Oletko joskus katkaissut välit ystävään ja miksi? Onko teihin joku ystävä joskus katkaissut välit?

Vierailija kirjoitti:

Kerran on ollut ystävä, jonka moraali salli toisen miehen salatapailun vuodesta toiseen molempien avioliitoista huolimatta.

En ole ottanut yhteyttä enää vuosiin.

Ja sä olet tuomari. Jokainen tekee itse valintansa.

Sulla ei taida itellänolla lapsia? Pienten lasten kanssa on juuri tuollaista, samalla kun niitä hoitaa voi kyllä ihan hyvin jutella. Vaipan vaihtoa ei voi siirtää jonnekin vierailun jälkeiseen aikaan eikä ruokaakaan. Jos kaverillasi ei ollut mahdollista tavata kodin ulkopuolella kun ei lapsille hoitajaa niin sitten se menee lasten hoidon ohessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erittäin hyvä ystäväni kävi selkäni takana panemassa kihlattuani.  Hetken siedin asiaa, vaan enää ei ovi aukea kotiimme. Välit pysyvästi poikki.  Ja tullut lopulta kaikesta kateelliseksi meille. Kaiken kaikkiaan p*ska kokonaisuus nieltäväksi, ja kihlattuni luulee sitä pikku jutuksi minulle. Halitaan! (Ei v###u ! )

Saisko mies koittaa samoilla ns. 'valtuuksilla' naisen parasta bestistä, kun se on niin hottis  vs. kihlattuni ? Ihan vain omana asiana ja ilman syyllisyydentuntoja ? Vai onko vain naisella sellainen lupa?

(Jännämiehiä on turha ottaa puolisoiksi, ei +100 seikkailua riitä, eivät he vakiinnu. Mutta miksi he kiinnostavat teitä ? ja kuten 'ystäväni' teki, jokainen ilman kumia pantu perheenäidistä->sinkkuun. Ja sakkolihaan)   

Sanotaan yhtä, tehdään toista takanapäin. Missä vika ?

Ja oli vielä raskaana silloin. Iso pallomaha,kun tapahtui.  Ja kihlatulleni uusi lähtölaukaus, uudelle harrastukselle. Siitä se ovi aukeni. Silmäpeli alkoi hänellä kuin olisi suhteessa jälleen villi ja 'vapaa' sekä jahti päällä, eikä vilkuilu ole loppunut..

Ymmärsinkö oikein, että olet vieläkin kihloissa? Pidätkö kihlattuasi jotenkin parempana kuin entistä ystävääsi?

Samaa mietin. Tässä syytetään että hyvä ystäväni kävi panemassa miestäni. Mieshän ei vissiin osaa sanoa ei vaikka joku istuisi alasti syliin, ei. Ystävän syy.

Minä antaisin kenkää sekä miehelle että ystävälle .

Mutta minusta tuntuu, että olisin vielä pettyneempi ystävääni, jos hän alkaisi salasuhteeseen mieheni kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran on ollut ystävä, jonka moraali salli toisen miehen salatapailun vuodesta toiseen molempien avioliitoista huolimatta.

En ole ottanut yhteyttä enää vuosiin.

Ja sä olet tuomari. Jokainen tekee itse valintansa.

Kyllä ystävät voi valita. Kun näkemykset elämän arvoista poikkeaa liikaa, voi olla se valinnan paikka.

Olen.

Siksi että alunalkaenkin oli välillä oudosti käyttäytyvä; piikikäs, kateellinen, nenäkäs ja pidemmän päälle ikävä tyyli alkaa neuvoa minua milloin missäkin asiassa. Ei sietänyt sitä että menestyin paremmin eräässä harrastuksessa ja se näkyi erinäköisinä outoina käyttäytymisinä.

Lopullinen niitti oli hänen selvä alkoholisoitumisensa ja kännissä tosi typerä käytös.

Ei vaan enää ollut mitään yhteistä ja koska muutin toiselle puolelle Suomea, siirryin eri piirrihin niin lopetin kertakaikkiaan minkäänlaisen yhteydenpidon ihan tietoisesti.

Hyvin harvoihin ihmisiin katkaisen välit tietoisesti, hän oli sellainen.

Mä en ole katkaissut välejä ystäviini, mutta minuun on katkaistu kahdesti. Teininä tapailin kaverini entistä poikaystävää, ymmärrettävästi kaverini katkaisi välinsä minuun. Tapailu kesti pari viikkoa, kaverisuhde ei parantunut, kaduttaa vaikka tilanteesta on n. 20 vuotta.

Toinen oli kun kaverini alkoi seurustella ihastukseni kanssa. Kaverin omatunto kolkutti niin pahasti, että katkaisi välit minuun. Mulla ei ollut ongelmaa tilanteen kanssa, sehän oli vain ihastus, ei mikään suhde.

Vierailija kirjoitti:

Olen ns. jättänyt kolme ystävääni. Tai no se kolmas on vielä jättämättä.

Ensimmäinen oli nuoruuden kaverini, jonka kanssa vietettiin aika villiä elämää. Hän rauhoittui, mutta minulla meni överiksi ja kehitin itsellelleni päihdeongelman. Aloin vihata sitä sekoilua, huonoa oloa, elintapojani Jatkuvaa häpeää itsestäni. Aina kun näin tämän silloisen erittäin hyvän ystäväni kanssa, tapaaminen päättyi juomiseen eikä minulla ollut selkärankaa sanoa ei. Suunnitelmat tapaamiselle saattoivat olla ihan muuta, mutta jossain vaiheessa ystävä haki juotavaa ja minä heikkouttani sorruin myös. Viimeinen tikki oli se, kun olin ollut monta kuukautta juomatta ja oli kaksi isoa juhlaa ystävän taholta tulossa. Tiesin, että niihin liittyi humalahakuinen juominen. En halunnut nolata itseäni suurimmaksi osaksi ventovieraiden silmissä enkä edes halunnut juoda, mutta tiedän että olisin sortunut. Jos osaisin kohtuukäyttää, olisimme varmaan vieläkin kavereita. Laitoin hänelle viestin asiasta ja toivotin elämälleen kaikkea hyvää.

Toinen oli miespuoleinen hyvä kaveri, jolla alkoi tunteet herätä minua kohtaan, valitettavasti yksipuolisesti. Keskustelimme asiasta ja hän sanoi pystyvänsä olemaan pelkkä ystävä, ajattelin jos hänelle olisi ollut parempi lopettaa ystävyys kuin kitua yksipuolisessa ihastumisessa. No olin nuori ja tyhmä ja uskoin, kunnes hän alkoi kosketella minua toistuvasti intiimeihin paikkoihin. Varotin häntä muutaman kerran asiasta, mutta kun käpälöinti vain jatkui, lopetin ystävyyssuhteemme. Mainitsin syyn hänelle.

Kolmas on hankala. Tutustuin muuttaessani erikoiseen isäni ikäiseen mieheen, en siis ole kiinnostunut hänestä eikä jostain syystä tullut mieleen, että hän voisi kiinnostua minusta. Jos en ole hänen kanssaan tekemisissä hän mm. syljeskelee ja kiroilee minut nähdessään, huutelee parvekeeltaan minua huoraksi ja juoruaa naapureille, että minulla olisi esim. muka HIV. Jos taas olen hänen kanssaan väleissä, hän on todella mukava. Mutta viestittelee esim. päivittäin, josta olen hänelle sanonut etten sitä jaksaisi. Hän on myös äärettömän mustasukkainen ja sekoaa, jos päätyy siihen käsitykseen, ties mistä syystä, että minulla on ollut mies. Hänellä on mielisairaus, joka selittää osin hänen käytöstään, tämän takia en hänestä valitusta tai kunnianloukkaus syytettä haluaisi tehdä. Olen puhunut tästä hänelle monesti, mutta ei auta. Pelottaa vaan ne jälkiseuraamukset jos välit katkaisen.

Kammottava tuo kolmas "ystävä".

Muuttaisin pois koko alueelta, jos mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

'Sydänystävätkö'? kirjoitti:

Olen erääseen jonka normaali keskustelutapa oli (negatiivisten) asioiden ja arvostelun kohteiden etsiminen minusta .

(Suurinpiirtein aina kun hän suunsa avasi)

Mielilauseensa olivat:

-'Sinä et taaskaan kuunnellut'

-'Ei noin, sinä et osaa tehdä sitä oikein, katsos kun minä näytän miten....'

-'Näinköhän sinusta kuitenkaan on siihen'

-' Mitä minä jo silloin sanoin' 

-  Onkohan sinusta kuitenkaanedes siihen' 

- 'Sinä vain kuvittelet'

-' Ei yhtään tullut mieleesi,että...'

-   'Etkö nyt sitäkään hoksannut'

-'Älä nyt heittäydy taaskin marttyyriksi jos sinulle jostain vähän joskus sanotaan',

-'Tuo nyt on taas pelkkää teatteria sinulta '

-'Tuo nyt on taas niitä sinun tulkintojasi'

jne. ym. jne. 

            -.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-

 ( Montako vuotta kestäisitte 'ystävältänne' tuollaista 'replikointia' ? )

Mietitkö omaa käytöstäsi miksi toinen joutuu sanomaan noin? Et ehkä osaa olla vastavuoroinen, jos et kuuntele, valitat vain (mitään ei koskaan tapahdu, et tee asioille muuta kuin valitat), kuvittelet oikeasti asioita?

Vastavuoroisuuden puutetta ehkä, jos esim väitteet kuvitteluista ym. liittyvät syytöksiin ko. ystävän toiminnasta / ovat ystävyyssuhteen sisäisiä kiistoja. Luin kuitenkin ensimmäinen kirjoittajan kirjoituksen sillä ajatuksella, että kirjoittaja on vaikka avautunut ystävälleen ikävästä vuorovaikutustilanteesta aivan muiden henkilöiden kanssa, jossa ystävä ei ole ollut läsnä ja siitä huolimatta ainut "ystävältä" saatu kommentti on tavalla tai toisella syyllistävä, "vika oli varmasti sinussa, eikä kessään tai missään muussa" -tyyppisesti. Melko suurella todennäköisyydellä kysymys on väärinkäsityksistä / epäonnistuneesta kommunikoinnista puolin ja toisin, joten moinen suhtautuminen ystävältä ei ole perusteltua säännönmukaisesti tilanteeseen kuin tilanteeseen.

En tiedä, kummasta oli kysymys ensimmäinen kurjoittajan kohdalla, mutta kuulosti kuvailemaltani, itsellenikin tutulta, kuviolta ja siitä näkökulmasta koin toisen kirjoittajan kommenntti ensi lukemalla ilkeäksi. Toisella lukemalla ymmärsin, ettei kysymys ollut tästä, vaan oletuksemme tilanteiden luonteista vain eroavat toisistaan. Jos kysymys on kuvailemaltani asetelmasta, todettakoon, että kysymys on ulospäin varsin huomaamattomasta mutta kokijalleen toistuvana ilmiöinä varsin raa'asta henkisestä väkivallasta (mahdollisesti tekijälleenkin tiedostamattomasta tai sitten puhtaasti sadistisesta - et voi koskaan tietää, mutta rauhan itselle saa uskomalla ensimmäiseen ja pitämällä välit siitä huolimatta visusti poikki).

Oltiin työkaveria 15 v. Työpaikan vaihtuessa tajusin pikkuhiljaa ettei meillä ollut muuta yhteistä kuin se duuni

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran on ollut ystävä, jonka moraali salli toisen miehen salatapailun vuodesta toiseen molempien avioliitoista huolimatta.

En ole ottanut yhteyttä enää vuosiin.

Ja sä olet tuomari. Jokainen tekee itse valintansa.

Miksi pitäisi olla kaveri sellaisen kanssa, jonka aivotoimintaa (ja muuta toimintaa) ei ymmärrä?

Vierailija kirjoitti:

Oltiin työkaveria 15 v. Työpaikan vaihtuessa tajusin pikkuhiljaa ettei meillä ollut muuta yhteistä kuin se duuni

Samat sävelet täällä,enkä muutenkaan enää jaksanut kuunnella sitä jatkuvaa negatiivista julistamista oli asia mikä tahansa.

Katkaisin välit anoppiin. En voi sietää passiivis-aggressiivisia, uhriutuvia piikittelijöitä. Sano asiat suoraan ja aikuismaisesti, jos on jotain sanottavaa.

Tekisi mieli. Yksi ystävänä pitämäni ihminen on viime ajat käyttäytynyt äärimmäisen itsekkäästi, pettänyt kaikki lupauksensa ja ottaa yhteyttä vain lainatakseen rahaa tai hyötyäkseen muuten. Aina kun ajattelen häntä, olo on vain surullinen, vihainen, yksinäinen ja katkera. Harmittaa, kun tuntuu että tämä asia painaa viikosta toiseen mieltä.

En ole katkaissut välejä kehenkään, mutta toisin päin kyllä on kaikki katkaisseet välit minuun.

Olen niin rasittava ihminen, ettei kukaan jaksa olla minun kanssani. Jaksaa kyllä silloin, jos vaan puhun heidän asioistaan, mutta kukaan ei halua kuulla minun elämästäni tai ongelmistani. Ja niitä riittää.

En usko salaliitto teorioihin, enkä mihinkään muuhunkaan aatteeseen. En usko luontais tuotteiden parantavaan voimaan, enää, koska minua ne eivät ole parantaneet koskaan, yhtään, vaikka olen opiskellut aihetta ja sijoittanut laatuun tuhansia. Eipä ole paljon puhuttavaa vaihtoehto ihmisten kanssa. Toisilla on vain tahto muuttaa minua kaltaisekseen, mutta kun se ei tietenkään onnistu.

Hiihto, retkeily ja laadukas syöminen ovat minulle mukavia asioita. Olisi ihanaa kävellä jonkun kanssa ja jutella mukavia, käydä lounaalla, mutta yksin saan olla, varmaan loppu elämäni. Ja omasta syystäni.

Puhelin ja Zoomi kohtaamiset ovat minulle rasitteita. Tarvitsisin oikean ihmisen ystäväksi.

En ole suoraan katkaissut välejä, mutta jättänyt estämättä sen, että yhteydenpito on vain jäänyt. En ole halunnut olla aktiivisesti tekemisissä. Syinä takertuminen, negatiivisuus, katkeruus, toisten haukkuminen tai se, että koskaan ei sovi tavata, mutta sitten valitetaan, kun ei tavata koskaan 🙄

Olen heivannut montakin. Elämätilanteet vaihtelee ja yhtäkkiä huomaa että mitään yhteistä ei olekaan.

Ei tarvitse suoranaisesti katkaista välejä kenenkään kun kaikki mahdolliset suhteet kuihtuu kokoon itsestään ennen kun kunnolla alkaneet :S T. Socially awkward

Ite yritän viilentää välejä, en katkaista, mutta vaikeeta kun toinen laittaa joka päivä viestiä. Hassua et jotkut vaan jatkaa hamaan loppuun asti ja kaivaa itselleen kuoppaa kun ei anna rauhaa toisille

Joo lopetin yhteydenpidon, kun huomasin aina olevani alakuloisempi tai ahdistuneenpi tapaamisemme jälkeen, kuin ennen niitä. Ystävä sai raivokohtauksia ja lisäksi kertoi usein, miten muut kaverimme olivat puhuneet minusta pahaa ei kuitenkaan kuulemma ollut mitenkään puuttunut nälhin puheisiin. En uskaltanut laittaa välejä poikki keskustelemalla, koska pelkäsin hänen raivokohtauksiaan. Hiljalleen vain jätin tapaamisemme väliin enkä lopulta enää vastannut hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Ite yritän viilentää välejä, en katkaista, mutta vaikeeta kun toinen laittaa joka päivä viestiä. Hassua et jotkut vaan jatkaa hamaan loppuun asti ja kaivaa itselleen kuoppaa kun ei anna rauhaa toisille

Minulla oli tälläinen kaveri katkaisin välit peräti 4 kertaa ja sanoin jopa suoraan etten jaksa jatkuvasti pitkiä viestejä ja vastailla enkä soittelua,ei vaan uskonut,oli pakko lopulta pistää välit poikki kokonaan,ei vaan jaksanut söi valtavasti voimaa ja energiaa.