Työtön! Miksi et saa töitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorena jäi opiskelut (TKK) kesken ja sen aikainen työkokemus koostuu sellaisista töistä, mitä voi tehdä ilman koulutusta. Pisin työkokemus on elektroniikkateollisuudesta ja sieltä jäin äitiyslomallekin. Ihan suunnitellusti olin kotona lapsen kansa 5 vuotta ja sen jälkeen en saanut kuin pätkätöitä. Kävin vuoden kestävän työvoimakoulutuksen, jossa suoritettiin 3/5 automaatioasentajan tutkinnosta. En päässyt niihinkään hommiin, vaikka kovasti olisi kiinnostanut. 

Kotiäitivuosina olin kiinnostunut raha-asioista ja kun ensimmäistä kertaa oli alkamassa tradenomikoulutus Finanssi- ja talousasiantuntijan koulutusohjelmassa, luin koulutusohjelman sisältöä ihan haltioissani, se oli vähän niin kuin unelmien koulutus ja lähdin opiskelemaan ihan innoissani, vaikka se tarkoitti suurta lovea tuloihin. Ensimmäiset 1,5 vuotta sain opintotukea 300€/kk ja sen jälkeen opiskelin kolme vuotta ilman tukia. Se oli taloudellisesti iso ponnistus koko perheeltä, ne oli tiukkoja aikoja. Mutta sen pystyi kestämään, kun toiveissa häämötti valmistuminen ja työllistyminen. 

En päässyt opintojen aikana kesätöihin yrityksistä huolimatta. Enkä ymmärtänyt silloin, että Suomessa on työkokemus kaikki kaikessa. Sitten kun valmistuin, olin 42-vuotias finanssitradenomi käytännössä ilman oman alan työkokemusta. Useimmat opiskelukaverit pääsivät viimeistään toisen vuoden jälkeen kesätöihin, joissa jatkoivat osa-aikaisina opintojen ohessa ja heillä oli valmistuessaan työpaikka valmiina. Minä olin työmarkkinoista niin pihalla, etten tajunnut hätääntyä ja yrittää päästä opintojen aikana töihin vaikka väkisin. Kuvittelin, että kun opiskelen kunnolla, niin hyvillä papereilla pääsen töihin. 

Tuosta valmistumisesta on pian 5 vuotta ja tänä aikana olen ollut 6kk palkkatukityössä ja 4kk osa-aikaisessa työssä. Eikä nekään omalta alalta, vaan simppeliä toimistotyötä. Tämän kokemuksen myötä olen kyllä tolkuttanut omalle lapselleni, miten tärkeää on saada työkokemusta jo opintojen aikana.

Olen jotenkin jumissa tämän oman tilanteeni kanssa, en ihan hahmota mihin suuntaan minun pitäisi edes pyrkiä. Minulla ei ole sellaista työkokemusta kuin muilla saman ikäisillä ja minun on vähän vaikea hahmottaa miksi työnantaja haluaisi 47-vuotiaan aloittelijan, jonka opinnoista on jo 5 vuotta ja joka ei ole osannut työttömyysaikana pontevasti pitää ammattitaitoaan yllä. Tunnistan kyllä omat vahvuuteni, mutta työpaikkailmoitusten vaatimukset tuntuvat kovin ylimitoitetuilta. Ja jos onnistunkin löytämään tehtävän johon saattaisin kelvata, niin en osaa oikealla tavalla myydä osaamistani että pääsisin edes haastatteluun. Jonkun urakonsultin puoleen tässä pitäisi varmaan kääntyä, että onko mitään tehtävissä vai odottelenko 20 vuotta että pääsen eläkkeelle ja seuraavat 20 vuotta että pääsen hautaan.

No mitä sionä perseelläs makast että joku susta kiinnostuis. Kouluttaudu paikkakunallas ammattiin jossa on töitä tai muuta muualle missä töitä on. Voisit vähän olla aktiivisempi, ettei meidän tarvi sua elättää.

Mitä helvettiä sä puutut työttömien asioihin kun et selvästikään tiedä mistään mitään? Koita hoitaa omat työasias niin kauan kun niitä on.

Olen 1/2 työtön ja haluaisin simppeliä toimistotyötä 2-3 pvää viikossa. Downsiftata.

En saa sitä koska taustalla on 37 vuoden monipuolinen ja vaativa työura, paljon kokemusta ja erilaisia työpaikkoja. Liian pätevä, kunnianhimosta ei voi tinkiä, aina pitäisi pyrkiä eteenpäin. Mä en enää halua olla myyntijohtaja, en controller enkä travel manager!

Ikä tuskin on este sillä olen vaihtanut työpaikkaa 52 ja 54 vuotiaana, nyt jäänyt vuosi sitten yt:ssä pois töistä.

Vierailija kirjoitti:

No mitä sionä perseelläs makast että joku susta kiinnostuis. Kouluttaudu paikkakunallas ammattiin jossa on töitä tai muuta muualle missä töitä on. Voisit vähän olla aktiivisempi, ettei meidän tarvi sua elättää.

Asun 2km Helsingin keskustasta. Jos en täältä saa töitä, niin en jaksa uskoa että muualla tärppäisi sen paremmin. Mies elättää minut pääosin ja maksaa veroja 3000€/kk. Pidän tuota pientä ansiosidonnaista lähinnä perheensisäisenä veronpalautuksena.

Taas on haku vetämässä F.E.C.-koulutukseen. Toivottavasti siitä poikii jotain.

Kun on jo kertaalleen opiskellut 3 vuotta ilman mitään tukia, niin on aika suuri kynnys lähteä taas opiskelemaan ilman tukia moneksi vuodeksi. Ja olisi kohtuutonta mieheltäkin vaatia sellaista. Ja mikä edes olisi se koulutus, joka takaisin varman työpaikan vastavalmistuneelle 50+-vuotiaalle? 

Vierailija kirjoitti:

Todella moni ihminen ei osaa lukea työhaastattelutilannetta ollenkaan. Istua pönötetään siinä haastateltavana ja annetaan tasapaksulla äänellä valmiiksiopiskeltuja vastauksia ja sitten kun tulee joku kysymys, johon ei ole osattu varautua, niin jäädytään ja jäädään tilanteessa pohtimaan asiaa hmm..joo...ootas...eiku...

Pahimmat ovat (yllätys yllätys) usein juurikin näitä työttömiä.

Aijjaa, jännä kun mut valittiin varasijalle eikä työkokemusta. Päteviä hakijoita oli ollut kymmenen. Ja työtön olen.

Mä en ymmärrä tätä logiikkaa työttömistä, eikö lähes jokainen ole ollut työtön edes pari kuukautta elämästään?

Joillakin nappaa heti vakipaikan kanssa, joillakin ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikä 43 vuotta, it-alan koulutus ja työkokemus. Ei mitään toivoa töistä. Ottavat junioreita vaan.

Mutta joo, aion hakea myös muita kuin it-alan töitä, ihan siivouksesta ja Alepan kassasta alkaen. Toivon että edes niitä hommia löytyy, kun kuitenkin eläkeikään olisi vielä parikymmentä vuotta.

Mitäs jos kouluttautuisit it alueella vähän lisää. Esim business intelligence ja robotiikka. Terkuin 50, joka on tehnyt koko työuransa tuossa ensimmäisessä. Bi-aleella töitä on paljon!

Mitäpä ehdottaisit, miten kouluttautua BI-alalle? Tilanteessa jossa ei ole rahaa maksaa yksityisten firmojen kursseja eikä ryhtyä päätoimiseksi opiskelijaksi. Itsenäisesti osaan kyllä opiskella, mutta mitään aikanaan kovin kalliita ohjelmistoja en pysty hankkimaan. Millä tavoin juuri BI-alalla voi itseopiskelija osoittaa osaamisensa työnantajalle?

SAS-työkokemusta minulla kyllä olisi joitakin vuosia, sen alan paikkoja olen hakenutkin, mutta eipä ole tärpännyt. Muuta ohjelmointikokemusta paljon.

Vierailija kirjoitti:

Melkein jokainen työllistyisi. Tässä yhteiskunnassa on vaan menty siihen ihan asennepohjalla, että kaikilla pitää olla se kiva oma unelma ammatti. Ihmiset eivät pysty sieltä omien unelmiensa takaa järkevästi suuntautumaan koulutukseen mikä tuo töitä.

Itse olen alkuperäisen alavalinnan jälkeen jo kahdesti työttömyyden takia suuntautunut koulutukseen jonka piti tuoda töitä, no ensimmäinen joksikin aikaa toikin, toinen ei ole tuonut kertaakaan. Nyt ei ole taloudellisesti mahdollista enää elää opintotuella (olen sinkku eli ei puolisoa elättämässä). Työvoimakoulutuksiin olen hakenut, myös uudelle alalle johtaviin, mutten ole päässyt. Mitä suosittelisit että tekisin?

Ikää noi 50 vee ja olen ymmärtänyt että olen liian vanha töihin, näin voi perustella kun ei edes työhaastatteluihin pääse.

Työkokemusta on yli 20 vuotta ja eläkkeeseen on aikaa liki 16 vuotta joten ymmärrätte varmaankin että haluaisin tehdä töitä mutta kun ei kelpaa.

Kokkareiden mielestä kaikki työ on arvokasta, mutta jättävät samalla kertomatta että jurikin se ilmaistyö on arvokasta ja todellakin vain yritäjien näkökulmasta asia on näin, mikä taasen ei anna duunarille muuten edes paskan vertaa arvoa saati palkkasta puhumattakaan. Näitä ilmaistyöntekijöitä on muuten Suomessa jo yli 40 000 henkilöä mikä on uskomaton määrä ja tämä seikka kertookin ettei todellisia ja aitoja palkkatyöpaikkoja ole olemassakaan kuin pienelle osalle ihmisiä jotka taasen jaetaan suhteilla lähipiirille.

Ikärasismista ei edes haluta keskustella vaan kaikesta vaietaan suomettumisen hengen mukaisesti, Suomi on kyllä paska maa 100 vuotta täynnä ja maa ammuttiin samalla takaisin vuoteen 1890 torppari ja renki yhteiskuntaan ja rahat jaetaan yritystukina herranperkeleille ja suuryritikset kuittaavat ne osinkoina keväisin osakkailleen jatka taasen laittavat rahat osakkeisiin ja mikään yritys ei kehitä yritystä tai investoin mihinkään vaan itkevät "korkeita palkkakustannuksia" ja samalla YT:t heittävät loputkin ammattitaitoiset työntekijät kortistoon ja nuort koulutetut lähtevät pois maasta, noin 10 000 nuorta muuttaa joka vuosi työnperässä pois tästä paskamaasta se kertoo jo kaiken.

Euostoliitto on suoraan perkeleestä.

Kyllä töitä saa aina jos ei asu aivan kuolevassa kylässä. Kyse on vaan asenteista halutaanko työtä tehdä. Esimerkiksi itse lähdin opiskelemaan laitoshuoltajaksi koska siivoustyötä löytyy aina ja palkka ei ole minulle liian pieni!

Toki jos jumahtaa etsimään oman alan töitä joita ei löydy niin vika on itsessä!

Minä olin vielä keväällä työtön. Työttömyys oli jatkunut lähes 3 vuotta ja siinä välissä yksi 6kk ja yksi 10kk pätkä. Nyt määräaikainen muuttui vakityöksi taas.

Miksen saanut nopeammin töitä? Ikä? (43, valitut nuoria) Hakijoita paljon, vaikea erottua, vaikka olisi hyvä?

Jossain vaiheessa vähensin myös työnhakua, koska en jaksanut sitä. Vain työttömänä töitä hakenut voi tietää sen, miltä tuntuu joutua jatkuvasti torjutuksi. Haastatteluihin, lyhyeen pätkäänkin, tärkeillen kutsutaan 10+ haastateltavaa ja kokeneita ja koulutettuja ihmisiä höylätään kuin johonkin johtajan työpaikkaan. Sitten pääset varasijalle tai et tule valituksi. Huomasin, että hakemus aina nosti toivoa, työhaastattelu teki täpinät ja sitten torjunnan jälkeen tuli itkupäivä. Ei semmoista oikeasti kukaan jaksa kauaa. Työhaastattelussa saadut pakit on sama kuin tulisi orastavasta ihmissuhteesta jätetyksi/torjutuksi. Kuinka moni jaksaisi yrittää treffailla ja välillä pääsisi treffeille, jos saisi kymmeniä pakkeja vuodessa? Kukaan ei huolisi. Aina laitat itsesi ja persoonasi peliin -> et kelpaa. Sitten lopulta saat jonkun pätkän ja taas menet sinne pirteänä, tehokkaana ja hymyillen. Ja taas sama hakurumba. Miten ihmeessä ihminen jaksaa enää jossain vaiheessa tsempata? Minulla meni vielä aika helposti, mutta meillä on ihmisiä ollut 20 vuotta tuossa kierteessä ja sitten kuvitellaan, että ne vaan on aina pirteitä ja yritteliäitä.

Olin sen vuoksi työtön kun lähetin niin surkeita hakemuksia. Jaarittelin kaikkea turhaa mistä paistoi epävarmuus ja epätoivo. Ne on vielä koneella tallella ja jälkeenpäin on nolottanut lukea niitä, todella!

Kun tajusin tiivistää hakemuksen pelkkiin faktoihin ja luottaa siihen että lyhyt hakemus on parempi kuin "vakuuttavat" lätinät, aloin saada kutsuja työhaastatteluihin.

Ensimmäiset haastattelutkin kaatuivat aloittelijan virheisiin mutta luin sitten vinkkejä ja ohjeita netistä ja lopulta onnistuin saamaan työpaikan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä töitä saa aina jos ei asu aivan kuolevassa kylässä. Kyse on vaan asenteista halutaanko työtä tehdä. Esimerkiksi itse lähdin opiskelemaan laitoshuoltajaksi koska siivoustyötä löytyy aina ja palkka ei ole minulle liian pieni!

Toki jos jumahtaa etsimään oman alan töitä joita ei löydy niin vika on itsessä!

Itsekin meinasin mennä laitoshuoltajan koulutukseen, mutta onnistuin saamaan siivoojan työn ennen koulutuksen alkua. Palkka ei ole iso, mutta sillä pärjää. Vakityö ja tykkään työstäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä töitä saa aina jos ei asu aivan kuolevassa kylässä. Kyse on vaan asenteista halutaanko työtä tehdä. Esimerkiksi itse lähdin opiskelemaan laitoshuoltajaksi koska siivoustyötä löytyy aina ja palkka ei ole minulle liian pieni!

Toki jos jumahtaa etsimään oman alan töitä joita ei löydy niin vika on itsessä!

Itsekin meinasin mennä laitoshuoltajan koulutukseen, mutta onnistuin saamaan siivoojan työn ennen koulutuksen alkua. Palkka ei ole iso, mutta sillä pärjää. Vakityö ja tykkään työstäni.

Jep. Omasta asenteesta kiinni haluaako töitä vai ei. Ja sekin riittääkö palkka elämiseen on elämäntavoista kiinni. Toki osalla voi olla erilaisia vammoja jotka estävät esimerkiksi siivoustyön tekemisen. Tällöin on ymmärrettävää jos ei helpolla löydy töitä.

Työttömyyteni pitkittyi aikoinaan siksi, että hain työttömänä työtä. Uusi työ pitää siis hakea ennen kuin joutuu työttömäksi. Muutoin epäillään, että sinussa on kaikenlaista vikaa.

Varmaan sanottu jo, mutta töitä on vähemmän kuin työnhakijoita. Yksinkertainen matetmaattinen yhtälö, mikä selittää töiden saamisen vaikeuden.

Epäilemättä myös turhan tiukoilla rekrytointikriteereillä on oma merkityksensä. Nykyäänhän asenne on se, että esimerkiksi alaikäistä kesätyöntekijääkään ei palkata nurmikon leikkaamiseen, ellei ole ns. hyvä tyyppi, eli suunnilleen supersosiaalinen ja "verkostoitunut". Ikään kuin suun käymisellä olisi jotain tekemistä työtehokkuuden kanssa. (voitadaan jopa puhua diskriminaatiosta synnynnäisetn ominaisuuksien perusteella)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rekytoijan näkökulma:

-Ikä on oikeasti rasite. 40 on hilkulla, 50 heikko, ja 55 mahdoton.

-Työtön on lähtökohtaisesti heikommassa asemassa haussa

-Ns, aukoton työhistoria on valtava etu. Työttömällä ei monesti ole haasteellisiin tehtäviin mitään asiaa. Ei kannata edes hakea.

-Kun haet helppoa työtä, älä paljasta pitkiä opintoja tai hienoja tutkintoja

-Tehkää työttömyyden syy selväksi, mutta älkää syyttäkö siitä ketään. Keksikää hyviä syitä.

-Peitä hyvin se, että haet joitain paikkoja vaan hakemisen ilosta, koska mikö tahansa työ kelpaisi väliaikaisesti

-Suostukaa mihin vaan paskaduuniin, vaikka ilmaiseen. Älkää jättäkö cv:seen reikiä. Liiotelkaa paskaduunienkin työnkuvia. Olkaa röyhkeitä. Muuten töitä ei heru,

Rehellisesti: Työttömyys kannattaa peittää, kun töitä hakee. Vaikka valehtelemalla.

Valitan, mutta tämä kaikki on totta. En siitä itsekään pidä.

"-Ikä on oikeasti rasite. 40 on hilkulla, 50 heikko, ja 55 mahdoton."

Miksi Suomessa 40 vuotta jne. on liikaa, mutta missään muussa maassa ei ole? Mikä helvetti tätä maata oikein vaivaa asenteissa? 40-vuotias ja 50-vuotias ovat työvoimaa parhaassa iässä osaamisen puolesta, mutta Suomessa leikitään jotain Jenkkilää, tai uskottu niiden typeriin pinnallisuuteen perustuiviin horinoihin siitä, että kun on ikää 40 tai 50, niin on liikaa ikää. Suomi on hyvin sosialistinen monopoliensa, suuruuden ihannointinsa ja keskittymisen - joka pois pienyrittäjiltä - kanssa, mnutta toisaalta tämä vitun maa on ultrauusliberalisttinen vammaisten vaippojen kilpailuttamisineen. JOka tapauksessa niin, että on valittu kylmät arvot.

Ehkä vieläkin on valloillaan se ajatusmalli, että tuon ikäisen "kuuluisi" olla vakituisena työntekijänä jossain, ja että hänessä täytyy olla jotain vikaa, jos onkin työttömänä (ts. sille on jokin syy, miksi hänet on potkittu yt-neuvotteluissa pihalle, tai ei ole koskaan mihinkään vakituiseksi otettukaan)?

Vierailija kirjoitti:

Varmaan sanottu jo, mutta töitä on vähemmän kuin työnhakijoita. Yksinkertainen matetmaattinen yhtälö, mikä selittää töiden saamisen vaikeuden.

Epäilemättä myös turhan tiukoilla rekrytointikriteereillä on oma merkityksensä. Nykyäänhän asenne on se, että esimerkiksi alaikäistä kesätyöntekijääkään ei palkata nurmikon leikkaamiseen, ellei ole ns. hyvä tyyppi, eli suunnilleen supersosiaalinen ja "verkostoitunut". Ikään kuin suun käymisellä olisi jotain tekemistä työtehokkuuden kanssa. (voitadaan jopa puhua diskriminaatiosta synnynnäisetn ominaisuuksien perusteella)

Ja näistäkin paikoista avoimissa hauissa ovat yleensä ne suorittavan tason työt. Suurimmilla osilla kunnista ja firmoista taitaa olla käytössä sisäinen haku, jolla pyritään tekemään kaikki rekryt vaativampiin hommiin ja kun joku entinen työntekijä saa sen ylennyksen, niin sitten hänen entinen tehtävänsä pistetään yleiseen hakuun.

Olen sekä henkisesti että fyysisesti sairas. En kelpaa enää töihin.

Ei ole koulutusta kuin sille yhdelle alalle jossa työllistymismahdollisuus on -1, joten en kelpaa minnekään.

Olen 49v.

Muuten en keksi mitään selitystä.

Mulla vankka ammattitaito, 30v työelämää takana. Hyvät paperit kouluista ja työpaikoista, ei lapsia jotka sairastaisivat.

Mutta mähän olen vanha kuin taivas. Se siitä.

Olen huono kehumaan itseäni, huono itsetunto, huonot verkostot...