Pelkään raskauspahoinvointia. Kertokaa kokemuksia.

Yllättäen tulee, kävellessä menin kyykkyyn ja yökin ja syljin maahan usein ei tullut oksennusta edes. Tuntui että yrjö tulee ja se oli semmoista limaa. Tätä kesti tasan 3kk, koko päivän (ei ollut mitään laukaisevaa esim hajua). Ensimmäisen kanssa ei ollut mitään pahoinvointia missään vaiheessa

Ekassa raskaudessa oli etova olo synnytykseen asti, ja kaikki haisi homeelta koko raskausajan, pystyin syömään lähinnä asioita joissa oli joko vaniljaa tai rosmariinia (peittivät sen homeen hajun), enkä lainkaan tuoreita hedelmiä tai vihanneksia. En kuitenkaan oksentanut kertaakaan. Toisessa raskaudessa ei ollut mitään pahoinvointioireita.

Mulla on ihan kunnon oksennusfobia ja alkuraskaus oli siksi yhtä helvettiä. Pahoinvointi alkoi yhtäkkiä noin rv6 ja kesti noin rv18 asti. Pahoinvointi kesti aamusta iltaan ja pahimpaan aikaan en pystynyt edes selaamaan puhelinta tai katsomaan telkkaria, kun liikkuva kuva voimisti pahoinvointia. Pari viikkoa lähinnä nukuin ja makasin pimeässä huoneessa. Olen yleensä iloinen ja suhtaudun elämään positiivisesti, mutta noiden viikkojen aikana oli alakuloinen ja masentunutkin olo. Mietin myös onko tässä mitään järkeä, vaikka lapsi oli erittäin toivottu ja pitkään odotettu.

Fobiani takia olen hyvä pidättämään oksennusta, joten en oksentanut kertaakaan, mutta yökin vedet silmissä jatkuvasti, kunnes viimein raahauduin lääkäriin ja sain pahoinvointilääkkeet. Ne vähensivät yökkimisrefleksiä, mutta eivät juurikaan poistaneet pahoinvointia. Elämä kuitenkin helpottui. Koin saaneeni vähän apua myös pahoinvointirannekkeista, joita pidin useamman kuukauden.

Laihduin alkuraskauden aikana noin 5kg, koska en pystynyt syömään mitään lämmintä ruokaa. Ruoanlaittoon liittyvät hajut myös voimistuvat pahoinvointia, joten vietinkin suurimman osan ajasta makuuhuoneessa. Mies toi mulle sänkyyn mehukeittoa, lasten smoothiepusseja ja paahtoleipää. Niillä elin monta viikkoa.

Ah sitä iloa ja onnea, kun pahoinvointi alkoi väistyä ja pystyin taas syömään suht koht normaalisti. Muistan vieläkin miten hyvältä ensimmäinen ravintola-annos maistui, söin sitä tippa linssissä.

Oli se alkuraskaus vaan ihan järkyttävää aikaa. Mutta siitä selvisi kun ei muutakaan voinut ja onneksi on kuitenkin pieni ajanjakso elämässä. Pääsin kuitenkin vähällä verrattuna heihin, jotka kärsivät hyperemeesistä ja oksentelevat jatkuvasti. Osa odottajista ei kärsi lainkaan pahoinvoinnista tai se on lievempää. Mitä olen vaihtanut kokemuksia kavereideni kanssa, niin heillä pahoinvointi on ollut huomattavasti lievempää tai sitä ei ole juurikaan ollut.

Aivan kamalaa! 😱 voin kokoaika huonosti kun painon piti nousta, hävisi yrjötessä 7kg!

Olin myös törkyväsynyt, nukuin päikkärit ja makoilin sohvalla.

Kun olin raskaana alle 20vkoa alkoi verenvuoto, olin varma että menee kesken. Soitin sairaalaan ja ne kysyi onko yli vai alle 20vkoa. Lähdin kuitenkin sairaalaan ja vuoto oli vähentynyt.

Lääkäri kyllä tutki ja sanoi jos se menee kesken, ihan sama onko maassa vai kuussa, mutta katso lomamökin lähin sairaala.

Itselläni alkoi pahoinvointi joskus rv7 ja loppui rv12. En oksentanut tosin kertaakaan!

Huono olo tuli jo ajatuksesta, että pitää syödä. Ruokakaupassa käynti oli yhtä tuskaa.

Kaikki ei edes kärsi pahoinvoinnista koko raskauden aikana. Pahoinvointi loppuu yleensä juurikin siinä rv12, kun istukka alkaa toimimaan kunnolla.

Pahoinvoinnista ei kannata stressata. Ennemmin synnytyksestä.

En ymmärrä miksi puhutaan aamupahoinvoinnista. Kyllä sitä voi olla milloin vaan. Eri raskauksissa vaihtelee. Ei se ole yleensä kuin lievää.

En noussut aamulla sängystä ennen kuin olin siinä maatessa syönyt jotain, yleensä banaanin. Se auttoi, ei oksettanut juurikaan. Vatsaa ei saanut päästää tyhjäksi.

Pahoinvointi on pientä mitä on odotettavissa.  Ei ole ihan yksinkertaista odottaa lasta 9 kk ja sitten synnyttää.  Sen jälkeen kehosi muuttuu pysyvästi, alapää muuttu, rinnat lätsähtää.  Vauvasta ei tiedä etukäteen mikä sieltä tulee.  Miesten armeija on aika pientä äitiyteen verrattuna.

Oksentaminen on kauheeta. Mulla on refluksi ja välillä menee hyvin ja välillä huonosti. Nyt viimeisten parin viikon aikana olen oksentanut monta kertaa päivässä. Kaikki kurkut yms kipeenä. Eilen onnistuin syömään puolikkaan makkaran ja vähän karkkia. Ja pahintahan tietysti että eihän tästä lasta tule.;)

Jos joku lääkäri lukee tätä,  niin ajatelkaa vähän.  Kun oksentaa yhdeksän

kuukautta olin asiakaspalvelussa tiskillä oksennuspussi tiskin alla.

Lääkäri sanoi että sairaslomaa ei voi kirjoittaa kun raskaus on normaali olotila.

Lapsi on meillä ensimmäinen ja viimeinen.

Voin todella pahoin ensimmäiset 6 viikkoa. Oksentelin jatkuvasti ja laihduin 8 kg tuona aikana. Olin osin töissä ja osin kesälomalla, joten kesäloma meni 'leppoisasti'.

Pientä pahoinvoinnin alkua oli jo ollut, mutta minulla se jäätävä oksentelu sai lähtölaukauksen tietystä ruuasta. Tein ruuaksi uusia perunoita ja voikastiketta ja siitä voikastikkeesta se alkoi. Enpä ole pystynyt enää sen jälkeen voikastiketta syömään.

Itselläni kaksi lasta eikä ollut mikään pahoinvointia kummankaan kohdalla.

Mulla ei ollu ikinä raskauksissa pahoinvointia, ruokahaluttomuutta kylläkin.

Alappa nyt ite tulla selittämään tämä juttu ap.

Pitäis jo pahoinvoinnit olla takanapäin vai onko uusia pukannut?

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ollu ikinä raskauksissa pahoinvointia, ruokahaluttomuutta kylläkin.

Näitäkin löytyy, erään tuttavan lapsi kuoli kohtuun kun ei saanut tarpeeksi ravintoa.

Ei kaikkia okseta. Sain kuudi lasta ja oksensin yhteensä kaksi kertaa. Pahoinvointia on kai yleensä aamulla. Ei kannata surra etukäteen

Mulla voimakas raskauspahoinvointi kesti aina aamusta iltaan asti, mutta koskaan en oksentanut.

En ymmärrä lääkäreitä, jotka ei kirjoita saikkua raskauspahoinvoinnin takia. Sain itse yhteensä 5 viikkoa sairaslomaa em. syyn takia. Kaksi kertaa piti käydä terveyskeskuksessa, jotta sain saikkulapun ja kolme kertaa armelias lääkäri suostui kirjoittamaan sairasloman puhelinkeskustelun perusteella. Lääkäri kirjoitti saikun aina viikoksi kerrallaan. Kun oloni alkoi hieman parantua, sovimme että palaan töihin.

Jos en olisi saanut terveyskeskuksesta saikkua, olisin hakeutunut yksityiselle. En olisi todellakaan mennyt siinä kunnossa töihin. Tai ehkä olisin pakon edessä ja sitten oksentanut ja pyörtynyt koulun käytävälle mielenosoituksellisesti.

3 kertaa kokenut, se alkoi viikolla 6 ihan yhtäkkiä. Tunne on kuin olisi jatkuva krapula. Kesti viikoille 15, 18 ja viimeisellä kerralla 26.

Tuskaista mutta ei niin hirveää ettenkö kestäisi uudestaan. Saikulla pahimmat ajat, 2 vkoa ekoissa ja 4 vkoa viimesessä. Semmoset 20 oksennuksen päivät oli pahimpia, mutta sitten opin, että jos syö vähän jotain vaikka puolen tunnin välein niin oksennukseen asti vievä paha olo ei ehtinyt välttämättä tulla moneen tuntiin. Eli vaikkei tekisi mieli tai olisi nälkä, niin puolen tunnin välein kurkun pätkä/suolakeksi tms. mitä nyt pystyykään syömään niin voi siirtää oksennusta eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen kolmannella kuulla raskaana, ja kunnon pahoinvointia ei ole ainakaan toistaiseksi tullut. Lievää kuvotusta ja huimausta kesti kyllä kuukauden ajan, mutta en oksentanut kertaakaan. Katsotaan, tuleeko vielä myöhemmin jotain.

Otan osaa. Vielä kerkeät abortoida.