En jaksa enää tyttären vegaaniutta!

Meillä oli aikanaan käytössä tämä "jos et syö sitä mitä kotona on tarjolla, niin ole syömättä". Ja minä, 13-vuotiaana vegeherätyksen koettuani, en syönyt. Ihmetyttää, että jotenkin selvisin terveenä aikuiseksi, vaikka elin lähinnä kurkulla, tomaatilla, keitetyllä perunalla ja leivällä, proteiinilähteitä ei juuri lainkaan. Koulussakaan ei siihen aikaan saanut kasvisruokaa, joten söin siellä vain raasteita ja leipää ja perunaa.

Kuulostaa kyllä siltä että ap:n tytär on sairastunut ortoreksiaan.

• Henkilö lajittelee ruoat terveellisiin ja epäterveellisiin kategorioihin.

• Henkilö tuntee suurta syyllisyyttä ja ahdistusta, jos sortuu syömään jotakin väärää.

• Henkilö lukee tarkkaan elintarvikkeiden ravintosisällön. Hän ei voi syödä tuotetta, jos siitä löytyy yksikin huono ainesosa ja saattaa jopa pitää kirjaa syömisistään. Hän on tietoinen kaloreista ja saattaa myös välttää hiilihydraatteja, tyydyttyneitä rasvoja ja sokereita.

• Paino putoaa, henkilö kärsii puutostiloista.

• Tunne- ja käyttäytymismuutokset muistuttavat muiden syömishäiriöiden oireita. Ortorektikko näyttää useimmiten päällepäin terveeltä ja hyvinvoivalta. Ero terveeseen henkilöön löytyy usein ajatuksista liittyen ruokaan ja liikuntaan.

• Ortoreksia voi muistuttaa anoreksiaa tai kehittyä anoreksiaksi.

• Ortoreksiassa voi olla idealistisia piirteitä, jotka houkuttavat mm. nuoria mukaan koska ne tuovat yhteenkuuluvuuden tunnetta. Sairastunut henkilö saattaa myös käyttää aikaa ylitsepuhumalla muita elämäntavan verrattomuudesta ja tuomita niitä, jotka eivät jaa hänen mielipiteitänsä.

Jos oikeasti tyttöä ahdistaa noin suunnattomasti pienikin väärä ruokamurunen ruoassa ja muutkin yllä olevat kuulostavat tutulta niin lääkärille mars. Kyse on häiriöstä johon tyttö luultavasti tarvitsee terapiaa.

Rajoittakaa nyt noita ortoreksia- ja muita syömishäiriödiagnooseja sentään vähän. Tässä on kyse teini-ikäisestä ihmisestä ja tuonkaltainen ehdottomuus erilaisissa asioissa on ikätyypillistä ja lähes aina iän ja kypsymisen myötä ohimenevää.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli aikanaan käytössä tämä "jos et syö sitä mitä kotona on tarjolla, niin ole syömättä". Ja minä, 13-vuotiaana vegeherätyksen koettuani, en syönyt. Ihmetyttää, että jotenkin selvisin terveenä aikuiseksi, vaikka elin lähinnä kurkulla, tomaatilla, keitetyllä perunalla ja leivällä, proteiinilähteitä ei juuri lainkaan. Koulussakaan ei siihen aikaan saanut kasvisruokaa, joten söin siellä vain raasteita ja leipää ja perunaa.

Niin juuri herätyksen. Toisilla se on vaikka lestadiolaisuus ja toisilla vegaanius. Vinopäitä riittää joka aatteeseen.

Kannattaakin kasvavassa iässä leikkiä terveydellään huonolla ruokavaliolla. Sairauksia odotellessa.

Mielestäni hyvä idea on, että sinä ostat kaappiin ruokaa, josta tytär kokkaa itse oman ruokansa ja myös siivoaa itse ruuanlaitosta koituvat jäljet. Jos hän ei tähän suostu, niin sitten syö samaa ruokaa kuin muut tai syö sitten vaikka pelkkää leipää. Mielestäni vegaaniudessa ei ole mitään pahaa, mutta siinä on jos olettaa jonkun toisen ihmisen tekevän puolestaan kaiken työn. Mieti jo toinen lapsesi kohta ilmoittaa, että haluaa ruveta vaikka noudattamaan atkinssin diettiä ja sinun pitää nyt selvittää ja toteuttaa tämä ruokavalio hänen puolestaan. 

Lasta on hyvä tukea omissa valinnoissaan, mutta mikään kynnysmatto ei tarvitse olla. Pitäkää palaveri tästä asiasta ja sovitte selvät pelisäännöt. Sitten kun pystyy laittamaan itselleen terveellistä ja monipuolista vegaaniruokaa, niin on tarpeeksi kypsä päättämään itse siitä mitä syö. Voisit myös kertoa tyttärellä kuinka paljon ylimääräistä vaivaa joudut hänen vuokseen näkemään, että ylipäätään suostut tekemään kaksi eri ateriaa. 

Näin se menee:

"Ruokavaliot eriytymässä - vegebuumista huolimatta lihansyönti Suomessa ennätyslukemissa

Vaikka kasvisbuumi jyllää, on Suomessa vielä varsin vähän vegaaneja. Määrän kasvua jarruttavat esimerkiksi joidenkin kasvistuotteiden korkeat hinnat. Härkiksen ja nyhtökauran nousukiidosta huolimatta suomalaisten lihansyönti on huippulukemissa."

Tytäresi tarvitsee ammattiapua. Varaa aika mt-toimistosta.

Laita lastenkotiin jos ei muu auta.

Ymmärrän että tilanne on sinulle AP raskas.

Voit ihan hyvin vaatia lasta osallistumaan kokkailuun jos se vegaanius on hänelle niin tärkeää. Et sinä ole lapsesi palvelija.

Neuvoisin ottamaan tiukan komennon nyt sen lapsen suhteen. Vegaaniruokaa en kieltäisi, mutta vaatisin osallistumaan ruoan laittoon. Anna hänelle vaikka pussillinen soijarouhetta (se on halpaa ja ravitsevaa) ja sano että siitä voi syödä jos ei kokkailu tai yhteiset sapuskat kiinnosta.

Voisit myös harkita sellaista että teette koko perheelle sitä vegaaniruokaa ja muille kuin tyttärelle voisi lisäksi laittaa jotain eläinperäistäkin lisäksi tarvittaessa.

Meillä on perheessä yksi moniallerginen lapsi. Hän on allerginen maidolle, kananmunille, vehnälle, ohralle ja punaiselle lihalle.

Teemme pääsääntöisesti sellaista ruokaa jota allerginenkin lapsi pystyy syömään.

Tarjoamme kuitenkin muille myös maitotuotteita ja tavallista leipää ja muuta "tavallista ruokaa". Perustana kaikille ruoka-annoksille on kuitenkin joku mikä käy kaikille.  Siihen sitten rinnalle jotain helppoja lisukkeita.

Allergiselle sopivia ruokia olen myös tehnyt valmiiksi pakasteeseen ja niitä lämmitellään sitten jos muut syövät vaikka jotain lihajuttuja.

En jaksaisi tehdä joka päivä monia eri ruokia vaikka en yksin vastaakaan perheen ruokahuollosta. Hyvä että sen yhden aterian saan tehtyä. Tämäkin systeemi tuntuu raskaalta, eniten sen takia kun joutuu niin tarkkaan selvittelemään ruoka-aineiden sisältöjä. Se on yllättävän kuormittavaa ja siksi ymmärrän AP:n fiilikset nykyisestä tilanteestaan niiden vegaaniruokien kanssa.

Ota kuitenkin se tyttö (ja muutkin lapset) mukaan ruoanlaittoon. Pakota jos ei muuten onnistu. Tämä ihan lasten oman hyvinvoinnin takia.

Voisitte muutenkin tehdä työnjakoa ruoanlaiton kanssa.

Esim. siten että sinä valmistat vaikka kaikille sopivat lisukkeet (perunaa, riisiä, pastaa, salaattia) tyttö tekisi itse itselleen kastikkeen vaikka siitä soijasta ja muu perhe valmistaisi sen mitä muu perhe sitten syökin.

Helpottaisi sinun elämääsi ja saattaisi luoda perheelle jotain yhteishengen tapaista :)

Jaa-a, meillä ei ole mitään ongelmia asian suhteen. Yksi lapsistani on vegaani, ja teen sekä kasvis- että sekaruokaa - toki monesti ihan vegaanista, koska se on monesti yksinkertaisinta. Lisäksi kasvikset ovat maukkaita ja edullisia. Lisäksi ostamme vegaanisia eineksiä (jotka eivät loppujen lopuksi ole mitenkään erityisen kalliita, jos ei välttämättä halua ostaa niitä kaikkein kalleimipa kamaluuksia). Lapseni tekee monesti ihan itse ruokansa, ja ostaa osan ruuasta itse - minkä hän joutuisi tekemään joka tapauksessa, koska yksinhuoltajana mulla ei ole varaa kustantaa täysi-ikäisen lapseni kaikkia asioita. Selvennykseksi mainitsen ennen kuin joku nostaa äläkän - minulla on myös alaikäisiä lapsia huollettavana, ja tämä täysi-ikäinen asuu luonani, kunnes lähtee muualle opiskelemaan. Lukio, ihmiset. Lukio... 

Jos kuvitellaan ettei kyse ole vegaanisuudesta, vaan lapsi nirsoilisi muuten vain samaan tapaan normaaliruoasta ja suostuisi syömään vain leipää ja jogurttia niin suostuisitko siihen? Ja veisitkö lapsen hoitoon jos hän käyttäytyy kuin syömishäriöinen?

Éen halua olla mikään vegaani ei helvetti hei, syön normaalia ruokaa...

Hei Ap, tuo tyttäresi käytös ei käy päinsä. Jos hän haluaa erikoisruokaa niin sitten hän laittaa sen itse. Eri juttu jos hänellä olisi allergioita niin sitten toki voisit laittaa eri ruoat kuin muille mutta tässä tapauksessa ei. Elämä on valintoja täynnä ja jos se on tyttäresi valinta olla noin hankala ruoan suhteen niin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin itse kokata.

Heh, kuulostaa ihan minulta useita vuosia taaksepäin. Sain kauheat raivarit jos kotona haisi liharuoalta ja olin todella ehdoton kasvissyönnissäni. Meidän äiti ei tosin osannut tehdä juuri mitään kasvisruokia, eikä silloin ollut edes näin hyvin kaikkia eri lihankorvikkeita saatavilla. Söin vähän sitä sun tätä, ja itse kokkailin pöperöitä soijarouheesta(edullista!).

Tuo ehdottomuus tuosta kyllä laantuu muutamassa vuodessa, koita kestää. Itse olen edelleen vege, mutta en tee ruokavaliostani sen suurempaa numeroa. Olen kuitenkin tarkka siitä, ettei annoksessa ole lihaa tai kalaa, sillä saatan oksentaa ja saada pahoja vatsavaivoja, jos syön eläintuotteita(en ole täysi vegaani) tai huom. edes maistan maun annoksesta, jos on esim. paistettu ruokia samalla pannulla tai liha- ja kasvisruoat ovat olleet kosketuksissa toisiinsa.

Kun on pidemmän aikaa syömättä lihaa ja vegaaneilla myös maitotuotteita, nämä alkavat yksinkertaisesti maistua vastenmielisiltä, ja lisäksi niihin kytkeytyy olennaisesti kuva siitä eläinrääkkäyksestä, jota niiden valmistus vaatii. Itse en esim. näe eläimiä lainkaan ruokana vaan tuntevina elävinä olentoina, joilla on oikeus hyvään elämään,joten mikä vaan lihapala lautasella on minulle lähes yhtä vastenmielinen kuin jollekin ajatus siitä, että söisi vaikkapa koiran tai ihmisen lihaa.

Rupesin vegaaniksi teininä 90-luvun puolella, ja alusta asti oli selvää että tein ruokani itse. Äiti osti kyllä pyytämäni tuotteet, mutta ei suostunut aina kaikista kalleimpia tuomaan, joten liotin ja keitin sitten papuja ym. edullista.

Opin silloin valtavasti ravitsemuksesta ja ruuanlaitosta, ja mulle oli kunnia-asia että syön monipuolisesti ja terveellisesti, ettei kukaan kuvittele etten pärjää vegaanina. Voisitko käyttää tätä korttia tyttäresi kanssa, että hän ei käytöksellään anna kovin hyvää kuvaa vegaaniudesta, ja saa epäilemään onko koko jutussa mitään järkeä?

Vegaaniliitolta voi muistaakseni myös tilata jonkinlaisen aloituspaketin, jossa on tietoa vegaanin ravitsemuksesta. Pistä tyttö tutkimaan näitä asioita itse, äläkä tosiaan alistu kaikkeen!

Oletko varma, että tyttärelläsi ei ole anoreksia ja hän käyttää vain keppihevosena tuota erikoisruokavaliota, jotta voisi syödä "kevyesti". Kannattaa puhua kouluterveyden hoitajan kanssa.

Meillä toinen tytär lopetti ensin punaisen lihan syönnin ja sitten myös kanan syönnin. Mutta alkoi sitten itse tehdä ruokia ja aloimme syödä enemmän kalaa ja kasvisruokia koko perhe; tervellistä ja eivät kasvikset ole niin kalliita ainakaan nyt syksyllä. Ei kannata raivota ja tehdä numeroa tuosta vaan koittaa keskustella ja tehdä välillä enemmän kasvisruokia. Totta, että täys vegaanius on varmasti haastavaa ja kun kyse on kasvavasta nuoresta niin kannattaa todella tarkkaan tutkia, että hän saa kaikki ravintoaineet.

Nykyään ko. tyttäremme ei edelleenkään syö lihaa eikä kanaa ja on ihan terve. Syö paljon papuja, kasvisruokia ja kalaa ja on oppinut itse valmistamaan hyvää ruokaa.

Ei tuo noiden teinien kanssa aina helppoa ole mutta kivoja naisia niistä joskus kasvaa, kun jaksaa pinnaa venyttää välillä :-) Tsemppiä teille!

Vierailija kirjoitti:

Muuten, ihan todella valtava business on syntynyt vegaaniruokavalion ympärille. Veikkaan, että usean sadan prosentin voitot käärii valkoinen mies, joka syö lihaa. Ja nauraa matkalla pankkiinsa.

Paljasti provoksi.

Mutta, jos joku nyt oikeasti painii tälläisen asian kanssa niin

1. hysteerisen kohtauksen pienenpienestä kosketuksesta ei-vegaaniseen ruokaan saava lapsi tarvitsee apua. Siellä on taustalla suurempaa ahdistusta.

2. Laita lapsesi opiskelemaan itse ruoanlaittoa. Jos hän ei ole erityislapsi niin älä tee hänestä uusavutonta passaamalla.

3. Niitä soijajugurtteja ei tarvitse. Halvempaa ja terveellisempää on ostaa esim. pakastemarjoja ja laittaa niitä puuroon .

4. Prisma on nykyään halpuuttanut myös vegaanituotteita. Esim. Rainbown soijamaito siellä muistaakseni 1,35e. K-kaupat ja etenkin K-Marketit on aivan älyttömän kalliita näiden suhteen.

5. Jos tyttäresi alkaa nirsoilemaan ja syömään vain muutamaa tiettyä vegaanieinestä yms. niin se on hälytysmerkki. Hänellä on syömishäiriö, jota yrittää peitellä vegaaniudella.

Terveisin vegaani, joka teini-iässä alkoi käyttämään vegaaniutta syömättömyyden tekosyynä, parantui ja alkoi oikeasti vegaaniksi.

Eikö täällä joskus vähän aikaa sitten joku valittanut että lukio-ikäisen tyttären vegaanius ajaa hulluksi ja oli juurikin kiistaa ruoan laitosta? Hyvin saman kuuloinen tapaus

Minulle tuli vastikään vegaanikämppis. On lisäksi ärsyttävä neitihomo (olen itsekin, mutta tavallinen, kämppis ei tiedä) joten pyrin pikkuhiljaa käymään hänen hermoilleen, jotta muuttaisi pois. Olen ruvennut viime aikoina kokkaamaan oikein raa'an lihaisia ja verisiä ruokia.

Taidankin tänään käydä ostamassa lihatiskiltä kunnon palasen raakaa lihaa ja laitan keskelle jääkaappia esille. :)

Keitä perunoita ja monivitamiinipillerit iltaisin naamaan, niin saa tyttö syödäkseen. Pasta on myös halpaa ja vegaanista.

Meillä vanhin tyttö syö vegaanisesti muttei vaadi kotona käydessään minun laittavan vegaanieuokaa. Syö sitä mitä muutkin. Sanoo ettei hänen maailma siihen kaadu..hänen myötään olen oppinut tekemään ihania kasvisruokia..Minustä härkis on hyvää ja siitä tulee esim. loistava lasange. Eikä kalliimpaa kuin jauhelihakaan. Ota teini mukaan ruan laittoon ja opetelkaa muutkin syömään samoja ruokia kuin teinikin...terveellisiä ja yllättävän hyviä.Tsemppiä sinulle