Pelkään raskauspahoinvointia. Kertokaa kokemuksia.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oksennus tuli joka aamu kun laitoin ripsivaria! Oksensin ja sitten jatkoin aamutoimia, loppupaivana ei oksennuttanut. Yhtena paivana loppui kuin seinaan.

Ja silti vain jatkoit ripsivärin laittamista? :o Miksi ihmeessä? Ripsarin haju varmasti laukaisee pahoinvoinnin.

Minä kyllä pelkäisin enemmän keskenmenoa kuin jotain oksentelua. Jotkut ihmiset pääsevät niin helpolla.

Vierailija kirjoitti:

Kuin loputon paha krapula. Itse makasin sängyssä kaksi ensimmäistä kuukautta. Vessaan nousin.

Sama tunne täälläkin. Kuin loputon krapula, vatsassa pyöri, päässä pyöri. Jos makasi pimeässä täysin liikkumatta, niin pystyi hetken kuvittelemaan että olo oli hyvä. Kun liikahti tai puhui niin mahassa rupesi kuplimaan. Kun sai itsensä liikkeelle, niin olo vähän parani. Eli kaupoilla, missä vaan jossa ajatukset sai pahoinvoinnista muualle.

Mulla oksetti jokseenkin koko ensimmäisen raskauskolmanneksen. Oli siis sellainen olo, että saatan oksentaa, mutta en koskaan oksentanut oikeasti. Yökkäilin välillä ja ryntäsin vessaan, mutta ikinä sieltä ei tullut mitään. 

Oksetuksen usein laukaisi jotkut tietyt tekijät. Hajut ja nälkä etupäässä. Hajujen ei välttämättä tarvinnut edes olla mitään pahoja, vaan osa ihan tavallisista hajuista muuttui yhtäkkiä tosi yököttäviksi. Maustetut teet ja eityisesti vadelmaesanssi olivat sellaisia, että  en voinut olla lähelläkään. Ja sitten pesuaineet, hajuvedet ja jotkut kosmetiikkatuotteet, joita olin aiemmin käyttänyt ihan ongelmitta. Yhtäkkiä ei vaan voinut käyttää hoitoainetta tai kosteusvoidetta yökkimättä.

Ja se nälkä. Sehän oli koko ajan ja jos oli vähääkään näläntunnetta, niin tuli myös pahoinvoiva olo. Piti napostella jotain pientä vähintään kahden tunnin välein, ettei tulisi paha olo. Taskuun pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä, välipalapatukkaa yms, joita voi missä hyvänsä välissä napsia.

Asiakaspalvelutyössä olevana pahoinvointi oli toki vähän pelottavaa, kun aina ei oikein ollut sellaista hetkeä, että olisi voinut rynnätä vessaan oksentamaan. Jääkylmää vettä oli hyvä pitää käden ulottuvilla, sillä sen hörppiminen usein katkaisi pahoinvointiaaltoa sen verran, että jaksoi taas hymyillä hetken ja odottaa, että paha olo menee ohi. 

Ensimmäisen kolmanneksen jälkeen hajuaisti on alkanut muuttumaan takaisin ennalleen ja hajut ovat lakanneet etomasta. Kertaakaan en oksentanut, mutta useamman kerran olin varma, että ihan varmasti lentää laatta ihan justiinsa. Kyllähän siinä monet hyvät varasuunnitelmat kehitti. Pahinta varmaan olisi ollut se, että miten selitän läsnäoleville asiakkaille, että en ole sairaana, kun en ollut vielä kenellekään kertonut koko raskaudesta.

Itse koin pahoinvoinnin viikolta 7-16 niin kamalaksi, että senkään vuoksi en ole halunnut toista lasta. Lapsi on nyt 8v. Oksentamista voi tosiaan pidätellä aika pitkäänkin, itse muistan erityisesti erään 45min  bussimatkan, jonka aikana pidättelin oksennusta kurkussa, juoksin töihin ja oksensin heti vessaan päästyäni. 

Oksentelin monta kertaa päivässä, kaikkein voimakkaimmin reagoin kahvin hajuun. Olo oli tosiaan sellainen kuin olisi loputon kamala krapula.  Usein oksentelin eniten maanantai aamuisin, jolloin olin varmaan stressaantunein. Töissä olin koko ajan ja siellä itkin ja oksentelin. Pomo yritti lohduttaa, muttei ehdottanut sairaslomaa, enkä sitä liian tunnollisena älynnyt hakea. Ihan älytöntä noin jälkikäteen ajateltuna, oikeasti olisi pitänyt olla vain kotona lepäämässä ja yrittämässä ravita itseään mahdollisimman hyvin!

Minulla pahoinvointi helpotti vasta kun vauva syntyi. Pahoinvointi alkoi muistaakseni hyvin alkuvaiheessa. En juurikaan oksennellut, toki alkuun muutamia kertoja mutta enemmän kärsin huonosta olosta (ja oksennuskammosta, joten pidin oksennukset pakolla sisällä).

Laihduin raskauden aikana yli 10kiloa koska en pystynyt syömään mitään.

Nyt olen uudestaan raskaana, rv 8. Olen voinut huonosti jo kuukauden ja oletan voivani huonosti myös loput 32 viikkoa. Tämä on tavallaan helpompaa kuin viime raskaudessa, jolloin joka päivä toivoin pahoinvoinnin lakkaavan. Nyt epäilen ettei se lakkaa ennen synnytystä ja olen asian kanssa sinut. Tosin myös korona-ajan etätyö helpottaa, voin rauhassa oksennella kotona ja lepäillä sohvalla.

En oksentanut raskauden takia koskaan. 2 lasta synnyttänyt.

Minulla kaksi raskautta ilman oksentamista.

En oksentanut kertaakaan, mutta pari kertaa melkein, näitä kertoja yhdisti se, että en ollut syönyt tarpeeksi usein. Aamulla tosin ei ollut pahoinvointia, pelkästään päivällä/ilta-päivällä/illalla. Parhaiten pahoinvointia kuvaisi viikkoja kestävä krapula, johon rasvainen ruoka ja vesi/mehu auttoi. Tätä kesti n. 1,5kk.

Tsemppiä ap, kaikille pahoinvointia ei tule ollenkaan!

Mulla ei ollut ekassa pahoinvointia yhtään, tokassa oksensin iltapainotteisesti.

Joten älä nyt stressaa mitä tulee kun voi olla tulemattakin. Kyllä se joskus loppuu, viimeistään synnytyksessä. 😁

Minulla oli vain huono olo 3-4 viikkoa, mutta kertaakaan ei tarvinnut oksentaa. Söin valtavia määriä huonoa oloa vastaan ja sillä selvisi. Välipalaa ja mehua piti olla jatkuvasti.

Väsy oli paljon pahempi, koska en kokenut sen olevan (minulle) pätevä syy sairauslomaan. Kofeiinia saa juoda vain vähän. Nukahdin vahingossa kerran etätöissä ruokatunnilla. Töiden jälkeen ei pystynyt tekemään mitään!

Sama pelko kuin aloittajalla. Pelkään hyperemeesiä niin että hyvä jos uskallan raskaaksi "hankkiutua". Synntyspelkokin olisi helpompi ongelma kun siihen auttaa sektio. Vaikeaan raskauspahoinvointiin ei taida mikään auttaa...tai onhan noita lääkkeitä mutta saako niitä syödä raskauden aikana...

En oksentanut ensimmäistäkään kertaa useamman raskauden aikana. Väsymys oli pahempi.

Ennen plussausta jo alkanut pahoinvointi ja oksentelu aina. Ei ole pelkästään aamupahoinvointia vasn oksentelua kaikkina vuorokauden aikoina.Suolatikut ja mehujää, mitä pystyi muutamat palat ottamaan ja hitaasti. Lisäksi matkapahoinvointia, vaikka en muulloin kärsi sellaisesta. Ja jatkui kaikki synnärille asti. Että vasta synnytyksen jälkeen, kun söi jotain,niin ei oksettanut. Silti kävin töissä ja oksentelin vaan ennen töiden alkua,töissä vessassa ja töiden jälkeen.Eikä neuvolassa koettu ongelmaksi, että muille annettin pahoinvointia estävää lääkettä, mutta itselle, kun toivoin,niin ei.

Viereailija kirjoitti:

Tuota. Pahoinvointikin on sellanen tunne, et sitä saa myös lietsottua jos sitä oikein "odottaa". Et kannattaakohan etukäteen ihan hirveesti murehtia? Koska voihan olla et selviät ilmankin? Mut jo kyttäät jokaista merkkiä koko ajan ni kohta jo ajat itsesi huonoon vellovaan oloon. Minäkin tosin pelkäsin etukäteen kovasti pahoinvointia, mut selvisin lähes ilman molemmilla kerroilla. Lievää ällötystä oli, mut en kertaakaan oksentanut.

Tsempit!!

Kyllä se ihan lietsomatta tulee. Että ei tosiaan tarvitse kytätä. Itsellä todellakin joka raskauden alusta loppuun ja ennen plussausta jo oksennellut, että jos todellakin olisi voinut psyykata, etten oksenna, niin todellakin olisin tehnyt niin.En ole eläissäni pelännyt pahoinvointia tai oksentelua ja aina tullut.

Minulla oli voimakasta pahoinvointia ja oksentelua noin viikot 7-14 tms. Otin muutaman sairaspäivän, mutta enimmäkseen pärjäilin jotenkin. Minulla oli pussi ja pillimehu varalta mukana. Jostain syystä mehu auttoi hetkellisesti. Joskus jäin bussista pois kun pahoinvointi olin niin paha. Joskus käytun lounastauon oksentamalla vessassa.

Muistaakseni joskus aamuisin pahoinvointi oli niin yhtäkkiä niin paha, että piti rynnätä lähimmälle lavuaarille/vessaan. Muuten se oli enemmänkin jatkuvaa pahoinvointia, ei tullut oksentaminen yllätyksenä.

Mutta ei kaikille tule pahoinvointia, tai se on aika lievää.

Mulla oli aivan kaameaa kuvotusta ja huimausta ja hain saikkua koko pahoinvoinnin ajaksi. En oksennellut paljon mutta se kuvotus oli sietämätöntä. Työni oli fyysisesti raskasta ja siinä piti seisoa lähes koko ajan ja se seisominen oli juuri se mikä mua pyörrytti (verenpaineet oli todella matalat). Onneksi pahoinvointi loppui rv 13 mutta seuraavan lapsen tein samaan syssyyn ettei tarvinnut edes miettiä töihin menemistä huonovointisena.

Mulla on kolme lasta, nuorin 13v, vielä ei ole ollut raskauspahoinvointia ja vähän epäilen, että tuskin se nyt enää iskee. Mulla on tuttavapiirissä tasan yksi, joka on oikeasti kärsinyt raskauspahoinvoinnista, joku on tainnut kerran tai kaksi voida pahoin. Että ei se nyt mitenkään kovin yleistä ole. Ja tämä yksikin ehti kyllä aina vessaan. Ja ei tämä ole edes mitenkään perinnöllistä, mun äidillä oli kummassakin raskaudessa muutaman viikon kestävää aamupahoinvointia eli oksensi kerran aamulla kun vatsa oli tyhjä. Ja mulla ei siis edes sitä.

Minulla on ollut kaksi raskautta. Ensimmäisen raskauden aikana voin todella huonosti. Menin bussilla töihin aamuruuhkassa. Joskus jouduin jäämään kesken matkan jollekkin pysäkille ja oksensin pysäkkikatoksen taakse. Muovipussi ja nenäliinoja laukkuun hätävaraksi. Taskuun euron kolikko jA kiireesti Rautatieaseman vessaan. Tätä kesti noin 6 kuukautta. Luennolle kannattaa varata ainkin nippu nenäliinoja.

En oksentanut kertaakaan raskauden aikana. Ekat kuukaudet olin todella väsynyt ja nukuin aina kun mahdollista. Olo oli kuin krapulaisella, kaikki haisi pahalle eikä mitään jaksanut tehdä. Tykkäsin olla mielummin ulkona kuin sisätiloissa. Onneksi oli kevät. Kaikille ei tule raskauspahoinvointia, ja jos tulee on se  hyvin yksilöllistä miten voimakkaana sen kokee. Rankempaa oli sitten kun vauva syntyi ja alkoi yövalvomiset ym.