Miksi suomalaiset eivät vastaa hymyyn hymyllä?

Tiettyjen kulttuurien edustajille ei todellakaan kannata etenkään nuoren nätin naisen hymyillä. Siellä on vähän eri koodisto asialle.

Joo karvaranteet tietää että pesää tarjolla toi hymyili...

Oman ikäiseni naiset ja miehet eivät koskaan hymyile minulle. En tiedä miksi..

Vanhemmat naiset ja miehet tulevat jopa juttelemaan kadulla ja siĺloin ei kelloon katsota ja nauretaankin jopa.

Mistähän se johtuu?

Äitini on kotoisin pikkukylästä, jossa on parasta vetäistä hymy naamariin kaikille ihmisille ja pysähtyä jokaisen kanssa jauhamaan ilmojen pitelyt yms. muuten tulee selän takana sanomista. Kaupungissa en kuitenkaan hymyile jokaiselle vastaantulijalle. Niin paljon on hörhöjä liikenteessä, keskellä kirkasta päivääkin on narkkaria kerjäämässä rahaa, että mikäli joku lähestyy on oman turvallisuuden kannalta parempi vaan kävellä rivakasti pois päin ja toivoa ettei toinen tule perässä.

Hirveen kivahan se on, jos ap:lla esim. ei ole ikäviä kokemuksia vieraista ihmisistä, mutta minut on yritetty ryöstää pariinkin otteeseen, joten en jää tyhmänä hymyilemään kun joku "sattumalta" tulee juttelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa pidetään hulluna jos vieraille hymyilee.

Ja lopulta hullu on vain se, joka ei tajua että hymyileminen kuuluu sivistyneeseen käytökseen. Suomalaiset ovat sivistymättömiä metsäläisiä siksi ei tajuta hymyillä. Onneksi on riittävästi sivistyneitäkin joukossa ettei menisi pelkäksi heikkoitsetuntoiseksi vieraiden pelotteluksi koko touhu. Minua ei haittaa juntit, mutta moni pelkää suomalaisia, koska he eivät hymyile.

Suomessa on minusta parasta juuri se, että ei ole tarvetta teeskennellä olevansa jotenkin ratkiriemukkaalla tuulella koko ajan vaan julkisissakin kulkuvälineissä saa olla rauhassa, ei tarvitse jutustella jotain small talkia ja näytellä olevansa iloinen jollekin tuntemattomalle, jota ei kuitenkaan minun elämäni millään tavalla pitäisi kiinnostaa. Jenkeissä asuneena voin sanoa, että se yliystävällisyys ei ole aitoa ja sen tietävänä se on minulle ihan yhtä paskantärkeetä jauhamista. Jos ketään ei kuitenkaan kiinnosta, miksi teeskennellä? Sivistyneeseen käytöksn kuuluu olla asiallinen vaikka toinen osapuoli ei ole. Minusta asiallisuutta on ohittaa tuo epämiellyttävä lähestymisyritys olankohautuksella ja jättää se huomiotta, vaikka tekisikin mieli huutaa, että mitä tuijotat ja virnuilet, anna jo olla!

Osaan olla kohtelias kun pitää olla, mutta en ole kiinnostunut tuntemattomien kontaktiyrityksistä metroissa. Jos tarvitset vaikka apua, neuvon kyllä oikean suunnan, tai jos on jotain muuta oikeaa asiaa niin suoriudun kyllä tuollaisista asioista. Mutta tyhjänpäiväinen hymyily ilman mitään syytä? Ei kiitos. Olen mielummin rauhassa.

Kerran lähijuna-asemalla hymyilin, kun itseäni paljon vanhempi mies käveli junaa odottamaan todella kauniilla äänellä lauleskellen. Kivaa vaihtelua harmaassa arjessa! Junassa mies istui viereeni ja alkoi vaatia luokseen, naimisiin, lastensa äidiksi ja muuttui sitä ahdistavammaksi, mitä useammin kieltäydyin.

Harmitti se hymyileminen.

Ei vastaantulijoiden hymyt hymyilytä mua. En ala tekohymyilemään, se tuntuu ja näyttää hölmöltä. Yleensä en edes katsele vastaantulevia, keskityn omiin mietteisiin ja muuhun ympäristöön.

Tää ketju kuvaa täydellisesti Suomen kansaa! Jokunen psyykkisesti normaali yksilö tässäkin otannassa, loput synkkiä ja masennukseen taipuvaisia jurottajia joille elämä on yhtä itkua, tuskaa ja hampaiden kiristystä.

Napakka avokämmenlyönti on oikeampi vastaus virnuileville idiooteille.

Katsoin totista vastaantulijaa silmiin ja hymyilin. Sitten astuin koiranpa....an ja niinpä vastaantulijakin sai hymyn huulilleen!

Tänään vastasin vastapäätä istuvan tumman miehen hymyyn metrossa, hän seurasi minua kauppaan ja ihmetteli, kun en ollut kiinnostunut.

Nykyajan ihmiset on outoja. Oikeesti!

Vierailija kirjoitti:

Tänään vastasin vastapäätä istuvan tumman miehen hymyyn metrossa, hän seurasi minua kauppaan ja ihmetteli, kun en ollut kiinnostunut.

Sama kokemus. Suomessa kehoitetaan olemaan ystävällinen näille maahantulijoille,ja hymyilemään. Sitten kun hymyilet, joudut juoksemaan karkuun. Siis, miten toimitaan. Jos hymyilet, se on kehoitus lähempään tuttavuuteen, jos et hymyile, olet rasisti. Siis,miten suomessa voi enää toimia?

Minulla on hymy herkässä, joka päivä hymyilen ihmisille ja tässä muutama esimerkki: aamulla naapurille hymy ja käden heilautus kadun toiselle puolen; hymy kaupan kassalle, hymy postinkantajalle, kun satuin tapaamaan; hymy usealle vastaantulijalle lenkkipolulla, hymy toimistossa, jossa asioin; hymy puhelimessa soittajille, hymy lapselle jonossa, hymy söpölle koiralle ja sen omistajalle; tuhat hymyä kotona kotiväelle!

Hymy koetaan usein provokaatioksi kaupungeissa. Jos haluat, että juoppohullu, narkkari tai kerjäläinen lähtee perääsi, hymyile hänelle.

Tämä on psykologiaa, toimii myös eläinten kanssa. Ne joko hyökkäävät tai pakenevat hymyilevää eli irvistävää tuijottajaa.

Periaatteessa minun ei pitäisi ehkä hymyillä eikä saada muita hymyilemään. On paljon vaikeuksia elämässä ja jotkut ihmiset yrittivät vuosikausia saada tuhottua minut ja saada uskomaan, etten ole mitään, mutta jostain syystä päivittäin on mukavia kohtaamisia tuntemattomien ihmisten kanssa kaupoissa, kadulla jne., kun on rauhallinen, ystävällinen, huomioiva ja omaa tilannetajua, niin kyllä mukavaa vastavuoroisuutta saa kokea. Tottakai joskus on huonoja päiviä eikä kyllä hymy irtoa, mutta niin on monella muullakin, mutta päivät vaihtuu ja sitten taas on hyvä olla eikä sitä ole syytä peittää, vaan jakaa sitä hyvää muillekin, vaikka sitten hymyn muodossa.

Vierailija kirjoitti:

Kuule ei kiinnosta paljoa muille hymyillå kun oma elämä on rankkaa. Ärsyttää tuollaiset valittajat.

Äkkiseltään tuntuu että olet kaiken sen paskan jopa ansainnut. Epämiellyttävä paskiainen saa sen mitä hänelle kuuluu. :)

Vierailija kirjoitti:

Mikä hymyilyssä on niin vaikeaa?

Äsken näin metrossa suloisen lapsen ja hymyilin hänelle. Vieressä istuva isosisko ja isä olivat molemmat katsoivat happamina. Pikkulastakaan ei ollut opetettu hymyilemään, vaan hänkin katsoi minua naama peruslukemilla. Oli kuitenkin niin suloinen että väkisinkin hymyilytti kun katsoin häntä.

Muistan vielä ajat jolloin ihmiset vastasivat hymyyn hymyllä, mutta nykyään tuntuu olevan niin paljon ihmisvihaa, että vaikka kuinka ystävällinen olisi, ihmiset kokevat senkin jonain ahdisteluna tai muuten negatiivisena asiana.

Tästä tulee sellainen fiilis, että kannattaakohan sitä enää hymyillä ollenkaan kenellekään. Kuljetaan kaikki naama happamana ja muita inhoten. Ehkä se on sitten parempi?

Jatkakaa vain hymyilyänne muille ihmisille!!! :-)

Sillä hymy on kuin lahja toiselle, jolla menee kenties todella huonosti.

Mistä tiedät mitä tuon pienokaisen omaiset kävivät juuri läpi elämässään? mistä tiedät, vaikka olisi ollut perheen äidin kuolema tai ero kyseessä ja siksi eivät jaksaneet hymyillä sinulle talkaisin?

Vierailija kirjoitti:

Minä en hymyile joka päivä, mutta silloin kun menen ulos  hymyssä suin, niin ihmiset hymyilevät takaisin. Esim työmatkoilla vastaantulevat pyöräilijät hymyilevät usein takaisiin eikä tarvitse olla edes auringonpaisteinen sää. Syksyn sateissakin tulee vastaan iloisia ilmeitä.

Sama juttu muuten, mutta en koe hymyileväni, vaan se on perusilmeeni ainakin silloin kun kaikki on hyvin. Tästä johtuen vieraat ihmiset tulevat aina juttusilleni ja saan hyvää palvelua kaikkialla, koska perusilmeeni on valoisa.

Vierailija kirjoitti:

Petrus kirjoitti:

Menes kuule käymään vaikka Pietariin joskus niin avarrut tuossakin asiassa. Ei Venäjällä edes asiakaspalveluun kuulu tyhjänpäiväinen tekopirteä hymyily. Se kuuluu vain tuttujen välisiin ihmissuhteisiin. Ja sun mielestä tuntemattomillekin pitäisi hymyillä (kuin opetettu koira ja käpy perseessä) ja kun todellisuus on jotain muuta niin suomalaisten vika taas!

Venäjän sitten otit esimerkiksi. Kas kun et Pohjois-Koreaa...luulenpa, ettei monikaan odota venäläisiltä paljon suomalaisia kummempaa käytöstä. Mutta unohdetaan nyt slaavilaiset mörrimöykyt ja mietitään muiden maiden/maanosien tapoja ja kulttuureita, joista näitä inhimillisiä ja ystävällisiä käytötapoja alkaa jo löytyäkin.

Miksi pitäisi jäljitellä ja teeskennellä jotain mitä ei ole? Miksi lytätä meidän ja Venäjän kansat ja korottaa jokin muu "paremmaksi"? tilan antaminen toiselle ja "turhien" kontaktien välttäminen, kuten hymy, tarkoittavat kunnioitusta toista kohtaan, annetaan olla rauhassa ja elää elämäänsä. Jos haluan lähestyä, silloin otan kontaktia. Jos ei ole mitään tarvetta, silloin en. En ole vittuuntunut vaikken hymyile, elän omaa elämääni. Ja nyt on kyse vieraista ihmisistä. Tuttujen kesken hän ollaan kontaktissa.

Vierailija kirjoitti:

Periaatteessa minun ei pitäisi ehkä hymyillä eikä saada muita hymyilemään. On paljon vaikeuksia elämässä ja jotkut ihmiset yrittivät vuosikausia saada tuhottua minut ja saada uskomaan, etten ole mitään, mutta jostain syystä päivittäin on mukavia kohtaamisia tuntemattomien ihmisten kanssa kaupoissa, kadulla jne., kun on rauhallinen, ystävällinen, huomioiva ja omaa tilannetajua, niin kyllä mukavaa vastavuoroisuutta saa kokea. Tottakai joskus on huonoja päiviä eikä kyllä hymy irtoa, mutta niin on monella muullakin, mutta päivät vaihtuu ja sitten taas on hyvä olla eikä sitä ole syytä peittää, vaan jakaa sitä hyvää muillekin, vaikka sitten hymyn muodossa.

Sinulla on kaunis mieli ja olet Jeesukselle niin rakas - älä välitä pahoista ihmisistä, he eivät pysty tappamaan sieluasi ja henkeäsi.

Jatka vaan iloitsemista kaikesta elämässäsi ja kiitä Jumalaa kaikesta, niin hyvästä kuin huonostakin, niin sinun käy hyvin, sillä sellaisten ihmisten elämään Jumala tulee ja auttaa kaikessa.