Pelkään raskauspahoinvointia. Kertokaa kokemuksia.

Mamma, kohta 50v kirjoitti:

Itselläni oli ekassa raskaudessa lievää etomista aamuisin alkupuolella pari kolme viikkoa, tokassa ei mitään. Kuten moni muukin on sanonut, pieni syöminen ja veden juominen säännöllisin väliajoin auttaa. Hedelmät tms ovat hyviä, itse popsin mm paljon omenoita. Mahdollisimman tasainen verensokeri ympäri vuorokauden estää pahoinvoinnin. Liiku myös paljon ja elä kaikinpuolin normaalisti. Ole, elä ja touhua! Pahinta on se jos alat "sairastamaan" raskautta ja kuulostelemaan kaikkia oireita maaten sohvalla, pääsi lietsoo tunteita voimakkaammiksi ja pian oletkin tosi sairas.

Mun tuttavapiirissä (työkaverit ja kaverit) on puhuttu paljon tuosta pahoinvoinnista. On kaksi, jolla oli pahaa raskauspahoinvointia ja lopuilla pari oksennusta tai hyvin lievää etovaa oloa vähän aikaa alkupuolella kuten mullakin.

Niistä joilla oli pahoinvointia, eka makasi suurinpiirtein sohvalla kun ei uskaltanut liikkua jos kaatuu, kyttäsi vainoharhaisesti syömisiään, hermoili ja ravasi lääkärissä milloin minkäkin oireen perusteella ja soitteli kaverit läpi joka päivä suurinpiirtein joka pierun jälkeen että onkohan vakavakin oire... Synnytyskin oli vaikea koska oli niin jumissa kun oli vaan maannut kuukausia. Toinen pahoinvoiva oli tosi laiha, anorektikon näköinen joka söi normaalistikin tosi vähän ja saattoi olla koko päivän syömättä ja illalla muistaa "napata jotain". En tiedä miten söi raskaana kun oli vähän väliä saikulla ja oksenteli.

Elä normaalisti, syö tasaisesti ja pidä itsesi työn ja harrastusten touhussa, siinä mun neuvot!

No huhhuh.

Olin positiivinen, terve ja reipas enkä pelännyt synnytystä lainkaan. Raskauden ensimmäiset 12 viikkoa makasin silti lähinnä sohvalla, koska oli NIIN KARSEA OLO. En ollut pystynyt kuvittelemaan mitään sellaista etukäteen.

Kun alkuraskauden pahoinvointi meni ohi, jatkoin tervettä, reipasta elämääni, mm. pyöräilin joka paikkaan melkein raskauden loppuun asti, kannoin raskaat kauppakassit ja kävelin vielä kaksi viikkoa yliaikaisena 2 km matkan synnytyksen käynnistykseen.

Painajaismaisessa alkuraskauden pahoinvoinnissani ei todellakaan ollut MITÄÄN henkistä tai elämäntapoihin liittyvää.

Että se noista sun yleistyksistäsi.

Turha sitä on etukäteen pelätä, ensimmäisen kanssa oksensin kerran aamulla, toisen kanssa en muistaakseni kertaakaan. Alkuraskaudesta oli vaan sellainen jatkuva öklö olo, joka meni sitten ohi. Eli ei kaikille välttämättä tule mitään oksentelua.

En oksentanut kertaakaan, pahoinvointia ja etovaa oloa oli jonkin verran ensimmäisen kolmanneksen aikana, mutta en muista että yhtään kertaa olisi ollut oksennus edes lähellä. Pahin oire oli lamaannuttava väsymys ja heti toisen kolmanneksen alussa alkaneet si-nivelkivut ja loppuraskauden harjoitussupistukset.

2 raskaudesta voin pahoin koko 9 kk, kolmannesta viikolle 16 asti.

Pahoinvointia voi hillitä syömällä vähän koko ajan ja kun oksennus ilmoittaa tulostaan niin oksentaa. Pahoinvointi ei jää jylläämään niin kuin oksennustaudissa, vaan menee ohi, kun oksentaa.

Kyllä vessa on varmasti aina sen verran lähellä, että sinne ehtii.

Omituista oli, että karjalanpiirakat tulivat AINA ylös. Eikä kestänyt kuin 10 min niiden syömisestä, kun oli jo veskiin asiaa.

Mulla alkoi kuvotuksella ja sitten olikin taukomatonta pahoinvointia yötä päivää. Siis ei minuutinkaan taukoa, kokoajan teki pahaa ja lujaa. Kesti kolmisen kuukautta. Oksentaminen oli lähinnä sappinesteen kyökkimistä kun ei saattanut syödä mitään. Tai tietenkin sitä jotain sai alas, kun banaaniakin nakersi kolme tuntia putkeen mikroskooppisen pieniä paloja  :D

Saikulla olin aina pätkiä kerrallaan, ei vaan pystynyt oleen töissä vaikka välillä kokeilin. Molempien lasten aikana sama juttu, ei eroa tytöllä eikä pojalla. Mutta kun pahoinvointi meni ohi, olin huippu hyvässä kunnossa! Olo mainio, mikään ei vaivannut, ei supisteluja ei mitään.

Älä nyt etukäteen märehdi pahoinvoinnista, se tulee jos tulee tai on tulematta.

Vierailija kirjoitti:

2 raskaudesta voin pahoin koko 9 kk, kolmannesta viikolle 16 asti.

Pahoinvointia voi hillitä syömällä vähän koko ajan ja kun oksennus ilmoittaa tulostaan niin oksentaa. Pahoinvointi ei jää jylläämään niin kuin oksennustaudissa, vaan menee ohi, kun oksentaa.

Kyllä vessa on varmasti aina sen verran lähellä, että sinne ehtii.

Omituista oli, että karjalanpiirakat tulivat AINA ylös. Eikä kestänyt kuin 10 min niiden syömisestä, kun oli jo veskiin asiaa.

Ei mennyt ohi oksentamalla. Mulla teki pahaa koko ajan, siis ihan koko ajan. Ilman minkäänlaista taukoa. Onneksi vain kolmisen kuukautta. Pää olis hajonnut muuten  :)

Pahoinvointia ei ollut ollenkaan, mutta ruokahalu oli kateissa pari-kolme kuukautta raskauden alussa.

Vinkkejä ei siis ole antaa, mutta halusin kertoa että välttämättä pahoinvointia ei ole ollenkaan.

Mulla oli sairaalloista oksentamista eli hyperemeesi. Laihduin kuukaudessa 5kg ja jouduin ambulanssilla tippaan.

Olo oli kauhea aamusta yöhön. Lopulta sisuskalut alkoi pettää ja aloin oksentaa myös verta. En päässyt viikkoihin ulos kodista. Jopa suihkussa käynti oli vaikeaa, paras oli kun makasi kyljellään. Kaikki ruuat ja hajut oksetti, jopa mieheni haju.

Tätä kesti rv5-16.

Hassua kun joku yökkäsi heti karjalanpiirakat ylös, itse en ole vielä yhtä paljon oloa tasapainottavaa ruokaa löytänyt. Menossa rv12 ja rv7 lähtien tuntunut etovaa oloa. Vain muutamana päivänä ollut oikein voimakasta ja olisin ehkä kerran oksentanut, mutta inhoan niin paljon oksentamista että pidättelin oksun alhaalla vaan vaikka luultavasti se pidensi jonkin verran pahoinvoinnin kestoa. Muuten olen huomannut että todella säännöllisesti pienien määrien syöminen auttaa oloon. Olen myös ennen ollut sokerihiiri, nyt ei vaan mene karkit ja herkut alas, ajatuskin yököttää. Pitää yrittää löytää ne ruoat, joita pystyy syömään ja jotka pitää olon tasaisena. Suolaiset herkut menee alas, mutta olen huomannut että niiden jälkeen tulee helposti huono olo. Sama melkein kaikkeen valmisruokaan. Olen ihan olon sanelemanakin syönyt nyt terveellisesti, hedelmiä ja kasviksia ja itse tehtyä leipää, mysliä. Ja sitä karjalanpiirakkaa :D

Kuten lieneee jo tullut selväksi, tämä on todella yksilöllistä. Mulla on ollut jatkuvaa etomista ja ongelmia saada mitään alas kaikissa neljässä raskaudessa 3-9 kk ajan, mutta oksentelun määrä on vaihdellut. Lähes aina olo on ollut parempi kodin ulkopuolella kuin kotona, ja vain tokan raskauden aikana oksentelin töissä.

Tsemppiä raskauteen, se on loppujen lopuksi paljon lyhyempi aika kuin miltä alussa tuntuu!

Vierailija kirjoitti:

Hassua kun joku yökkäsi heti karjalanpiirakat ylös, itse en ole vielä yhtä paljon oloa tasapainottavaa ruokaa löytänyt. Menossa rv12 ja rv7 lähtien tuntunut etovaa oloa. Vain muutamana päivänä ollut oikein voimakasta ja olisin ehkä kerran oksentanut, mutta inhoan niin paljon oksentamista että pidättelin oksun alhaalla vaan vaikka luultavasti se pidensi jonkin verran pahoinvoinnin kestoa. Muuten olen huomannut että todella säännöllisesti pienien määrien syöminen auttaa oloon. Olen myös ennen ollut sokerihiiri, nyt ei vaan mene karkit ja herkut alas, ajatuskin yököttää. Pitää yrittää löytää ne ruoat, joita pystyy syömään ja jotka pitää olon tasaisena. Suolaiset herkut menee alas, mutta olen huomannut että niiden jälkeen tulee helposti huono olo. Sama melkein kaikkeen valmisruokaan. Olen ihan olon sanelemanakin syönyt nyt terveellisesti, hedelmiä ja kasviksia ja itse tehtyä leipää, mysliä. Ja sitä karjalanpiirakkaa :D

Minulla tuo karjalanpiirakka oli tosi paha. Siinä kun on rasvaa pinnalla. Muistan, miten kauhea se oli oksentaakin, kun se jumii kurkkuun kiinni. Toinen paha oli banaani. Puolikkaan banaanin jälkeen takuuvarma oksennus. Se limainen koostumus varmaan teki oksennustarpeen. Kaikki rasvaiset, mössöiset ruuat oli myös, eli jauhelihakastike ja lohi.

Minähän söin ekassa raskaudessa lähinnä kuivaa leipää tai mysliä aamulla, päivällä ja illalla ja siinä välissä välipalana kasvissosekeittoa, sitrushedelmiä ja marjoja sekä litratolkulla juotavaa jukurttia, johon tuli himo. Tänäkään päivänä en ymmärrä, miten en laihtunut sen enempää, kun se syöminen oli järkyttävän vaikeaa. Paino putosi vain pari kiloa raskauden ekalla kolmanneksella ja raskauden lopussa painoin lopulta 8 kg enemmän kuin ekalla neuvolakäynnillä. Periaatteessa oli koko ajan nälkä, mutta ei vain pystynyt syömään oikein mitään kunnollista. Sekin ihmetytti, kun ei pystynyt syömään suklaata ollenkaan, eikä mitään karkkia. Mutta eipä toisaalta pystynyt liikkumaankaan. Jos tuli hiki, alkoi heti oksettaa.

Se on jännä, kun raskauspahoinvointia ei helpota oksentaminen yhtään. Vaikka oksentaisi 5 kertaa päivän aikana, olo ei helpotu ja etova olo vaan jatkuu. Mahataudissahan oksentamisen jälkeen tulee hetkeksi parempi olo, mutta miksi ei raskauspahoinvoinnissa. Onko ne hormonit sitten yhtä koholla, oksentaapa tai ei.

Luin jostain, että pahoinvointi saattaa johtua nestehukasta. Siksi se on pahimmillaan aamulla, jolloin keho on yön aikana kuivunut. Ehkä kannattaa testata tätä, että lisää veden juomista esim. illalla yötä vasten?

Pahoinvointi oli pahimmillaan rv 7-14. Aivan kun olisi ollut noroviruksessa, aamut alkoi aina räjähtävällä ripulilla, hyvä kun vessaan kerkesin. Ruuan haju etoi niin että oksensin kun haistoinkin lihan/kalan. Pystyin syömään vain kylmiä hedelmiä/smoothieita tai näkkileipää voilla noiden viikkojen aikana, ja jos en herännyt yöllä syömään, aamu alkoi ensin oksentamalla ja sitten ripulilla.

Pahoinvointi hellitti rv 14 jälkeen muutamaksi viikoksi, mutta mitä lähemmäs loppua mennään, lämmin ruoka etoo taas.

Raskaushehku = tuskanhiki, tämä ei todellakaan ole mukavaa. Iho kukkii kuin viime kesän perunapelto, liitoskivut herättää öisin, selkä särkee niin että itkettää ja vatsa painaa niin pahasti joihinkin hermoihin että tuntuu kun kävelisin neulojen päällä. Olen periaatteessa vasten tahtoani täysin vuodepotilas, keho ei vaan pysy muutoksissa mukana ja kivut, pahoinvointi sekä väsymys on todella uuvuttavaa.

Nyt olen viikolla 35, enkä tiedä millä energialla jaksan synnytyksen.

Tsemppiä, kaikilla se ei ole näin hankalaa, mutta kannattaa varautua ainakin siihen pahoinvointiin.

Mulla oli alkuraskaudesta silviisiin, että tyhjällä mahalla aloin yökkimään, parin tunnin välein oli syötävä jotain, muuten nälkä iski yllättäen, eikä mikä tahansa nälkä, vaan ihan jäätävä kuoleman nälkä. Tuntui siltä kuin olisi ollut syömättä koko päivän. Jos ei jostain syystä ollut ruokaa tarjolla, aloin aika nopeasti yökkimään. En kuitenkaan oksentanut kertaakaan, pystyin nieleskelemällä ja syvään hengityksellä pidättämään oksennusta. Aamut olivat pahimpia, yleensä söin muutaman suolakeksi tai kuivia kauramuroja sängyssä ennen ylösnousemista. Jos en syönyt, saattoi yökkiminen alkaa jo istumaan noustessa.

Paras olo oli aina juuri syönnin jälkeen, etovasta olosta johtuen en kylläkään pystynyt syömään muutamaan viikkoon ollenkaan lämmintä ruokaa, vaan lähinnä jugurtteja, smoothieita ja leipää. Paino putosikin alussa melkein 5kg.

Edelliseen vielä lisäyksenä, että pahin pahoinvointi kesti noin viikolle 14 ja muistan viikolla 17 lähes itkeneeni ilosta ja onnesta, kun pääsin vietnamilaiseen ravintolaan, ja ruokahalu oli palannut. Ei ole koskaan ruoka maistunut niin hyvältä!

Apteekista kai saa kertakäyttöisiä oksennuspusseja, jotka on sellaisia kokoontaittuvia ”putkiloita” ja niihin on muotoilun vuoksi helppo oksentaa siististi. Harmittaa näin jälkeen päin etten hoksannut ostaa niitä alkuraskauteen, tavallisia muovipusseja kannoin mukana mutta ne ei olleet läheskään yhtä käteviä oksentaessa.

Oksensin omassa alkuraskaudessa kerran tai kaksi joka päivä, aamulla ja joskus lisäksi myöhemmin päivällä. Minulla oli tietyt jutut jotka triggeröi pahoinvoinnin ja niitä pystyi jossain määrin välttelemään (voimakkaat hajut ja maut, kirkkaat valot sekä tietyt värit). En siis usko että joudut jatkuvasti oksentelemaan yleisön edessä, vaikka kyllä siihenkin mahdollisuuteen kannattaa silti varautua muovipussilla ja nenäliinoilla.

Onneksi olkoon raskaudestasi! Pahoinvointi ja väsymys on veemäistä, mutta äitiys on ihana asia ❤️ Tsemppiä!

Itse olen kolmannella kuulla raskaana, ja kunnon pahoinvointia ei ole ainakaan toistaiseksi tullut. Lievää kuvotusta ja huimausta kesti kyllä kuukauden ajan, mutta en oksentanut kertaakaan. Katsotaan, tuleeko vielä myöhemmin jotain.

Minulla oli voimakasta raskauspahoinvointia ensimmäisessä raskaudessa. Pahoinvointia kesti muutaman kuukauden. Oksentelu ei nyt ollut mitään jatkuvaa, mutta saattoi silti olla päiviä, mitkä meni pelkän oksentelun merkeissä. Sikäli näinkin haastava raskaus sattui sopivaan elämänvaiheeseen, minulla oli nimittäin tässä kohtaa mahdollisuus olla vaan pääsääntöisesti kotona. Onnekseni loppuraskaus sujui kuitenkin hienosti ja syntyi kaikin puolin terve tyttö. Kun suunnitelmissa oli toinen lapsi, niin mietin juuri tätä pahoinvointiasiaa ja sitä, jaksanko käydä saman vielä mahdollisesti toistamiseenkin läpi? Mietin kai asiassa lähinnä sitä, että nyt pitää pystyä selviämään samalla myös esikoisen hoidosta. Sain kuitenkin ilokseni huomata, että tällä kertaa pelkoni oli turha. En kärsinyt ollenkaan raskauspahoinvoinnista ja kaikin puolin muutenkin raskausaika meni hienosti. En tiedä vaikuttiko se, että tällä kertaa lapsi olikin poika.

Mulla on ollut lievää pahoinvointia koko päivän, mutta en ole vielä oksentanut (olen viikolla 8). Tasaiset ruokavälit ja pieni hedelmä pahoinvoinnin alkaessa on auttanut pahimman yli. Ennen raskautta ollut huuto-oksennuskrapulaa ja mahatautia, niin tämä on erittäin maltillista niihin verrattuna.