Lue keskustelun säännöt.
Työtön! Miksi et saa töitä?
Otsikko. Ennen kuin alapeukutatte, en tarkoita tuota vittuilumielessä. Itsekin olen juuri työttömäksi jäänyt, joka ei ahkerasta hakemusten lähettelystä huolimatta ole päässyt vielä yhteenkään haastatteluun. Kiinnostaisi kuulla muiden samantapaisessa tilanteessa olevien mielipiteitä siitä, miksi niitä töitä on ihan oikeasti niin hel... vaikeaa saada.
Kommentit (2374)
Olin työtön lähes 6 vuotta. Töitä ei ollut tarkoituskaan hakea vaan sovitusti 'ei hae aktiivisesti töitä, vaan odottaa eläkkeen alkua'.Olisihan ollut tyhmää edes unissaan hakea töitä tuolloin, joten siksi olin työtön . Koska voin.
Ja herneen nenuun kiskaiseville tiedoksi, työnantajamme maksoi anssin suuruisen sakon TVR.lle joka kierrätti kauttaan meille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en hae töitä. Soitti työkkäristä joku akka ja ynseänä kyseli miksen kahteen vuoteen ole hakenut töitä. Kun on työeläke eikä muutenkaan kiinnosta kenellekään h***aksi lähteä. Älä soita tähän numeroon enää. Ja punaista luuria.
Miksi sulla on työnhaku voimassa, jos olet eläkkeellä?
Olen vain niin huono ihminen. Yrtän olla ensi vuonna parempi.
Jag får inget jobb, för att jag kan dålig finska. Svenska pratar jag som svensk inföding när det gäller ordval, med annars låter jag som en finne=miljöskadad. Kan även engelska, men det är mest fackord. Inte nån alldaglig tomt prat. Men i Finland ska man kunna flytande finska +fingelska för att få jobb, även om svenska är officiellt Finlands andra språk. Så inget jobb för mig här, även om finska är ett minoritetsspråk, mindre än svenska.
Lähihoitajana saisi ilmeisesti töitä vaikka heti. Mutta kun en vain ole ihminen, joka pystyisi siihen työhön. Olen introvertti ja sosiaalisesti todella rajoittunut. En vain pysty sellaiseen työhön. Mielelläni olisi esim. jossain varastolla tms. töissä, jossa saisi vain puurtaa jotain yksitoikkoista hommaa itsekseen. Mutta kun niitä paikkoja hakee aina useita kymmeniä ihmisiä. Ei pääse haastatteluunkaan. Ja jos kerran pääsee, niin siellä menee ne sosiaaliset tyypit heti mun ohitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että sitten tällainen ketju nostetaan vuodelta 2017 esille oikein joulun kunniaksi. Keitä siellä oikein töissä. Vaikea kuvitella että joku kaivaa tällaisen esiin arkistosta yhtäkkiä.
Mautonta.
Hyvää Joulua
Liikaa ikää, korkeasta koulutuksesta ja yritysten hakemasta osaamisesta huolimatta. Tälläkin foorumilla ikärasismi on ainoa yleisesti hyväksytty syrjinnän muoto. Niin se on työelämässäkin. Valtion säännöksillä en ihmettelekään, enkä varsinkaan syytä työnantajia. Nykyhallitus ei sitten lopultakaan saanut ikäisilleni mitään todellista aikaiseksi, vaikka niin hehkuttavat eläkeputken kanssa. En kyllä odottanutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Venäläisyritykset ajavat Suomessa työehtosopimusten yleissitovuuden purkua. Venäläisten Oligarkkien joko suoraan tai bulvaanien kautta omistamat firmat ovat jo 1990-luvulta alkaen ajaneet tes-yleissitovuuden purkua., Nämä oligarkkien omistamat yritykset ovat useimmiten niitä joissa Suomessa maksetaan oman alan keskimääräistä pienempää palkkaa. Monissa voi olla Suomalaisniminen omistaja toimitusjohtajana tai omistajana kyseessä on tällöin kuitenkin bulvaaniomistaja tai Suomalaissyntyinen ja Suomen kansalaisuuden omaava henkilö, joka mieltää itrsensä Venäläiseksi..
Nämä yritykset ovat Suomessa ongelma koska juuri näissä firmoissa poljetaan myös Suomalaista palkkatasoa ja juuri näissä yirtyksissä tapahtuu työvoiman väärinkäyttöä.
Nämä yritykset tilaavat entisen Itäblokin maista halpatyövoimaa ja palkkaavat heitä euron jopa euron tuntipalkalla ja tarjoavat heille yösijan maakellarista tai vastaavasta paikasta...näistä tapauksistahan olemme toisinaan lukeneet myös lehdistä. Erityisesti rakennusala on tunnettu näistä yrityksistään mutta myös konepaja alalta tätä toimintaa löytyy.
Olen järkyttävän ujo ja haastattelutilanteissa menen aina ihan kipsiin. En vain pysty olemaan rentona tuntemattomien seurassa... Inhoan muutenkin sitä että täytyisi kehua itseään, vaikken ole lainkaan varma kyvyistäni. Mitä jos en olekaan odotusten mukainen työntekijä ja pettyvät kun palkkasivat minut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uutta tulee niin paljon, että on vaikea päättää, mitä sitä seuraavaksi opiskelisi. Jos pääsee töihin, eikä osaa kaikkea tarvittavaa, aikakin ratkeaa tuo pulma - opiskelee sitä, mitä työnantajan tehtävissä tarvittaisiin.
Ihan liikaa firmat odottavat löytävänsä niitä, jotka osaavat valmiiksi. Kouluttakaa, ja luottakaa duunarien omaan oppimiskykyyn ja -haluun.
Hyvin totta, että ei harvoin sitä tietää, mitä (seuraavassa) työpaikassa tarvittaisiin. Monia järjestelmiä tms. ei edes oikein voi opiskella itsenäisesti tai ainakaan sitä ei työnhaussa juuri arvosteta, kun ei ole "tosielämän" näyttöjä miten on ohjelmistoa töissä käyttänyt.
Tosiasiassa osaamista ei monessa paikassa tarvittaisi vaan kyky oppia riittää - ne isopalkkaiset pomotkin tulevat taloon hyvätyyppikerhon kautta ja joutuvat opettelemaan käytännön hommat. Jostain syystä rivityöntekijältä/-toimihenkilöltä moni työpaikka kuitenkin vaatii täsmäosaamista.
Yli 5 vuotta siitä kun olin viimeksi duunissa. Jos menisin töihin saatu lisä rahamäärä olisi niin pieni verrattuna tukiin että ei mitään järkeä. Eikä kyllä kiinnosta muutenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole mitään ammattia ja lisäksi olen sairas.
Vierailija kirjoitti:
Syyllistyin synneistä raskaimpaan: tein töitä vain korkeakouluissa. Olen siis teoreettinen haihattelija ja muutenkin mussa on pakko olla jotain vikaa.
Ei sillä väliä että olin käytännössä ison firman palkkalistoilla ja kehitin tehdaskäyttöön toimivan uuden valmistusmenetelmän. Teoreetikko mikä teoreetikko. Ai niin olen myös jo kohta 40 vuotta. Kelvoton siis.
Olen hakenut ihan kaikenlaisia duuneja, poislukien ehkä jotkut vetopasuunansoittajan, kirurgin ja kaupunginjohtajan paikat. Työhaastatteluja on kertynyt kolmessa vuodessa kaksi, ja nekin pian työttömäksijäännin jälkeen.
No, eihän tässä hätää. Menen julkisillä metsään ja kerään sieniä. Niillä pärjäänkin kivasti koko talven. Prkl...
Samanlainen tilanne, tosin työttömyyttä alla vähemmän aikaa. Harkitsen kouluttautumista johonkin duunariammattiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut lomautettiin keväällä vaatekaupasta, jonka jälkeen sain rauhoittua (töitä ja koulua yhtä aikaa). Kesällä aloin kuitenkin hieman hakemaan töitä, mutta en panostanut oikein hakemuksiin koska en ollut niin henkisesti valmis uuteen työpaikkaan ja elättelin toivoa vanhasta. Pääsin kyllä joihinkin haastatteluihin, mutta siitä eteenpäin en päässyt enää, mikä omalla tavallaan helpotti. Uskon, että haastattelijat aistivat epäinnokkuuteni. (Työhaastatteluissa tärkeää on olla hyvin innostuneen ja energisen oloinen).
Talven tullessa olen ollut enemmän valmis hakemaan töitä (pakottanut itseni) ja yhteen paikkaan tarjottiin kokopäivätyötä. En voinut ottaa sitä vastaan, sillä hain osa-aikaista työtä koulun vuoksi. Myöhemmin he soittivat uudelleen varmistaakseen, että olenko varma etten pysty ottamaan työtä vastaan ja että milloin olisin vapaa. Tästähän toki itsetuntoni sai jotenkin boostia ja jäi hyvä mieli. Se olisi ollut toimistotyötä ja jotain uutta minulle, olisin muuten sen ottanut vastaan.
Viikko sitten perjantaina tuli soitto, että haluanko maanantiana aloittaa uudet työt He tarvitsivat kiirellisesti uuden työntekijän ja olivat kaivaneet minun vanhan työhakemuksen joltain syksyltä esiin.
Vastasin, että joo. Mutta todellisuudessa ahdisti taas jostain syystä.
(En ymmärrä mistä tämä ahdistuneisuus johtuu sillä olen ollut aina innokkaina uusiin työpaikkoihin).
Sain paremmat tunnit ja paremman tuntipalkan, kuin edellisessä työpaikassa ja olin siitä innoissaan.Nyt näiden ensimmäisten työpäivien jälkeen olen hyvin tyytyväinen ja ahdistuneisuus on poissa. Pääsin hyvin rutiinin mukaan, sillä työ on helppoa ja stressitöntä. Työ on keikkaluontoista, mikä sopii elämäntilanteeseeni hyvin. Asiat loksahtivat paikoilleen loppujen lopuksi, kun sitä vain siihen suuntaan kulki ja uskoi.
Tiedän, että se ei aina ole uskomisesta kiinni, mutta omalla kohdallani se usein on ollut tiukasta uskomisesta ja innokkuudesta. Mutta vanhempani ovatkin työnarkomaaneja, joten olen jo alaikäisenä metsästänyt ahkerasti työpaikkoja itselleni koulun ohelle. Kesällä kun työttömyyteni oikeasti ahdisti, niin vanhempani tarjosivat pientä työtä jotta saisin edes vähän taskurahaa, se oli pelastukseni. Mutta kaikilla ei todellakaan ole näin helppoa.
Vaikka tämä viesti ei varmaan ketään oikeasti auttanut, mutta toivon että joku sai edes hieman näkökulmaa omiin asioihin tai edes toivoa. Korona kuitenkin iski monien taloudelliseen tilanteeseen pahasti, ja se voi olla hyvinkin lamaannuttavaa.
Sain kiitos tästä sitä näkökulmaa kyllä että monet työttömät ovat mukavuudenhaluisia valkkailijoita. Minä en tehnyt tuollaista valkkailua ja 2-3 vuodessa kaksinkertaistin palkkani kun aloitin ensin ihan pohjalta.
1000eurosta 2000e?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rekytoijan näkökulma:
-Ikä on oikeasti rasite. 40 on hilkulla, 50 heikko, ja 55 mahdoton.
-Työtön on lähtökohtaisesti heikommassa asemassa haussa
-Ns, aukoton työhistoria on valtava etu.
-Kun haet helppoa työtä, älä paljasta pitkiä opintoja tai hienoja tutkintoja.Liputat aukottoman cv:n puolesta, mutta kehotat piilottamaan tiedon liian hyvistä opinnoista. Voisitko ihan konkreettisesti kertoa, miten tuossa voi onnistua?
Työttömyys ei oman kokemukseni mukaan välttämättä ole aina huono asia, sillä työtön voi aloittaa uudessa paikassa nopeammin kuin henkilö, jolla on irtisanomisaika. Haastatteluunkin pääsee nopeasti (paitsi ne, joilla on lastenkuskausta joka päivä tiettyyn aikaan).
Tosin en minäkään töitä ole saanut. Ikää yli 40v., ja kokemusta vain helpoista töistä, joihin hakee miljoona muutakin, ja he ovat paljon nuorempia ja näppärämpiä.
Tossa ei ole yhtään mitään ongelmaa. Itsellä 22vuotiaasta katkeamaton työhistoria, minulla maisterintutkinto, jonka hankin täysipäiväisen työn ohessa 3 vuodessa. Opiskelujen ja työn yhdistäminen on mahdollista ja vain laiskimmat opiskelijat eivät työskentele opintojensa ohessa.
Kaikki ei ole syntyneet tänne suorittamaan, elämä !=työ
Työtön puolisoni suostuu hakemaan vain unelmaduuniansa vastaavia paikkoja. Mikään vähäisempi tai muun lainen työ ei kelpaa. -_- Ja näitä unelmaduunia vastaavia paikkoja ei ole juurikaan edes tarjolla. Norkoilee siis vuodesta toiseen työttömänä kotona.
ärsyttävää.
Minä pidän työn teosta, mutta en työn hausta. Eläväksi koneeksi en kuitenkaan suostu, (robon korvikkeeksi sarjatuotannossa esim.)
Minä haluaisin työskennellä etupäässä ulkona ja yksin. Tehtävän luonne on oltava karkeaa, pikkutarkkuus eikä huolellisuus käy.
Sama vika kuin useimmilla pitkäaikaistyöttömillä, olen liian sairas työelämään, mutta liian terve eläkkeelle (lainsäädännön mukaan).
Tässä sitä sitten pelleillään vielä kymmenisen vuotta järjestelmän rattaissa milloin missäkin "kuntouttavassa työtoiminnassa" ( mm. perunoiden keittämistä on opittu ja puliukkojen kanssa on tullut keskusteltua riittävästi), kunnes toivottavasti pääsee vanhuuseläkkeelle.
En itsekään ottaisi itseäni töihin tällä sairaushistorialla, siinä ei vaan ole järkeä kun terveitäkin on tarjolla pilvin pimein.
Tuota... kun niissä kahdessa hommassa, mitä minä haluan tehdä, on just nyt tekijät remmissä (siis pressa ja pääministeri). Ehkä sit ensi kerralla... kun Sale eläköityy ja Sannasta tulee pressa, niin laitan taas hakemuksen...
Ei teillä sitten mitään oikeaa työvoiman tarvetta näköjään ollut. Se siitäkin "huutavasta pulasta".
Olen itsekin it-alalla, ja ymmärrän tuon jatkuvan kouluttautumisen tarpeen kyllä. Koko ajan olen itse opiskellut lisää - joko työn tai työttömyyden ohessa.
Teillä siis vaatimukset täyttäviksi lasketaan ne, jotka luulevat osaavansa? Olisitte vähän laajemmalla seulalla ottaneet tyyppejä haastatteluun. Mieluiten sellaisia, jotka eivät vielä osaa (tai varsinkaan luule!), mutta joilla on näyttöä, että ovat uransa aikana oppineet uutta. Sellaiset kykenevät oppimaan nytkin.
Uutta tulee niin paljon, että on vaikea päättää, mitä sitä seuraavaksi opiskelisi. Jos pääsee töihin, eikä osaa kaikkea tarvittavaa, aikakin ratkeaa tuo pulma - opiskelee sitä, mitä työnantajan tehtävissä tarvittaisiin.
Ihan liikaa firmat odottavat löytävänsä niitä, jotka osaavat valmiiksi. Kouluttakaa, ja luottakaa duunarien omaan oppimiskykyyn ja -haluun.