Lue keskustelun säännöt.
Misofonia - suun äänet saavat raivon partaalle. Muita?
10.10.2017 |
Tuli mieleen tosta työkavereiden ruokatottumusketjusta. Onko muita, joita ärsyttää ihan suunnattomasti äänet, jotka tulee muiden syömisestä/muista äänistä suusta. Itselläni menee välittömästi ihon alle, kun kuulen epämääräistä puljaamista jonkun syödessä, imeskelyn äänet ymym. Maiskuttaminen itsessään ei yllättäen ole niin ärsyttävää, kuin esimerkiksi imeskely tai sellainen möyhennys.
Sain vasta joku aika sitten, että tälle ärsytykselle on nimikin, misofonia. Muita jotka tunnistavat itsessään näitä tunteita? :D
Kommentit (145)
Vihaan pureskelua, hampaiden kalsketta, maiskutusta ja mässytystä. Miksi ei voi syödä mahdollisimman vähäeleisesti? Ja taustamusiikki/häly myös auttaa.
Ainoat kivat suun äänet on suutelu tai oraali ja niissä onkin yleensä vain itselle mieluisat osapuolet toimissa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä se teille huono tapaisille mäiskyttäjille kuuluu, jos minä kiehun sisäisesti. Minä en häiritse ketään. Te sen sijaan aiheutatte ärtymystä ja kuvotusta, ihan niissäkin ihmisissä, jotka eivät misofoniasta kärsi. Opetelkaa te normaalit käytöstavat, ennenkuin tulette arvostelemaan muita. Se lienee kuitenkin huomattavasti helpompaa, kuin misofoniasta eroon pääseminen.
Vierailija kirjoitti:
Joo. Syömisen äänet ovat raivostuttavia.
Sama juttu toistuvissa näköärsykkeissä.Joku jalan heiluttamisen näkeminen nostaa välittömästi hillittömän raivon. Kaikkein pahin se on silloin kun liikkeen näkee ihan näkökentän reunalla. Jos siltä haluaa välttyä, on pakko kääntyä kokonaan selin.
Ehkä pitäisi alkaa käyttämään huppua.
Mulla on tosi paha misofonia ja ääniyliherkkyys. Vaikka laittaisin korvatulpat siten, etten kuule toisen mätskytystä tai purkan lotskotusta, mutta näen näkökentässäni sen leuan liikkeet, niin sekin häiritsee.
Pitää kääntää pää ihan eri suuntaan ettei näe sitä liikettä. Pitkillä automatkoilla aika vaikeaa. Ja etenkin kun näkökenttäni on ilmeisesti aika laaja.
Vierailija kirjoitti:
Mitä se teille huono tapaisille mäiskyttäjille kuuluu, jos minä kiehun sisäisesti. Minä en häiritse ketään. Te sen sijaan aiheutatte ärtymystä ja kuvotusta, ihan niissäkin ihmisissä, jotka eivät misofoniasta kärsi. Opetelkaa te normaalit käytöstavat, ennenkuin tulette arvostelemaan muita. Se lienee kuitenkin huomattavasti helpompaa, kuin misofoniasta eroon pääseminen.
Kaikkien täytyy ihailla minua kun minä hienosti syön ihan itte, vaikka olen jo aikuinen.
Harmittaa kun en voi enää tämän ikäisenä tuoda pottaan tekemiäni tuotoksia toisten ihailtaviksi.
Tulee paha miäli jos joku ei ihaile kaikkea minussa.
T: Lotskottajamätskyttäjä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaatteko itse miten puhutte toisista ihmisistä? Huomaatteko millainen suhtautuminen teillä on ruokaan ylipäätään?
Noi voi että. Oletpa ylevä ja niiiiin muita parempi ihminen. Arvostan ja pidän ruoasta, mutta osaan syödä mässyttämättä. Inhoan mässyttämistä. Ja sille toiselle jalolle persoonalle voin kertoa, että jonkun asian kokeminen raivostuttavaksi ei tarkoita hallitsematonta raivokohtausta. Suosittelen luetun ymmärtämisen harjoittelua.
Ihan oikeasti, ei ole kyse ylevyydestä vaan siitä että tekstinne ovat aivan hirveitä. Ihmiset, jotka ovat noin ankara toisia kohtaan, eivät voi olla kovin kivoja itseäänkään kohtaan. Olisi varmasti kivempi elämä jos edes yrittäisi raivoamisen sijasta tehdä jotain suhtautumiselleen.
Neurologinen sairaus ei parane asennetta muuttamalla.
Mistä neurologianne osaa reagoida juuri silloin kun on kyse syömisäänistä? Ette raivostu jos aalto loiskahtaa rantaan, mutta kylläkin jos toinen ihminen syö. Useimmiten tuo toinen ihminen vieläpä on oma äiti tai ainakin naispuolinen. Oletteko tosiaan varmoja, että tällaiselle vaivalle ei ole mitään tehtävissä?
Luepa tuosta, kun kerran niin kiinnostaa. Suomenkielisiä tekstejä ei liiemmin ole olemassa, mutta linkkejä englanninkielisiin on artikkelin lopussa.
Olen lukenut tästä asiasta aivan riittävästi yrittäessäni selviytyä eräänkin raivopään kanssa. Ja kun kuitenkin hyökkäisitte raivoissanne haukkumaan syömätapojani, voin kertoa että niissä ei ole mitään vikaa. Olen oppinut syömään peloissani äärimmäisen hiljaa, mutta jopa haarukan kilahdus lautasta vasten voi olla kiellettyjen äänien listalla. En jaksa enää välittää, toivon vain että pysytte poissa yleisistä pöydistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan kolmenkymmenen vuoden takaa ihmisen, jolla oli puistattava tapa syödä: suu ei vain auennut jokaisen jauhamisliikkeen yhteydessä, vaan kieli työntyi samassa tahdissa hampaiden ohi melkein ulos suusta. Kyseessä oli parimetrinen (ex-)poikaystäväni, joka söi kuin nuhainen pikkulapsi. Iso mies käyttäytymässä kuin syömään opetteleva vaippaikäinen oli sietämätön näky.
Maiskis, maiskis, mmm, maiskis, maiskis, ryyyyss! Aaah! Röyyyh!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaatteko itse miten puhutte toisista ihmisistä? Huomaatteko millainen suhtautuminen teillä on ruokaan ylipäätään?
Noi voi että. Oletpa ylevä ja niiiiin muita parempi ihminen. Arvostan ja pidän ruoasta, mutta osaan syödä mässyttämättä. Inhoan mässyttämistä. Ja sille toiselle jalolle persoonalle voin kertoa, että jonkun asian kokeminen raivostuttavaksi ei tarkoita hallitsematonta raivokohtausta. Suosittelen luetun ymmärtämisen harjoittelua.
Ihan oikeasti, ei ole kyse ylevyydestä vaan siitä että tekstinne ovat aivan hirveitä. Ihmiset, jotka ovat noin ankara toisia kohtaan, eivät voi olla kovin kivoja itseäänkään kohtaan. Olisi varmasti kivempi elämä jos edes yrittäisi raivoamisen sijasta tehdä jotain suhtautumiselleen.
Neurologinen sairaus ei parane asennetta muuttamalla.
Mistä neurologianne osaa reagoida juuri silloin kun on kyse syömisäänistä? Ette raivostu jos aalto loiskahtaa rantaan, mutta kylläkin jos toinen ihminen syö. Useimmiten tuo toinen ihminen vieläpä on oma äiti tai ainakin naispuolinen. Oletteko tosiaan varmoja, että tällaiselle vaivalle ei ole mitään tehtävissä?
Luepa tuosta, kun kerran niin kiinnostaa. Suomenkielisiä tekstejä ei liiemmin ole olemassa, mutta linkkejä englanninkielisiin on artikkelin lopussa.
Olen lukenut tästä asiasta aivan riittävästi yrittäessäni selviytyä eräänkin raivopään kanssa. Ja kun kuitenkin hyökkäisitte raivoissanne haukkumaan syömätapojani, voin kertoa että niissä ei ole mitään vikaa. Olen oppinut syömään peloissani äärimmäisen hiljaa, mutta jopa haarukan kilahdus lautasta vasten voi olla kiellettyjen äänien listalla. En jaksa enää välittää, toivon vain että pysytte poissa yleisistä pöydistä.
No, toivotaan sitten kaikki yhdessä, että se haarukka löytää tiensä oikeaan paikkaan ja vaientaa sinun kitinäsi iäksi.
Vihaan hartaasti kaikkia pureskelu- ja nielemisääniä, mutta tässä vielä pari varianttia:
Kauheinta ikinä on se jäätelömainos, jossa joku puraisee kovaa suklaakuorta niin että se lohkeaa äänekkäästi. Tästä oli joskus sellainenkin versio jossa naisääni pohdiskeli mukaseksikläästi "...mmmm, haukkaanko? haukkaan..." ja ihan valehtelematta jouduin pidättelemään oksennusta.
Inhoan myös niitä lorisevia ääniä, joita syntyy kun juomaa kaadetaan kannuun tai lasiin, ja varsinkin sitä kun lasista hörppäistessä suuääni ikään kuin kaikuu lasin sisällä.
Ja olen musiikkialalla töissä, mutta ei se misofonia siinä yleensä haittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johan se kuuluu alkeellisimpiin tapoihin, ettei syödä suu auki. Voisin melkein hyökätä pöydän yli mässyttäjän kimppuun. Ei muut syömisäänet juuri häiritse, mutta tuo suu auki syöminen on kamalaa.
Olen yrittänyt syödä suu kiinni mutta ei siitä mitään tule, naama likaantuu eikä nälkä mene pois.
Avaa suusi kun tunget ruokaa sinne. Sitten suljet sen ja pureskelet ruuan niin kuin normaali ihminen.
Ota ruokaa sen verran vain, että pystyt pureskelemaan sen kuin normaalit ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Vihaan hartaasti kaikkia pureskelu- ja nielemisääniä, mutta tässä vielä pari varianttia:
Kauheinta ikinä on se jäätelömainos, jossa joku puraisee kovaa suklaakuorta niin että se lohkeaa äänekkäästi. Tästä oli joskus sellainenkin versio jossa naisääni pohdiskeli mukaseksikläästi "...mmmm, haukkaanko? haukkaan..." ja ihan valehtelematta jouduin pidättelemään oksennusta.
Inhoan myös niitä lorisevia ääniä, joita syntyy kun juomaa kaadetaan kannuun tai lasiin, ja varsinkin sitä kun lasista hörppäistessä suuääni ikään kuin kaikuu lasin sisällä.
Ja olen musiikkialalla töissä, mutta ei se misofonia siinä yleensä haittaa.
Entä se Ingmariini mainos jossa muka seksikäs mies önisee: mmmmmmmmmmmmmm nauti sinäkin.
En v¤%ssa nauti kun kärsin tuollaisesta äänikidutuksesta.
Kaikki seksivälinekauppojen mainokset ärsyttävät myös, kun ne pitää tehdä sillä ällöttävällä muka seksikkäällä äänellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lukenut tästä asiasta aivan riittävästi yrittäessäni selviytyä eräänkin raivopään kanssa. Ja kun kuitenkin hyökkäisitte raivoissanne haukkumaan syömätapojani, voin kertoa että niissä ei ole mitään vikaa. Olen oppinut syömään peloissani äärimmäisen hiljaa, mutta jopa haarukan kilahdus lautasta vasten voi olla kiellettyjen äänien listalla. En jaksa enää välittää, toivon vain että pysytte poissa yleisistä pöydistä.[/quote]
No voi repsukka. Outoa kyllä, en ole koskaan törmännyt tilanteeseen tai ollut todistamassa välikohtausta, jonka olisi aiheuttanut misofonisti. Kommentistasi saa käsityksen, että elät raivopäisten misofonistien ympäröimänä. Taidat kuitenkin mässyttää, vaikka salaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaatteko itse miten puhutte toisista ihmisistä? Huomaatteko millainen suhtautuminen teillä on ruokaan ylipäätään?
Noi voi että. Oletpa ylevä ja niiiiin muita parempi ihminen. Arvostan ja pidän ruoasta, mutta osaan syödä mässyttämättä. Inhoan mässyttämistä. Ja sille toiselle jalolle persoonalle voin kertoa, että jonkun asian kokeminen raivostuttavaksi ei tarkoita hallitsematonta raivokohtausta. Suosittelen luetun ymmärtämisen harjoittelua.
Ihan oikeasti, ei ole kyse ylevyydestä vaan siitä että tekstinne ovat aivan hirveitä. Ihmiset, jotka ovat noin ankara toisia kohtaan, eivät voi olla kovin kivoja itseäänkään kohtaan. Olisi varmasti kivempi elämä jos edes yrittäisi raivoamisen sijasta tehdä jotain suhtautumiselleen.
Neurologinen sairaus ei parane asennetta muuttamalla.
Mistä neurologianne osaa reagoida juuri silloin kun on kyse syömisäänistä? Ette raivostu jos aalto loiskahtaa rantaan, mutta kylläkin jos toinen ihminen syö. Useimmiten tuo toinen ihminen vieläpä on oma äiti tai ainakin naispuolinen. Oletteko tosiaan varmoja, että tällaiselle vaivalle ei ole mitään tehtävissä?
Luepa tuosta, kun kerran niin kiinnostaa. Suomenkielisiä tekstejä ei liiemmin ole olemassa, mutta linkkejä englanninkielisiin on artikkelin lopussa.
Olen lukenut tästä asiasta aivan riittävästi yrittäessäni selviytyä eräänkin raivopään kanssa. Ja kun kuitenkin hyökkäisitte raivoissanne haukkumaan syömätapojani, voin kertoa että niissä ei ole mitään vikaa. Olen oppinut syömään peloissani äärimmäisen hiljaa, mutta jopa haarukan kilahdus lautasta vasten voi olla kiellettyjen äänien listalla. En jaksa enää välittää, toivon vain että pysytte poissa yleisistä pöydistä.
No, toivotaan sitten kaikki yhdessä, että se haarukka löytää tiensä oikeaan paikkaan ja vaientaa sinun kitinäsi iäksi.
Todella tyypillistä misofoonikon puhetta. Te olette kusipäisiä ihmisiä. Lue nämä tekstit mitä kaltaisesi ovat tännekin kirjoittaneet ja mieti oletko ylpeä porukasta johon kuulut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistan kolmenkymmenen vuoden takaa ihmisen, jolla oli puistattava tapa syödä: suu ei vain auennut jokaisen jauhamisliikkeen yhteydessä, vaan kieli työntyi samassa tahdissa hampaiden ohi melkein ulos suusta. Kyseessä oli parimetrinen (ex-)poikaystäväni, joka söi kuin nuhainen pikkulapsi. Iso mies käyttäytymässä kuin syömään opetteleva vaippaikäinen oli sietämätön näky.
Aargh!
Iiiieeh!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaatteko itse miten puhutte toisista ihmisistä? Huomaatteko millainen suhtautuminen teillä on ruokaan ylipäätään?
Noi voi että. Oletpa ylevä ja niiiiin muita parempi ihminen. Arvostan ja pidän ruoasta, mutta osaan syödä mässyttämättä. Inhoan mässyttämistä. Ja sille toiselle jalolle persoonalle voin kertoa, että jonkun asian kokeminen raivostuttavaksi ei tarkoita hallitsematonta raivokohtausta. Suosittelen luetun ymmärtämisen harjoittelua.
Ihan oikeasti, ei ole kyse ylevyydestä vaan siitä että tekstinne ovat aivan hirveitä. Ihmiset, jotka ovat noin ankara toisia kohtaan, eivät voi olla kovin kivoja itseäänkään kohtaan. Olisi varmasti kivempi elämä jos edes yrittäisi raivoamisen sijasta tehdä jotain suhtautumiselleen.
Neurologinen sairaus ei parane asennetta muuttamalla.
Mistä neurologianne osaa reagoida juuri silloin kun on kyse syömisäänistä? Ette raivostu jos aalto loiskahtaa rantaan, mutta kylläkin jos toinen ihminen syö. Useimmiten tuo toinen ihminen vieläpä on oma äiti tai ainakin naispuolinen. Oletteko tosiaan varmoja, että tällaiselle vaivalle ei ole mitään tehtävissä?
Luepa tuosta, kun kerran niin kiinnostaa. Suomenkielisiä tekstejä ei liiemmin ole olemassa, mutta linkkejä englanninkielisiin on artikkelin lopussa.
Olen lukenut tästä asiasta aivan riittävästi yrittäessäni selviytyä eräänkin raivopään kanssa. Ja kun kuitenkin hyökkäisitte raivoissanne haukkumaan syömätapojani, voin kertoa että niissä ei ole mitään vikaa. Olen oppinut syömään peloissani äärimmäisen hiljaa, mutta jopa haarukan kilahdus lautasta vasten voi olla kiellettyjen äänien listalla. En jaksa enää välittää, toivon vain että pysytte poissa yleisistä pöydistä.
No, toivotaan sitten kaikki yhdessä, että se haarukka löytää tiensä oikeaan paikkaan ja vaientaa sinun kitinäsi iäksi.
Todella tyypillistä misofoonikon puhetta. Te olette kusipäisiä ihmisiä. Lue nämä tekstit mitä kaltaisesi ovat tännekin kirjoittaneet ja mieti oletko ylpeä porukasta johon kuulut.
Minä olen ylpeästi kaltaiseni. Olen mieluumin tällainen kuin mätskyttävä sika.
Mulle kaveri kommentoi joskus maiskutustani kun söin suun auki joten opettelin syömään suu kiinni. Läheiselle voi mielestäni ihan sanoa tällaisesta. Itsekin kärsin misofoniasta ja en siedä niitä leffasuuteluita, poskipusut ovat ok, mutta limainen lutkutus ei. Purkan jauhaminen ja poksuttelu on hirveintä ikinä...
Inhoan sitä myös kun joskus vahingossa ryystän. Jogurttipurkin kaapiminen lusikalla on myös karseaa. Joskus myös herään omaan narskutteluuni. Jotenkin ällöjä myös nuo santa maria tms. mainokset tai helmann'sin majoneesimainos jossa eri ihmiset syövät. Minusta on jotenkin eläimellistä tällainen muiden edessä syöminen kun kyse ei ole arkitilanteesta vaan mainoksesta esimerkiksi.
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut tästä asiasta aivan riittävästi yrittäessäni selviytyä eräänkin raivopään kanssa. Ja kun kuitenkin hyökkäisitte raivoissanne haukkumaan syömätapojani, voin kertoa että niissä ei ole mitään vikaa. Olen oppinut syömään peloissani äärimmäisen hiljaa, mutta jopa haarukan kilahdus lautasta vasten voi olla kiellettyjen äänien listalla. En jaksa enää välittää, toivon vain että pysytte poissa yleisistä pöydistä.
No voi repsukka. Outoa kyllä, en ole koskaan törmännyt tilanteeseen tai ollut todistamassa välikohtausta, jonka olisi aiheuttanut misofonisti. Kommentistasi saa käsityksen, että elät raivopäisten misofonistien ympäröimänä. Taidat kuitenkin mässyttää, vaikka salaa.
Outo tuo kommenttisi loppuosa. Miten se muuttaisi asiaa jos mässyttäisinkin, jos kerran misofonistit eivät aiheuta välikohtauksia? Vai onko niin että jos mässyttäisin, raivokohtaus olisi oikeutettu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaatteko itse miten puhutte toisista ihmisistä? Huomaatteko millainen suhtautuminen teillä on ruokaan ylipäätään?
Noi voi että. Oletpa ylevä ja niiiiin muita parempi ihminen. Arvostan ja pidän ruoasta, mutta osaan syödä mässyttämättä. Inhoan mässyttämistä. Ja sille toiselle jalolle persoonalle voin kertoa, että jonkun asian kokeminen raivostuttavaksi ei tarkoita hallitsematonta raivokohtausta. Suosittelen luetun ymmärtämisen harjoittelua.
Ihan oikeasti, ei ole kyse ylevyydestä vaan siitä että tekstinne ovat aivan hirveitä. Ihmiset, jotka ovat noin ankara toisia kohtaan, eivät voi olla kovin kivoja itseäänkään kohtaan. Olisi varmasti kivempi elämä jos edes yrittäisi raivoamisen sijasta tehdä jotain suhtautumiselleen.
Neurologinen sairaus ei parane asennetta muuttamalla.
Mistä neurologianne osaa reagoida juuri silloin kun on kyse syömisäänistä? Ette raivostu jos aalto loiskahtaa rantaan, mutta kylläkin jos toinen ihminen syö. Useimmiten tuo toinen ihminen vieläpä on oma äiti tai ainakin naispuolinen. Oletteko tosiaan varmoja, että tällaiselle vaivalle ei ole mitään tehtävissä?
Luepa tuosta, kun kerran niin kiinnostaa. Suomenkielisiä tekstejä ei liiemmin ole olemassa, mutta linkkejä englanninkielisiin on artikkelin lopussa.
Olen lukenut tästä asiasta aivan riittävästi yrittäessäni selviytyä eräänkin raivopään kanssa. Ja kun kuitenkin hyökkäisitte raivoissanne haukkumaan syömätapojani, voin kertoa että niissä ei ole mitään vikaa. Olen oppinut syömään peloissani äärimmäisen hiljaa, mutta jopa haarukan kilahdus lautasta vasten voi olla kiellettyjen äänien listalla. En jaksa enää välittää, toivon vain että pysytte poissa yleisistä pöydistä.
No, toivotaan sitten kaikki yhdessä, että se haarukka löytää tiensä oikeaan paikkaan ja vaientaa sinun kitinäsi iäksi.
Todella tyypillistä misofoonikon puhetta. Te olette kusipäisiä ihmisiä. Lue nämä tekstit mitä kaltaisesi ovat tännekin kirjoittaneet ja mieti oletko ylpeä porukasta johon kuulut.
Hehheh, misofoonikkojen salaseura. Juu juu ylpeitä ollaan.
Nieleskely, maiskuttaminen... hrr, ei ikinä mun korvanvieressä kiitos.
Iljettää vieläkin nyt jo edesmenneen vaarini tekareiden louskunta syödessä... byöörgh :(
Luepa tuosta, kun kerran niin kiinnostaa. Suomenkielisiä tekstejä ei liiemmin ole olemassa, mutta linkkejä englanninkielisiin on artikkelin lopussa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Misofonia