Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi suomalaiset eivät vastaa hymyyn hymyllä?
Mikä hymyilyssä on niin vaikeaa?
Äsken näin metrossa suloisen lapsen ja hymyilin hänelle. Vieressä istuva isosisko ja isä olivat molemmat katsoivat happamina. Pikkulastakaan ei ollut opetettu hymyilemään, vaan hänkin katsoi minua naama peruslukemilla. Oli kuitenkin niin suloinen että väkisinkin hymyilytti kun katsoin häntä.
Muistan vielä ajat jolloin ihmiset vastasivat hymyyn hymyllä, mutta nykyään tuntuu olevan niin paljon ihmisvihaa, että vaikka kuinka ystävällinen olisi, ihmiset kokevat senkin jonain ahdisteluna tai muuten negatiivisena asiana.
Tästä tulee sellainen fiilis, että kannattaakohan sitä enää hymyillä ollenkaan kenellekään. Kuljetaan kaikki naama happamana ja muita inhoten. Ehkä se on sitten parempi?
Kommentit (336)
Vierailija kirjoitti:
[Suotta edes kirjoitit lopun kun pelkkä Buahahahaa olisi riittänyt kertomaan että olet pelkkä pikku julli joka ei oikeasti ole käynyt missään.
Jos ei röhönauru käy niin tässä: tsihihiii. Tui tui ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juntit suomalaiset katsos. Huonolla itsetunnolla varustettuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sitä tietää jokaisen ohikulkijan tilanteen? Itse hymyilen helposti vastaantulijoille, mutta parin vuoden ajan ei paljon hymyilyttänyt, kun kolme läheistäni on ollut vakavasti sairaana, kaksi heistä kuoli ja työpaikalla käytiin tuona aikana kahdet yt-neuvottelut. Nyt alkaa taas välillä löytyä hymyäkin, ei pelkkää synkkyyttä ja huolta.
Ai että suurella osalla suomalaisilla olisi jatkuvasti joku läheinen kuollut tai sairastunut? Tekosyitä kyllä löytyy :D Ei ole helppoa olla suomalainen.
Suomessa saa ihan hyvin hymyjä takaisin, aina täällä Tampereella. Mutta ei kannata vetää hernettä nenään kenestäkään yksittäisestä ihmisestä tai perheestä, joka ei hymyile takaisin (vrt. aloitus). Heillä saattaa olla just se hyvä syy hymyttömyyteen.
En hymyile jos ei hymyilytä. Tekohymyni on karsean näköinen.
Mitäpä jos jokainen päättäisi itse omista ilmeistään? Hymyilyvaatimuksista tulee mieleen Simpsonien kauhujakso, jossa Ned Flanders oli diktaattori ja kaikilla oli suussa muotti joka piti suuta jatkuvasti hymyssä.
Minä kyllä hymyilen, ja puhunkin vieraille esim kaupassa / apteekissa tai muualla. Mutta olenkin asunut ulkomailla enkä ole juntti ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sori, en varmasti ryhdy hymyilemään, sehän on kuin kutsu aloittaa keskustelu. Katson mielummin muualle ja olen rauhassa. Toivon samaa sinulta. Kiitos ymmärryksestä.
Juuri näin.
Joo, tuu vaan illistelemään naamaas niin lyön turpaan p...kele. niinkuin tässä nyt olisi jotain aihetta naamaansa revitellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä hymyilen, ja puhunkin vieraille esim kaupassa / apteekissa tai muualla. Mutta olenkin asunut ulkomailla enkä ole juntti ;)
Olet ilmiselvästi kuitenkin sivistymätön ja ahdasmielinen, sillä käytät juntti-sanaa, ja perustelet hienouttasi "ulkomailla" asumisella.
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä hymyilen, ja puhunkin vieraille esim kaupassa / apteekissa tai muualla. Mutta olenkin asunut ulkomailla enkä ole juntti ;)
Vai ihan ulkomailla. Juntti on juntti, vaikka voissa paistaisi.😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle aina hymyillään. Oonkohan sit jotenkin naurettavan näköinen tomppeli vai missä vika, mutta kyllä mulle suomalaiset hymyilee. Hymyilen itsekin.
Taalla missa itse asun, vastaantulijat tervehtivat ja hymyilevat, saattavat jopa kysya kuinka menee. Kamalaa v*ttuilua. Ikina nahnytkaan tyyppia ja varmaan tule ikina enaa tormaamaan missaan, ja silti hymyillaan.
Haha. Itse otin taman kulttuurieron positiivisena asiana ja muistelen Suomea ja teita yrmyja. Ei kai ne lapsetkaan hymyile jos kotona ollaan naama norsun *itulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas olisi käytöstapojen koulutukselle tarvetta!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen ajatuksissani kun kävelen, enkä edes rekisteröi muita ihmisiä. Kävelen ja mietin. Jos joku hymyilee minulle, en huomaa sitä. Perusilmeeni on se resting bitch face eli näytän masentuneelta ja vihaiselta.
Jos minun pitäisi hymyillä väkisin kaikille ja tuijottaa kaikkia silmiin se olisi erittäin rasittavaa. Siitähän tulisi leukaperät kipeäksi. Ei kasvojen rentoutunut ilme ole mikään hangon keksi, ei edes iloisen kauniilla kasvoilla.
Antakaa minun nauttia kävelystä.
Hymyllä ja ystävällisellä, toiset huomioon ottavalla käytöksellä voitte pelastaa monen päivän. (Myös hänen, jolla oli sairautta ja surua ympärillä.)
hopeakettu kirjoitti:
Minä, suomipoika, hymyilen nuorille tytöille ulkomailla. Tytöt ovat vaivautuneita ja miespuoliset sukulaiset katsovat vihaisesti. Miten tämä pitäisi tulkita?
Haukotus. Onko se taas Ikis?
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ajatuksissani kun kävelen, enkä edes rekisteröi muita ihmisiä. Kävelen ja mietin. Jos joku hymyilee minulle, en huomaa sitä. Perusilmeeni on se resting bitch face eli näytän masentuneelta ja vihaiselta.
Jos minun pitäisi hymyillä väkisin kaikille ja tuijottaa kaikkia silmiin se olisi erittäin rasittavaa. Siitähän tulisi leukaperät kipeäksi. Ei kasvojen rentoutunut ilme ole mikään hangon keksi, ei edes iloisen kauniilla kasvoilla.
Antakaa minun nauttia kävelystä.
Eihän sinulta kukaan vaadikaan hymyilyä kun kävelet tai olet muuten ihmisten ilmoilla. Kyse oli hymyyn vastaamisesta. Jos joku hymyilee sinulle, etkö oikeasti hymyile hänelle takaisin?
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa suomeen! Hymyilyn katsotaan olevan vittuilua.
Tämä osui niin ytimeen. Kommentti sai minut ihan hymyilemään.
Vierailija kirjoitti:
Mikä hymyilyssä on niin vaikeaa?
Äsken näin metrossa suloisen lapsen ja hymyilin hänelle. Vieressä istuva isosisko ja isä olivat molemmat katsoivat happamina. Pikkulastakaan ei ollut opetettu hymyilemään, vaan hänkin katsoi minua naama peruslukemilla. Oli kuitenkin niin suloinen että väkisinkin hymyilytti kun katsoin häntä.
Muistan vielä ajat jolloin ihmiset vastasivat hymyyn hymyllä, mutta nykyään tuntuu olevan niin paljon ihmisvihaa, että vaikka kuinka ystävällinen olisi, ihmiset kokevat senkin jonain ahdisteluna tai muuten negatiivisena asiana.
Tästä tulee sellainen fiilis, että kannattaakohan sitä enää hymyillä ollenkaan kenellekään. Kuljetaan kaikki naama happamana ja muita inhoten. Ehkä se on sitten parempi?
Kyllä suomalaiset nykyään hymyilevät kaupungilla enemmän kuin lapsuudessani 60- ja 70-luvulla tai edes 80-luvulla. Kehitys on mennyt eteenpäin.
Alue: Aihe vapaa
Tottakai pikkulapsille ja isommillekin lapsille ja aikuisillekin, ainakin niille tutuille kuuluu hymyillä. Eikä siinäkään ole mitään väärää jos vieraille ja eläimillekin hymyilee. Mutta että pikkulapsi pitäisi oikein opettaa hymyilemään takaisin. Ehkä lapsessani on sitten jotain vikaa, kun mieluummin tulee syliini turvaan jos vieraat ihmiset käyvät liian tuttavalliseksi (esim jo pelkkä katsekontakti voi huonona päivänä ärsyttää). Vierastavaa vauvaa myös, se onkin sitten kiva kun vieraat mummelit tulee vauvalle lepertelemään (koska niinhän ne vauvat kasvavat tasapainoisiksi) ja vauva räjähtää vaunuissa täyteen parkuun ja rauhottuu vain syliin. Kertakaikkisen ihanaa. Eiköhän suurinosa vanhemmista kyllä hymyile niille vauvoilleen ja pikkulapsilleen ja tutut aikuiset ja lapset myös.