Lue keskustelun säännöt.
Misofonia - suun äänet saavat raivon partaalle. Muita?
10.10.2017 |
Tuli mieleen tosta työkavereiden ruokatottumusketjusta. Onko muita, joita ärsyttää ihan suunnattomasti äänet, jotka tulee muiden syömisestä/muista äänistä suusta. Itselläni menee välittömästi ihon alle, kun kuulen epämääräistä puljaamista jonkun syödessä, imeskelyn äänet ymym. Maiskuttaminen itsessään ei yllättäen ole niin ärsyttävää, kuin esimerkiksi imeskely tai sellainen möyhennys.
Sain vasta joku aika sitten, että tälle ärsytykselle on nimikin, misofonia. Muita jotka tunnistavat itsessään näitä tunteita? :D
Kommentit (145)
Vierailija kirjoitti:
On aivan hirveää kun joku mäyhää ruokaa ja samaan aikaan hengittää raskaasti nenän kautta. Jostain syystä joidenkin ihmisten syömisäänet ärsyttävät ja toisten eivät.
Ärsyynnyn myös siitä jos joudun rouskuttamaan toisen vieressä itse. Syön mieluiten yksin. En tajua miten olen joskus onnistunut syömään työpaikkaruokalassa tai koulussa, enää en pystyisi.
kognitiivinen psykoterapia auttaa misofoniaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka ärsyynnytte normaaleista kehon toiminnoista, ärsyynnyttekö myös esimerkiksi videon tytöstä?
Olipa halpamainen kysymys. Taas yksi tahallaan väärin ymmärtäjä, jonka pitää vaan saada tuomita ja osoittaa oma ylemmyytensä. Saitko itse jotain sairaita kiksejä etsiessäsi oikein koskettavaa videota, jolla pääsisit murjomaan. Hyi olkoon.
En halua murjoa ketään, toivon vain että video herättää ajatuksia. On surullista lukea, että jotkut vihaavat ihmisiä, jotka pitävät ääntä syödessään, vaikka kaikki eivät pysty vaikuttamaan siihen. Toivon enemmän rakkautta ja hyväksyntää tähän maailmaan, ymmärrän ettei se aina ole helppoa ❤️
Mulla on sama ongelma ja pahinta juuri maiskutusäänet. Miehen kanssa onneksi yleensä syödään suurin osa päivän aterioista eri aikoihin, mutta kerran päivässä tuota maiskutusta vain pitää sietää. Se auttaa että syön itse samalla ja katsotaan telkkaria, mutta ei siihen vaan totu tai opi sietämään.
Yritän kovasti opetella, ja ajattelen, että vakavaa se ei ole, kylmät väreet, etova olo ja yleinen puistatus on vaan ohimenevää ja pystyn aivan hyvin istumaan maiskuttajan vieressä. En esimerkiksi pyörry tai saa mitään kohtausta siinä eli vaikka se on epämukavaa niin pystyn olemaan siinä. Onneksi syömme usein myös ravintolassa, jossa musiikki ja taustahäly auttaa asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sama ongelma ja pahinta juuri maiskutusäänet. Miehen kanssa onneksi yleensä syödään suurin osa päivän aterioista eri aikoihin, mutta kerran päivässä tuota maiskutusta vain pitää sietää. Se auttaa että syön itse samalla ja katsotaan telkkaria, mutta ei siihen vaan totu tai opi sietämään.
Yritän kovasti opetella, ja ajattelen, että vakavaa se ei ole, kylmät väreet, etova olo ja yleinen puistatus on vaan ohimenevää ja pystyn aivan hyvin istumaan maiskuttajan vieressä. En esimerkiksi pyörry tai saa mitään kohtausta siinä eli vaikka se on epämukavaa niin pystyn olemaan siinä. Onneksi syömme usein myös ravintolassa, jossa musiikki ja taustahäly auttaa asiaan.
Arvostan yritystäsi! 😊
Vierailija kirjoitti:
Mikä olisi misofonian vastakohta?
Maalla kuuntelin kun porsas söi keitettyjä makarooneja, ja se oli todella suloista mässytystä.
Musta kans ihanaa kuunnella, kun lemmikit syövät ja juovat. Ja sekin kuulostaa hauskalta kun kissa pesee itseään.
Tykkään myös katsoa, kun ihminen syö hitaasti nautiskellen, ääniä saa kuulua. Tosin en halua nähdä sitä ruokaa suussa. Suu saa välillä käväistä aukikin, muttei ruoka saa näkyä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Magnum-jäätelön kuoren rusahdus on järkyttävä mainoksessa. Arjessa pahimpia on lusikan vaimea kalahdus kupin reunaan kun sillä ottaa jugurttia, puuroa tai muuta sakeaa tavaraa. Äitini ryysti aina viimeiset tipat piimälasista ja jo sen ennakointi sai aikaan fyysisen paniikkikohtauksen tapaisen reaktion. Vaiva pahenee stressaantuneena ja väsyneenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi näistä ei tarvitse usein kärsiä, kun lähipiirissä ei ole mässyttäjiä. Ex söi jäätelöä tosin maiskuttaen, äärimmäisen rasittavaa. Kaikki syömisäänet ei ärsytä, esimerkiksi rouskutus. Ja kun kissat syö, se on lähes suloista, kun useampi kissa maiskuttaa.
Äitini kahvin ryystäminen on aina saanut ihan ihoni kihelmöimään. Teininä yritin tarjota hänelle kahvin sekaan lisää maitoa, ettei kahvia tarvitsisi ryystää, kun se ei olisi niin kuumaa. Mutta eihän se mitään auttanut. Vihaan myös sitä, että äitini puhua mussuttamaan ruoka suussa. Sellaista kosteaa muminaa.
Kotona oli vain pakko istua äidin kanssa samassa ruokapöydässä, mutta kaikissa isommissa suvun tapaamisissa aterioin itse eri pöydässä, jos vain suinkin mahdollista.
Tämä ilmiö liittyy vain äitiini, enkä tiedä, miksi. Äitini on muutoin aivan ihana ihminen. Nykyäänkin, aikuisena, kiristelen edelleen hampaitani samassa ruokapöydässä. Näen äitiä kuitenkin vain harvoin, pari kertaa vuodessa, joten yritän vain kestää. Eihän reaktioni ole äidin vika millään tavalla. Mutta mielenkiintoista, kuinka fyysinen tuollainen reaktio voi olla. Jotenkin koko kroppa huutaa, että tilanteesta on nyt heti päästävä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen ruokailuäänet... hörppii, ei ryystä vaan hörppii. Oli soppaa, kiinteää, lusikasta, haarukasta, mukista. Siis vetää joka suupalalla ilmaa mukana kuuluvasti. Ja sitten syönnin jälkeen röyhtäilee, röhii, köhii, yskii. Tätä jälkikäyntiä on välillä puolikin tuntia.
Ja omenan rouskutus. Ei osaa pureksia normaalisti vaan jotenkin "aggressiivisesti", siten että iskee hampaat omenaan ja haukkaa kuin hirmulisko tai pitbull terrieri. Ja kun pala on suussa niin sitäkin pitää pureksia yhtä kovalla innolla.
Täällä myös yksi. Syömisäänien lisäksi kauheinta piinaa on sormien naksuttelu. Työkaverit tietää ja kiltisti välttävät. Ruuhkabussissa kädet nousee korville ja naama vääntyy kun vieruskaveri naks-yök-uttelee.
Paperipussin rapistelu (elokuvissa!!) ja kaikenlaiset nahkeat nitisevät hankausäänet saa niskavillat pystyyn.
Mutta minulla on myös erittäin tarkka sävelkorva. Tosin siitäkin on usein enemmän haittaa kuin iloa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ärsyynnyn maapallon "huminasta".
Minua auttaisi että söisin yhtäaikaa esim. voileipiä miehen kanssa. Mutta mies on niin hidas syömään etten millään pysty syömään omia niin hitaasti.
Myös kymmenen voileipäkeksin nakertelu voi kestää 20 minuuttia tuntuu että aivoni räjähtävät jos olen samassa tilassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Radio ja tv auttaa. Itse pidän perheen yhteisiä ruokahetkiä tärkeänä ja varsinkin kun lapsi alkaa olla teiniintymässä, niin ei paljoa ole aikaa olla yhdessä. Niin kärsin nämä ilman radiota tai telkkaa, mutta välillä on vaan pakko alkaa kerätä astioita vaikka perheellä on vielä ruokailu kesken. Jotenkin esimerkiksi työkaveri joka kärsii samasta ongelmasta, ei todellakaan pidä sellaista mässyttämisen ääntä.
Eikö teitä ärsytä nämä onomatopoeettiset sanat, joilla kuvailette syömisääniä? Mulla ainakin alkoi etoa pahasti tätä lukiessa mm.
Mäljääminen
Massutus
Lotskotus
Lupsutus
Vierailija kirjoitti:
Äitini kahvin ryystäminen on aina saanut ihan ihoni kihelmöimään. Teininä yritin tarjota hänelle kahvin sekaan lisää maitoa, ettei kahvia tarvitsisi ryystää, kun se ei olisi niin kuumaa. Mutta eihän se mitään auttanut. Vihaan myös sitä, että äitini puhua mussuttamaan ruoka suussa. Sellaista kosteaa muminaa.
Kotona oli vain pakko istua äidin kanssa samassa ruokapöydässä, mutta kaikissa isommissa suvun tapaamisissa aterioin itse eri pöydässä, jos vain suinkin mahdollista.
Tämä ilmiö liittyy vain äitiini, enkä tiedä, miksi. Äitini on muutoin aivan ihana ihminen. Nykyäänkin, aikuisena, kiristelen edelleen hampaitani samassa ruokapöydässä. Näen äitiä kuitenkin vain harvoin, pari kertaa vuodessa, joten yritän vain kestää. Eihän reaktioni ole äidin vika millään tavalla. Mutta mielenkiintoista, kuinka fyysinen tuollainen reaktio voi olla. Jotenkin koko kroppa huutaa, että tilanteesta on nyt heti päästävä pois.
Ymmärrän aivan täysin. Sen ei tarvitse olla edes kovaäänistä, jotkut ihmiset vain herättävät tämän raivon tunteen syömistavallaan. Ja vika on minussa siis, tiedän kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Eikö teitä ärsytä nämä onomatopoeettiset sanat, joilla kuvailette syömisääniä? Mulla ainakin alkoi etoa pahasti tätä lukiessa mm.
Mäljääminen
Massutus
Lotskotus
Lupsutus
No nämä kyllä kuvaavat niitä ällöjä ääniä.
Ei pelkästn suun äänet.
Työtasolla kieppuva kattilankansi saa amalgaamit irtoamaan hampaista ja suorastaan pahoinvoinnin aikaiseksi
Kaikki suusta kuuluvat maiskutus, ryystäminen, klunk ärsyttää. Minulla tulee aggressiivinen olo, tekisi mieli huutaa kovaa tai läväyttää kasvoihin mäyssääjää. Purkan suu auki mässyttäjät julkisissa saavat minut niin raivoon, että hyppään kesken matkan ulos. Edes kuulokkeet eivät auta. Mistä tämä silmitön raivo johtuu? Olen muutoin lauhkea lammas.
On aivan hirveää kun joku mäyhää ruokaa ja samaan aikaan hengittää raskaasti nenän kautta. Jostain syystä joidenkin ihmisten syömisäänet ärsyttävät ja toisten eivät.
Ärsyynnyn myös siitä jos joudun rouskuttamaan toisen vieressä itse. Syön mieluiten yksin. En tajua miten olen joskus onnistunut syömään työpaikkaruokalassa tai koulussa, enää en pystyisi.