Opettajat, päikyn tädit! Kuinka paljon perheet unohtelevat hoidettavia/muistettavia asioita?

Anna joku lapsi pois, niin muistettava vähenee

Tuota hoidontarpeen ilmoittamista olen sen 10v ihmetellyt mitä olen lapsia pk:iin vienyt (nyt ei enää onneksi). Jos olen varannut lapselle pk-paikan maksimilla niin kyllä, hän on siellä hoidossa ellen toisin ilmoita. Ehkä nykyään on eri systeemi, kun jotenkin sähköisesti niitä tunteja laitetaan (?), mutta ainakin ennen. Itse hoidan vanhuksia työkseni ja olen siellä töissä vaikka olis mikä syysloma. Ei mekään laiteta omaisille lappuja ennen joulu- ja kesälomia, että tarvitseeko mummo hoitoa nyt näinä pyhinä vai ei. Kun on sovittu käynnit 7 päivää viikossa niin se on sitten niin, oli arki tai pyhä. Kyllä tulis "näpäytys" omaan nilkkaan jos tekis noin tohon tyyliin kuin täällä jotkut on kirjoittanut "Siinä oppis muistamaan, kun seisoo tyhjän päiväkodin oventakana klo.6.30!".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taattua av-perustelua:

- Vaihda alaa (ketä vaan voi kohdella miten vaan, koska sattuu ao alalla olemaan)

- Ammatinvalintakysymys (sama kuin yllä)

- Ei ole oikea työ jos on julkisen sektorin työ (voi kohdella miten vaan kun kerta palkka tulee verovaroista)

Toki se oma suhde verovaroihin unohtuu aika helposti.... Ja se onko oikeasti nettosaaja ja maksaja. Yli 60% meistä saa elämänsä aikana enemmän verovaroista kuin niitä maksaa. Siitä vaan muille hurskastelemaan.

Kukaan ei pakottanut sinua väärälle alalle

Julkisen sektorin töissä yleisilme on just toi mikä sinullakin: naama nurinpäin maristaan, mökötetään ja kyykytetään

Julkisen sektorin työläinen saa sataprosenttisesti kaiken verovaroista, sietäisi olla kiitollinen

Tämä on outo perustelu. Ei julkisen puolen työntekijän tarvitse olla sen kiitollisempi kuin kenenkään muunkaan. Valtio ja kunnathan ovat päättäneet tarjota palveluja, joihin sitten tarvitaan työntekijöitä. Miksi siis yksittäisen työntekijän pitäisi tuntea jotain erityistä kiitollisuutta?

Silti se hänen palkkansa tulee verovaroista.

Niiltä joita hän sitten kyykyttää.

Selvä. Ja se työntekijähän on itse päättänyt, että hänen palkkansa maksetaan verorahoista?

Ai meinaatko että hänet on pakotettu julkissektorille?

En tarkoita. Tarkoitan, että turhaa päiväkodin henkilökuntaa syyllistää siitä, miten verorahoja käytetään. Suomessa on päätetty, että verorahoilla kustannetaan mm. päivähoito. Julkisen puolen työntekijän ei tarvitse sen enempää nöyristellä tai osoittaa kiitollisuuttaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taattua av-perustelua:

- Vaihda alaa (ketä vaan voi kohdella miten vaan, koska sattuu ao alalla olemaan)

- Ammatinvalintakysymys (sama kuin yllä)

- Ei ole oikea työ jos on julkisen sektorin työ (voi kohdella miten vaan kun kerta palkka tulee verovaroista)

Toki se oma suhde verovaroihin unohtuu aika helposti.... Ja se onko oikeasti nettosaaja ja maksaja. Yli 60% meistä saa elämänsä aikana enemmän verovaroista kuin niitä maksaa. Siitä vaan muille hurskastelemaan.

Kukaan ei pakottanut sinua väärälle alalle

Julkisen sektorin töissä yleisilme on just toi mikä sinullakin: naama nurinpäin maristaan, mökötetään ja kyykytetään

Julkisen sektorin työläinen saa sataprosenttisesti kaiken verovaroista, sietäisi olla kiitollinen

Tämä on outo perustelu. Ei julkisen puolen työntekijän tarvitse olla sen kiitollisempi kuin kenenkään muunkaan. Valtio ja kunnathan ovat päättäneet tarjota palveluja, joihin sitten tarvitaan työntekijöitä. Miksi siis yksittäisen työntekijän pitäisi tuntea jotain erityistä kiitollisuutta?

Silti se hänen palkkansa tulee verovaroista.

Niiltä joita hän sitten kyykyttää.

Selvä. Ja se työntekijähän on itse päättänyt, että hänen palkkansa maksetaan verorahoista?

Ai meinaatko että hänet on pakotettu julkissektorille?

En tarkoita. Tarkoitan, että turhaa päiväkodin henkilökuntaa syyllistää siitä, miten verorahoja käytetään. Suomessa on päätetty, että verorahoilla kustannetaan mm. päivähoito. Julkisen puolen työntekijän ei tarvitse sen enempää nöyristellä tai osoittaa kiitollisuuttaan.

He eivät myöskään ole mitään jumalia tms tai se julkisshallinnossa työskentely ei oikeuta olemaan töykeä, tyly, yrmy, ylimielinen, huonokäytöksinen tai pompottava.

He saavat palkkansa niiltä asiakkailtaan ja heidän pitää tajuta olevansa asiakaspalvelussa. Ja tää on todella monella tässäkin ketjussa täysin hukassa.

Minulla lapset on jo isoja koululaisia ja kaikilla on wilmat, mutta en siltikään muista enkä tiedä kaikkea.

Isoin syy on opettajien tapa käyttää Wilmaa. Kun sähköpostini on kilahtanut työpäivän aikana ensin kuusi kertaa (hyvä: osallistui tunnilla / tiedoksi: pyyhekumi kotona / myöhästynyt 5 minuuttia (koska bussi jäi aamulla tulematta) / tiedoksi: englannin sanakoe 13/16 / jne.), sitten neljän viiden aikaan pari kertaa (tiedote: ekaluokkalaisten pomppukerho alkaa (ok, mun nuorin on 6. luokalla) / tiedote: toimintaa somalinkielisille perheille (en ole kohderyhmää), jää lukematta se klo 20.54 tuleva päivän ainoa hyödyllinen viesti siitä, että liikuntasalissa joudutaan tekemään sähkötöitä, joten aamun sisäliikunnan sijaan koko luokka lähteekin vesisateeseen suunnistamaan.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se lippulappurumba aivan tolkutonta. Puhun nyt luokanopen ja kahden päiväkoti-ikäisen lapsen äidin näkökulmasta.

Meillä pukkaa koulussa tulemaan joka viikolle jotain erityistä huomioitavaa. Suurin osa näistä on omasta mielestänikin aivan turhia ja paitsi koteja kuormittavia, myös sitä kaikkein tärkeintä aivan peruskoulutyötä häiritseviä asioita. On harrastuspäivää (tuo jokin omaan harrastukseen liittyvä juttu), kodin ja koulun päivää, vanhan ajan koulupäivää (pukeudu), väripäivää (pukeudu väriin), pelataan kummien kanssa päivää (koko koulu eplaa, tuo lautapeli), diskot, myyjäiset, vanhempaintoimikunnan tapahtumat, unicef-kävely..... Päälle vaput, juhlat, konsertit, vierailut sinne ja tänne. JOKA viikko jotain, ARGH! Hermot kireällä itselläkin kun joka viikko pitää infota wilmaan jostain kissanristiäisestä, mitä reksi, johtoryhmä, tiimit ja oppilaskunta keksivät.

Siihen päälle ihan ne oleelliset jutut. Kirjastopäivä, liikuntapäivä, retkipäivä, uintipäivät, luistelut, jumppatunnit varusteineen, vanhempainillat, vanhempainvartit, muutokset kuljetuksiin, tukiopetusmahdollisuudet, kokeet, koulukuvaus...

Pöydälle ilmestyy joka viikko pino yhteistyötahojen lappuja jaettavaksi. Partio, 4h, iltapäiväkerho, terveydenhoitaja, seurakunta, loma-aikojen leirilaput.... Niitäkin survotaan reppuun joka viikko jostain.

En todellakaan ihmettele miksi kukaan ei enää muista mitään. Jo lapsille tuputetaan kalenteri täyteen, koko ajan päälimmäisenä asiana kiire jonnekin ja muista sitä, muista tätä! Itse vielä koitan muistaa karhuta palautykset tai kuittaukset kaikilta, soittelen perään tai ahdistelen wilman kautta. Ymmärrän, että kaikilla on hermot kireällä, niin minullakin.

Huomaan saman ongelman pesiytyneen myös päiväkotiin. Ei viikkoa ilman jotain erityishuomioitavaa. Ei kerta eikä kaksi kun olen unohtanut, vaikka kuinka yritän. Liikaa vain asioita mielessä :(

Olen pohtinut, että ketä varten näitä teemapäiviä ja vanhempia osallistavia päiviä vietetään? Kun henkilökunta ei haluaisi niitä järkätä ja kuormittuvat,haluaisivat järjestäen aikaa keskittyä rauhassa olennaiseen, eli lapsiin.  Lapset meillä kaipaavat vapaata leikkiaikaa enemmän päiväkotiin ja koululainenkin tuntuu eniten tykkäävän ihan tavallisista päivistä kun ei tarvitse raahata mitään tavaraa/rekvisiittaa/välineitä kouluun tai lähteä minnekään. Hänen mielestään on kivointa kun ehtii tunnilla joskus lisätehtäviin asti ja kun perjantaisin saa siivota pulpetin  :D Että pienet ne on lasten ilot.

Vanhemmat inhoavat näemmä näitä. Olen ajatellut, että ehkä muut sitten tykkäävät, vaikka itse en. Eivät siis tykkää. Miksi kuormitetaan perheitä, luulisi olevan lasten parhaaksi että illat saisi perheet olla rauhassa ja stressittä.

Joten miksi päivähoito ja koulu on mennyt tällaiseksi? Kuka hyötyy, että arki on niissä näin kiireistä? Tehdäänkö kaikki vain, jotta se kuulostaisi edistykselliseltä ja hienolta? Kilpailuhenkeä, missä on eniten moderneja toimintoja ja ratkaisuja? Positiivisesti jos haluaa erottua, kannattaisi markkinoida omaa koulua tai päiväkotia rauhalliseen arkeen erikoistuneena puljuna :)

Kyllähän sitä vielä päiväkotiin kaikki hoitoajat koulujen lomien osalta ilmoitti (jos kohta en todellakaan ymmärrä miksi niitä lappuja vinguttiin osa-aikaiselta eskarilta, jolla ei edes ole oikeutta olla läsnä esiopetuksen loma-aikana? Vissiin on kiva teetättää vanhemmilla paperihommia paperihommien ilosta?)

Vallan naurettavaksi on mennyt koulujen ja päiväkotien vaatimukset vanhempien osallistumisesta. On kaiken maailman kummajaispäivää, jolloin vanhemman pitäisi olla osallistumassa koulun/päiväkodin toimintaan, sitomassa luistimia, retkillä ylimääräisenä valvojana, kertomassa ammatistaan jne ja siihen päälle ne pakolliset vasut, vanhempainvartit, arviointikeskustelut jne jotka totta kai järjestetään vain arkisin virka-aikaan.

Iltasella sitten voi vaikka tehdä luku- ja kirjoitustaidottoman lapsen läksyjä (keskustele vanhemman kanssa aiheesta se/tämä/tuo ja kirjoita keskustelunne tulos alla olevaan tilaan tai mittaa ja pyydä vanhempaa mittaamaan askelilla sen/tämän/tuon pituus) siinä sivussa kun etsit niitä lelupäivän nalleja, leipomokäynnin kaksieuroisia, peset kurahousuja, kuulustelet yhtä isompaa kokeeseen ja opetat toiselle aihetta, joka kuulemma itse pitäisi opiskella "kun ei meillä enää opeteta, äiti, voitko auttaa".

Sitten jostain päiväkodista tai koulusta selvitetään, että näitä vanhemman osallistamisia tehdään, että voi vanhemmat viettää laatuaikaa lastensa kanssa.

Olis kuulkaa kiva joskus istua lukemassa iltasatua sen sijaan että ravaa kauppaan hakemaan niitä koulun herkkupäivän herkkuja, kun se sähköisen reissarin viesti taas muistui opelle mieleen hetkeä liian myöhään. Tai voitais vaikka pelata lautapelejä, käydä kirjastossa tai vaikka tutustua liike-energiaan leikkipuistossa koko jengi. Jos ei olis sitä naurettavaa osallistamista, vaan päivähoito hoitaisi (taivas, varhaiskasvattaakin voi ilman vanhempien turhaa hyppyyttämistä) ja koulu opettaisi. Voitais me vanhemmat sitten kasvattaa.

Meillä ei ainakaan Touhulassa puolipäiväisen osa-aikaisen lapsen kohdalla toimi tiedotus lainkaan.

Retket, vanhempainillat ym. ovat kaikki ihan milloin sattuu, kun tiedotteet on välillä lokerossa paperilla ja välillä kulkeutuneet jonnekin sieltä lokerosta, kun ei heti samana päivänä olla niitä hakemassa. Joskus ilmoitukset teipataan jollekin seinälle.

Yritän tunnollisesti kuitenkin palauttaa kaiken ajoissa, etten häiritsisi kenenkään aikatauluja.

Olen lto, ja tietyt asiat ärsyttävät enemmän, toiset vähemmän. Meilläkin lapset saavat lelupäivänä päiväkodilta unohtuneen lelun tilalle lainalelun, ja retkille pääsee tapaamispaikan sopimalla yleensä myöhästyneenäkin. Minua kuitenkin ärsyttää varsinkin juuri nuo asiat, joista lapset kärsivät. Me saamme kyyneleet tai ahdistuksen pois lapselta sillä hetkellä, mutta se ei poista sitä, millaiset muistot lapselle jää siitä, että aina lelupäivänä se oma lempilelu jäi kotiin, tai että lähes joka retkikerralla kurvataan kiireellä johonkin, että ehditään retkelle mukaan. Meillä on päiväkodissa yli 20 lasta ryhmässä, joten jos kaikki vaikka tulisivat retkille myöhässä, olisi se aika hankala järjestää.

Itse laitan wilmaan usein monia muistutusviestejä, mutta moni vanhemmista ei lue lainkaan wilmaa. Sitten välillä kehdataan sanoa, ettei olla tietoisia jostakin asiasta, vaikka olisi infottu monesti wilmassa sekä ryhmän ilmoitustaululla...Sellaiset ärsyttävät eniten. Unohtelu ei siis niinkään, vaan välinpitämättömyys.

Inhimilliset unohdukset ymmärrän, eikä satunnainen unohtelu siis ärsytä oikeastaan lainkaan. Itsekin unohdan välillä muistuttaa jostakin tarpeeksi ajoissa - ihmisiä me tässä vaan ollaan. Ymmärrän myös hyvin, että perheiden arki on hektistä, ja siksi asiat unohtuvat helposti. Juuri siksi me päiväkodista yritämme muistuttaa vanhempia mahdollisimman paljon.

Vanhempien osallistamisen ymmärrän ärsyttävän kiireisiä - varmasti perheillä on muutakin tekemistä, kuin askartelut ja puuhapäivät ja lappujen täyttämiset. Uusi vasu kuitenkin velvoittaa meitä osallistamaan vanhempia. Ei ketään pakoteta osallistumaan, mutta arvostamme kovasti pientäkin panosta vanhemmilta :)

Vierailija kirjoitti:

Olen lto, ja tietyt asiat ärsyttävät enemmän, toiset vähemmän. Meilläkin lapset saavat lelupäivänä päiväkodilta unohtuneen lelun tilalle lainalelun, ja retkille pääsee tapaamispaikan sopimalla yleensä myöhästyneenäkin. Minua kuitenkin ärsyttää varsinkin juuri nuo asiat, joista lapset kärsivät. Me saamme kyyneleet tai ahdistuksen pois lapselta sillä hetkellä, mutta se ei poista sitä, millaiset muistot lapselle jää siitä, että aina lelupäivänä se oma lempilelu jäi kotiin, tai että lähes joka retkikerralla kurvataan kiireellä johonkin, että ehditään retkelle mukaan. Meillä on päiväkodissa yli 20 lasta ryhmässä, joten jos kaikki vaikka tulisivat retkille myöhässä, olisi se aika hankala järjestää.

Itse laitan wilmaan usein monia muistutusviestejä, mutta moni vanhemmista ei lue lainkaan wilmaa. Sitten välillä kehdataan sanoa, ettei olla tietoisia jostakin asiasta, vaikka olisi infottu monesti wilmassa sekä ryhmän ilmoitustaululla...Sellaiset ärsyttävät eniten. Unohtelu ei siis niinkään, vaan välinpitämättömyys.

Inhimilliset unohdukset ymmärrän, eikä satunnainen unohtelu siis ärsytä oikeastaan lainkaan. Itsekin unohdan välillä muistuttaa jostakin tarpeeksi ajoissa - ihmisiä me tässä vaan ollaan. Ymmärrän myös hyvin, että perheiden arki on hektistä, ja siksi asiat unohtuvat helposti. Juuri siksi me päiväkodista yritämme muistuttaa vanhempia mahdollisimman paljon.

Vanhempien osallistamisen ymmärrän ärsyttävän kiireisiä - varmasti perheillä on muutakin tekemistä, kuin askartelut ja puuhapäivät ja lappujen täyttämiset. Uusi vasu kuitenkin velvoittaa meitä osallistamaan vanhempia. Ei ketään pakoteta osallistumaan, mutta arvostamme kovasti pientäkin panosta vanhemmilta :)

Miksi?

Siis miksi pitää olla tätä temppua, jippoa, tempausta, puuhapäivää jne?

Minulle riittäisi ihan hyvin se normipäivähoito/koulu ja rauhalliset illat kotona.

Joku kirjoitti vasujen aikataulusta, että ärsyttää kun on virka-aikaan. Tiedän montakin ltota itseni mukaan lukien, jotka tarjoavat keskusteluaikoja myös illoiksi. Toivon kuitenkin, että te vanhemmat ymmärrätte, että meilläkin on omat perheet ja oma elämä. Lisäksi meillä on tietyt meistä riippumattomat takarajat, jolloin keskustelut täytyy olla pidettyinä. Ei ole kiva istua 23 keskustelun takia koko syksyn aikana monena iltana viikossa töissä, kun oikeasti se oma työ on kuitenkin päivätyötä. Usein keskustelut joutuu pitämään vielä suunnitteluajalla, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että se tehdään omalla ajalla. Lto:n suunnitteluaika kun ei riitä kaikkiin vaadittaviin hommiin mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Joku kirjoitti vasujen aikataulusta, että ärsyttää kun on virka-aikaan. Tiedän montakin ltota itseni mukaan lukien, jotka tarjoavat keskusteluaikoja myös illoiksi. Toivon kuitenkin, että te vanhemmat ymmärrätte, että meilläkin on omat perheet ja oma elämä. Lisäksi meillä on tietyt meistä riippumattomat takarajat, jolloin keskustelut täytyy olla pidettyinä. Ei ole kiva istua 23 keskustelun takia koko syksyn aikana monena iltana viikossa töissä, kun oikeasti se oma työ on kuitenkin päivätyötä. Usein keskustelut joutuu pitämään vielä suunnitteluajalla, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että se tehdään omalla ajalla. Lto:n suunnitteluaika kun ei riitä kaikkiin vaadittaviin hommiin mitenkään.

Vanhemmilla on kuitenkin se työ. Ja esim meillä yksi sairastaa astmaa ja toisella on hammasoionta. ÄRsytämme jo muutenkin työnantajan pinnaa.

Miksi ylipäätään pitää olla se tapaaminen henk koht? Miksei voi olla puhelua/skypeä?

Perheet ovat tässäkin asiassa melko erilaisia. On vanhempia, jotka laittavat tärkeät päivämäärät ja tapahtumat kellonaikoineen kalenteriin heti, kun saavat tiedon. On vanhempia, jotka täyttävät lippulappuset päiväkodin eteisessä heti, kun saavat ne käteensä, ja palauttavat 1-5 minuutin kuluttua (tarvittaessa soittavat puhelun puolisolle ja/tai mummille tai kummille). 

Sitten on perheitä, jotka hoitavat asiat ekasta muistutuksesta. Usein myös kiittävät muistutuksesta. Ja sitten ovat ne perheet, joilta on todella vaikea saada vastausta mihinkään ja jotka ovat aina ihan pihalla, että mikä valokuvaus, mikä metsäretki. On myös perheitä, joita tiedotetaan muita tehostetummin, koska se on todettu tarpeelliseksi. Tästä huolimatta nämä perheet ovat myöhässä ja ihmeissään, että täh. Ja silloin se on välinpitämättömyyttä. Valitettavasti on vanhempia, jotka eivät pidä lastensa asioita niin tärkeinä kuin omiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku kirjoitti vasujen aikataulusta, että ärsyttää kun on virka-aikaan. Tiedän montakin ltota itseni mukaan lukien, jotka tarjoavat keskusteluaikoja myös illoiksi. Toivon kuitenkin, että te vanhemmat ymmärrätte, että meilläkin on omat perheet ja oma elämä. Lisäksi meillä on tietyt meistä riippumattomat takarajat, jolloin keskustelut täytyy olla pidettyinä. Ei ole kiva istua 23 keskustelun takia koko syksyn aikana monena iltana viikossa töissä, kun oikeasti se oma työ on kuitenkin päivätyötä. Usein keskustelut joutuu pitämään vielä suunnitteluajalla, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että se tehdään omalla ajalla. Lto:n suunnitteluaika kun ei riitä kaikkiin vaadittaviin hommiin mitenkään.

Vanhemmilla on kuitenkin se työ. Ja esim meillä yksi sairastaa astmaa ja toisella on hammasoionta. ÄRsytämme jo muutenkin työnantajan pinnaa.

Miksi ylipäätään pitää olla se tapaaminen henk koht? Miksei voi olla puhelua/skypeä?

Miten se skype-keskustelu olisi sen helpompi? Olisiko sun työnantajalle ok, että soittelet henkilökohtaisia skype-puheluja työajallasi? Vai ajattelitko, että lto suostuisi pitämään sen omalla ajallaan, että sinä voit skypetellä kotisohvalta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku kirjoitti vasujen aikataulusta, että ärsyttää kun on virka-aikaan. Tiedän montakin ltota itseni mukaan lukien, jotka tarjoavat keskusteluaikoja myös illoiksi. Toivon kuitenkin, että te vanhemmat ymmärrätte, että meilläkin on omat perheet ja oma elämä. Lisäksi meillä on tietyt meistä riippumattomat takarajat, jolloin keskustelut täytyy olla pidettyinä. Ei ole kiva istua 23 keskustelun takia koko syksyn aikana monena iltana viikossa töissä, kun oikeasti se oma työ on kuitenkin päivätyötä. Usein keskustelut joutuu pitämään vielä suunnitteluajalla, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että se tehdään omalla ajalla. Lto:n suunnitteluaika kun ei riitä kaikkiin vaadittaviin hommiin mitenkään.

Vanhemmilla on kuitenkin se työ. Ja esim meillä yksi sairastaa astmaa ja toisella on hammasoionta. ÄRsytämme jo muutenkin työnantajan pinnaa.

Miksi ylipäätään pitää olla se tapaaminen henk koht? Miksei voi olla puhelua/skypeä?

Miten se skype-keskustelu olisi sen helpompi? Olisiko sun työnantajalle ok, että soittelet henkilökohtaisia skype-puheluja työajallasi? Vai ajattelitko, että lto suostuisi pitämään sen omalla ajallaan, että sinä voit skypetellä kotisohvalta?

Kai käsität että yhteen vartin skypeen menee vartti. Jos lähdet sinne päiväkotiin keskellä päivää vartiksi, menee tunti matkaan suuntaansa eli yhteensä semmonen abouttirallaa 2,5 tuntia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lto, ja tietyt asiat ärsyttävät enemmän, toiset vähemmän. Meilläkin lapset saavat lelupäivänä päiväkodilta unohtuneen lelun tilalle lainalelun, ja retkille pääsee tapaamispaikan sopimalla yleensä myöhästyneenäkin. Minua kuitenkin ärsyttää varsinkin juuri nuo asiat, joista lapset kärsivät. Me saamme kyyneleet tai ahdistuksen pois lapselta sillä hetkellä, mutta se ei poista sitä, millaiset muistot lapselle jää siitä, että aina lelupäivänä se oma lempilelu jäi kotiin, tai että lähes joka retkikerralla kurvataan kiireellä johonkin, että ehditään retkelle mukaan. Meillä on päiväkodissa yli 20 lasta ryhmässä, joten jos kaikki vaikka tulisivat retkille myöhässä, olisi se aika hankala järjestää.

Itse laitan wilmaan usein monia muistutusviestejä, mutta moni vanhemmista ei lue lainkaan wilmaa. Sitten välillä kehdataan sanoa, ettei olla tietoisia jostakin asiasta, vaikka olisi infottu monesti wilmassa sekä ryhmän ilmoitustaululla...Sellaiset ärsyttävät eniten. Unohtelu ei siis niinkään, vaan välinpitämättömyys.

Inhimilliset unohdukset ymmärrän, eikä satunnainen unohtelu siis ärsytä oikeastaan lainkaan. Itsekin unohdan välillä muistuttaa jostakin tarpeeksi ajoissa - ihmisiä me tässä vaan ollaan. Ymmärrän myös hyvin, että perheiden arki on hektistä, ja siksi asiat unohtuvat helposti. Juuri siksi me päiväkodista yritämme muistuttaa vanhempia mahdollisimman paljon.

Vanhempien osallistamisen ymmärrän ärsyttävän kiireisiä - varmasti perheillä on muutakin tekemistä, kuin askartelut ja puuhapäivät ja lappujen täyttämiset. Uusi vasu kuitenkin velvoittaa meitä osallistamaan vanhempia. Ei ketään pakoteta osallistumaan, mutta arvostamme kovasti pientäkin panosta vanhemmilta :)

Miksi?

Siis miksi pitää olla tätä temppua, jippoa, tempausta, puuhapäivää jne?

Minulle riittäisi ihan hyvin se normipäivähoito/koulu ja rauhalliset illat kotona.

Meillä varsinaiset perheiden yhteistapahtumat suunnittelevat ja järjestävät aktiiviset vanhemmat itse, meillä ei siis muuten ole mitään sen suurempia puuhapäiviä. Järjestämme kuitenkin esim. äitienpäivänä ja isänpäivänä jotakin yhteistä ohjelmaa. Pääasiallisesti toivomme vanhempien osallistuvan varhaiskasvatuksen toimintaan esim. osallistumalla vanhempainiltaan, antamalla palautetta, esittämällä toiveita ja keskustelemalla avoimesti henkilökunnan kanssa. Halukkaat otetaan mielellään retkille mukaan ja on todella hienoa, jos joku vanhempi haluaa oma-aloitteisesti osallistua jotenkin johonkin.

Vastaus, että miksi kaikkea pitää järjestää: esimerkiksi siksi, että meidän täytyy osallistaa, siksi, että jotkut perheet nauttivat toiminnasta, siksi, että päiväkodin toimintaa ja arkea saataisiin avattua vanhemmille ja siksi, että yhteistyötä ja luottamusta saataisiin lisättyä henkilökunnan ja perheiden kesken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lto, ja tietyt asiat ärsyttävät enemmän, toiset vähemmän. Meilläkin lapset saavat lelupäivänä päiväkodilta unohtuneen lelun tilalle lainalelun, ja retkille pääsee tapaamispaikan sopimalla yleensä myöhästyneenäkin. Minua kuitenkin ärsyttää varsinkin juuri nuo asiat, joista lapset kärsivät. Me saamme kyyneleet tai ahdistuksen pois lapselta sillä hetkellä, mutta se ei poista sitä, millaiset muistot lapselle jää siitä, että aina lelupäivänä se oma lempilelu jäi kotiin, tai että lähes joka retkikerralla kurvataan kiireellä johonkin, että ehditään retkelle mukaan. Meillä on päiväkodissa yli 20 lasta ryhmässä, joten jos kaikki vaikka tulisivat retkille myöhässä, olisi se aika hankala järjestää.

Itse laitan wilmaan usein monia muistutusviestejä, mutta moni vanhemmista ei lue lainkaan wilmaa. Sitten välillä kehdataan sanoa, ettei olla tietoisia jostakin asiasta, vaikka olisi infottu monesti wilmassa sekä ryhmän ilmoitustaululla...Sellaiset ärsyttävät eniten. Unohtelu ei siis niinkään, vaan välinpitämättömyys.

Inhimilliset unohdukset ymmärrän, eikä satunnainen unohtelu siis ärsytä oikeastaan lainkaan. Itsekin unohdan välillä muistuttaa jostakin tarpeeksi ajoissa - ihmisiä me tässä vaan ollaan. Ymmärrän myös hyvin, että perheiden arki on hektistä, ja siksi asiat unohtuvat helposti. Juuri siksi me päiväkodista yritämme muistuttaa vanhempia mahdollisimman paljon.

Vanhempien osallistamisen ymmärrän ärsyttävän kiireisiä - varmasti perheillä on muutakin tekemistä, kuin askartelut ja puuhapäivät ja lappujen täyttämiset. Uusi vasu kuitenkin velvoittaa meitä osallistamaan vanhempia. Ei ketään pakoteta osallistumaan, mutta arvostamme kovasti pientäkin panosta vanhemmilta :)

Miksi?

Siis miksi pitää olla tätä temppua, jippoa, tempausta, puuhapäivää jne?

Minulle riittäisi ihan hyvin se normipäivähoito/koulu ja rauhalliset illat kotona.

Meillä varsinaiset perheiden yhteistapahtumat suunnittelevat ja järjestävät aktiiviset vanhemmat itse, meillä ei siis muuten ole mitään sen suurempia puuhapäiviä. Järjestämme kuitenkin esim. äitienpäivänä ja isänpäivänä jotakin yhteistä ohjelmaa. Pääasiallisesti toivomme vanhempien osallistuvan varhaiskasvatuksen toimintaan esim. osallistumalla vanhempainiltaan, antamalla palautetta, esittämällä toiveita ja keskustelemalla avoimesti henkilökunnan kanssa. Halukkaat otetaan mielellään retkille mukaan ja on todella hienoa, jos joku vanhempi haluaa oma-aloitteisesti osallistua jotenkin johonkin.

Vastaus, että miksi kaikkea pitää järjestää: esimerkiksi siksi, että meidän täytyy osallistaa, siksi, että jotkut perheet nauttivat toiminnasta, siksi, että päiväkodin toimintaa ja arkea saataisiin avattua vanhemmille ja siksi, että yhteistyötä ja luottamusta saataisiin lisättyä henkilökunnan ja perheiden kesken.

Miksi kaikkien pitää kärsiä jos joku puuhaäiti nauttii? Miten nuo muka mitään toimntaa avaa? Ja miten se hyppyyttäminen lisää muuta kuin ärtymystä?

Vierailija kirjoitti:

Joku kirjoitti vasujen aikataulusta, että ärsyttää kun on virka-aikaan. Tiedän montakin ltota itseni mukaan lukien, jotka tarjoavat keskusteluaikoja myös illoiksi. Toivon kuitenkin, että te vanhemmat ymmärrätte, että meilläkin on omat perheet ja oma elämä. Lisäksi meillä on tietyt meistä riippumattomat takarajat, jolloin keskustelut täytyy olla pidettyinä. Ei ole kiva istua 23 keskustelun takia koko syksyn aikana monena iltana viikossa töissä, kun oikeasti se oma työ on kuitenkin päivätyötä. Usein keskustelut joutuu pitämään vielä suunnitteluajalla, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että se tehdään omalla ajalla. Lto:n suunnitteluaika kun ei riitä kaikkiin vaadittaviin hommiin mitenkään.

Ongelma niinkään ei ole se, että näitä aikoja olisi vain virka-aikaan (tosin meillä niitä todellakin on vain virka-aikaan), vaan se, että sen lisäksi koulut ja päiväkodit "vaativat" muutakin työstä poisoloa. Suunnitelkaa peruspäiväohjelmanne niin, että pärjäätte päivät siellä ilman vanhempia, niin motivaatio järjestää kullekin lapselle kerta vuoteen keskusteluaika työpäivän aikana on hippasen suurempi.

Sen vasun pakottavan osallistamisenkin voisi toteuttaa vaikka juhlasuunnitteluilla ja koristeluilla (onhan noita juhlia ympäri vuoden, ja niissä on ihan kasvatuksellisien keskustelujenkin sisältöjä vaikka kuinka myös kotona käytäväksi, tosin tavallaan onni, ettette ole tätä keksineet, kun nuo keskustelut ovat antoisampia ilman pk:n tai koulun käskyä ja kirjausvelvoitetta...) tai vaikka kertomalla millaisia jänniä keskusteluja ootte pk:ssa/koulussa käyneet ja pyytää vanhempia jatkamaan aiheesta (edelleen ilman mitään kirjausvelvoitetta). 

Osa vanhemmista ei osallistu vaikka osallistaisitte kuinka nytkään, ja loput palaa loppuun kaikesta osallistamisesta. Antakaa nyt ihanat opet ja hoitajat meidän osallistua kunkin perheeseen ja tilanteeseen parhaiten sopivin tavoin. Te toki teette mitä vasut ja opsit käskee ja ajattelette ehkä juuri sen teidän ryhmässänne olevan lapsen parasta, mutta vanhemmat joutuvat ajattelemaan jokaisen lapsensa ja koko perheen parasta, eikä suinkaan aina ole yksittäisen lapsen etu tai vanhemman hyppääminen pk:n tai koulun käskystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku kirjoitti vasujen aikataulusta, että ärsyttää kun on virka-aikaan. Tiedän montakin ltota itseni mukaan lukien, jotka tarjoavat keskusteluaikoja myös illoiksi. Toivon kuitenkin, että te vanhemmat ymmärrätte, että meilläkin on omat perheet ja oma elämä. Lisäksi meillä on tietyt meistä riippumattomat takarajat, jolloin keskustelut täytyy olla pidettyinä. Ei ole kiva istua 23 keskustelun takia koko syksyn aikana monena iltana viikossa töissä, kun oikeasti se oma työ on kuitenkin päivätyötä. Usein keskustelut joutuu pitämään vielä suunnitteluajalla, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että se tehdään omalla ajalla. Lto:n suunnitteluaika kun ei riitä kaikkiin vaadittaviin hommiin mitenkään.

Vanhemmilla on kuitenkin se työ. Ja esim meillä yksi sairastaa astmaa ja toisella on hammasoionta. ÄRsytämme jo muutenkin työnantajan pinnaa.

Miksi ylipäätään pitää olla se tapaaminen henk koht? Miksei voi olla puhelua/skypeä?

Miten se skype-keskustelu olisi sen helpompi? Olisiko sun työnantajalle ok, että soittelet henkilökohtaisia skype-puheluja työajallasi? Vai ajattelitko, että lto suostuisi pitämään sen omalla ajallaan, että sinä voit skypetellä kotisohvalta?

Kai käsität että yhteen vartin skypeen menee vartti. Jos lähdet sinne päiväkotiin keskellä päivää vartiksi, menee tunti matkaan suuntaansa eli yhteensä semmonen abouttirallaa 2,5 tuntia.

Ja jos sovit sen vartin virka-ajalle lapsesi hakemisen tai viemisen yhteyteen, niin siihen menee vartti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku kirjoitti vasujen aikataulusta, että ärsyttää kun on virka-aikaan. Tiedän montakin ltota itseni mukaan lukien, jotka tarjoavat keskusteluaikoja myös illoiksi. Toivon kuitenkin, että te vanhemmat ymmärrätte, että meilläkin on omat perheet ja oma elämä. Lisäksi meillä on tietyt meistä riippumattomat takarajat, jolloin keskustelut täytyy olla pidettyinä. Ei ole kiva istua 23 keskustelun takia koko syksyn aikana monena iltana viikossa töissä, kun oikeasti se oma työ on kuitenkin päivätyötä. Usein keskustelut joutuu pitämään vielä suunnitteluajalla, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että se tehdään omalla ajalla. Lto:n suunnitteluaika kun ei riitä kaikkiin vaadittaviin hommiin mitenkään.

Ongelma niinkään ei ole se, että näitä aikoja olisi vain virka-aikaan (tosin meillä niitä todellakin on vain virka-aikaan), vaan se, että sen lisäksi koulut ja päiväkodit "vaativat" muutakin työstä poisoloa. Suunnitelkaa peruspäiväohjelmanne niin, että pärjäätte päivät siellä ilman vanhempia, niin motivaatio järjestää kullekin lapselle kerta vuoteen keskusteluaika työpäivän aikana on hippasen suurempi.

Sen vasun pakottavan osallistamisenkin voisi toteuttaa vaikka juhlasuunnitteluilla ja koristeluilla (onhan noita juhlia ympäri vuoden, ja niissä on ihan kasvatuksellisien keskustelujenkin sisältöjä vaikka kuinka myös kotona käytäväksi, tosin tavallaan onni, ettette ole tätä keksineet, kun nuo keskustelut ovat antoisampia ilman pk:n tai koulun käskyä ja kirjausvelvoitetta...) tai vaikka kertomalla millaisia jänniä keskusteluja ootte pk:ssa/koulussa käyneet ja pyytää vanhempia jatkamaan aiheesta (edelleen ilman mitään kirjausvelvoitetta). 

Osa vanhemmista ei osallistu vaikka osallistaisitte kuinka nytkään, ja loput palaa loppuun kaikesta osallistamisesta. Antakaa nyt ihanat opet ja hoitajat meidän osallistua kunkin perheeseen ja tilanteeseen parhaiten sopivin tavoin. Te toki teette mitä vasut ja opsit käskee ja ajattelette ehkä juuri sen teidän ryhmässänne olevan lapsen parasta, mutta vanhemmat joutuvat ajattelemaan jokaisen lapsensa ja koko perheen parasta, eikä suinkaan aina ole yksittäisen lapsen etu tai vanhemman hyppääminen pk:n tai koulun käskystä.

Jos olisit tämän kertonut lapsesi päiväkodille, olisit juuri tehnyt osuutesi vanhempien osallisuuteen liittyen. Toivomme nimenomaan teiltä vanhemmilta ajatuksia, mutta kun osallistumisprosentti esim vanhempainiltaan on alhainen ja hakutilanteet kiireisiä, saamme mielipiteet nimenomaan siltä minimaaliselta aktiivisten vanhempien joukolta.

Enkä muuten tiedä ainoatakaan päiväkotia, jossa vaadittaisiin vanhempien läsnäoloa päiväohjelmassa. Sen sijaan te voisitte oikeasti alkaa vaatia pienempiä lapsiryhmiä - me yritämme, mutta ilman tuloksia. Lapsilla olisi rauhallisempi päivä - vähemmän meteliä, enemmän aikuisten huomiota ja rauhaa - ja varhaiskasvatus voisi oikeasti olla laadukasta. Nyt päiväkodissa lisäresurssit olisivat tarpeen oli päivän ohjelmana sitten mitä tahansa.