Oletko joskus katkaissut välit ystävään ja miksi? Onko teihin joku ystävä joskus katkaissut välit?

Vierailija kirjoitti:

Lapseni alkoi käyttää huumeita ja pilasi elämänsä.

Koin tietysti vanhempana valtavaa syyllisyyttä ja epäonnistumisen tunnetta. Häpesin sitä niin etten voinut puhua asiasta kenellekään ja muutin toiseen kaupunkiin, enkä ole siitä asti pitänyt yhteyttä kehenkään vanhaan ystävään. Myöskään tässä toisessa kaupungissa en ole uskaltanut tutustua ihmisiin ettei perheasiat tulisi puheeksi. Asiasta on jo yli 20 vuotta.

Suosittelen terapiaa. Kaikkea hyvää elämääsi.

Minulla on eräs kaveri, joka on alkoh0listi. Hän on vuosien mittaan kännissä hajoitellut toisten ihmisten omaisuutta ("vahingossa" ehkäpä), eikä ole koskaan ottanut asiasta vastuuta, ei ole korvannut mitään yms. Koska tuo tyyppi on kuitenkin joskus ihan ok tyyppi ja hänen alk0holismin takia moni valitettavasti häntä säälii, niin häntä siedetään. Hän kuitenkin tekee alk0holipäissään kaikkea tyhmää ja käyttäytyy todella huonosti, v1...tuilee ja sen sellaista, eikä häntä siitä tuomita. Itselleni kävi tässä taannoin niin, että hän vahingoitti minulle erittäin tärkeää omaisuutta ja vielä v...uili kaupan päälle siitä ja sen sellaista, niin sitten aloin v...lla hänelle takaisin, niin osa kavereista nyt puolustelee hänen tekemisiään ja syyttää minua. Itse olen kuitenkin aina ollut rehellinen tyyppi ja hoitanut asiani kunnialla. Miten voisin tuollaiselle ns. kaverille antaa takaisin ja tehdä sen siten, etteivät ne naiivit kaverit ole sitten minua vastaan? Hyviä vinkkejä otetaan vastaan!

Kaveruus alkoi hiipua, kun toinen ei etene elämässään mihinkään. Valittanut työstään viisitoista vuotta, ei tee elettäkään hakeakseen muualle. Pohtinut saman aikaa muuttoa toiseen asuntoon. Suunnittelee jatko-opintoja, ei koskaan hae kouluihin.  Puhui näistä samoista asioista joka ikinen kerta kun tavataan. Ei vaan jaksa kuunnella samaa raitaa alusta enää.

Katkaisin välit ystävään joka monen vuoden ajan otti yhteyttä vain silloin kun hänellä oli parisuhteessa vaikeaa. Jaksoin muutaman vuoden tsempata, mutta sitten tajusin että en saa tästä suhteesta mitään vaan ystäväni käyttää minua vain psykologina. Yritin itse pitää yhteyttä kyselemällä kuulumisia välillä, mutta hän tuppasi vastaamaan niihin vain silloin kun oli kriisi kihlattunsa kanssa. En vastannut enää viimeisempään hänen avautumiseensa ja sen jälkeen hänestä ei ole kuulunut. Itse vastavuoroisesti jätti minut "pulaan" ainakun minulla oli vaikeaa - käski hakemaan apua ammattilaiselta tai ei vain vastannut jos itse avauduin hälle jostain. Eli ei minkäälaista vastavuoroisuutta. Käyttäytyi samalla tavalla ennen tätä vakavempaa suhdettaan. Aina kun hän aloitti seurustelun jonkun kanssa hän heitti minut elämästään pois, joten tuskin kyse on edes tästä nykyisestä kumppanista, että yrittäisi jotenkin rajoittaa häntä. Sinne meni n. 10v ystävyys.

Minulla on kaveri, jonka kanssa minulla on paljon yhteistä, samoja mielenkiinnonkohteita

osittain sama maailmankatsonus, samantyyppuset lapsuuden kiusaamiskokemukset.

Mutta:

Kaverini on alkoholisoitunut, hän on monisairas ja hänen juomisensa provosoi hänen sairauttaan.

Hän on keskittynyt elämässään harrastuksiin, mikä on ymmärrettävää, mutta hän on valinnut harrastuksikseen sellaisia asioita, joihin hänen terveytensä ja rahansa eivät riitä.

Hän pyrkii harrastusprojekteineen toisten ihmisten koteihin.

Hänestä on itsestään selvää, että hän voi purkaa vaikkapa autonsa kaverin autotalliin, jossa sitten sitä rassata puoli vuotta kaljaa juoden.

Kun tästä kieltäytyy, hän uhriutuu ja kiukuttelee.

Tuli välirikko, ei voi mitään, ei jaksa....

Katkaisin välit ystävääni joka käytti minua hyväksi kaikin mahdollisin tavoin ja oli kovaa vauhtia kehittämässä myös päihdeongelmaa. Lisäksi hän sätti ja arvosteli minua, yritti muokata minua, sai minut tuntemaan itseni huonoksi. Sääli minua nöyryyttävästi, että olisin hyvä ihminen jos "elämäni olisi vain raiteillaan". Ylimielinen tyyppi. Hänellä oli myös itsellään suuria suunnitelmia itselleen, niinkuin esimerkiksi aikoi perustaa kuningaskunnan ja tietysti toimia itse tämän valtakunnan johtajana. Etsi kuulemma hyviä tyyppejä alamaisikseen tulevaan valtakuntaansa.

Tämä ystävä kävi kimppuuni kun minulla oli vaikea elämäntilanne ja olin heikko psyykkisesti. Sai aiheutettua paljon vahinkoa itsetunnolleni, koska arvostin tämän ihmisen mielipiteitä ja hänen mielestä olin täysin kelvoton ihmiseksi.

Minuun on katkaisu välit kokonaan erään henkilön toimesta. Ei enää edes morjesta, ei edes yleisillä paikoilla. 

Itse tietenkin pidän syytä epäreiluna, hänen mielestään varmaan toimin todellakin väärin. 

Hänellä oli aikoinaan erittäin vaikea huoltajuusriita exänsä kanssa kahesta tyttärestään. Olin tietenkin ystäväni puolella tässä, vaikka hänkään ei omasta mielestäni toiminut jokaisessa kohdassa oikein. Mielestäni jopa väärin, hän itse aiheutti osan riidoista. Hän olisi halunnut, että tekisin hänen exästään rikosilmoituksen, joka sitten taas ystäväni mukaan hyödyttäisi häntä riidassa lastensa huoltajuudesta. En varsinaisesti tuntenut exää kovin hyvin ja kyseisessä tilanteessa, josta minun pyydettiin tekevän rikosilmoitus, en ollut edes paikalla. En kokenut, että minun olisi mitään järkeä tai edes oikeutta tehdä rikosilmoitusta, koska en ollut nähnyt mitään, en ollut paikalla. Oli vain ystäväni tulenpalava selostus asiasta. 

Tämä oli ystäväni mielestä niin suuri loukkaus häntä kohtaan, ettei enää halua olla minun kanssani missään tekemisissä. Asia vaivaa minua ajoittain ja toivon, että hän pääsisi vihastaan yli. Sekä minua että exäänsä kohtaa. Ehkä joskus tulevaisuudessa voimme sitten taas olla ystäviä. 

Kyllä monikin ihmissuhde on katkennut, moni vain hiipunut pois. Eräs rikkoi luottamuksen pahimmalla mahdollisella tavalla, tällöin kerroin hänelle etten halua olla enää missään tekemisissä. Muutoin olen vain lakannut viettämästä aikaa joidenkin kanssa. Sellaisetkin suhteet voi elpyä myöhemmin, jos on pitkä ja vakaa tausta.

Itse olen jättänyt pois negatiiviset kaverit. Viimeisimpänä erään joka noin 20 vuotta koittanut pilata minun ja vaimon välejä! Liian kauan tähänkin kaveriin luotin!

Veljeni oli naimisissa ja ystävystyin hänen vaimonsa kanssa. Meille syntyi vauvat kuukauden välein, ja oltiin tosi paljon yhteyksissä äitiyslomillamme. Valmistimne vuoroviikoin lounaat toisillemme yms mukavaa.

Veljeni löysi toisen naisen ja erosi hyvin riitaisasti.

Ex vaimo halusi, että asetun hänen puolelleen veljeäni vastaan erossa, en tietenkään näin tehnyt, en ottanut mitään kantaa. Olisin halunnut pitää ex vaimon ystävänä, koska pidin hänestä tosi paljon ihmisenä. Eron jälkeen kävin kerran hänen luonaan kylässä, se vierailu oli aivan kauhea, hän vain tuijotti minua täynnä vihaa. Ystävyys loppui siihen.

Vieläkin joskus ajattelen häntä.

Saamaton kaveri. Ymmärrän että nykyään esim. työt on kiven alla, mutta se että heittäytyy surkimukseksi joka ei harrasta mitään, tee mitään, ole mitään, eikä saa kämpälleen edes huonekaluja ostettua, ei ole hyvää seuraa. Aikoinaan tavattiin aika huonoissa lähtökohdissa. Pitkää työttömyyttä, kiusaamiskokemuksia jne. Yhteys kuitenkin löytyi esim. pelien kautta ja huuli lensi. Oli kuin sielunveli, tai ainakin serkku. Nykyään pyytelee vaan anteeksi ja käyttäytyy sinänsä hyvin, mutta ei ymmärrä että hänen nollatyylinsä heijastuu myös kaverisuhteisiin. En minä halua niitä anteeksipyyntöjä, tai muutakaan pokkurointia/miellyttämistä, vaan että pikkuhiljaa alat elämään kuin ihminen! Apua on tarjottu, ei kuulemma tarvitse. Sitten vaan möllöttää, puhuu 15 vuotta vanhoja juttuja ja ei ehkä käsitä että omia juttujakin (fyysisiä ja henkisiä) pitää olla aikuisella ihmisellä. Muuten on kuin seinälle puhuu. En vaan jaksa semmoista yksipuolista kommunikaatiota ja juttumestarina toimimista, koska en itsekkään ole niin sosiaalisesti vahva.

Oltiin parhaat kaverit lukiossa, vaikka frendini usein nälvi minua. Silloin se ei haitannut. 30v myöhemmin kun lapset oli tehty ja erottu kumpikin, alettiin taas kaveeraamaan. Ihmeekseni huomasin että sama jatkui, nälvimistä vähättelyä huomauttelua milloin mistäkin. Itse veti olutta ja askin röökiä joka ilta ja terveys sen mukainen. Minä en juo enkä polta, enkä vinoile, aloin miettiä mitä itua tässä on kun ollaan niin erilaiset. Ehdotin lenkkeilyä ja ulkoilua, ensin oli joo, seuraavana aamuna ei käynytkään joten annoin olla. Viikonloppuisin kännipuheluja miten on-off-äijä teki sitä ja tätä.Miehellä oli muitakin naisia, tämä oli käynyt vakoilemassa. Viimeinen niitti oli kun kertoi minulle miten huono uusi tapaamani mies on, ja suhteestamme ei tule mitään ikinä, jos se nyt on edes alkanut. Katkaisin välit ystävääni - Edelleen tapailen tätä siistiä hyväkäytöksistä miestä, ja luulen että entinen ystäväni kipuilee pettäjä-äijän tempauksia edelleen. Pettäjä-äijässä oli roikkunut useita vuosia ennen meidän kaveruuden uusintaa jota sitten kesti vain vuoden. Sanaakaan ei ole vaihdettu sen jälkeen eikä ole ikävä.

Inhotti sekin miten riitainen oli, joka suuntaan riitaa ja aina odotti että vastapuoli nöyrtyy ja pyytää anteeksi. Varmasti jonkin sorti narsissi, ei ainakaan mitenkään hyvätapainen.

Joskus nuorempana oli "ystäviä" jotka olivat kanssani vain siksi, että hyötyisivät minusta jotenkin. Koskaan eivät minulle sanoneet suoraan, että he eivät oikeastaan pidä minusta, eivätkä halua hengailla kanssani.

Kerran eräs tyyppi, jonka tapasin ensimmäistä kertaa sanoi suoraan, ettei pidä minusta, totesin hänelle ihan samaa, olin iloinen, että mies oli niin rehellinen, vaikka ei treffeillä oltukaan, oli vaan kaveriporukassa mukana.

Sairastuin koronaan ja muutama kaveri lakkasi pitämästä yhteyttä, ei kysellyt vointia eikä tietenkään myös kysynyt tarvitsenko kauppa-apua tai muuta. Välit menivät kokonaan poikki. Sitä olen surrut enemmän kuin koronaa ja jälkitauteja. Ymmärrän ettei kukaan nyt halua tavata, mutta ei tämä puhelimen tai sähköpostin välityksellä tartu.

Mulla on yksi kaveri, joka on alkanut muuttumaan kamalaksi valehtelijaksi lähivuosina ja välimme ovat viilentyneet kohteliaan etäisiksi.

Hänestä on tullut todella ulkonäkökeskeinen, leikkauksia ja piikityksiä yms. operaatioita on tehty jo lukuisia. Ne eivät minua haittaa sinänsä, jos joku itseään operoi, mutta hän aina vakuuttaa kasvokkain ettei ole kiinnostunut mitään tekemään ja sitten hetken kuluttua somessa saan lukea/nähdä videolta tms. miten on taas operoitu jotain lisää. Tämänkin voisin vielä jotenkin jättää kiltteyttäni huomiotta ja ottaa huumorilla, mutta kun tämä perseily ei jää tähän.

Loukkaannuin kovasti, kun hän jossakin haastattelussaan ja/tai somessaan on mäkättänyt miten hän katsoo muita ihmisiä sillä silmällä, että hekin voisivat tehdä itselleen jotain! Minua yksinkertaisesti oksettavat ihmiset, jotka katsovat toisia nenää pitkin vain, koska he eivät ole ulkonäöllisesti tietynlaisia.

Viimeinen pisara tähän valheiden verkkoon oli tämä vuosi. Hänen oli koronasta huolimatta ehdottoman pakko päästä ulkomaille. Kovasti kehuttiin miten sitten kohteessa ei kuljeta julkisilla, ei käydä nähtävyyksissä yms. ja pysytään vaan hotellilla. Heti kun lentokoneesta oli päässyt, oli mennyt shoppailukierrokselle ja nähtävyyksiin, julkisia käyttämällä tietenkin.

Hän on valehdellut paljosta muustakin, mutta kaikkea ei jaksa tänne märistä. Miten jatkuvasti valehtelevaan voisi muka luottaa ja olla kavereita? Olen kyllästynyt puolustelemaan häntä muille, koska hän ei anna enää mitään hyvää sanottavaa itsestään.

Ateisti kirjoitti:

Itse olen jättänyt pois negatiiviset kaverit. Viimeisimpänä erään joka noin 20 vuotta koittanut pilata minun ja vaimon välejä! Liian kauan tähänkin kaveriin luotin!

Minä olen hylännyt (antanut suhteen hiipua) ihmisen, joka aiheutti minussa epävarmuutta suhteessa puolisooni. Mieheni kysyi tuolloin minulta, kuinka voin olla sellaisen ystävä, joka puhuu pahaa hänestä. - No, en voinutkaan. Elän hyvin ilman tuota ex-ystävää. -Joskus ystävyys on ollut aikansa hyvä juttu, mutta kun se ei enää anna vaan pelkästään verottaa, on sen aika mennä.

Ystävä joka muuttui ihanasta, lempeästä, mukavasta ihmisestä, vittuilevaksi, piikitteleväksi röökinpolttajaksi, kun rupesi seurustelemaan,, tästä jo vuosia, en enää ikävöi,,tajusin jälkikäteen että käytti myös mua terapeuttina ja valitti poikaystävästään,, en tiedä miten niillä menee nykyään

Yhden ystävän kanssa meni sukset ristiin. Hän oli kuuluisa lapsesta asti ohareistaan. Ei vaan tullut paikalle. 

Hän täytti pyöreitä ja kysyin muutamaan otteeseen pidätkö juhlat. Vastasi ei. 

Otin työvuoron ja tämän jälkeen, kun juhliin oli aikaa alle viikko, hän ilmoitti on syntymäpäivät. Ilmoitin olen jo lupautunut menemään töihin. Hän suuttui ja haukkui minut juhlissa.

Välit meni lopullisesti poikki pyysi kylään. Ajoin hänen luo, toista sataa km ja ei ollut kotona. Oli tullut parempi kutsu. En ole ottanut tämän jälkeen yhteyttä, eikä hänkään.

Läheiseni sairastui vakavasti joka vaikutti elämääni valtavasti, "ystävä" katosi eikä soittanut kertaakaan kysyäkseen miten menee ja voisiko ehkä auttaa jotenkin. 

Ystävyys todellakin mitataan vaikeassa tilanteessa. 

Nyt on jäljellä ystävät jotka auttavat joka tilanteessa joten ihan hyvä juttu loppuen lopuksi.

Olen itse muualla kuin Suomessa syntynyt, samoin vanhempani jne. Kaverini tiesi taustani kyllä hyvin alusta lähtien. Silti hän alkoi täysi-ikäistyttyään oikeaksi persu faniksi ja postailemaan someen kaikenlaista rajat kiinni -tuubaa. Kerran kysyin häneltä, että haluisitko munkin lähtevän muualle? Hänestä olen kuulemma poikkeus ja voin jäädä... Ööh, kuinka jaloa.

En voi olla noin rasistisen ihmisen kaveri, joten en ole enää pitänyt mitään yhteyttä.