Lue keskustelun säännöt.
Pelkään raskauspahoinvointia. Kertokaa kokemuksia.
Plussasin juuri, eli tämä on ihan alussa vasta. Mutta pelkään ihan kamalasti sitä, että oksennan. Ei siis haittaa jos oksennan vaikka kotona, ei minulla mitään sellaista oksennuspelkoa ole. Vaan pelkään, että pahoinvointi iskee jossain, josta en pääse pois tai vessaan! Täpötäydessä ruuhkabussissa, keskellä ruokakauppaa, töissä kun pidän luentoa sadalle opiskelijalle.. Kertokaa kokemuksia, tuleeko raskauspahoinvoinnissa oksennus ihan yllättäen eikä sille voi mitään? Miten olette selvinneet silloin töistä ja ruokakaupoista ja kaikista sellaisista? Onko joku joutunut oksentamaan keskellä ruuhkaista metroa, joka ei pysähdy kuin vasta liian myöhään..
Kommentit (142)
Meikäläisen "raskauspahoinvointi" oli tämmöinen: yhteensä kolmessa raskaudessa tuli kerran oksennusta kurkkuun, siinä kaikki. Alkuraskaudessa tarvitsin jotain suolaista välipalaa parin tunnin välein, mutta vain siis noin rv 6-11.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kärsin rankasta pahoivoinnista viikkoja. Oksensin kaiken ja yökkäilin vatsa tyhjänäkin.Ainoastaan iltaisin pystyin syömään vähän ja laihduin ensimmäisten kuukausien aikana 4kg.
Tuollaista pelkään. Olitko sinä koko tuon ajan sairauslomalla? Ap.
Raskaus EI OLE sairaus! Yäkkäilet töissä tauoilla ja omalla ajallasi.
Pelkäsin myös itse pahoinvointia ym. kaikkia muita vaivoja mitä aina hoetaan. Ei tullut pahoinvointia, eikä suonikohjuja, turvotusta tai peräpukamiakaan. Nuha tosin vaivasi koko raskauden ajan ja jalat puutui myös niin ettei voinut nukkua. Joistain hajuista esim. hienhaju saattoi kuvottaa, mutta en koskaan oksentanut. Kaulaliinaa tai poolokaulusta en voinut käyttää, tuli oksettava olo.
N32
Tämä on täysin off-topic, mutta tässä ketjussa on varmasti niitä jotka tästä tietävät:
Eräs ystäväni, jolla on kaksi lasta, tokaisi kerran, että raskaudet pilasivat hänen hampaansa. Hänellä oli ennen ihan OK-kunnossa olevat hampaat, mitä nyt jonkin verran paikattu. Raskauden jälkeen häneltä lohkesi parikin hammasta ja joutui juurihoitoon. Tämä siis hyvin pian hänen toisen lapsensa synnyttyä. Kuulemma hampaiden kunto oli romahtanut, vaikka hoiti niitä aivan samalla tavalla kuin ennen. Hän ei edes kärsinyt mistään normaalia pahemmasta pahoinvoinnista, eli luultavasti kyse ei edes ole siitä, että vatsahapot olisivat syövyttäneet hammaskiillettä.
Minulla itselläni ei lapsia ole, mutta hampaiden kanssa on ollut kaikenlaista kremppaa vuosien varrella, ja hirvittää ajatuskin siitä, jos raskauden jälkeen joudun suurinpiirtein ottamaan lainan implantteja varten...
Itse ehdin olla tietoisesti raskaana kolme viikkoa. Ihan hirveää aikaa! Oksentelin aamuisin (ihan riitti hammasharjan suuhun laittaminen), pöntöllä jos yritin ponnistaa (hirveä ummetushan siitä tuli), töissä koska kaikki hajut oksettivat.. Illat vain makasin, nukuin ja söin, syöminen oli ainoa asia joka auttoi kamalaan oloon. Töissä selvisin veden litkimisen avulla, mutta esim. lepohuoneeseen (oon päikkärin täti) jouduin ottamaan roskiksen mukaan oksentamisen varalle.
Syöminen siis auttoi, mutta koska oksentelin syömääni ruokaa, en koskaan voinut syödä samaa ruokaa kuin edellisenä päivänä, koska se ruoka hajuineen oksetti. Ruokaa meni aivan tajuttomia määriä roskiin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuin loputon paha krapula. Itse makasin sängyssä kaksi ensimmäistä kuukautta. Vessaan nousin.
Tämä, kyllä siinä aika passattavana oli, mies hoiti kaupassa käynnin ja sellaiset. Olin saikulla töistä. Pelkkä koiran nopea pissalla käyttäminen oli tuskaista. Siitä se sitten onneksi hiipui satunnaiseksi oksenteluksi ensi kuukausien jälkeen. 7 kk menossa ja vieläkin tosiaan satunnaisesti saattaa oksennus tulla. Ei onneksi ole kaupassa ym tullut kertaakaan.
Ekasta raskaudesta mulla ei ollut pahoinvointia. Pientä etomista tietyistä hajuista, mutta ei kertaakaan oksettanut. Tokasta melko paha pahoinvointi 7-15 viikoilla. Oksentelin päivittäin ja yleensä iltapäivään asti. Nestekään ei pysynyt sisällä. Yleensä illalla pystyi syömään ja juomaan. Välillä oli hiukan parempia päiviä. Olin tuolloin lomalla ja muusta syystä sairaslomalla. En olisi pystynyt tuon oksentelun takia tekemään töitä, mutta olin jo pahemmasta syystä "onneksi" saikulla.
Raskaudet voivat siis olla erilaisia. Ja yleensä nuo helpottaa jossakin vaiheessa raskautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sitä välttämättä tule ollenkaan. Itsellä vain lievää etomista kaikista 3.
Tämä on kai osin perinnöllistä. Kysypä äidiltä/siskoilta/mummolta/tädeiltäsi miten heillä on mennyt. Eikä sekään kaikkea silti tietysti kerro...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, että kysyit kokemusta pahoinvoinnista, mutta yhtä hyvin voi olla myös ettet pode päivääkään raskauspahoinvointia. Itselläni ei ollut lainkaan pahoinvointia missään vaiheessa, joskin mielialanvaihteluja senkin edestä... :D
Minullakaan ei ollut pahoinvointia niin, että olisin oksentanut. Välillä ohimennen kuvotti, jos oli nälkä, mutta meni ohi. Yhden ainoan kerran oksensin raskausviikolla 28, kun ehti tulla niin kova nälkä, että siinä vaiheessa, kun mikro kilahti, oli jo liian myöhäistä :D
Minulla oli sellaista kuvotusta ja pahaa oloa mutta oksensin vain kerran (kotona). Syöminen vähän kerrallaan (ja raikasta tyyliin hedelmiä, jugurttia) mutta usein helpotti oloa. Pätkis tmv. oli aina mukana koska tyhjä vatsalaukku = huono olo. Tsemppiä ap, selviät kyllä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taisin oksentaa yhden kerran odotusaikana. Se oli yhtenä aamuna kotona ennen töihin lähtöä, kun olin juonut teetä.
Kaikille ei tosiaan pahoinvointia tule tai se voi tulla lievänä. Omalla kohdalla muistan, että voimakkaan mausteinen tuoksu tuntui etovalta, mutta ei saanut oksentamaan.
Voi tulla pahoinvointia tai sitten ei. Ei sitä oikein voi etukäteen tietää.
Itse kuulun niihin onnekkaisiin, joilla on voimakasta pahoinvointia. Oksennan keskimäärin kaksi kertaa päivässä. Pahoinvointi alkaa siitä hetkestä, kun aamulla herään ja helpottaa yöllä, kun nukahdan. Koko hereilläoloajan oksettaa. Väsymys ei vaivaa minua niinkään, mutta heikotus ja huimaus estävät pidemmän seisomisen/liikkumisen.
Viimeksi tänään ja eilen oksennus tuli niin yllättäen, etten ehtinyt omalle oksuämpärille saakka. Jälkimmäisessä onneksi kerkesin roskikseen. Oksennus tuli raivolla sieraimia myöten ja yökkäyskouristelut jatkuivat kauan sen jälkeen, kun maha oli jo tyhjä, ja ei ollut antaa enää kuin sylkeä ja mahanestettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä välttämättä tule ollenkaan. Itsellä vain lievää etomista kaikista 3.
Itselläni taas pahoinvointi alkoi jo ennenkuin testissäkään oli selkeää viivaa.
Olin menossa töihin, kun junassa joku piti eväsretkeään ja mussutti pasteijaa. Se haju laukaisi niin hirveän olon, että jäin pois junasta. Oli niin kauhea oli, että oletin saaneeni oksennustaudin ja lähdin takaisin kotiin.
Olo helpottui, mutta paheni aina kun haistoin ruoan.
Aamulla tein testin. Viiva oli niin haalea, ettei ollut varma oliko siinä haamu vai viivanpaikka.
Seuraavien päivien aikana viiva vahvistui. Pahoinvointi hellitti hetkeksi, kunnes noin viikon päästä alkoi päivittäinen oksentaminen.
Kaikki ruoka haisi ihan hirveälle. Keitetty riisi haisi ihan vanhoilta hikisiltä sukilta. Lohta en voinut edes katsoa, kun oksetti. Broileria sain kyllä syötyä, mutta oksensin syönnin jälkeen.
Vain kylmät ruoat menivät alas oksentamatta. Elin aika pitkälti hedelmillä ja voileipäkekseillä ekan kolmanneksen.
Kuukauden kesti ja vietin se ajan sohvalla kylkiasennossa maaten. Onneksi siihen osui juuri kolmen viikon joululoma, joten ei juuri haitannut työntekoa.
Minulla kaikissa raskauksissa pahoinvointia. Ekassa aamulla: join vesilasin, oksensin, söin aamupalan, joka pysyi sisällä. Toisessa raskaudessa kärsin iltapäiväpahoinvoinnista. Kolmannessa oli viikolle 18 asti pahoinvointia koko päivän aamusta iltaan. Neljännessä oli yhdistelmä ekaa ja tokaa raskautta. Huomasin, että vatruskat (perunasta tehty kuoritaikina, sisällä riisiä) auttoi pahoinvointiin. Vatruskat auttoivat myös viidennessä raskaudessa. Niitä voi leipoa itse. Pakastin ja sulatin mikrossa.
Älä pelkää pahoinvointia. Se on kuitenkin erilaista kuin mahatauti.
Itselläni oli pahoinvointia koko raskauden ajan. En tiedä oliko henkistä vai ei, mutta oli todella rasittavaa. Ainoa ruoka mitä pystyin syömään oli vaniljajäätelö ja pakastemarjat. Synnytyksen jälkeen painoin 47 kiloa. Luulivat anorektikoksi neuvolassa.
Vierailija kirjoitti:
Kuin loputon paha krapula. Itse makasin sängyssä kaksi ensimmäistä kuukautta. Vessaan nousin.
Täällä kesti reilu 4kk. Ainoa mikä auttoi olemaan oksentamatta: SYÖMINEN, usein! eli +10kg jo alkumetreillä 😉
Joensuun torille kiitos vatruskoista kirjoitti:
Minulla kaikissa raskauksissa pahoinvointia. Ekassa aamulla: join vesilasin, oksensin, söin aamupalan, joka pysyi sisällä. Toisessa raskaudessa kärsin iltapäiväpahoinvoinnista. Kolmannessa oli viikolle 18 asti pahoinvointia koko päivän aamusta iltaan. Neljännessä oli yhdistelmä ekaa ja tokaa raskautta. Huomasin, että vatruskat (perunasta tehty kuoritaikina, sisällä riisiä) auttoi pahoinvointiin. Vatruskat auttoivat myös viidennessä raskaudessa. Niitä voi leipoa itse. Pakastin ja sulatin mikrossa.
Älä pelkää pahoinvointia. Se on kuitenkin erilaista kuin mahatauti.
Niin, se on paljon pahempaa kuin mahatauti. Kaikki hajut saa oksentamaan ja tuo olotila kestää pahimmillaan kuukausia ilman helpotusta. Kyllä sitä voi ja saa pelätä, jos pahana iskee itselle.
Tulin myös toteamaan, ettei minulla ollut raskauspahoinvointia ollenkaan. Eli ei se mikään automaatio ole että sitä kaikille tulee.