Lue keskustelun säännöt.
Miksi suomalaiset eivät vastaa hymyyn hymyllä?
Mikä hymyilyssä on niin vaikeaa?
Äsken näin metrossa suloisen lapsen ja hymyilin hänelle. Vieressä istuva isosisko ja isä olivat molemmat katsoivat happamina. Pikkulastakaan ei ollut opetettu hymyilemään, vaan hänkin katsoi minua naama peruslukemilla. Oli kuitenkin niin suloinen että väkisinkin hymyilytti kun katsoin häntä.
Muistan vielä ajat jolloin ihmiset vastasivat hymyyn hymyllä, mutta nykyään tuntuu olevan niin paljon ihmisvihaa, että vaikka kuinka ystävällinen olisi, ihmiset kokevat senkin jonain ahdisteluna tai muuten negatiivisena asiana.
Tästä tulee sellainen fiilis, että kannattaakohan sitä enää hymyillä ollenkaan kenellekään. Kuljetaan kaikki naama happamana ja muita inhoten. Ehkä se on sitten parempi?
Kommentit (336)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ajatuksissani kun kävelen, enkä edes rekisteröi muita ihmisiä. Kävelen ja mietin. Jos joku hymyilee minulle, en huomaa sitä. Perusilmeeni on se resting bitch face eli näytän masentuneelta ja vihaiselta.
Jos minun pitäisi hymyillä väkisin kaikille ja tuijottaa kaikkia silmiin se olisi erittäin rasittavaa. Siitähän tulisi leukaperät kipeäksi. Ei kasvojen rentoutunut ilme ole mikään hangon keksi, ei edes iloisen kauniilla kasvoilla.
Antakaa minun nauttia kävelystä.
Eihän sinulta kukaan vaadikaan hymyilyä kun kävelet tai olet muuten ihmisten ilmoilla. Kyse oli hymyyn vastaamisesta. Jos joku hymyilee sinulle, etkö oikeasti hymyile hänelle takaisin?
En ole tuo jota siteerasit, mutta en minä ainakaan osaa hymyillä ellei hymyilytä. Ja totta puhuen aika harvalla on niin tarttuva hymy, että saisin aikaan aidon vastahymyn. Tekohymy taas on kauhea. Jos mulle hymyillään, katson silmiin ja yritän näyttää ystävälliseltä.
Sori mutta kaikki ei oikeasti osaa säädellä kasvonilmeitään täydellisesti. Tiedän että jotkut taas osaa ja niistä tulee malleja, näyttelijöitä ja tarjoilijoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla joku koulukiusaamistrauma, oikeasti heti eka ajatus toisen hymystä on "toikin tuossa nauraa ja irvailee, mikähän mussa tällä kertaa on vikana", ei hirveästi hymyilytä takaisin :/
Metrossa vanha ulkomaalainen ukko hymyili koko matkan ajan, ruskeat hampaan tyngät vilkkuen. Välillä iski silmää ja hieroi haaroväliään. Olisiko minun pitänyt hymyillä takaisin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset on epävarmaa kansaa. Siksi eivät vastaa hymyllä. Huono itsetunto ja epävarmuus siitä, miten pitäisi käyttäytyä (kulttuurimme on niin nuorta, ettei tiettyjä sosiaalisen kanssakäymisen käytöstapoja ole vielä ehditty oppimaan). Parempi siis olla varmuuden vuoksi naama peruslukemilla posket roikkuen...
Täällä tulee ihmeellisiä tilanteita aina tämän epävarmuuden kanssa vastaan. Yksi oudoimmista oli, kun jonotin kaupan kassajonossa. Olin kolmantena jonossa. Ensimmäiseltä jonossa olleelta tippui kassahihnalta joku ruokaostos lattialle, eikä hän huomannut sitä. Toisena kassajonossa ollut huomasi. Hän huolellisesti astui lattialle tippuneen ostoksen yli ja alkoi lataamaan omia ostoksiaan hihnalle....
Että tällaista kansaa...
Älä puhu p*skaa. Suomessa on tuhansia vuosia vanha yhtenäiskulttuuri, Historia on ollut sen verran verinenja vaikea, puutteineen, nälänhätineen ja siitä johtuvine joukkokuolemineen ja siksi että kaksi suurvaltaa ovat vuoron perään miehittäneet maata ja käyttäneet kantaväestöä toisiansa vastaan sotimiseen ja noin 10 000 on ryöstetty orjiksi ulkomaille, että kansakunnan luonne on muodostunut sellaiseksi että ei paljoa turhia naureta.
Miksi me muuten emme uhriudu ja ala itkeä surkeaa kohtaloamme vaan olemme kaikilla mittapuilla melko menestynyt kansa? Siinä miettimistä.
Vierailija kirjoitti:
En hymyile jos ei hymyilytä. Tekohymyni on karsean näköinen.
Mitäpä jos jokainen päättäisi itse omista ilmeistään? Hymyilyvaatimuksista tulee mieleen Simpsonien kauhujakso, jossa Ned Flanders oli diktaattori ja kaikilla oli suussa muotti joka piti suuta jatkuvasti hymyssä.
No sehän on hieman samankaltaista tänään suomessa missä kivapuhujilla on se väkinäinen hymy kasvoilla vaikka tietävätkin kuinka asiat todellisuudessa ovat. Totuuden puhujat taas julistetaan vihapuhujiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaiset ovat sellaisia ja sille on historiallinen syynsä. Se on kulttuurista monimuotoisuutta, ja se joka ei tätä hyväksy, on suvaitsematon ja oppimaton öyhöttäjä.
Vierailija kirjoitti:
Metrossa vanha ulkomaalainen ukko hymyili koko matkan ajan, ruskeat hampaan tyngät vilkkuen. Välillä iski silmää ja hieroi haaroväliään. Olisiko minun pitänyt hymyillä takaisin?
Itselläni samankaltainen kokemus, paitsi ei hieronut haaroväliään. Mutta tuijotti koko matkan ajan, iski silmää. En voinut edes paeta puhelimeni turvaan, koska akku oli niin vähissä. Kiusallinen ja ahdistava metromatka. Ruma ukko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juurihan täällä Suomessa on saatu meille nuorille naisille jakeluun neuvo, ettei pidä katsoa silmiin eikä hymyillä tuntemattomille. Nytkö taas voidaan virnuilla.
Vierailija kirjoitti:
Kuule ei kiinnosta paljoa muille hymyillå kun oma elämä on rankkaa. Ärsyttää tuollaiset valittajat.
Tämä.
Ihmiset ihan oikeasti on tuommoisia. "Älä sä käy mulle hymyilemään". Jotenkin käsittämättömän synkkää ja tympeää kansaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ketju on täynnä maalaisjullikoita. Ei suomalaisia syyttä kutsuta metsäläiseksi.
Itse päätin juuri että lopetan hymyilyn tuntemattomille. Tästä lähtien hymyilen vain läheisilleni.
On se jännä että ihmisiä pidetään ylimielisinä jos he välttelevät katsekontaktia eivätkä hymyile takaisin, mutta sitten kun yrittää ottaa kontaktia ja hymyillä, sekään ei kelpaa.
Aloittaja asuu metron käytöstä päätellen pk-seudulla.
Täällä Turussa kyllä hymyillään ;) tänäänkin irtosi muutama hymy vastaantulijoilta, kun kuulivat pojan kirkasäänisiä kommentteja ja/tai näkivät nauravan lapsen.
Lisäksi puhuin parin tunnin keskustareissulla ainakin kolmen ventovieraan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomi on ankeuden ja synkkyden huipentuma. Normaali ihminen vastaa hymyyn ihan luonnostaan, ajattelematta. Ei tarvitse erikseen päättää että "nyt hymyilen" vaan se tulee automaattisesti. Suomalaiset vaan on aikojen saatossa kehittyneet niin melankolisiksi synkistelijöiksi että tämä luonnollinen ihmisyyden piirre on jäänyt pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ajatuksissani kun kävelen, enkä edes rekisteröi muita ihmisiä. Kävelen ja mietin. Jos joku hymyilee minulle, en huomaa sitä. Perusilmeeni on se resting bitch face eli näytän masentuneelta ja vihaiselta.
Jos minun pitäisi hymyillä väkisin kaikille ja tuijottaa kaikkia silmiin se olisi erittäin rasittavaa. Siitähän tulisi leukaperät kipeäksi. Ei kasvojen rentoutunut ilme ole mikään hangon keksi, ei edes iloisen kauniilla kasvoilla.
Antakaa minun nauttia kävelystä.
Eihän sinulta kukaan vaadikaan hymyilyä kun kävelet tai olet muuten ihmisten ilmoilla. Kyse oli hymyyn vastaamisesta. Jos joku hymyilee sinulle, etkö oikeasti hymyile hänelle takaisin?
En huomaa sitä hymyilyä. Lisäksi esim. Helsingin keskustassa varoisin tasan tarkkaan hymyilemistä, koska se on helppo tapa saada (suomalainen tai ulkomaalainen tai marsilainen) sekopää kiusaksesi. Jos vaikka myyjä tervehtii, yritän hieman kohottaa suupieliä etten näytä niin vihaiselta. Mutta ei se hymy ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Smile, though your heart is aching
Smile, even though it’s breaking
When there are clouds in the sky
you’ll get by
If you smile through your fear and sorrow
Smile and maybe tomorrow
You’ll see the sun come shining through
for you
Light up your face with gladness
Hide every trace of sadness
Although a tear may be ever so near
That’s the time you must keep on trying
Smile what’s the use of crying
You’ll find that life is still worthwhile
If you’ll just
Smile
Hehheh, hohhoh... kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haha tämä oli hauska :D
Ei ollut opetettu pikkulasta hymyilemään😂Niin, i*iootilla on tunnetusti ilmaset huvit. Tsemppiä silti.
Onks sun nimi Jää, ja sukunimi Puikko?
Sulta ei varmaan irtoa hymyäkään😂
Perus suomalainen..
Itä-helsingissä on parempi olla hymyilemättä. Ainakin kauniin naisen.
.
Miksi kaikille pitäisi hymyillä, jos ei kiinnosta? Hymyilepä jollekin uussuomalaisille geelitukille, ne kokevat sen kulttuurinsa mukaisesti avoimena kutsuna seksiin.
Mitähän suomalainen sosiaalisuus on 30 vuoden kuluttua? Robottien ansiosta meidän ei tarvitse vaihtaa toistemme kanssa enää sanaakaan? Suomalaiset ovat varmasti tyytyväisiä ja alkavat tämän ansiosta hymyillä itsekseen?
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikille pitäisi hymyillä, jos ei kiinnosta? Hymyilepä jollekin uussuomalaisille geelitukille, ne kokevat sen kulttuurinsa mukaisesti avoimena kutsuna seksiin.
Siinä joutuu helposti itkemään sitten lääkäreille ja poliisille, miten äiti kertoi, että kaikille pitää olla ystävällinen ja hymyillä. Saisivat mammat opettaa mielummin kulttuurieroista ja ei-kotoutumisesta.
Hymyilen, jos hymyilyttää. En ala vääntämään naamaa tekohymyyn, vaikka jenkit tjsp. niin tekevät. Jos hymyttömyydestä joku loukkaantuu, se on hänen oma asiansa.
Kohta tulee vielä marraskuu ja hymyt ovat muutenkin kortilla. Parempi hymyillä sitten kun on aihetta, vaikka kun näen vaimoni työpäivän jälkeen.