Oletko joskus katkaissut välit ystävään ja miksi? Onko teihin joku ystävä joskus katkaissut välit?

Aika monta ystävää, mukaan lukien sisarukset hylkäs, kun ilmoitin, etten usko enää samaan jumalaan kuin he uskovat.

"Ystäväni" lainaili minulta rahaa, maksoi takaisin, lainaili uudelleen, ja lopulta summa vastasi jo kuukauden palkkaani. Sitten hänestä ei vain kuulunut enää mitään. Muutti muualle, ei  vastaa puhelimeen, ei sähköpostiin. Olin aluksi todella huolissani mokomasta, pelkäsin, onko sattunut jotain kamalaa. Sain sitten - en kerro miten - tietää sen verran, että on ainakin elossa. Ei näköjään kiinnosta minun asiat, vain hyväksikäyttö. Kuppaa nyt luultavasti jossain uusia hyväuskoisia. En ole jaksanut ryhtyä etsimään tosissani, mutta niin paljon tuollainen käytös suututtaa ja inhottaa, että teen sen vielä. En takaa, mitä silloin tapahtuu.

Joo. Asuttiin tässä vaiheessa eri paikkakunnilla.

Sovittiin pitkästä aikaa tapaaminen ja ystävä räpläs kännykkää koko tuon ajan. Hänellä oli uus mies kuvioissa. Selvisi, että tuo ukko kyseli missä me mennään/mitä tehdään. Oli ihan vainoharhainen ja lopulta soitteli jo perään, että olenko minä oikeasti siellä hänen kanssaan. Kuvitteli siis että ystäväni pettää häntä toisen miehen kanssa. Ihan sairaaksihan se touhu meni. Mies yritti etäännyttää ystävääni kaikista läheisistään (jopa vanhemmistaankin!) ja meilläkin tuli hetkeksi särö ystävyyteen, koska yritin rohkeasti puuttua tilanteeseen. Myöhemmin ystävä jätti miehen, otti muhun yhteyttä ja pyysi anteeksi.

 

Sitten tuli uus mies kuvioihin. Sovittiin tapaaminen tänne. Me ei oltu nähty pitkään aikaan ja meillä oli vielä väleissä korjattavaa noiden aikaisempien juttujen vuoksi, joten hän tuli ilman tuota miestä paikalle. Ja sama juttu: ystävä räplää kännykkää miltei koko ajan. Ajattelin itsekseni, että joko siellä on samanlainen tyyppi tai sitten tää on vaan sitä alkuihastusta kun ei osata olla erossa toisista.

Sovittiin myöhemmin toista tapaamista mun ystävän aloitteesta. No koko tapaamista ei silti tullut (peruuntui/siirtyi koko ajan). Syyksi hän sanoi, että rahatilanteen vuoksi ei sittenkään käy. Hänen oli siis tarkoitus tulla mun luona taas käymään. Mä sitten itse ehdotin, että mä voisin tulla sinne niin hänen ei tarvitse käyttää rahaa bensaan tai mihinkään. Ajattelin, että voisin myös ylläriksi käydä samalla kaupassa hakemassa jotain hyvää niin saadaan pitää kiva leffailta tai jotain.

Tääkään ei käynyt. Lopulta ystävä paljasti, että hänen MIEHENSÄ oli sanonut, että tää meidän tapaaminen ei käy koska heillä on mukamas niin huono rahatilanne. Öhh... Lisäksi sanoi, että mies on usein avustanut taloudellisesti häntä ja jos me nähdään niin mies ei auta kuukauteen/kahteen kuukauteen raha-asioissa.

Eipä sitten nähty. Myöhemmin kuulin, että pian tämän keskustelun jälkeen ystävä oli saanut taas kaikkia kivoja merkkilahjoja sun muuta kallista ja ihanaa tuolta mieheltä ja siellä oltiin onnen kukkuloilla. Se siitä huonosta rahatilanteesta, sehän tais olla vaan kiristyskeino. Tuo mies myös tutustutti ystäväni hänen ystäviinsä. Ilmeisesti hänelle jostain syystä kelpasi, että ystävä viettää aikaa vaan hänen hienojen kavereidensa kanssa ja minä en sopinut tuohon porukkaan.

Lopulta ystävä meni tekemään jo lapsen tämän kanssa ja hehkutti että heillä menee hienosti nykyään ja siellä remppaillaan taloa sun muuta. Me ei enää edes yritetty sopia mitään tapaamista ja etäännyttiin lisää.

Ai niin. Sitten tää ystävä kyseli yhtäkkiä hölmönä, että miten me ollaan niin etäännytty ja jotenkin ajauduttiin keskustelemaan näistä kaikista tilanteista. Sain vaan p*skat niskaan. Ystävä alkoi yhtäkkiä paasata mulle siitä, että mä en mukamas halua että hänellä on ketään ja en osaa olla hänen puolesta onnellinen?! Sain kuulla muutakin ikävää. Ei himputti mulla kilahti sisällä tuossa vaiheessa, mutta pysyin rauhallisena... samalla tuntui surulliselta, koska toi paljasti sen miten erilaisissa ajatusmaailmoissa me oltiin. Mä olin aina nimenomaan halunnut hänelle kaikkea hyvää. Tunsin oloni tosi loukatuksi. :(

Yhteydenotot väheni lisää. Jossain vaiheessa jouduin vaihtamaan puhelinnumeroa niin en vaan yksinkertasesti antanut sitä enää tälle ihmiselle. Edelleen mä toivon hänelle kaikkea hyvää, mutta mä tunnen oloni vieläkin niin loukkaantuneeksi... Me tunnettiin yli 10 vuotta ja tässäkö oli kiitos.

Minä olen se osapuoli joka pistänyt välejä poikki,en vaan jaksa olla oikein kenenkään kanssa tekemisissä,haluan olla rauhassa.

-Eräskin kaveri soitti jatkuvasti maraton puheluita ja viestitteli,hermot meni,pistin välit,

- pitkäaikainen ystävä alkoi seurustelemaan,suutuin ja pistin välit

- sama kuin ensimmäinen, koko ajan olisi pitänyt vastailla viesteihin tai soittoihin

- tämä kaveri suuttui baarissa kun huppelissa sanoin että aika outoa että ex miehes maksaa kaiken opiskelut,ruoat yms, että itse en eläisi muiden siivellä noin,no ei kaduta,oli muutenkin niin erilaiset elämän arvot.

Jne jne olen välejen pistämisen maailmanmestari,en jaksa ihmisiä eikä ne jaksa mua,monet myös olen häätänyt jatkuvalla negatiivisudella ja valittelulla,ensin yrittänyt olla positiivinen ja iloinen,mutta varsinkin kouluaikoina seuraani ei haluttu.

Olen katkaissut totaalisesti välit epärehelliseen sukulaiseen. Syinä on sukulaisen vuosia jatkunut epärehellisyys, valehtelu, varkaus, kavallus, petos, puolustuskyvyttömään uhriin kohdistunut rahan kiristäminen ja taloudellinen hyväksikäyttö ja alkoholismi. Lakkasin pitämästä henkilöön mitään yhteyttä.

Yhteydenpidon lopettaminen on helppoa. Et pidä henkilöön mitään yhteyttä millään tavalla etkä päästä häntä kotiisi. Poistat henkilön yhteystiedot puhelimesta ja laitat tarvittaessa soitoneston päälle. Vakavissa tapauksissa voit hakea oikeudesta lähestymiskiellon, joka suojaa häirinnältä ja uhkailulta. Kotirauhan rikkomisesta voit soittaa poliisin paikalle. Kotirauha tarkoittaa fyysistä turvallisuutta ja suojaa ulkopuoliselta häirinnältä ja tarkkailulta. Kotirauhan piiri on suojattu rikosoikeudellisin säännöksin.

Aion katkaista välit sinuun, paskamainen ja vttumainen selkäänpuukottajafrendi. Frendihän et koskaan ollutkaan. Kamut vaihtuunsulla kennossa, koska et kestä mitääm krititiikkiä ja olet niin hlvtin täynnä itseäsi. Lapsesikin vihaavat sinua.

Olen katkaissut välit 'ystävääni', joka käytti jatkuvasti minua ilmaisena terapeuttina ja omien ahdistustensa kaatopaikkana. Koskaan hän ei kysynyt, että ' mitäs sulle kuuluu'. Totesin hänelle vaan, kun mittani negatiivisuutta tuli täyteen, että ' mä en voi auttaa sua noissa asioissa, sun täytyy mennä johonkin asiantuntijalle puhumaan, mä kuormitun ihan liikaa tästä jatkuvasta negatiivisuudesta'. Ihminen valitti jatkuvasti kaikesta, eikä ollut omassa elämässään mihinkään tyytyväinen. En ala yksipuolisesti kantamaan kenenkään toisen taakkoja harteillani, eri juttu on ystävät joiden kanssa ilot ja surut jaetaan; minä otan osan hänen huolistaan ja hän ottaa osan minun murheista. Se on ystävyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Olen katkaissut totaalisesti välit epärehelliseen sukulaiseen. Syinä on sukulaisen vuosia jatkunut epärehellisyys, valehtelu, varkaus, kavallus, petos, puolustuskyvyttömään uhriin kohdistunut rahan kiristäminen ja taloudellinen hyväksikäyttö ja alkoholismi. Lakkasin pitämästä henkilöön mitään yhteyttä.

Yhteydenpidon lopettaminen on helppoa. Et pidä henkilöön mitään yhteyttä millään tavalla etkä päästä häntä kotiisi. Poistat henkilön yhteystiedot puhelimesta ja laitat tarvittaessa soitoneston päälle. Vakavissa tapauksissa voit hakea oikeudesta lähestymiskiellon, joka suojaa häirinnältä ja uhkailulta. Kotirauhan rikkomisesta voit soittaa poliisin paikalle. Kotirauha tarkoittaa fyysistä turvallisuutta ja suojaa ulkopuoliselta häirinnältä ja tarkkailulta. Kotirauhan piiri on suojattu rikosoikeudellisin säännöksin.

Sama. Suhteessa veljeen. Täydellinen petos ja kavallus. Perinnön huijaus. Väkivaltaisuus. Uhkailu. Mustamaalaus. Kaikintavoin psykopaattinen henkilö.

Vierailija kirjoitti:

Olen katkaissut välit 'ystävääni', joka käytti jatkuvasti minua ilmaisena terapeuttina ja omien ahdistustensa kaatopaikkana. Koskaan hän ei kysynyt, että ' mitäs sulle kuuluu'. Totesin hänelle vaan, kun mittani negatiivisuutta tuli täyteen, että ' mä en voi auttaa sua noissa asioissa, sun täytyy mennä johonkin asiantuntijalle puhumaan, mä kuormitun ihan liikaa tästä jatkuvasta negatiivisuudesta'. Ihminen valitti jatkuvasti kaikesta, eikä ollut omassa elämässään mihinkään tyytyväinen. En ala yksipuolisesti kantamaan kenenkään toisen taakkoja harteillani, eri juttu on ystävät joiden kanssa ilot ja surut jaetaan; minä otan osan hänen huolistaan ja hän ottaa osan minun murheista. Se on ystävyyttä.

Juu aivan sama kokemus. Yhtä jatkuvaa draamaa ja mieshuolia hulluine suhteineen. Minun elämäni ongelmat ei tätä prinsessaa koskaan kiinnostaneet vaan yhtä jatkuvaa draamaa koko neiti. Adjö.

Vierailija kirjoitti:

"Ystäväni" lainaili minulta rahaa, maksoi takaisin, lainaili uudelleen, ja lopulta summa vastasi jo kuukauden palkkaani. Sitten hänestä ei vain kuulunut enää mitään. Muutti muualle, ei  vastaa puhelimeen, ei sähköpostiin. Olin aluksi todella huolissani mokomasta, pelkäsin, onko sattunut jotain kamalaa. Sain sitten - en kerro miten - tietää sen verran, että on ainakin elossa. Ei näköjään kiinnosta minun asiat, vain hyväksikäyttö. Kuppaa nyt luultavasti jossain uusia hyväuskoisia. En ole jaksanut ryhtyä etsimään tosissani, mutta niin paljon tuollainen käytös suututtaa ja inhottaa, että teen sen vielä. En takaa, mitä silloin tapahtuu.

Jospa sinä kuppasit ensin häntä? Aikaa rahaa ties mitä. Kaikki ei ole yksipuolista.

Jatkuva miesseikkailijanaistyyppi sai mennä, kun sotkee aina muiden parisuhteetja sitten jättää, kun saanut uuden koukkuun. Härski narsisti. Kaikkien hyväksikäyttäjä vanhempiaan myöden.

Läheisen kuoleman jälkeen katosi muutama "ystävä". En voi edes sanoin kuvailla sitä tuskaa mitä kävin läpi, mutta "ystävät" loukkaantu siitä ku en päässy asiasta yli muutamas kuukaudes ja en jaksanu olla heidän terapeuttinaan.

Aluksi en ymmärtänyt miksi ystävän yhtäkkinen suivaantuminen minuun sai itseni kokemaan että pidänkin vähän taukoa. Kun rauhoittui ja halusi taas jatkaa siihen mihin jäätiin, tosin pyytämättä anteeksi kilahteluaan… koin että olinkin viihtynyt paremmin ilman jatkuvaa päivittäistä tekstailua ja soittelua. Huomaamatta oli käynyt niin etten edes huomannut miten hän vei niin paljon aikaa minulta ja kaikki muu jäi vähemmälle. Hän aina halusi minun neuvovan mitä tehdä elämässä mutta ei koskaan ottanut minun- tai kenenkään muun neuvoista vaarin. Eikä siinä mitään, mutta vasta saatuani hieman vapaata hänen jatkuvasta yhteydenpidosta, pystyin huomaamaan etten oikeastaan edes ikävöinyt häntä. Ihan kiva ihminen on kyseeessä, ettei mikään narsisti tms, mutta ripustautui liikaa minuun, ja kun vielä suivaantui minulle asiassa missä olin omasta mielestäni ollut hänelle avulias, oli se lopulta hyvä nähdä että ehkä taustalla oli muuta jotka tekivät tämän ystävyyden minulle liian raskaaksi. Nyt olen lähentynyt muiden ystävien kanssa, joille ei aiemmin ollut aikaa. Olen välillä ihmetellyt miten en ikävöi, mutta ehkä hän vain kulutti minut loppuun osaltaan. Muutoin minulla on yleensä pitkiä ystävyyssuhteita jotka jatkuvat läpi vaikka mitä tilanteita.

Minulla ei taida oikeasti olla yhtään ystävää. On kyllä jonkin verran tuttavia. Tapaamiset hoituvat aina heidän ehdoillaan, samoin puhelut. Tämä raastava sisäinen yksinäisyys tuntuu pahalta. En kuitenkaan halua yksipuolisia kohtaamisia. Sitten on niitä ihania ihmisiä, joilla ei ole aikaa tavata, koska heillä on vilkas oma elämä. Tarpeet eivät kohtaa.

Vierailija kirjoitti:

Entinen ystävä aina kaatoi kauhealla raivolla kaiken niskaan. Monet kerrat kuuntelin mouhkaamista parikin tuntia ja koitin olla myötätuntoinen ja kuunteleva.

Kolme kertaa hän pisti välit poikki käsittämättömistä syistä. Kaksi ensimmäistä kertaa otti kyllä itse yhteyttäja pyysi anteeksi parin kuukauden mykkäkoulun jälkeen.. ja myönsi itsekkin että meni liian pitkälle. Kolmannella kerralla sain sellaisen ryöpyn niskaani ja aivan käsittämättömiä syytöksiä, että päätin, nyt riitti. Pari päivää hän tykitti kaikenlaisilla viesteillä yötä päivää, en vastannut yhteenkään, joten lopuksi blokkasin kaikki yhteydenotto kanavat. Enkä ole hänestä kahteen vuoteen kuullut.

Olen näin jälkeenpäin huomannut kuinka helpottinut olen sen vuoristoradan päätyttyä...

Siinä ystävyyssuhteessa oli myös mustasukkaisuutta, ei olisi saanut olla muita kavereiita, monet tapaamiset peruttiin kuin veitsellä leikaten jos uskalsinkaan mainita että olen kahvitellut jonkun muun kanssa. Jos joku tuli kylään kun hän oli käymässä, niin hän lähti ovesta kui hauki rannasta. Miestään hän haukkui koko ajan ja minun olisi pitänyt haukkua ja purnata omaani, koko ajan koitti kaivaa aiheita että valittasin omasta miehestäni.

Jatkuvasti hankki muita kavereita mutta paukutteli lyhyen tuttavuuden jälkeen heidänkin kanssa välit poikki.. sen 3 vuoden "ystävyyden" aikana 6 eri työpaikkaa, ja joka paikassa riitaa ja hänen mielestän häntä työpaikkakiusattiin joka paikassa, vaikkei ymmärtänyt että konflikteja tulee monesti hänen omasta asenteesta muita kohtaan. Onhan se tietty raskasta saada koko maailmaa pyörimään oman navan ympärillä.

Itse en ole kummoinen ystävä noin muuten, iän myötä minusts on tullut täysi introvertti, en enää jaksa roikkuvia ja valittavia ihmisiä. Enkä myös pidä aktiivisesti yhteyttä kehenkään, soitan jos on asiaa. Veikkaan että 25 vuotta vaativissa asiakaspalvelutehtävissä on todella tehnyt tehtävänsä tässä sosiaalisessa kanssakäymisessä yksityiselämän puolella... ikävä kyllä

Varmaan sama tuttavuus. Työpaikkakiusattiin joka h levatan paikassa ja yhtä jos toista ongelmaa tauotta. Oma asenteensa muihin avoimen pilkallinen ja vähättelevä. Sellainen oman äitinsä kultamussukka, joka pyörii oman napansa ympärillä. Ei hlvtti jaksanut sitä katkeraa ämmää enää.

Tein suursiivouksen. Poistin lähipiiristä kaikki, jotka ottivat, mutta eivät antaneet. Nyt on helppo olla ja elää.

Vierailija kirjoitti:

Aluksi en ymmärtänyt miksi ystävän yhtäkkinen suivaantuminen minuun sai itseni kokemaan että pidänkin vähän taukoa. Kun rauhoittui ja halusi taas jatkaa siihen mihin jäätiin, tosin pyytämättä anteeksi kilahteluaan… koin että olinkin viihtynyt paremmin ilman jatkuvaa päivittäistä tekstailua ja soittelua. Huomaamatta oli käynyt niin etten edes huomannut miten hän vei niin paljon aikaa minulta ja kaikki muu jäi vähemmälle. Hän aina halusi minun neuvovan mitä tehdä elämässä mutta ei koskaan ottanut minun- tai kenenkään muun neuvoista vaarin. Eikä siinä mitään, mutta vasta saatuani hieman vapaata hänen jatkuvasta yhteydenpidosta, pystyin huomaamaan etten oikeastaan edes ikävöinyt häntä. Ihan kiva ihminen on kyseeessä, ettei mikään narsisti tms, mutta ripustautui liikaa minuun, ja kun vielä suivaantui minulle asiassa missä olin omasta mielestäni ollut hänelle avulias, oli se lopulta hyvä nähdä että ehkä taustalla oli muuta jotka tekivät tämän ystävyyden minulle liian raskaaksi. Nyt olen lähentynyt muiden ystävien kanssa, joille ei aiemmin ollut aikaa. Olen välillä ihmetellyt miten en ikävöi, mutta ehkä hän vain kulutti minut loppuun osaltaan. Muutoin minulla on yleensä pitkiä ystävyyssuhteita jotka jatkuvat läpi vaikka mitä tilanteita.

Vai oletkohan seystävätyyppi joka neuvoo joka tilanteessa pyytämättä ja kun sinuun asianomaiset hermostuu, vaihdat toki lennosta uusiin tuttavuuksiin, jotka jaksaa hetken verran omaa erinomaisuuttasi. Kunnes taas alat neuvomaan heidän elämäänsä joka tapaamisella. Niinpä. Sinulla ei ole kykyä ystävyyteen. Vain haluun pomotella. Have a good life.

Jätin yhden nais(h o r o n), jolle miesseikkailut olivat pääasia. Luulee, että pidän häntä ystävänä. Halveksin häntä. AdHd

Annoin pakit naisystävälle joka rikkoi toisen avioliiton tietoisena lapsiperheestä. Halveksun.

Aika monet käyttää toisia ihmisiä terapeutteonaan ja vaatii constant huomiota. Ei kiinnosta siis ystävyys vain ilmainen sessio. Ei kiitos enää. Rajat kiinni.