Oletko joskus katkaissut välit ystävään ja miksi? Onko teihin joku ystävä joskus katkaissut välit?

Olen katkaissut välit  sellaisiin ystäviin, joiden kanssa tuntui siltä, että ystävyyssuhde ei ole vastavuoroinen ja että olen suorastaan hyväksikäytetty. Ystävyyssuhteen katkaiseminen ei ole ainakaan minulle helppoa. Olen surrut menetettyä ystävyyttä tai sitä, että ystävyyttä ei tainnut koskaan ollakaan. Mutta minulla on sen verran itsekunnioitusta, etten alistu hyväksikäytetyksi.

No joo. Täytyy kyllä alkuun sanoa että olisin voinut arvostaa kys. ystävyyssuhdetta vähän korkeammalle vuosien varrella, sillä meillä synkkas tosi hyvin ja oli aina hauskaa yhdessä. 

Mutta molemminpuolinen feidailu alkoi ärsyttää ja kun luulin että oikeasti sillä kertaa tavattaisiin, niin hän ei vastannutkaan puheluihin ja viesteihin vaikka olin jo matkalla. Se jotenkin kolahti, et ei tästä nyt oikein tuu mitään.

Laitoin rehdin viestin, että parempi ettei olla enää tekemisissä. Ilmaisin myös ettei ole mitään hampaankolossa ja voidaan hyvin moikatakkin törmätessä. Oli lukenut viestin, muttei ikinä vastannut mitään. Poistin numeron kokonaan. 

Mietin välillä poltinkohan sillat vähän turhan hätiköiden, vai onko parempi näin. Tuo vastaamattomuus kertoo ehkä sen, ettei hän pitänyt ystävyyttämme sitten järin tärkeänä?

Vierailija kirjoitti:

Ystävä alkoi juoda useammin kuin ennen. Otti usein yhteyttä humalassa ja selvinpäinkin jutut liikkuivat lähinnä siinä, mitä baarissa oli tapahtunut, olispa skumppaa tai onpa krapula. Jossakin vaiheessa sanoin tiukasti, että haluan pitää yhteyttä, mutta kännijutut ja krapulat voi jättää minulle kertomatta. Lopulta lakkasin vastaamasta yhteydenottoihin ollenkaan, kun tilanne ei muuttunut mihinkään.

Tuttua. En ole laittanut välejä poikki, mutta harvemmin enää jaksaa. Kännijutut saattavat olla myös todella vanhoja (yli 10 vuotta), eikä tietenkään omia möhläyksiä, vaan muiden! Ikinä ilmeisesti ei mitään hyvää tai kivaa tapahdu, eikä ollut hyvä fiilis kellään? Hän yrittää näillä jutuilla alentaa muut itsensä tasolle, mutta se ei toimi.

Yläasteella ”parras kaverini” lopetti yhteydenpidon. En tiennyt miksi. Oletin olleeni liian tylsä kaveri.

Olen ottanut etäisyyttä hiljalleen, koska en ole halunnut tehdä dramaattista välien katkaisua. En ole halunnut tehdä sitä sanomalla suoraan, koska olin ajan mittaan huomannut siinä ihmisessä ilkeitä (narsistisia) piirteitä. Tiesin joutuvani haukutuksi hänen muille kavereilleen, jos tekisin asian selkeästi. Siksi tein sen mahdollisimman hitaasti. Harvensin tapaamisia, oli kiireitä, vastailin lyhyemmin jne. 

Yhteen toiseen entiseen ystävään olen katkaissut välit vähän selkeämmin. Samanlainen kuvio kuin tuossa toisessa, tuo nainen alkoi vaikuttaa epämiellyttävältä, narsistiselta, ilkeältä ihmiseltä sen perusteella miten kohteli muita. Siis myös muita kuin minua (naiskenteli varatun miehen kanssa esimerkiksi). Homma meni niin, että kun aloin vähän vetää rajoja, tuo ihminen sai raivarit ja katkaisi ensin välit minuun. Sitten perui sen. Sitten sain jotain halventavia känniviestejä. Pian sen jälkeen katkaisin itse välit häneen kokonaan. Ahdistaa, että tämä toinen entinen ystävä (vaikka ei tainnut oikein oikea ystävä koskaan ollakaan) työskentelee psykiatrialla ja esiintyy jonain tasapainoisena hyvän mielenterveyden puolestapuhujana. Vaikka oikeasti talloo muita.

Ja minä huomasin aivan yllättäen, ettei kukaan ota minuun yhteyttä. MIKSI SIIS MINÄKÄÄN OLISIN KIINNOSTUNUT HEISTÄ.

Olen katkaissut aikanaan: Yksi ryhtyi saatananpalvojaksi, toinen joutui mielisairaalaan, kolmas alkoi käyttämään huumeita, neljäs petti silloisen poikaystäväni kanssa. Sanoin heille suoraan paitsi tolle toiselle. Oli niin sekaisin ja halluissa että ei olisi ymmärtänyt.

Minä en sahaa, muistele tai haikaa menneitä,  kaveeraan tai lopetan.  -Avioliitto kukoistaa, vaikka on heikot tulot, säännöllisiä tuloja ei ollenkaan.

Itse olen suurilta osin katkaissut välit, väsynyt ihmisiin, monet on epäluotettavia ja itsekkäitä,, olen huomannut että minun kiltteyttä käytetty monissa tilanteissa hyväksi ja olen ns, likasanko johon kaikki paska ohjataan

Nykyään 1 hyvä ystävä ja 1 kaveri ja netissä juttelen yhden kanssa, se riittää minulle,, enkä sano että olisin itse täydellinen mutta väsyttää henkisesti ihmisten seura, ihmiset muuttunut tänä päivänä kamalan pinnallisiksi, itsekkäiksi, kylmiksi ja koviksi,, lauotaan mitä sattuu koska halutaan muka auttaa ja olla rehellisiä... Eivät vaan kaikki mieti mitä kannattaa laukoa ja missä tilenteissa...

Rakastan olla yksin.

Työvoimareservin hankinnassa ratkaisee määrä. Kunnon väkeä tänne ulkomailta ei saa. Varattomia pelkästään.

En nyt varsinaisesti katkaissut välejä, mutta opiskeluaikojen ystävälaumasta ei ole ketään jäljellä. Kaikki hajaantuivat kuka minnekin.

Vain yhtä lapsuuden kaveria tapaan 1-2 kertaa vuodessa ja sekin vain siksi, että olen hänen lapsensa kummi.

Minulla ei käytännössä ole muita ystäviä kuin vaimoni.

Viilensin välejä siksi, että koin henkilön seuran tuovan itsestä vaan kaikki huonot puolet esille. Tuntui henkisesti liian kuluttavalta.

Tulin sairaaksi ja en päässyt tapaamaan ketään. Eipä muistakaan kuulunut enää. Kunnon känni kavereita siis

Oon muistaakseni tän tapa sen laittanu johonkin tämmöiseen keskusteluun, mutta jos olen niin tulkoot nyt uusintana.

Joskus koulussa kun tutustuin yhteen tyyppiin, niin vaihdettiin numeroita, ja juteltiin paljon tekstareilla ja puhelimessa. Koulussakin oltiin välillä välillä.

Siinä yhden _ainoan vuoden aikana_, hän jostain syystä muuttui todella etäiseksi.

Hänellä oli silloin vissiin ollut ero poikaystäväsmnsä kanssa. Ihan asiallisesti mielestäni kerroin, että kurjaa ja kerroin että jos hän haluaa myöhemmin asiasta puhua, niin se on mulle ok.

Nykyään ovat yhdessä ja hyvä niin.

Sitten pistin viimeisen viestin, että heippa tää oli varmaan tässä, kun ei enää kiinnostanut. Silloin siis pitkään aikaan jutellut mulle mitään, eikä soittanut, ei mitään ei ees koulussa jälkeenpäin tullut enää juttelemaan.

Aikamoinen "mitäs vi##ua, tässäkö tosiaan ystävyys oli?" - olo siinä tuli.

En väitä että mun pitäis aina olla se ykkönen, ja koko ajan näytöllä, mutta onhan se että ensin tutustutaan ja vuoden päästä yhteys vaan katkeaa, niinkuin mitään ei ois ollutkaan.

Tosin epäilen, että eräs koulukiusaajani on siinäkin taas saanut jotenkin kortit pelattua, sillä heillä oli eräs yhteinen kaveri jonka kanssa myös näyttivät paljon olevan. Todennäköisesti siis tällekin jotain p@sk@@ musta selän takana keksinyt.

Ei varmaan oikein, mutta käytännössä deletoin muutaman ihmisen elämästäni, kun läheiseni kuoli. Ajauduin syvään kriisiin siitä ja koen, että se muutti minua ihmisenä melko paljon, aloin myös näkemään ihmissuhteeni uudessa valossa.

Lisäksi minulla meni hermo, kun kaikki lähestulkoon katosivat, kun kuolema tapahtui. Olisin kaivannut tukea mutta sen sijaan jäin yksin.

Ymmärrän jälkikäteen ihmisten reaktioita hyvin koska onhan kuolema aina pelottava asia, ja oma reagointini oli melko lapsellinen ja huonosti hoidettu. Mutta myöskin nuo ihmissuhteet tuntuivat etäisiltä sen kriisin ja muutoksen myötä. En enää halunnut mitään pinnallisia ihmissuhteita tai viettää aikaa ihmisten kanssa, jos se ei ”tuntunut oikealta. Nykyisin kaikki ystäväni ovat sellaisia, että tunnen ensimmäistä kertaa olevani hyväksytty juuri sellaisena, kuin olen.

Olen. Olen lopettanut yhteyden pidon. Tilanteet on olleet sellaisia, että nämä toisetkaan osapuolet eivät ole juurikaan yhteydessä olleet. Jos ovat, niin olen vastannut tosi lyhytsanaisesti.

Hyvä ystävä katkaisi yhteydenpidon ilman selityksiä. Ei vain vastannut mihinkään yhteydenottoihin. Vähän jäi kalvamaan, että onko itse tehnyt tai jättänyt tekemättä jotain tai mikä oli taustalla.

Katkaisin useampaan lähesiseen ystävättäreeni välit jo vuosia sitten. Syynä se, että he kaikki tiesivät että mieheni petti minua ainakin kahden eri naisen kanssa. Toisen näistä naisista tunsin entuudestaan, toista en.

Millainen ystävä antaa minun luulla, että mieheni on minuun sitoutunut ja uskollinen ja elää kanssani rakkaudesta tietäen miehen pettävän minua? Itse kuitenkin olin 100% uskollinen ja miehen toiveesta suunnittelimme samaan aikaan häitämme.

Erosimme, kun sain tietää miehen uskottomuudesta. Lopetin kaiken yhteydenpidon "ystäviini", jotka tiesivät miehen uskottomuudesta. En vain enää ollut itse heihin enää missään yhteydessä enkä vastannut heidän yhteydenottoihinsa. 

Hyvä ystävä lopetti yhteydenpidon ja näkemisen häidensä jälkeen, jossa olin ollut kaasona. Olimme jakaneet paljon yhdessä asioita iloja ja suruja. Kun yritin keskustella ja sanoin, että jäi väkisin olo että kaikki se työ ja apu kelpasi. Niin väitti että kuvittelen. Lakkasi siis vastaamasta viesteihin, tai vastasi päivien viiveellä, olimme jo ennalta sopineet yhden illanvieton jonka järjestin johon tuli tunniksi ja käyttäytyi tökerösti. Lopulta itse lopetin yhteydenpidon, kun totesin ettei kiinnosta. Muutaman kuukauden päästä tästä hän alkoi viestitellä, ihan niinkuin mitään ei olisi ollut. Nykyään emme näe, enkä ota yhteyttä. Silti muutaman kerran vuodessa saan viestejä, jossa ylistää ystävyyttämme ja ikäväänsä. Tämän vesittää vain se, että yleensä kun vastaan jotain neutraalia ja kysyn kuulumisia saattaa vastaus tulla kahden tai kolmen päivän viiveellä. Lähinnä naurattaa tämä teatteri nykyään, joskus loukkasi.