Lue keskustelun säännöt.
Misofonia - suun äänet saavat raivon partaalle. Muita?
10.10.2017 |
Tuli mieleen tosta työkavereiden ruokatottumusketjusta. Onko muita, joita ärsyttää ihan suunnattomasti äänet, jotka tulee muiden syömisestä/muista äänistä suusta. Itselläni menee välittömästi ihon alle, kun kuulen epämääräistä puljaamista jonkun syödessä, imeskelyn äänet ymym. Maiskuttaminen itsessään ei yllättäen ole niin ärsyttävää, kuin esimerkiksi imeskely tai sellainen möyhennys.
Sain vasta joku aika sitten, että tälle ärsytykselle on nimikin, misofonia. Muita jotka tunnistavat itsessään näitä tunteita? :D
Kommentit (145)
Misofonia tosiaan on neurologinen häiriö tai poikkeavuus (ei nyt sentään sairaus...) mutta varmasti siinä on jokin psykologinenkin komponentti. Moni on ketjussa kertonut inhoavansa puolisonsa tai vanhempiensa syömisääniä, minullakin on sama kokemus.
Vieraiden lasten syömisäänet ovat myös minusta vähän vastenmielisiä, mutta omien ei koskaan. Vauvoina heitä imettäessä maiskutus, lurpsutus ja röyhtäily oli vain suloista.
Joku mainitsi eläimet. Vaikka siedän huonosti ihmisten syömisääniä, kahden ujon rescuekissani äänekäs maiskutus on minusta järjettömän suloinen ääni! Joskus pitää oikein jäädä viereen katsomaan ja kuuntelemaan, vaikka niiden ruoka haiseekin pahalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut tästä asiasta aivan riittävästi yrittäessäni selviytyä eräänkin raivopään kanssa. Ja kun kuitenkin hyökkäisitte raivoissanne haukkumaan syömätapojani, voin kertoa että niissä ei ole mitään vikaa. Olen oppinut syömään peloissani äärimmäisen hiljaa, mutta jopa haarukan kilahdus lautasta vasten voi olla kiellettyjen äänien listalla. En jaksa enää välittää, toivon vain että pysytte poissa yleisistä pöydistä.
No voi repsukka. Outoa kyllä, en ole koskaan törmännyt tilanteeseen tai ollut todistamassa välikohtausta, jonka olisi aiheuttanut misofonisti. Kommentistasi saa käsityksen, että elät raivopäisten misofonistien ympäröimänä. Taidat kuitenkin mässyttää, vaikka salaa.
Outo tuo kommenttisi loppuosa. Miten se muuttaisi asiaa jos mässyttäisinkin, jos kerran misofonistit eivät aiheuta välikohtauksia? Vai onko niin että jos mässyttäisin, raivokohtaus olisi oikeutettu?
Ei, vaan oletettavasti nautit mässyttelystä ja röhkimisestä, muttet tohdi tehdä sitä julkisesti. Jokin henkilökohtainen syy selittäisi voimakkaan tarpeesi tuomita misofoonikot ja puolustella äänekästä ruokailua.
En puolusta äänekästä ruokailua, enkä ruokaile itse äänekkäästi, olen jo kertonut miksi. Mutta ruokailu ei ole kovin nautittavaa jos on ylläpidettävä täydellistä hiljaisuutta samalla kun raivon partaalla keikkuva misofoonikko oikein kuuntelee korvat hörössä vieressä saisiko syyn raivostua vaikka ruokailuvälineen kilahduksesta. Usein on ollut helpompaa olla syömättä ollenkaan. Nykyään kun voin valita, syön vain rentouttavassa seurassa.
Huomaatteko, että ette voi keskustella mistään normaalisti ja toisia loukkaamatta? Tuohonkin kommenttiin piti saada tuo röhkiminen mukaan. Tuota mielenmaisemaa ei käy kateeksi.
Vierailija kirjoitti:
Huh. Urheasti ajattelin, että pari kolme minuuttia varmasti kestän tällaista misophoniatestiä, mutta kiskaisin kuulokejohdon irti heti, kun ensimmäinen ääni alkoi kohdassa 00:45. En pysty enää edes kokeilemaan, mitä muita ääniä tuolla on, sen verran pahasti vihlaisi.
Kommentoija nro 45, joka vihaa ihmisen syömisääniä muttei hermostu yhtään eläinten massutuksesta
Hyi mikä video, suurelta osalta ihan täyttä painajaista itselleni. Katselin videon kelaten läpi käyttäen kuulokkeita. Ihmisten suista lähtevät äänet saivat minut äänestä riippuen reagoimaan joko hermostollisella ylivirittyneisyydellä, raivolla, vihalla, hillittömällä naurukohtauksella tai sitten jopa sellaisella tavalla että sain ikäänkuin sellaisen "epilepsiakohtauksen" eli hermostoni meni aivan sekaisin kun jokin ääni alkoi kuulumaan ensimmäistä kertaa. Nämä reaktiot siis ihmisen suista lähteviin ääniin. Taidan jatkossakin syödä mieluiten yksin. Onneksi en joudu sietämään tuollaisia ääniä arkielämässäni juurikaan, koska olen aika erakkohenkinen introvertti luonteeltani. Reaktioni tosin varmaan korostuivat kuulokkeiden takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut tästä asiasta aivan riittävästi yrittäessäni selviytyä eräänkin raivopään kanssa. Ja kun kuitenkin hyökkäisitte raivoissanne haukkumaan syömätapojani, voin kertoa että niissä ei ole mitään vikaa. Olen oppinut syömään peloissani äärimmäisen hiljaa, mutta jopa haarukan kilahdus lautasta vasten voi olla kiellettyjen äänien listalla. En jaksa enää välittää, toivon vain että pysytte poissa yleisistä pöydistä.
No voi repsukka. Outoa kyllä, en ole koskaan törmännyt tilanteeseen tai ollut todistamassa välikohtausta, jonka olisi aiheuttanut misofonisti. Kommentistasi saa käsityksen, että elät raivopäisten misofonistien ympäröimänä. Taidat kuitenkin mässyttää, vaikka salaa.
Outo tuo kommenttisi loppuosa. Miten se muuttaisi asiaa jos mässyttäisinkin, jos kerran misofonistit eivät aiheuta välikohtauksia? Vai onko niin että jos mässyttäisin, raivokohtaus olisi oikeutettu?
Ei, vaan oletettavasti nautit mässyttelystä ja röhkimisestä, muttet tohdi tehdä sitä julkisesti. Jokin henkilökohtainen syy selittäisi voimakkaan tarpeesi tuomita misofoonikot ja puolustella äänekästä ruokailua.
En puolusta äänekästä ruokailua, enkä ruokaile itse äänekkäästi, olen jo kertonut miksi. Mutta ruokailu ei ole kovin nautittavaa jos on ylläpidettävä täydellistä hiljaisuutta samalla kun raivon partaalla keikkuva misofoonikko oikein kuuntelee korvat hörössä vieressä saisiko syyn raivostua vaikka ruokailuvälineen kilahduksesta. Usein on ollut helpompaa olla syömättä ollenkaan. Nykyään kun voin valita, syön vain rentouttavassa seurassa.
Huomaatteko, että ette voi keskustella mistään normaalisti ja toisia loukkaamatta? Tuohonkin kommenttiin piti saada tuo röhkiminen mukaan. Tuota mielenmaisemaa ei käy kateeksi.
Enpä kutsuisi sinuakaan kovin miellyttäväksi tyypiksi. Miksi yleensä tunget arvostelemaan ketjuun, jossa ap selkeästi hakee vertaistukea? Aivan turhanpäiväistä esittää loukkaantunutta, kun itse heiluttelet sanansäilää varsin terävästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaatteko itse miten puhutte toisista ihmisistä? Huomaatteko millainen suhtautuminen teillä on ruokaan ylipäätään?
Noi voi että. Oletpa ylevä ja niiiiin muita parempi ihminen. Arvostan ja pidän ruoasta, mutta osaan syödä mässyttämättä. Inhoan mässyttämistä. Ja sille toiselle jalolle persoonalle voin kertoa, että jonkun asian kokeminen raivostuttavaksi ei tarkoita hallitsematonta raivokohtausta. Suosittelen luetun ymmärtämisen harjoittelua.
Ihan oikeasti, ei ole kyse ylevyydestä vaan siitä että tekstinne ovat aivan hirveitä. Ihmiset, jotka ovat noin ankara toisia kohtaan, eivät voi olla kovin kivoja itseäänkään kohtaan. Olisi varmasti kivempi elämä jos edes yrittäisi raivoamisen sijasta tehdä jotain suhtautumiselleen.
Neurologinen sairaus ei parane asennetta muuttamalla.
Mistä neurologianne osaa reagoida juuri silloin kun on kyse syömisäänistä? Ette raivostu jos aalto loiskahtaa rantaan, mutta kylläkin jos toinen ihminen syö. Useimmiten tuo toinen ihminen vieläpä on oma äiti tai ainakin naispuolinen. Oletteko tosiaan varmoja, että tällaiselle vaivalle ei ole mitään tehtävissä?
Luepa tuosta, kun kerran niin kiinnostaa. Suomenkielisiä tekstejä ei liiemmin ole olemassa, mutta linkkejä englanninkielisiin on artikkelin lopussa.
Olen lukenut tästä asiasta aivan riittävästi yrittäessäni selviytyä eräänkin raivopään kanssa. Ja kun kuitenkin hyökkäisitte raivoissanne haukkumaan syömätapojani, voin kertoa että niissä ei ole mitään vikaa. Olen oppinut syömään peloissani äärimmäisen hiljaa, mutta jopa haarukan kilahdus lautasta vasten voi olla kiellettyjen äänien listalla. En jaksa enää välittää, toivon vain että pysytte poissa yleisistä pöydistä.
No, toivotaan sitten kaikki yhdessä, että se haarukka löytää tiensä oikeaan paikkaan ja vaientaa sinun kitinäsi iäksi.
Todella tyypillistä misofoonikon puhetta. Te olette kusipäisiä ihmisiä. Lue nämä tekstit mitä kaltaisesi ovat tännekin kirjoittaneet ja mieti oletko ylpeä porukasta johon kuulut.
Hehheh, misofoonikkojen salaseura. Juu juu ylpeitä ollaan.
Itse kuulun myös tryptofoobikoihin ja trikotillomaaneihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huomaatteko itse miten puhutte toisista ihmisistä? Huomaatteko millainen suhtautuminen teillä on ruokaan ylipäätään?
ME kyllä huomataan ja toivotaan että nämä mässyttäjät myös huomaisivat miten syövät!!!
Vierailija kirjoitti:
Misofonia tosiaan on neurologinen häiriö tai poikkeavuus (ei nyt sentään sairaus...) mutta varmasti siinä on jokin psykologinenkin komponentti. Moni on ketjussa kertonut inhoavansa puolisonsa tai vanhempiensa syömisääniä, minullakin on sama kokemus.
Vieraiden lasten syömisäänet ovat myös minusta vähän vastenmielisiä, mutta omien ei koskaan. Vauvoina heitä imettäessä maiskutus, lurpsutus ja röyhtäily oli vain suloista.
Joku mainitsi eläimet. Vaikka siedän huonosti ihmisten syömisääniä, kahden ujon rescuekissani äänekäs maiskutus on minusta järjettömän suloinen ääni! Joskus pitää oikein jäädä viereen katsomaan ja kuuntelemaan, vaikka niiden ruoka haiseekin pahalle.
Minulla sama. Ihmisäänet riipii sielua mutta kun kissani mussuttaa ja lipittää se on vain ihanaa. Enpä ole aiemmin tätä ajatellutkaan. Tietäsköhän joku viisaampi mistä on kyse. Ja aviomies jos päästelee ruokaillessa ääniä , ei ole suloista , vaikka rakas onkin : D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siedätyshoito auttaa moiseen pikku vaivaan kuten moneen muuhunkin lähinnä psygologiseen ongelmaan.
Ruokailuäänten ohella voin huonosti tietyllä taajuudella kimittävien naisten puheesta ja nykynaislaulajien honottavasta ininästä.
Kuulokäyrässäni näkyy tuossa taajudessa huippu, joka selittää, että kuulen ne normaalia voimakkaampana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huh. Urheasti ajattelin, että pari kolme minuuttia varmasti kestän tällaista misophoniatestiä, mutta kiskaisin kuulokejohdon irti heti, kun ensimmäinen ääni alkoi kohdassa 00:45. En pysty enää edes kokeilemaan, mitä muita ääniä tuolla on, sen verran pahasti vihlaisi.
Kommentoija nro 45, joka vihaa ihmisen syömisääniä muttei hermostu yhtään eläinten massutuksesta
Katsoin koko videon. En löytänyt yhtään edes ärsyttävää ääntä saati dysforiaa tai raivostumista indusoivaa tapausta. Vaikea on samaistua misofoniasta kärsivien kokemustuntemukseen, vaikka sitä kovasti yritän. Tsempit toki kaikille, jotka tästä kärsivät, ja hienoa, että tietoisuus asiasta lisääntyy. Sellainen tuli mieleen, että liidun tai veitsen korkeataajuinen kirskahdus on käsittääkseni yleismaailmallisesti inhottu ja jopa kipua tuottava ääni - ei siis lukeueudu misofoniaan.
Tätä voisi evoluutiobiologian diletanttina lähteä avaamaan siltä kannalta, että se on amygdalan aktivoitumista petolinnun kirkumiseen eli esi-isämme, jotka olivat pieniä hiiren kokoisia saaliseläimiä ensimmäisellä trofiatasolla reagoivat adaptiivisesti petolintujen kirkunaan, ja siksi olemme geneettisesti ohjelmoituja inhoamaan ja reagoimaan voimakkaasti tähän alkunisäkkäiden adaptaatioon (suotuisa sopeuma elinympäristöön).
Mä olen ääniherkkä ja ärsyynnyn varsinkin stressaantuneena monenlaisista äänistä. Mies sen sijaan taitaa olla misofoonikko, koska hänellä nousee raivo äänistä. Kiva koittaa syödä esim. porkkanaa tai kurkkua, kun näkee toisen naamasta, että ainut ääni, minkä se tällä hetkellä kuulee, on tämä mun syöminen.
Hän ei voi sille mitään ja minä syön suu kiinni niin hiljaa kuin pystyn, raskasta molemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nenän ryystäminen sisäänpäin, rykiminen, sipsien tms. rouskutus on ihan kamalaa, tai kun mies raapii kuivaa ihoa niin että ihosolut lentelee. Kovaääninen hengitys nenän kautta, tähän yhdistettynä vielä, jos mies hönkii niskaan, kun ollaan nukkumassa. Alkaa välittömästi tulla murhanhimosia ajatuksia. :D
Ja kaikenlainen esim. pöydän naputtaminen. Vaikea elämä mulla. :D
Mua ärsyttää aivastukset, hikat, sormien naputtelu pöytään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te, jotka ärsyynnytte normaaleista kehon toiminnoista, ärsyynnyttekö myös esimerkiksi videon tytöstä?
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa liittyä Facebookissa Misofonia vertaistuki-ryhmään. Siellä on paljon kokemuksia, tosin myös monia, jotka kärsivät muista ääniyliherkkyyden lajeista.
Ja sitten voisivat tavata ja mennä yhdessä syömään joku kerta 🤣🤣🤣 voisi tulla kiva tilanne siinä kun kaikilla pettää itsehillintä 🤣🤣
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka ärsyynnytte normaaleista kehon toiminnoista, ärsyynnyttekö myös esimerkiksi videon tytöstä?
Olipa halpamainen kysymys. Taas yksi tahallaan väärin ymmärtäjä, jonka pitää vaan saada tuomita ja osoittaa oma ylemmyytensä. Saitko itse jotain sairaita kiksejä etsiessäsi oikein koskettavaa videota, jolla pääsisit murjomaan. Hyi olkoon.
naapurini on misofoonikko, hän vetää kilarit ihan jokaisesta kilahduksesta tai kopsahduksesta mikä talossa kuuluu, mutta ei välitä yhtään omista mölyistään, eli siis pitää bileitä ja puhuu kovaäänisesti vieraidensa kanssa eikä se haittaa häntä yhtään eikä hän ymmärrä, jos toiset valittaa hänelle möykästä.
Mutta tosiaan tuo toinen puoli sitten on jotenkin hillittömän koomista, kun mistään ei saisi kuulua pihahdustakaan silloin kun hänen ylhäisyytensä on kotona tai nukkumassa krapulaansa.
Ja hän itse sitten vielä valitsi toisen kerroksen asunnon, eli että naapureita on kirjaimellisesti joka puolella... (muutettiin tähän taloon sen valmistuttua ja sattumalta olin valitsemassa asuntoani samana päivänä ja koska hän oli 1. paikalla, sai valita ensimmäisenä.). Tuolloin jo hän tiesi misofoniastaan, joten vaikea käsittää miksei voinut sitten suosiolla valita ylimmän kerroksen asuntoa.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa liittyä Facebookissa Misofonia vertaistuki-ryhmään. Siellä on paljon kokemuksia, tosin myös monia, jotka kärsivät muista ääniyliherkkyyden lajeista.
Misofonia on päähänpinttymästä aiheutuva "ääniyliherkkyys".
Outo tuo kommenttisi loppuosa. Miten se muuttaisi asiaa jos mässyttäisinkin, jos kerran misofonistit eivät aiheuta välikohtauksia? Vai onko niin että jos mässyttäisin, raivokohtaus olisi oikeutettu?
Ei, vaan oletettavasti nautit mässyttelystä ja röhkimisestä, muttet tohdi tehdä sitä julkisesti. Jokin henkilökohtainen syy selittäisi voimakkaan tarpeesi tuomita misofoonikot ja puolustella äänekästä ruokailua.