Oletko joskus katkaissut välit ystävään ja miksi? Onko teihin joku ystävä joskus katkaissut välit?

En ole katkaissut välejä, mutta yhteen olen ottanut etäisyyttä, en ihan aina vastaa puhelimeen, soittelen itse hyvin harvoin ja vielä harvemmin nähdään vaikka matkaa ei ole paljon.

Meillä on iso ikäero, hän jo kovasti vanheneva ja sairauksia pukkaa. Olin oksennussankko johon hän kaatoi kaikki pelot, vaivat ja oikeatkin mielenterveyden ongelmat, eikä siinä mitään mutta ihan joka päivä ei jaksa.

Alkoi vaikuttaa siltä että olen kohta epävirallinen omaishoitaja ja siihen en pysty millään kun on omat lapset, isovanhemmat ja siihen perään vanhemmat kyllä huolehdittavana. Nyt hän tukeutuu enemmän lapsiinsa kuten kuuluukin.

Minä jäin raskaaksi 22 vee esikoisen kanssa kun paras ystävä etääntyi ja samoin koko ystäväporukka. Esikoinen syntyi ja ainoastaan yksi kaveri (jolle minulla oli vähiten odotuksia) tuli moikkaamaan ja onnittelemaan.

Kesti 1.5v synnytyksen jälkeen kun otin parhaaseen ystävään yhteyttä ja kysyin onko kaikki kunnossa? Hänen vastaus oli että hän ajatteli että minä tarvitsisin etäisyyttä kun kaikki aika menisi lapseen. Näin hän oletti. Ei kysynyt mitään. Ei tullut onnittelemaan tai kysymään että kuinka voin.

Monta vuotta parhaina ystävinä haihtui ilmaan.

Minulla on yksi hyvin sosiaalinen kaveri johon en juuri pidä yhteyttä, koska hän aina puhuu että tehdään sitä tai tätä, mutta ei hän oikeasti ehdi.

Hän innostuu aina uusista harrastuksista, elämäntapamuutoksista ja ihmisistä hetkeksi. Me vanhat kaverit sitten odotellaan syrjässä että kulloinenkin hurahdus menee ohi.

Aina on kivaa yhdessä kun kokoonnutaan vanhalla porukalla ja ollaan kyllä tuki ja turva jos joku meistä tai vaikka perhe tarvitsee apua. Hän nyt vaan on sellainen että ei kannata tuhlata aikaa yhteydenpitoyrityksiin eikä miettiä mikä on pielessä jos ei nähdä aikoihin, ei ole mitään pielessä :)

Olen ottanut etäisyyttä rasittavaan ihmiseen, joka juoruaa kaikista tuntemistaan ihmisistä, faktantarkistelee kaikkea sanomaani googlella puhelimesta tavatessamme ja on kovin koppava ja ollakseen jotakin, vaikka oikeasti ei ole yhtään muita parempi, pikemminkin päinvastoin. Suhtautuu ainakin minuun kuin johonkin esineeseen, jota saa koskettaa, repiä ja tökkiä halutessaan. Tylsä ja huonon huumorintajun omaava, en ole koskaan kuullut kenenkään nauravan hänen vitseilleen. Tässä joitakin "tärkeimpiä" ominaisuuksia tästä hankalasta henkilöstä.

Ei vaan enää jaksanut ystävän käyttäytymistä ja yhteydenpidot siksi hiipui ja loppui viimein kokonaan. Muutos hänessä tapahtui yllättäen ja käytös toistuvaksi.

Ihastui ensin puolisonsa parhaaseen kaveriin ja oli eroamassa, mutta muutaman kuukauden jälkeen lemppasi tämän ihastusmiehen. Palasi takaisin kotiin, mutta miehellä ei ollut enää parasta kaveria.

Löysi sitten ravintolasta varatun miehen ja perusti uusioperheen tämän kanssa. Tämäkin johti avioeroon ja jälleen talojen myyntiin ja omaisuuksien jakoon.

Useampia miehiä ollut ja sama jatkui, oli tunne ettei arvosta mitään eikä ketään, rikkoo perheitä ja ihmissuhteita tunteetta. En tiedä oppiko mitään, kun hänet sitten ollessaan vaikeassa tilanteessa jätettiin ja mies oli hetken kuluttua jo kihloissa nuoremman naisen kanssa.

Kerran on ollut ystävä, jonka moraali salli toisen miehen salatapailun vuodesta toiseen molempien avioliitoista huolimatta.

En ole ottanut yhteyttä enää vuosiin.

Mulla on kaveri, jonka käytös ihmetyttää. Hän esim. soittaa ja kun sanon, että nyt en ehdi puhua kun täytyy laittaa lapsia nukkumaan niin sieltä tulee 'luuria korvaan'. Tai hän haluaisi lähteä kanssani johonkin ja se ei mulle sovi niin taas sama juttu. Sitten aikojen päästä soittaa niin kuin ei mitään, ei anteeksipyyntöä kuulu. Nyt olen päättänyt ottaa etäisyyttä tuohon ihmiseen, ei kaveria kohtaan noin käyttäydytä!

Oopee kirjoitti:

Minä jäin raskaaksi 22 vee esikoisen kanssa kun paras ystävä etääntyi ja samoin koko ystäväporukka. Esikoinen syntyi ja ainoastaan yksi kaveri (jolle minulla oli vähiten odotuksia) tuli moikkaamaan ja onnittelemaan.

Kesti 1.5v synnytyksen jälkeen kun otin parhaaseen ystävään yhteyttä ja kysyin onko kaikki kunnossa? Hänen vastaus oli että hän ajatteli että minä tarvitsisin etäisyyttä kun kaikki aika menisi lapseen. Näin hän oletti. Ei kysynyt mitään. Ei tullut onnittelemaan tai kysymään että kuinka voin.

Monta vuotta parhaina ystävinä haihtui ilmaan.[/quote

Onpa ikävä kuulla. Minä etäännyin hyvästä ystävästä, kun huomasin ettei minua pidetään läheisenä ja sen arvoisena, että raskaudesta edes kerrottaisiin. Sain kuulla koko raskaudesta yhteisen tuttavan kautta ihan loppuvaiheessa. Ja mulla oli jo itselläkin lapsi tuossa vaiheessa, joten ei voinut olla siitä kyse.

Vierailija kirjoitti:

Tähän ikään (72) mennessä on ystävyyssuhteita tullut ja mennyt. Osa on hiipunut itsekseen ajan saatossa, jotkut taas pysyvät kasassa vaikka miten pitkiä taukoja olisikin.

Tiedän, että tämä tulee aiheuttamaan ns. paskamyrskyn, mutta kerron kuitenkin. Viimeisin ystävyys (vai pitäisikö sanoa tuttavuus, mutta pidin häntä ystävänäni) alkoi hankaloitua koronapandemiakeskusteluista.

Hän oli selkeästi rokotevastainen ja vaikka toin mielestäni hyvin julki, että ihmiset saavat olla eri mieltä ja että meidän ei ole pakko näistä asioista keskustella, voidaan puhua muustakin - hän aina takertui somekommentteihini, joita julkaisin muille ystävilleni. Itse yritin pysyä poissa hänen somestaan ja pysyinkin, ainakin tästä aiheesta. Sitten melko pian alkoi se syvään päätyyn siirtyminen; kaikki oli paskaa, hallitus, THL, "lampaat" jne. Kaikki, mitä hän julkaisi, oli hänen mielestään aitoa faktaa, vaikkei sen perusteeksi löytynyt mitään, mikä skeptistä/tavallista tallaajaa olisi voinut vakuuttaa. Mutu-tiedot eivät mielestäni sellaista olleet. Aloin olla huolissaan hänen mielenterveydestään, koska hän tuntui keskittyvän vain negatiivisiin asioihin eikä missään näkynyt valoa. Suhde alkoi olla toksinen ja tuli aina paha mieli, kun emme voineet vain jättää asiaa sikseen ja jutella muista asioista. Sitten jokin omalla seinällä julkaisemani uutinen katkaisi kamelin selän - hän laittoi minut estoon sen enempiä selittämättä. Luultavasti kuuluin niihin "paskaihmisiin" jotka olivat hänen kanssaan eri mieltä - ja vaikka miten itse sananvapaudesta huutelikin, minulle sellaista hienoutta ei suotu.

Myös eräs läheiseni alkoi oireilla samalla tavoin ja nimitellä meitä muita "lampaiksi", "tyhmiksi" mitään ymmärtämättömiksi ihmisiksi. Hänen kanssaan sain kuitenkin puhevälit pidettyä, koska pyrin vaihtamaan puheenaihetta ja mahdollisesti poistumaan koko keskustelusta, kun se alkoi muuttua myrkylliseksi. Ihmiset saavat olla eri mieltä asioista, mutta vain asiat riitelevät, eivät ihmiset. Ketään en ole yrittänyt käännyttää, vaikka vastapuoli on kyllä siihen voimakkaasti pyrkinyt. No, eniwei, läheiseni on tässä vuosien saatossa alkanut osoittaa merkkejä, että ehkä hän sittenkin oli aivopesty ja meni liiaksi tunteella mukaan aiheeseen. Olemme puheväleissä, mutta näistä rokotus- ja pandemia-asioista ei puhuta. Se on hyvä niin. Herättävät niin voimakkaita tunteita ihmisissä, että monet alkavat mennä henkilökohtaisuuksiin niistä puhuttaessa.

PS. Jos joku haluaa tätä kommentoida, pyydän pysymään asiallisena. Ei siksi, että minua tuntemattomien kommentit sen enempää hätkäyttäisivät, mutta keskustelua on mukavampi seurata kun siinä pysytään asiassa. Ehkä tämä on liikaa pyydetty tällä palstalla :D

Onkohan meillä ollut yhteinen ystävä? Toimii vielä itse terveydenhuoltoalalla?

Minuun kyllästyi yksi "ystävä", joka asiallisen palautteen sijaan vaan katsoi oikeudekseen haukkua minut ja perheeni alimpaan helvettiin. Olisin toivonut hänen kertovan rauhallisesti aiemmin, jos vihasi meitä miin kovin. Hyvä, että pääsin hänestä...

Olen jättänyt vastaamatta yhden kaverin soittoihin ja viesteihin siinä kohtaa, kun ruinasi pelkästään rahaa huumeisiin. Totesin, etten pysty häntä enempää auttamaan, eikä omat voimavarat riittäneet. Emme ole enää vuosiin olleet yhteyksissä. En edes tiedä elääkö hän enää.

Yksi ystävä lopetti yhteydenpidon minuun, kun sain toisen lapseni. Kuulemma yksi olisi vielä mennyt, mutta että oikein kaksi halusin! Hän ei itse halua lapsia ja kokee, että ei jaksa olla ystävä sellaisen kanssa, jolla on lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän ikään (72) mennessä on ystävyyssuhteita tullut ja mennyt. Osa on hiipunut itsekseen ajan saatossa, jotkut taas pysyvät kasassa vaikka miten pitkiä taukoja olisikin.

Tiedän, että tämä tulee aiheuttamaan ns. paskamyrskyn, mutta kerron kuitenkin. Viimeisin ystävyys (vai pitäisikö sanoa tuttavuus, mutta pidin häntä ystävänäni) alkoi hankaloitua koronapandemiakeskusteluista.

Hän oli selkeästi rokotevastainen ja vaikka toin mielestäni hyvin julki, että ihmiset saavat olla eri mieltä ja että meidän ei ole pakko näistä asioista keskustella, voidaan puhua muustakin - hän aina takertui somekommentteihini, joita julkaisin muille ystävilleni. Itse yritin pysyä poissa hänen somestaan ja pysyinkin, ainakin tästä aiheesta. Sitten melko pian alkoi se syvään päätyyn siirtyminen; kaikki oli paskaa, hallitus, THL, "lampaat" jne. Kaikki, mitä hän julkaisi, oli hänen mielestään aitoa faktaa, vaikkei sen perusteeksi löytynyt mitään, mikä skeptistä/tavallista tallaajaa olisi voinut vakuuttaa. Mutu-tiedot eivät mielestäni sellaista olleet. Aloin olla huolissaan hänen mielenterveydestään, koska hän tuntui keskittyvän vain negatiivisiin asioihin eikä missään näkynyt valoa. Suhde alkoi olla toksinen ja tuli aina paha mieli, kun emme voineet vain jättää asiaa sikseen ja jutella muista asioista. Sitten jokin omalla seinällä julkaisemani uutinen katkaisi kamelin selän - hän laittoi minut estoon sen enempiä selittämättä. Luultavasti kuuluin niihin "paskaihmisiin" jotka olivat hänen kanssaan eri mieltä - ja vaikka miten itse sananvapaudesta huutelikin, minulle sellaista hienoutta ei suotu.

Myös eräs läheiseni alkoi oireilla samalla tavoin ja nimitellä meitä muita "lampaiksi", "tyhmiksi" mitään ymmärtämättömiksi ihmisiksi. Hänen kanssaan sain kuitenkin puhevälit pidettyä, koska pyrin vaihtamaan puheenaihetta ja mahdollisesti poistumaan koko keskustelusta, kun se alkoi muuttua myrkylliseksi. Ihmiset saavat olla eri mieltä asioista, mutta vain asiat riitelevät, eivät ihmiset. Ketään en ole yrittänyt käännyttää, vaikka vastapuoli on kyllä siihen voimakkaasti pyrkinyt. No, eniwei, läheiseni on tässä vuosien saatossa alkanut osoittaa merkkejä, että ehkä hän sittenkin oli aivopesty ja meni liiaksi tunteella mukaan aiheeseen. Olemme puheväleissä, mutta näistä rokotus- ja pandemia-asioista ei puhuta. Se on hyvä niin. Herättävät niin voimakkaita tunteita ihmisissä, että monet alkavat mennä henkilökohtaisuuksiin niistä puhuttaessa.

PS. Jos joku haluaa tätä kommentoida, pyydän pysymään asiallisena. Ei siksi, että minua tuntemattomien kommentit sen enempää hätkäyttäisivät, mutta keskustelua on mukavampi seurata kun siinä pysytään asiassa. Ehkä tämä on liikaa pyydetty tällä palstalla :D

Onkohan meillä ollut yhteinen ystävä? Toimii vielä itse terveydenhuoltoalalla?

Taisit kirjoittaa itse molemmat? Ei siinä mitään. Harva täällä kiinnostuu toisten jutuista. Kirjoittavat vain omiaan..

Henkilö joka saa yhtäkkiä raivarin , yli 25v sitten olleesta asiasta.Jankuttaa ,laittelee viestejä ja syyttelee.En ole reagoinut hänen loukkauksiinsa.Minulla ei ole mitään syytä selitellä ,pitäkööt luulonsa.

Vierailija kirjoitti:

Olen ottanut etäisyyttä rasittavaan ihmiseen, joka juoruaa kaikista tuntemistaan ihmisistä, faktantarkistelee kaikkea sanomaani googlella puhelimesta tavatessamme ja on kovin koppava ja ollakseen jotakin, vaikka oikeasti ei ole yhtään muita parempi, pikemminkin päinvastoin. Suhtautuu ainakin minuun kuin johonkin esineeseen, jota saa koskettaa, repiä ja tökkiä halutessaan. Tylsä ja huonon huumorintajun omaava, en ole koskaan kuullut kenenkään nauravan hänen vitseilleen. Tässä joitakin "tärkeimpiä" ominaisuuksia tästä hankalasta henkilöstä.

Minäkin faktantarkistelin googlella yhden ex-ystäväni sanomisia (olen varmaan kertonut keissimme joskus aiemmin tässä ketjussa itse asiassa), koska hän tuuttasi epätosia uskomuksiaan tosina koko kaveriporukalle, ja ajattelin että olisi vahingollista, jos joku vaikka uskoisi häntä. Väitteet olivat yleensä sellaisia että joku asia x on vaarallinen ja sitä pitää välttää. Lisäksi keskusteluissa oli usein jotenkin alentuva sävy, että me kaverit ollaan tyhmiä ja sinisilmäisiä koska ei tajuta miten paljon vaaroja normaalissa ympäristössä piilee. Ylipäätään jos joku esittää jonkun asian faktana niin kyllä se pitää saada tarkistaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ottanut etäisyyttä rasittavaan ihmiseen, joka juoruaa kaikista tuntemistaan ihmisistä, faktantarkistelee kaikkea sanomaani googlella puhelimesta tavatessamme ja on kovin koppava ja ollakseen jotakin, vaikka oikeasti ei ole yhtään muita parempi, pikemminkin päinvastoin. Suhtautuu ainakin minuun kuin johonkin esineeseen, jota saa koskettaa, repiä ja tökkiä halutessaan. Tylsä ja huonon huumorintajun omaava, en ole koskaan kuullut kenenkään nauravan hänen vitseilleen. Tässä joitakin "tärkeimpiä" ominaisuuksia tästä hankalasta henkilöstä.

Minäkin faktantarkistelin googlella yhden ex-ystäväni sanomisia (olen varmaan kertonut keissimme joskus aiemmin tässä ketjussa itse asiassa), koska hän tuuttasi epätosia uskomuksiaan tosina koko kaveriporukalle, ja ajattelin että olisi vahingollista, jos joku vaikka uskoisi häntä. Väitteet olivat yleensä sellaisia että joku asia x on vaarallinen ja sitä pitää välttää. Lisäksi keskusteluissa oli usein jotenkin alentuva sävy, että me kaverit ollaan tyhmiä ja sinisilmäisiä koska ei tajuta miten paljon vaaroja normaalissa ympäristössä piilee. Ylipäätään jos joku esittää jonkun asian faktana niin kyllä se pitää saada tarkistaa. 

Ymmärsit väärin, en sanonut mitään väitteitä julistaakseni niitä totuutena, vaan ihan normaaleja jutteluja luokkaa "turussa kai sataa huomenna vettä", johon tämä neropatti katsoo puhelimesta ja sanoo "olet väärässä, tämän mukaan siellä on vain kevyttä sadetta". Eikä puhe ollut mistään kummemmasta, niitä näitä juttelin. Kun tämä toistuu kerta toisensa jälkeen ja joka hetki, alkaa käydä kenen vaan hermoille.

Vierailija kirjoitti:

katkaisin välit kun tajusin miten olen ollut syrjässä. Toiset ystävät olivat keskenään kummeja lapsilleen, meitä lapsettomana ei kutsuttu edes käymään kylässä. Tämän ymmärsin jotenkin, mutta kun saimme lapsia ei yhäkään kutsua synttäreille jne... Tasakymmenen vuosijuhlia viettäessä pari vuotta sitten hehkuteltiin ja pyydeltiin osallistumaan kimppalahjoihin, odotin itse omana syntymäpäivänä että minuakin muistettaisiin edes jotenkin, mutten saanut edes tekstaria tai korttia näiltä samoilta "ystäviltä". Lisäniitti oli että muutama kk synttäreistä eräs "ystävä" vielä paukautti päin näköä tavatessa, että edellisellä viikolla oli erään synttärit ja että  nyt juhlittu sitten  kaikkien tasakympit, joo tuntu kivalta kuulla kun itseä ei edes onniteltu :(

Sanoitko itse etukäteen / kutsuitko juhlimaan synttäreitäsi? Meillä kavereiden kesken mennyt niin, että joku halunnut juhlia tasakymppejä, toinen taas ei halua että kukaan tietää vanhenemisesta. Ehkä ystäväsi olivat hienotunteisia eivätkä halunneet onnitella sinua jos tuntui että asia sinulle vaikea?

Olen katkaissut välini isosiskooni sillä tavalla, että laitoin hänen numeronsa estoon. Hän ei voi pitää enää yhteyttä minuun. Luonteeltaan siskoni on ollut aina sellainen kiukuttelija muille ihmisille. Kun olin itse ylikuormittunut stressistä vaikean elämäntilanteeni vuoksi, hänen kiukuttelu viestinsä oli tällä kertaa minulle liikaa. Päätin suojella omaa hyvinvointiani edes sillä tavalla, etten ota ainakaan sieltä vastaan enää yhtään negatiivisuutta elämääni. Olen niin monta kertaa elämäni aikana pahoittanut mieleni hänen kiukuttelustaan. Nyt olen siitä vihdoinkin vapaa. Enkä ole katunut.

Kannattaa olla kuin ei mitään olisi tapahtunut ja hankkiuta lentokonemekaanikoksi. Ottaa sitten selvää milloin ns ystävät lähtevät lennolle ja peukaloida se lentokone siihen katsoen että tulevat tunnin lennettyään tonttiin. 

Yksi ja tärkein. Tuottaako ystävä sinulle ajatuksiin ongelmia? Jos tuottaa joko käytöksellään tai mielipiteillään tai sopimattomalla käytöksellä älä aikaile vaan lopeta yhteydenpito. Se on helpointa kummallekkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä outo ilmiö on toistunut ystävyyssuhteissa ja myös tapailussa.

Sanotaan, että kiinnostus ja vaivannäkö yhteydenpitoon ja näkemiseen on molemminpuolista. Sitten tapahtuu jotain ja toinen viilenee eikä enää ota yhteyttä tai "ehdi" tavata.

Jos huomaan jotain tällaista outoa käytöstä, olen kysynyt ihan suoraan, että mistä on kyse. Olen esittänyt asiani ystävällisesti ja kysynyt, onko kaikki hyvin tai nyt jotenkin erityisen kiire?

Tämä sitten tuntuu olevan iso virhe ja pitäisi vaan antaa olla kun toisesta ei yhtäkkiä kuulukaan! Miksi?

Joo, kyllä sellainen äkillinen feidaus saa olon aikaan, että mun seuraa ei nyt kaivata ja olen ehkä loukannut jotenkin.

Näihin vastaukseksi saa aina jonkun suuttumisen että "sä väität että mua ei kiinnosta" "sä et voi tietää miten kiire mulla on!" Vaikka KUINKA ystävällisesti tiedustelisi, että miksi toisesta ei kuulu ja selkeästi välttelee. Eli tavallaan siitä omasta käytöksestä suututaan minulle.

100% näistä tyypeistä ottaa sitten yhteyttä joskus puolen vuoden päästä ja olen silloin sanonut, että ei meidän kannata nähdä. Sitten tulee jotain ihmettelyä, että mikä sulla nyt on. Niin, kyllä mua sillon olis kiinnostanu, sua ei.

Oonko sit vaan joku varakaveri kenestä nyt ei ees aatellut että täytys kohdella jotenkin hyvin mutta sitten "ottaa taas käyttöön" kun itselle sopii..

Manipulointia. Ei mitään vastavuoroisuutta. Olet käytettävissä tai sitten et ole, mutta sinä et ole se joka esittää kysymyksiä, laittaa rajoja tai päättää siitä koska ollaan yhteyksissä.

Anteeks mitä? 

Minkälainen ystävyyssuhde se on, jossa ei saa esittää (ystävällisesti esitettyjä) kysymyksiä? Siis että "onko kaikki hyvin?" tai "onko nyt jotenkin erityisen kiire" kun ei toisesta kuulu. Toihan on ihan normaalia. Ja itseasiassa, jos mun ystäväni yrittäisivät ottaa yhteyttä kun itse en jaksaisi tai olisin kiireinen, vastaisin kyllä mahdollisimman nopeasti ja kertoisin mikä tilanne. Kaikki ovat ymmärtäneet puolin toisin, että joskus ei ole resursseja tai aikaa. Ihan normaalia kommunikointia. 

Ja todellakin ihan itse jokainen laittaa rajoja juuri sen verran kuin tarvitsee. Ja päättää omalta osaltaan, koska on yhteyksissä. Ei tietenkään toisen puolesta. Mutta turha sen toisenkaan on kiukutella, jos KYSYTÄÄN onko kiire tai onko kaikki ok.