pitkästä matikasta magnan mutta lapsella oli kovasti hankaluuksia matikassa enkä osannut ikinä auttaa niin, että oli ymmärtänyt. Joten  jätä itsesyytökset ja etsi apua.

Tota... mun matikkapään mukaan aloituksesta on 6 vuotta (2017) Eli nyt on vähän myöhäistä vaatia mitään.

 

Mutta muille epätoivoisille vanhemmille. Vanhemman ei pidä joutua opettamaan. Tue, kannusta ja rohkaise. Opettajat opettavat ja tarvittaessa saa tukiopetusta tai yksilöllistämisen.

Vanhempi voi myös käyttää laskinta apuna, jos ei oma matikkapää riitä. Mutta ehdottomasti lapsen pitää itse laskea ja vanhempi korkeintaan tarkastaa. Ja koulussahan ne tarkastetaan sitten. Ei maailma kaadu, jos ne on väärin. Kunhan on tehty.

Ihana ajatus, muttei valitettavasti tätä päivää. Opettajilla ei ole useinkaan aikaa opettaa kunnolla ja jos haluat varmistaa lapsellesi positiivisen koulukokemuksen, opetat joko itse tai haet ulkopuolista apua. Suomessakin koulutustaso on aina ollut voimakkaasti periytyvä, jossain välissä vain oli enemmän poikkeuksia. 

Kivat sulle mutta meillä taas on lapsi joka on parempi matematiikassa kuin minä ja voi sitä kuittailun määrää... Olin unohtanut miten desimaalilukuja lasketaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei stana kyllä. Itse teetän mahdolliselle naisehdokkaalle kyllä älykkyystestin ensimmäisenä. Tyhmää ei kestäisi hermot sekunttiakaan. Matematiikan yo-koe tai vastaava nenän eteen ja katsoo tajuaako.

Jos ei tajua nii seuraava. Stana että inhoan umpityhmiä ihmisiä.

Ei matematiikan osaaminen kerro älykkyydestä mitään. Ihmiset ovat hyviä ero osaamisalueilla. 

"Dyskalkulia ei kyllä todellakaan ole ainoa ongelma mikä vaikuttaa laskutaitoon. Olen työelämässä päätynyt välillä neuvomaan lääkelaskujen kanssa painivia hoitajia, ja useimmat osaa kyllä teoriassa laskea, mutta eivät kertakaikkiaan tajua mitä pitäisi laskea. Ei siis ole dyskalkuliaa vaan joku muu hahmotusongelma. Ja monella varmasti ihan jo sieltä lapsuudesta asti tullut "olen surkea matikassa, en vaan opi näitä"-ajatusmalli. "

Tunteet on tärkeitä oppimisessa. Jos aiemmat kokemukset matematiikasta on positiivia, niin se positiivinen tunne auttaa niitä myöhempiäkin oppimiskokemuksia. Jos sen sijaan on jo lapsesta asti tullut se tunne, että en osaa enkä opi, ja siihen on vielä joku opettaja onnistunut tölväisemään sopivalla tavalla, niin jo tämä voi aiheuttaa sen, ettei aikuisena pysty oppimaan, vaikka tekisi töitä sen eteen. Ihminen voi siis olla tilanteessa, jossa on motivoitunut ja tekee kognitiivisesti töitä oppiakseen, mutta tuo negatiivinen tunneblokki estää sen oppimisen. Tämä ihan aivotutkijoilta peräisin olevaa tietoa.

Sitä en sitten tiedä, miten tuollaisia matikkatraumoja pitäisi työstää, että niistä pääsee yli. Pitäisikö etsiä erilaisia oppimisen tapoja, että löytää itsellensä sen sopivan? Ja ehkä käydä ensin läpi niitä ihan perusasioita, jotta voi niiden kautta saada onnistumisen kokemuksia ja vahvempaa luottoa siihen, että pystyy oppimaan matematiikasta uusia asioita?

Vierailija kirjoitti:

Se on ikävä kohtalo lapselle, jos vanhemman kykyjen takia tulevaisuus on pilalla. Luulisi kyllä, että jokainen aikuinen pystyisi kirjasta lukemalla oppia yksinkertaiset laskusäännöt, koska mitään älyä niihin ei vaadita, vaan mekaanista laskemista.

Nykyisin peruskoulun matematiikassa on kyllä myös tehtäviä, joiden ratkaisemiseksi lapsille ei ole annettu työkaluja. Omalla lapsellani ei ollut matematiikassa koskaan ongelmaa, mutta ihan noin periaatteellisella tasolla silti häiritsi, kun olikohan joku toisen luokan 'päättelytehtävä' sellainen, mikä olisi vaatinut yhtälöparin tai yhtälöryhmän, jos sitä ei onnistunut 'päättelemään'. 

Tietenkin tehtävissä pitää olla myös sellaisia, joissa sovelletaan koulussa opetettuja sääntöjä ja työkaluja uudella tavalla. Eli pitää olla laskuja, joihin ei ole aiempaa mallia, mutta joka on ratkaistavissa niillä tiedoilla, mitä on sentään opetettu. Tuntuu järjettömältä, että tokaluokkalaisten tehtävien joukossa on sellaisia, joihin voi löytyä ratkaisu kokeilemalla tai hyvällä tuurilla, tai tietynlaisella loogisella päättelyketjulla, mutta jonka mekaanisen ratkaisun työkalut opetetaan vasta yläasteella.

Edes yhtälön käsitettä ei vielä alaluokilla tunneta, joten eihän noilla lapsilla ole mitään keinoa kirjoittaa matemaattiseksi lausekkeeksi sitä ongelmaa, mihin pitäisi löytyä ratkaisu. Enkä jaksa uskoa, että siellä tunneilla olisi käyty myöskään läpi mitään loogisen päättelyn metelmiä, joissa peräkkäisillä eliminoinneilla saadaan suljettua väärät vaihtoehdot pois.

Vierailija kirjoitti:

Ap on haihtunut savuna ilmaan. Ei ole varmaan itsekään osallistunut kouluopetukseen normaalisti ja nyt yrittää samaa siirtää lapseensa.

Ap on nostanut nämä ongelmat esiin vuonna 2017. Hän on saattanut löytää jo jonkinlaisen ratkaisun.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole oppinut jako- saati kertolaskuja niin joko on ollut huono opettaja (kyllä, niitäkin on pilvin pimein) tai sitten lukihäiriön eräs muoto joka vaikuttaa laskemiseen.

Kertolaskut on ulkoaopittavia ja jos sitä ei osaa niin jakolaskut ei voi onnistua.

Harmillista että joko lapsesi on perinyt sinun "virheesi" tai sitten hälläkin on huono opettaja :-\

Ensin kouluun yhteys tukiopetuksesta, sitten mahdollinen opettaja kotiin esim. opiskelija, kannattaa myös miettiä tuon lukihäiriön mahdollisuutta..

KERTOLASKUT EI OLE ULKOAOPITTAVIA!!!! 

Vierailija kirjoitti:

Vaadi tukiopetusta ja heti. Kerro omista matikkahaasteistasi, se voi nopeuttaa prosessia. Olen itse kirjoittanut pitkästä matikasta magnan mutta lapsella oli kovasti hankaluuksia matikassa enkä osannut ikinä auttaa niin, että oli ymmärtänyt. Joten  jätä itsesyytökset ja etsi apua.

Vaatijat eivät saa ainakaan minulta mitään. Ystävällisesti pyytämällä voi saada tukiopetusta loman jälkeen.

t. matikan opettaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni lukiolainen tulisi mielellään teitä opettamaan kotiin, yhdessä lasta ja äitiä. Laita ilmoitus paikalliseen Facebook-ryhmään tai vaikka kaupan ilmoitustaululle. Tarjoa esim. 20€/opetuskerta ja etsi opettajaksi joku pitkän matikan lukija, joka on aina tykännyt matikasta. Se motivoi lastakin yrittämään enemmän.

Ite ottaisin sen jolla on aina ollut hankalaa matikan kanssa, mutta pärjää hyvin. Ne ymmärtää mikä siinä on vaikeaa. Mikään ei ole turhauttavampaa kuin opetella ihmiseltä, joka ei koskaan ole joutunut näkemään vaivaa sen eteen, mutta ite joudut. Eli käytännössä suurin osa aineopettajista. 

Kyllä aineenopettajat ovat joutuneet näkemään vaivaa matematiikan eteen. Yliopiston matematiikan kurssit ei ole mitään kevyttä kauraa edes niille, jotka ovat lukiossakin saaneet rivin kymppejä. Kyllä siinä melkoista vääntämistä tarvitaan, että saa ne kurssit läpi ja varmasti monikin kokee itsensä epätoivoisen tyhmäksi siinä kohtaa, kun työstää jotain vaikeaa asiaa, mihin ei oma ymmärrys tunnu yltävän. 

Matematiikka vaatii kovaa työtä ja se oppimisprosessi on vähän sellainen, että uusi asia tuntuu alkuun käsittämättömän vaikealta. Kun sitä ajan kanssa työstää, niin siitä alkaa ymmärtää jotain ja jossain kohtaa lamppu syttyy päässä ja kaikki tuntuu selkeältä. Jälkeenpäin on melkeinpä vaikea nähdä, mikä siinä oli niin vaikeaa.

Olen nuorena teekkarina yrittänyt antaa yksityisopetusta jollekin yläasteikäiselle. Yritin opettaa niinkin yksinkertaista asiaa kuin murtolukuja. Mielestäni selitin ne asiat todella yksinkertaisesti ja ymmärrettävästi, mutta ei se oppilas vain tajunnut. Enkä minä pystynyt ymmärtämään, mikä niissä mun rautalankamalleissa oli pielessä. Kyllä siinä olisi kaivattu jotain pedagogista osaamista, että olisi osannut esittää oikeanlaisia kysymyksiä, joiden kautta olisi päässyt vähän perille mikä siinä aiheuttaa ongelmia. Tai että olisi osannut selittää ne asiat jotenkin eri tavoin, kunnes olisi löytynyt sellainen selitys, jonka kyseinen oppilas pystyy ymmärtämään.