Työtön! Miksi et saa töitä?
Otsikko. Ennen kuin alapeukutatte, en tarkoita tuota vittuilumielessä. Itsekin olen juuri työttömäksi jäänyt, joka ei ahkerasta hakemusten lähettelystä huolimatta ole päässyt vielä yhteenkään haastatteluun. Kiinnostaisi kuulla muiden samantapaisessa tilanteessa olevien mielipiteitä siitä, miksi niitä töitä on ihan oikeasti niin hel... vaikeaa saada.
Kommentit (2374)
Röitön ! Ota tästä pasilikaa
a ijaa.com/d4XN7w
rarehanu kirjoitti:
EVVK työnteko, antaa tyh###n tehdä.
Sinun kaltaisilta luuseripelleiltä pitäisi ottaa kaikki tuet pois.
Varmaankin siksi, kun ei ole aukoton cv, on ikää, on paljon hakijoita.
Mutta en ollenkaan usko tilanteen olevan toivoton. Olen niin monta kertaa aiemminkin ollut työttömänä, ja aina on joku paikka sitten lohjennut. Eiköhän se tästä :)
Vierailija kirjoitti:
Voi mitä kakkaa täällä lukeekaan. Olen ollut työnhakija yli 7 vuotta. Ikää yli 55v. Peruskoulutusta on ja yli 30v työkokemusta. Viimeksi vuosi sitten " pääsin " palkkatuella töihin piti olla 8,5 kk soppari. Mutta laittoivat pian pois, en kuulema sopinut heidän hienoon työyhteisöönsä. Joten se siitä. Menetin luottamuksen työnantajiin, menetin yli puolen vuoden palkan sekä yli 2 vuoden ansiosidonnaisen. Työhaastatteluissa olen ollut muutamia kertoja, eivät tykkää jos on aika normaalin oloinen, olisi parempi kulkea pää kenossa : )
Mulle on käynyt samoin. Olin vuokratyöntekijä ja mun sopimus päätettiin kesken kaiken hyvin pian sen jälkeen, kun paikkaan tuli uusi pomo. En sopinut imagoon. Tekemisellä ja osaamisella ei ollut mitään väliä.
Vierailija kirjoitti:
Tammikuussa 61 vuotias. Kuka enää palkkaa, kun olettavat eläkkeelle siirtymisen olevan lähellä.
Muistakaa te nuoret, että vain ammattiliittoon kuulumalla teillä on joskus joku turva. YTK ja vastaavat antavat vain ansiosidonnaisen, mutta muuta apua sieltä ei tule.
Työnantajat ja tietyt poliittiset puolueet ajavat Suomeen matalaa palkkaa ja samalla vain itselleen verovähennyksiä ja matalaa verotusta sijoituksista, osakkeista jne jne.
Asiaa!
532e työkkäriä ja 339e asumistukee ja loput n.190e kelasta Toimaria. Lisäksi ilmasta ruokaa 2 pussia viikossa avustuksena.
Miksi ihmeessä haluaisinkaan töitä?
Kiitos ja hyvää joulua ahkerille veronmaksajille.
Olen lukenut korkeakoulututkinnon alalle, jossa työllisyystilanne jatkuvasti heikentynyt. On aivan turhaa hakea töihin, joihin ei ole mitään mahdollisuutta päästä, koska osaaminen ei riitä tai kiinnosta työnantajia. Kokeiltu on useita erilaisiakin tehtäviä, mutta ö-mappiin lentää. Viimeksi haastattelussa syksyllä, kun oli osaamiseen sopiva työpaikka. Kyllä työnhaussa mielestäni pitää olla realistinen mahdollisuus edes päästä jos aikoo hakea. Tehtävät, joissa ei vaadita erityistä osaamista saavat satoja hakemuksia ja aina löytyy joku jolla on kyseisestä työstä kokemusta jne
Jaksamista kaikille työnhakijoille!
Tuet riittää hyvään elämään. Töidenteolle ei ole tarvetta.
Olen työtön omasta tahdostani. Minulle riittää hyvin elämiseen kaikki tuet, jotka saan. Teen välillä näön vuoksi joitain hakemuksia, mutta koskaan ei tule kutsua haastatteluun.
Tämä on hyvä näin. En kaipaa elämältäni muuta.
Minut lomautettiin keväällä vaatekaupasta, jonka jälkeen sain rauhoittua (töitä ja koulua yhtä aikaa). Kesällä aloin kuitenkin hieman hakemaan töitä, mutta en panostanut oikein hakemuksiin koska en ollut niin henkisesti valmis uuteen työpaikkaan ja elättelin toivoa vanhasta. Pääsin kyllä joihinkin haastatteluihin, mutta siitä eteenpäin en päässyt enää, mikä omalla tavallaan helpotti. Uskon, että haastattelijat aistivat epäinnokkuuteni. (Työhaastatteluissa tärkeää on olla hyvin innostuneen ja energisen oloinen).
Talven tullessa olen ollut enemmän valmis hakemaan töitä (pakottanut itseni) ja yhteen paikkaan tarjottiin kokopäivätyötä. En voinut ottaa sitä vastaan, sillä hain osa-aikaista työtä koulun vuoksi. Myöhemmin he soittivat uudelleen varmistaakseen, että olenko varma etten pysty ottamaan työtä vastaan ja että milloin olisin vapaa. Tästähän toki itsetuntoni sai jotenkin boostia ja jäi hyvä mieli. Se olisi ollut toimistotyötä ja jotain uutta minulle, olisin muuten sen ottanut vastaan.
Viikko sitten perjantaina tuli soitto, että haluanko maanantiana aloittaa uudet työt He tarvitsivat kiirellisesti uuden työntekijän ja olivat kaivaneet minun vanhan työhakemuksen joltain syksyltä esiin.
Vastasin, että joo. Mutta todellisuudessa ahdisti taas jostain syystä.
(En ymmärrä mistä tämä ahdistuneisuus johtuu sillä olen ollut aina innokkaina uusiin työpaikkoihin).
Sain paremmat tunnit ja paremman tuntipalkan, kuin edellisessä työpaikassa ja olin siitä innoissaan.
Nyt näiden ensimmäisten työpäivien jälkeen olen hyvin tyytyväinen ja ahdistuneisuus on poissa. Pääsin hyvin rutiinin mukaan, sillä työ on helppoa ja stressitöntä. Työ on keikkaluontoista, mikä sopii elämäntilanteeseeni hyvin. Asiat loksahtivat paikoilleen loppujen lopuksi, kun sitä vain siihen suuntaan kulki ja uskoi.
Tiedän, että se ei aina ole uskomisesta kiinni, mutta omalla kohdallani se usein on ollut tiukasta uskomisesta ja innokkuudesta. Mutta vanhempani ovatkin työnarkomaaneja, joten olen jo alaikäisenä metsästänyt ahkerasti työpaikkoja itselleni koulun ohelle. Kesällä kun työttömyyteni oikeasti ahdisti, niin vanhempani tarjosivat pientä työtä jotta saisin edes vähän taskurahaa, se oli pelastukseni. Mutta kaikilla ei todellakaan ole näin helppoa.
Vaikka tämä viesti ei varmaan ketään oikeasti auttanut, mutta toivon että joku sai edes hieman näkökulmaa omiin asioihin tai edes toivoa. Korona kuitenkin iski monien taloudelliseen tilanteeseen pahasti, ja se voi olla hyvinkin lamaannuttavaa.
Saisin jos hakisin. En viitsi tällä hetkellä hakea kun säästöt riittää elämiseen ja haluan keskittymä harrastusluonteisiin ja palkattomiin tutkimus- ja valokuvausprojekteihin. Teen varsinaisia töitä yleensä noin puolet vuodesta ja hyvin tulen tällä toimeen.
En ole tänä vuonna hakenut. Olen sairastellut ja sitten tuli koronakin. Ravintola-ala työllisti vielä viime vuonna hyvin. Tein määräaikaisuuksia, kun huvitti töitä tehdä.
Vierailija kirjoitti:
rarehanu kirjoitti:
EVVK työnteko, antaa tyh###n tehdä.
Sinun kaltaisilta luuseripelleiltä pitäisi ottaa kaikki tuet pois.
Niin pitäisi, ohis tässä samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Minut lomautettiin keväällä vaatekaupasta, jonka jälkeen sain rauhoittua (töitä ja koulua yhtä aikaa). Kesällä aloin kuitenkin hieman hakemaan töitä, mutta en panostanut oikein hakemuksiin koska en ollut niin henkisesti valmis uuteen työpaikkaan ja elättelin toivoa vanhasta. Pääsin kyllä joihinkin haastatteluihin, mutta siitä eteenpäin en päässyt enää, mikä omalla tavallaan helpotti. Uskon, että haastattelijat aistivat epäinnokkuuteni. (Työhaastatteluissa tärkeää on olla hyvin innostuneen ja energisen oloinen).
Talven tullessa olen ollut enemmän valmis hakemaan töitä (pakottanut itseni) ja yhteen paikkaan tarjottiin kokopäivätyötä. En voinut ottaa sitä vastaan, sillä hain osa-aikaista työtä koulun vuoksi. Myöhemmin he soittivat uudelleen varmistaakseen, että olenko varma etten pysty ottamaan työtä vastaan ja että milloin olisin vapaa. Tästähän toki itsetuntoni sai jotenkin boostia ja jäi hyvä mieli. Se olisi ollut toimistotyötä ja jotain uutta minulle, olisin muuten sen ottanut vastaan.
Viikko sitten perjantaina tuli soitto, että haluanko maanantiana aloittaa uudet työt He tarvitsivat kiirellisesti uuden työntekijän ja olivat kaivaneet minun vanhan työhakemuksen joltain syksyltä esiin.
Vastasin, että joo. Mutta todellisuudessa ahdisti taas jostain syystä.
(En ymmärrä mistä tämä ahdistuneisuus johtuu sillä olen ollut aina innokkaina uusiin työpaikkoihin).
Sain paremmat tunnit ja paremman tuntipalkan, kuin edellisessä työpaikassa ja olin siitä innoissaan.Nyt näiden ensimmäisten työpäivien jälkeen olen hyvin tyytyväinen ja ahdistuneisuus on poissa. Pääsin hyvin rutiinin mukaan, sillä työ on helppoa ja stressitöntä. Työ on keikkaluontoista, mikä sopii elämäntilanteeseeni hyvin. Asiat loksahtivat paikoilleen loppujen lopuksi, kun sitä vain siihen suuntaan kulki ja uskoi.
Tiedän, että se ei aina ole uskomisesta kiinni, mutta omalla kohdallani se usein on ollut tiukasta uskomisesta ja innokkuudesta. Mutta vanhempani ovatkin työnarkomaaneja, joten olen jo alaikäisenä metsästänyt ahkerasti työpaikkoja itselleni koulun ohelle. Kesällä kun työttömyyteni oikeasti ahdisti, niin vanhempani tarjosivat pientä työtä jotta saisin edes vähän taskurahaa, se oli pelastukseni. Mutta kaikilla ei todellakaan ole näin helppoa.
Vaikka tämä viesti ei varmaan ketään oikeasti auttanut, mutta toivon että joku sai edes hieman näkökulmaa omiin asioihin tai edes toivoa. Korona kuitenkin iski monien taloudelliseen tilanteeseen pahasti, ja se voi olla hyvinkin lamaannuttavaa.
Sain kiitos tästä sitä näkökulmaa kyllä että monet työttömät ovat mukavuudenhaluisia valkkailijoita. Minä en tehnyt tuollaista valkkailua ja 2-3 vuodessa kaksinkertaistin palkkani kun aloitin ensin ihan pohjalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikä 43 vuotta, it-alan koulutus ja työkokemus. Ei mitään toivoa töistä. Ottavat junioreita vaan.
Mutta joo, aion hakea myös muita kuin it-alan töitä, ihan siivouksesta ja Alepan kassasta alkaen. Toivon että edes niitä hommia löytyy, kun kuitenkin eläkeikään olisi vielä parikymmentä vuotta.
Meillä kun rekrytoidaan niin ikä ei merkkaa mitään. Osaaminen merkkaa. Viimeksi haettiin koko maan laajuisesti ja vaatimukset (tarvittava osaaminen) listattiin. Hakijoita oli satoja, päteviä kourallinen, haastatteluun pääsi ne kolme ketkä täyttivät vaatimukset, eli ilmoittivat osaavansa niitä asioita mitä vaadittiin. Haastattelussa selvisi etteivät he oikeasti osaa niitä asioita vaan olivat vain sanoneet niin. Ei palkattu ketään kun ei löytynyt yhtään osaajaa.
IT-ala on aika laaja käsite. Muutokset ovat jatkuvia eikä jollain vanhalla osaamisella tee oikein mitään. Pitää olla jatkuvasti ajan hermolla ja tietää viimeisimmät jutut. Ikinä et ole valmis vaan joudut kouluttautumaan jatkuvasti uudelleen. Paska ala, kannattaa vältää. Itse en pääse enää pois kun olen tehnyt tätä vuosikymmeniä enkä osaa mitään muuta. Liikaa stressiä, liian vaativa ja henkisesti uuvuttava, liian kova vastuu. Ainakin palkkaan verrattuna.
Meille oli 60 hakijaa, joista jatkoon pääsi kuusi. Näistä valittiin haastattelujen jälkeen kahden välillä ja tuloksena oli jatkuvasti saikuttava, alkoholiongelmainen henkilö, jota ei kiinnostanut töidensä hoitaminen. Tuli vielä hyvillä suosituksilla edellisestä työpaikasta. Osaamisella ei ole merkitystä jos henkilö ei tee töitään.
Olen ollut liian vanha 16-vuotiaasta alkaen, kun useimmat saavat tuon toteamuksen yli 30-vuotiaina vuosikymmenestä riippuen.
Hain töitä viimeksi 2002. Sen jälkeen ajelehtinut 19 vuotta. En varmaan enää osaisi edes hakea.
Jotain ihme ceeveitä ja videoita, ei hyvää päivää.
Omalta alalta saan töitä (hoitoala) nyttekin, mut en voi / haluu tehdä sitä terveydellisistä syistä yms. Yhdeltä alalta en saa töitä, koska töitä ei oo/jos on, niin vaatii suhteita joita en oo kiinnostunu luomaan. Yhdellä alalla mistä mulla kokemusta, on jo niin kauan aikaa ja hakijoita tällaseen paikkaan saattaa olla satoja,oon pari kertaa hakenu ja varmasti hakenu niitä joilla 1. On alan koulutus ja 2. On työkokemusta enemmän sekä uudenpaa.
Ja sitten viimeisenä : on menny usko moniin työnantajiin sekä ihmisiin yleisesti, joten motivaatiotakaan ei juuri oo, lisäksi on rahaa joten en niitä töitä myöskään tarvii.
Pieni paikkakunta, ei sukua eikä tuttuja, jotkut pääsee ns takaoven kautta töihin, myös hiukseni olivat väärän väriset koska kysyttiin olenko romani.
Voi mitä kakkaa täällä lukeekaan. Olen ollut työnhakija yli 7 vuotta. Ikää yli 55v. Peruskoulutusta on ja yli 30v työkokemusta. Viimeksi vuosi sitten " pääsin " palkkatuella töihin piti olla 8,5 kk soppari. Mutta laittoivat pian pois, en kuulema sopinut heidän hienoon työyhteisöönsä. Joten se siitä. Menetin luottamuksen työnantajiin, menetin yli puolen vuoden palkan sekä yli 2 vuoden ansiosidonnaisen. Työhaastatteluissa olen ollut muutamia kertoja, eivät tykkää jos on aika normaalin oloinen, olisi parempi kulkea pää kenossa : )