Pelkään raskauspahoinvointia. Kertokaa kokemuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kärsin rankasta pahoivoinnista viikkoja. Oksensin kaiken ja yökkäilin vatsa tyhjänäkin.Ainoastaan iltaisin pystyin syömään vähän ja laihduin ensimmäisten kuukausien aikana 4kg. 

Tuollaista pelkään. Olitko sinä koko tuon ajan sairauslomalla? Ap.

Raskaus EI OLE sairaus! Yäkkäilet töissä tauoilla ja omalla ajallasi.

Heh, kolme vuotta vanhaan ketjuun tuli möyhääjämies. Emesis on sairaus, joka voi viedä kuukausiksi tippaan sairaalaan.

Raskausmyrkytykseen ja hepatogeesiin voi kuolla. Mutta sinä ressu jonnepaska olet vain pahasti puristunut äitisi synnytyskanavassa. Sulla on ohimoissa lommot, eikö?

Itse vietin vuodelevossa 4-8 lääkepiikin voimin per vuorokausi ainoastaan 6 viikkoa. Sitten lapsi synnytettiin sektiolla 10 viikkoa ennenaikaisesti.

Veikkaan, ettei sinulla olisi pää, perse eikä sydän kestänyt sitä kuuria. Lepopulssini oli 130-140 lääkityksen vuoksi.

Hei, sinä et onneksi ikinä lisäänny.

Minä voin pahoin koko raskausajan, mutta kertaakaan ei käynyt edes mielessä, että tarvitsisi raahata jotain oksennuspusseja mukana. Minulla pahoinvointi liittyi hetkiin, joissa verensokeri laski liian alas tai kiihdyin jostakin. Jopa työpaikan palavereista jouduin välillä ottamaan liukkaan lähdön lähimpään vessaan, mutta se ei ollut ongelma, koska asian pystyi selittämään. Vain synnytyssalissa jouduin ärähtämään kätilölle, että sain astian, kun ei hän uskonut kauniisti sanomalla, että todellakin oksennan ennen kuin ponnistan.

Itselläni oli ekassa raskaudessa lievää etomista aamuisin alkupuolella pari kolme viikkoa, tokassa ei mitään. Kuten moni muukin on sanonut, pieni syöminen ja veden juominen säännöllisin väliajoin auttaa. Hedelmät tms ovat hyviä, itse popsin mm paljon omenoita. Mahdollisimman tasainen verensokeri ympäri vuorokauden estää pahoinvoinnin. Liiku myös paljon ja elä kaikinpuolin normaalisti. Ole, elä ja touhua! Pahinta on se jos alat "sairastamaan" raskautta ja kuulostelemaan kaikkia oireita maaten sohvalla, pääsi lietsoo tunteita voimakkaammiksi ja pian oletkin tosi sairas.

Mun tuttavapiirissä (työkaverit ja kaverit) on puhuttu paljon tuosta pahoinvoinnista. On kaksi, jolla oli pahaa raskauspahoinvointia ja lopuilla pari oksennusta tai hyvin lievää etovaa oloa vähän aikaa alkupuolella kuten mullakin.

Niistä joilla oli pahoinvointia, eka makasi suurinpiirtein sohvalla kun ei uskaltanut liikkua jos kaatuu, kyttäsi vainoharhaisesti syömisiään, hermoili ja ravasi lääkärissä milloin minkäkin oireen perusteella ja soitteli kaverit läpi joka päivä suurinpiirtein joka pierun jälkeen että onkohan vakavakin oire... Synnytyskin oli vaikea koska oli niin jumissa kun oli vaan maannut kuukausia. Toinen pahoinvoiva oli tosi laiha, anorektikon näköinen joka söi normaalistikin tosi vähän ja saattoi olla koko päivän syömättä ja illalla muistaa "napata jotain". En tiedä miten söi raskaana kun oli vähän väliä saikulla ja oksenteli.

Elä normaalisti, syö tasaisesti ja pidä itsesi työn ja harrastusten touhussa, siinä mun neuvot!

Vierailija kirjoitti:

Tämä on täysin off-topic, mutta tässä ketjussa on varmasti niitä jotka tästä tietävät:

Eräs ystäväni, jolla on kaksi lasta, tokaisi kerran, että raskaudet pilasivat hänen hampaansa. Hänellä oli ennen ihan OK-kunnossa olevat hampaat, mitä nyt jonkin verran paikattu. Raskauden jälkeen häneltä lohkesi parikin hammasta ja joutui juurihoitoon. Tämä siis hyvin pian hänen toisen lapsensa synnyttyä. Kuulemma hampaiden kunto oli romahtanut, vaikka hoiti niitä aivan samalla tavalla kuin ennen. Hän ei edes kärsinyt mistään normaalia pahemmasta pahoinvoinnista, eli luultavasti kyse ei edes ole siitä, että vatsahapot olisivat syövyttäneet hammaskiillettä. 

Minulla itselläni ei lapsia ole, mutta hampaiden kanssa on ollut kaikenlaista kremppaa vuosien varrella, ja hirvittää ajatuskin siitä, jos raskauden jälkeen joudun suurinpiirtein ottamaan lainan implantteja varten...

Kalkin puutetta. Ei tarvitse syödä kahden edestä muuten, mutta kalsiumia kyllä ja D-vitamiinia, joka edistää kalsiumin sitoutumista luustoon. Eikö tätä enää neuvolassa kerrota?

Jostain sikiö luustonsa rakennusaineet ottaa. Ellei ravinnosta niin äidin luustosta.

Itse pääsin vähällä, hieman äklö olo, kylmä juotava auttoi. Kaverini makasi sairaalassa puolet raskaudesta, kun mikään ei pysynyt sisällä.

Mamma, kohta 50v kirjoitti:

Itselläni oli ekassa raskaudessa lievää etomista aamuisin alkupuolella pari kolme viikkoa, tokassa ei mitään. Kuten moni muukin on sanonut, pieni syöminen ja veden juominen säännöllisin väliajoin auttaa. Hedelmät tms ovat hyviä, itse popsin mm paljon omenoita. Mahdollisimman tasainen verensokeri ympäri vuorokauden estää pahoinvoinnin. Liiku myös paljon ja elä kaikinpuolin normaalisti. Ole, elä ja touhua! Pahinta on se jos alat "sairastamaan" raskautta ja kuulostelemaan kaikkia oireita maaten sohvalla, pääsi lietsoo tunteita voimakkaammiksi ja pian oletkin tosi sairas.

Mun tuttavapiirissä (työkaverit ja kaverit) on puhuttu paljon tuosta pahoinvoinnista. On kaksi, jolla oli pahaa raskauspahoinvointia ja lopuilla pari oksennusta tai hyvin lievää etovaa oloa vähän aikaa alkupuolella kuten mullakin.

Niistä joilla oli pahoinvointia, eka makasi suurinpiirtein sohvalla kun ei uskaltanut liikkua jos kaatuu, kyttäsi vainoharhaisesti syömisiään, hermoili ja ravasi lääkärissä milloin minkäkin oireen perusteella ja soitteli kaverit läpi joka päivä suurinpiirtein joka pierun jälkeen että onkohan vakavakin oire... Synnytyskin oli vaikea koska oli niin jumissa kun oli vaan maannut kuukausia. Toinen pahoinvoiva oli tosi laiha, anorektikon näköinen joka söi normaalistikin tosi vähän ja saattoi olla koko päivän syömättä ja illalla muistaa "napata jotain". En tiedä miten söi raskaana kun oli vähän väliä saikulla ja oksenteli.

Elä normaalisti, syö tasaisesti ja pidä itsesi työn ja harrastusten touhussa, siinä mun neuvot!

Melko syyllistävää niitä kohtaan, jotka voi todella pahoin ja oksentaa kaiken ulos, että mene ja touhua vain, lepäämällä teet itse itsesi sairaaksi. Pahoinvointia voi olla eriasteisia sinun lievästä etomisesta rajuun oksenteluun. Ei tarvitse mikään einstein olla tajutakseen, että toimintakyky jälkimmäisessä heikkenee nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Mutta alkaako se ensimmäinen oksennus siis kuin ihan tyhjästä, vai onko teillä ollut ennakkovaroituksena ensin monta päivää pahaa etovaa oloa tms? Ap. 

Ei se ala tyhjästä. Etovaa oloa voi olla vuorokauden ympäri. Minulla alkoi pahoinvointi rv 6, kun odotin esikoista. Kyllä se huono olo oli läsnä koko ajan. Oksentelin enimmäkseen iltaisin ja joskus aamuisin. Töissä kävin normaalisti. Vain kerran muistan, että tuli niin kova oksennustarve, että piti pysäyttää auto tien varteen työmatkalla. Nrsteytyksessä kävin kerran, kun olin la-aamuna syönyt ruisleivän päällä lohta ja se yökötti koko lauantaipäivän n. 10-30

min. välein. Illalla olin jo ihan kuiva, joten päivystyksessä tankkasivat vähän nesteitä ja laittoivat kotiin. Pahoinvointi loppui kuin seinään rv 15, ja oksensin enää yhden ainoan kerran: synnytyksessä.

Kaksi muuta raskautta ovat sujuneet helpommilla oireilla. Oksentelua oli ehkä 2-4 kertaa viikossa, eikä se haitannut normaalielämää. Synnytyksissä olen oksennellut joka kerta. Nuorimmaisen kohdalla etovaa oloa kesti raskauden puoliväliin asti, mutta oksennus tuli melko harvoin. Väsyneenä useimmiten. Minulla auttoi tämän nuorimmaisen kohdalla etovaan oloon jonkin verran hedelmät. Raikkaita hedelmiä pitkin päivää.

Mulla on kaikissa raskauksissa ollut hyperemeesi, siis diagnosoitu, oksensin koko raskauden, siis joka päivä koko 9kk ajan. Välillä tiputuksessa hetki kun meinasin kuivua.

Ainoa millä pystyi estämään sen että oksentelu ei ollut ihan kokoaikaista oli tunnin välein syöminen. Siis vaikkei ollut nälkä eikä olisi halunnut syödä, oli pakko että pystyi hoitamaan velvoitteet. Kamalinta oli kun oksentelin JA hoidin taaperoa.

Eihän se kivaa ole mutta palkinto kuittaa ongelmat. Mulla on vielä useampi lapsi eli olen tän kärsinyt muutamaan kertaa .

Hassuinta on se että oksensin synnytyssalissa ja kun vauva syntyi, SILLOINKIN vielä oksetti ja kuvotti. Se loppui vasta kun istukka irtosi ja ruli ulos. Se istukkahan sen aiheuttaakin.

Vierailija kirjoitti:

Minä kyllä pelkäisin enemmän keskenmenoa kuin jotain oksentelua. Jotkut ihmiset pääsevät niin helpolla.

Ei nuo kaksi asiaa sulje millään tavalla pois toisiaan. Kyllä minäkin muistan pelanneeni keskenmenoa mutta myös sitä, jos tulee oksennus julkisella paikalla! Kaikkein eniten oksennuspelko iski kaupassa, jos oli paljon ihmisiä ja pitkät kassajonot ja itsellä sellainen tunne, että kohta lentää oksennus. Elokuvista poistuin, kun odotin esikoista. Eipä siinä nauti leffasta, kun pelkää, milloin tulee kiire vessaan. Minulla on 3 lasta, mutta myös 3 keskenmenoa. Yksi vauvoista kuoli loppumetreillä, ja siinä oli läsnä pelko keskenmenosta 7 kk, koska vuosin verta, pieniä määriä, mutta kuitenkin säännöllisesti. Istukka oli kiinni kohdunsuun päällä. Istukan irtoamiseen se pieni ihminen kuolikin lopulta, mutta ei sitä olisi voinut estää. Hän oli pienikokoinen muutenkin, koska istukan kautta ei kulkenut kai riittävästi ravintoa. En tiedä, olisiko ollut pelastettavissa, jos olisi käynnistetty, kun 7 raskauskuukautta oli täynnä, ja olisiko hänellä ollut kehitysviivettä kuitenkin, kun ei ollut kasvanut normaalisti.

Mä oon oksennellut lattioille ja vähän sinne tänne. Joskus jäin bussista kesken matkan ja oksensin samantien nurmikolle. Oon oksennellut junan vessassa ja bussissa ja autossa muovipussiin. Monesti oksensin ihan vaan koska käänsin kylkeä sängyssä. Joskus oksensin kun ajattelin tomaattimurskaa. Mullekin kaveri sanoi leffassa ollessamme, että älä vaan ajattele sitä niin se menee pois. Mulla oli enemmänkin niin, että oksensin jos en keskittynyt olemaan oksentamatta. Mutta eipä sitä ymmärrä jos ei oo itse kokenut.

Mä oksensin koko raskauteni aikana tismalleen nolla kertaa. Ei se oksentelu aina kuulu odotukseen.

Olisin itse asiassa joskus halunnut oksentaa, että se sellainen paha olo olisi mennyt ohi, sillä se oli koko ajan, mutta ei se nyt niin paha asia ole.

En ymmärrä yhtään noloilua oksentamisesta. Se on asia, mille et voi mirään. Tapahtuu, jos tapahtuu.

Muutenkin ehkä vähän myöhäistä noloilla kehon toimintoja.

Tulet olemaan kehosi armoilla, varaudu esim ripuloimaan housuusi, jos rauta-arvosi laskevat, mutta vatsasi ei kestä rautalääkkeitä. Toi tapahtui mulle nollan sekunnin varoituksella, onneksi olin hississä matkalla kotiin. Varaudu pissan tuloon housuun ja piereskelyyn julkisesri loppuraskaudessa, varaudu esim kakkaamaan tai pieremään kätilön tai tutkivan lääkärin kasvoille. Itse vuosin rankasti verta, sillä istukkani oli kohdunsulla, mikä tarkoitti paria splatter-henkistä järkyttävää verenvuotoa ja ambulanssikyytiä sairaalaan (vauva selvisi ihan hyvin).

Sen jälkeen olet vuosia julkisissa paikoissa pienen olennon kanssa, jonka päivätyö on pissaus, kakkaus ja ensin puklaus, sitten oksentelu ja muu sottaaminen.

Eli jos jostain syystä haluat olla aina "homma hallussa" julkisilla paikoilla, niin ne päivät ovat nyt takana päin,

En ymmärrä muutenkaan jonkun pakottavan fyysisen asian ilmaantumisen häpeämistä. Raskaan olevat naiset yleensä oksentavat. Näin asia on, on aina ollut, kaikki ymmärtävät sen. Jokainen joutuu joskus jonkinlaiseen sairaustilanteeseen julkisesti ja jokainen vähäiselläkään aivotoiminnalla varustetti ihminen ymmärtää sen. Toki on käytännössä kurjaa jos joutui oksentamaan ja vaikka sotkee jonkun paikan, mutta raskaana ollessasi et ole syyllinen mihinkään. On eri asia yrjöillä darrassa kuin raskaana. :)

Minulla ei ollut lainkaan raskauspahoinvointia, eli ei kannata vielä huolestua, sillä ehkä säästyt kokonaan tai se on lievää. Muistan kyllä, että pari hajua, jotka muutenkin ärsytti alkoi etoamaan, kun hajuaisti oli herkillä, mutta onneksi niitä pystyi välttelemään. Jos esimerkiksi jonkun lounas haisi, en syönyt lähellä jne. 

Vierailija kirjoitti:

Mä oksensin koko raskauteni aikana tismalleen nolla kertaa. Ei se oksentelu aina kuulu odotukseen.

Olisin itse asiassa joskus halunnut oksentaa, että se sellainen paha olo olisi mennyt ohi, sillä se oli koko ajan, mutta ei se nyt niin paha asia ole.

En ymmärrä yhtään noloilua oksentamisesta. Se on asia, mille et voi mirään. Tapahtuu, jos tapahtuu.

Muutenkin ehkä vähän myöhäistä noloilla kehon toimintoja.

Tulet olemaan kehosi armoilla, varaudu esim ripuloimaan housuusi, jos rauta-arvosi laskevat, mutta vatsasi ei kestä rautalääkkeitä. Toi tapahtui mulle nollan sekunnin varoituksella, onneksi olin hississä matkalla kotiin. Varaudu pissan tuloon housuun ja piereskelyyn julkisesri loppuraskaudessa, varaudu esim kakkaamaan tai pieremään kätilön tai tutkivan lääkärin kasvoille. Itse vuosin rankasti verta, sillä istukkani oli kohdunsulla, mikä tarkoitti paria splatter-henkistä järkyttävää verenvuotoa ja ambulanssikyytiä sairaalaan (vauva selvisi ihan hyvin).

Sen jälkeen olet vuosia julkisissa paikoissa pienen olennon kanssa, jonka päivätyö on pissaus, kakkaus ja ensin puklaus, sitten oksentelu ja muu sottaaminen.

Eli jos jostain syystä haluat olla aina "homma hallussa" julkisilla paikoilla, niin ne päivät ovat nyt takana päin,

En ymmärrä muutenkaan jonkun pakottavan fyysisen asian ilmaantumisen häpeämistä. Raskaan olevat naiset yleensä oksentavat. Näin asia on, on aina ollut, kaikki ymmärtävät sen. Jokainen joutuu joskus jonkinlaiseen sairaustilanteeseen julkisesti ja jokainen vähäiselläkään aivotoiminnalla varustetti ihminen ymmärtää sen. Toki on käytännössä kurjaa jos joutui oksentamaan ja vaikka sotkee jonkun paikan, mutta raskaana ollessasi et ole syyllinen mihinkään. On eri asia yrjöillä darrassa kuin raskaana. :)

En siis tarkoittanut sanoa, että ei se paha olo nyt niin paha ole. Vaan tarkoitin, että vaikka mulla oli koko ajan vähän paha olo, niin ei se nyt niin paha OLLUT.

Eli tosiaan olin onnekas, kun ei ollut sellaista kunnollista pahoinvointia. Ekana raskauskuukautena oli se herkistynyt hajuaisti, mikä oli tosi epämiellyttävää, mutta en silti oksentanut ja se meni ohi.

Pointtini kuitnekin siis se, ertä kaikki eivät oksenna jatkuvasti, jotkut ei koskaan ja jotkut tiiviisti vain alkuvaiheessa, mutta että vaikka on kurjaa aina oksentaa ja rasittavaa joutua jotain kenties korvailemaan (en tiedä miten menee, jos oksentaa taksin penkille), mutta noin yleisesti ihmiset ymmärtävät, että odottajat oksentavat eivätkä suinkaan omasta halustaan ja tahallaan.

Suolakurkut toffeejäätelöllä ja suklaa- sekä soijakastikkeella auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Suolakurkut toffeejäätelöllä ja suklaa- sekä soijakastikkeella auttaa.

No hyi hemmetti, ajatuskin kuvottaa. :D T. Raskauspahoinvoinnista kärsivä rv 11

Itse pääsin todella helpolla. Kolmen raskauden aikana minua etoi tasan kahdesti ja silloinkin oli kova nälkä. Yhden yön vietin oksentaen, mutta silloin minulla oli vatsatauti.

Minulla oli molemmissa raiskauksista pahoinvointia. Etova olo alkoi pari päivää ennen oksentamista. Kaikki haisi voimakkaammin kuin normaalisti. Oksensin kaiken mitä söin ja join - monta kertaa päivässä. Olin "sairas", töihin ei voinut mennä eikä oikein kodistakaan poistua. Lopulta olin pari viikkoa tiputuksessa, kun nesteet eivät pysyneet sisällä. Sain lopulta pahoinvointilääkkeet, jotka helpottivat oloa vain vähän. Toisessa raiskauksesta söin lääkkeitä alusta asti, pahoinvointia oli, mutten joutunut tiputukseen. Muistan olleeni helpottunut synnytyksestä, kun pääsin vihdoin käymään ruokakaupassa - itsekseen - oksentamatta.

Mamma, kohta 50v kirjoitti:

Itselläni oli ekassa raskaudessa lievää etomista aamuisin alkupuolella pari kolme viikkoa, tokassa ei mitään. Kuten moni muukin on sanonut, pieni syöminen ja veden juominen säännöllisin väliajoin auttaa. Hedelmät tms ovat hyviä, itse popsin mm paljon omenoita. Mahdollisimman tasainen verensokeri ympäri vuorokauden estää pahoinvoinnin. Liiku myös paljon ja elä kaikinpuolin normaalisti. Ole, elä ja touhua! Pahinta on se jos alat "sairastamaan" raskautta ja kuulostelemaan kaikkia oireita maaten sohvalla, pääsi lietsoo tunteita voimakkaammiksi ja pian oletkin tosi sairas.

Mun tuttavapiirissä (työkaverit ja kaverit) on puhuttu paljon tuosta pahoinvoinnista. On kaksi, jolla oli pahaa raskauspahoinvointia ja lopuilla pari oksennusta tai hyvin lievää etovaa oloa vähän aikaa alkupuolella kuten mullakin.

Niistä joilla oli pahoinvointia, eka makasi suurinpiirtein sohvalla kun ei uskaltanut liikkua jos kaatuu, kyttäsi vainoharhaisesti syömisiään, hermoili ja ravasi lääkärissä milloin minkäkin oireen perusteella ja soitteli kaverit läpi joka päivä suurinpiirtein joka pierun jälkeen että onkohan vakavakin oire... Synnytyskin oli vaikea koska oli niin jumissa kun oli vaan maannut kuukausia. Toinen pahoinvoiva oli tosi laiha, anorektikon näköinen joka söi normaalistikin tosi vähän ja saattoi olla koko päivän syömättä ja illalla muistaa "napata jotain". En tiedä miten söi raskaana kun oli vähän väliä saikulla ja oksenteli.

Elä normaalisti, syö tasaisesti ja pidä itsesi työn ja harrastusten touhussa, siinä mun neuvot!

Minkä takia se on aina nämä keski-ikäiset tädit, jotka kokevat oikeudekseen vähätellä kaikki mahdolliset raskausaikaan tai synnytykseen liittyvät ongelmat ja vaivat. Tarinaan kuuluu tietysti myös tämä oman erinomaisuuden korostaminen. Kyllä olisi kaikki raskausongelmat estettävissä, kun vaan söisi D-vitamiinia, nih! Mutta kun ei minun aikanani ollut ruokarajoituksia niin niitä ei tarvitse nytkään noudattaa, paremmin oli kaikki silloin.

En ole lukenut koko edeltävää ketjua, mutta vastaan alkuperäiseen kysymykseen.

Olen selvinnyt kahdesta raskauspahoinvoinnista sisulla. Molempien raskauksien alussa tein opetustyötä. Ensimmäisen aikana haastavinta oli aamuinen bussimatka työpaikalle. Minulla oli aina oksennuspussi käsilaukussa, ja olin myös valmis tarvittaessa hyppäämään ulos bussista ja jatkamaan sitten seuraavalla, mutta kumpaakaan keinoa ei koskaan tarvittu. Kerran olin valvomassa tenttiä, kun tauolla syödyt luumut alkoivat pyrkiä ulos. Ihan pokkana kävelin salin ovesta ulos, kävin vessassa oksentamassa ja tulin takaisin. Toisen raskauden alussa pyysin kerran kollegaa valvomaan aamulla olevan tentin, koska en tiennyt, miten hyvin voisin.

Aika äkkiä  sitä oppii säätelemään syömisillä. Aina pitää olla keksejä tai jotain ja mehua käden ulottuvilla. Apteekin täydennysjuomat ovat hyviä. Yllätyksiäkin kuitenkin tulee. Toisessa raskaudessa oksensin vielä toisen kolmanneksen keskivaiheilla aaamupalan jälkeen.

Raskauspahoinvointi on hyvin persoonallinen juttu, eli toisilla on toisilla ei, toisilla paha, toisilla ei...

No ei se oksentaminen mitään, vaan se 24/7 paha olo oksentamisen ympärillä...

Kyllä se pahoinvointi aika rajoittavaa voi olla.

Suuret kaupat jouduin ratkaisemaan niin, etten käynyt niissä 10 viikkoon. Kävin ainoastaan pienessä lähikaupassa nopeasti. Viimeisellä kerralla keskellä isoa Prismaa ennen ko. ratkaisun tekemistä pelkäsin todella tosissani, että oksennan ja/tai pyörryn, koska sekä vessat että ulko-ovet olivat aivan liian kaukana.

Toisaalta voi olla, ettei sulle tule minkäänlaista pahoinvointia. :)