Miksi olette epätyydyttävisssä parisuhteissa?

No lasten takia ollaan oltu. Meillä ei ole vuosikausiin ollut enää minkäänlaista fyysistä eikä henkistä yhteyttä, mutta arki on pyörinyt. Kesällä todettiin yhdessä tuumin, että kumpaakaan ei kiinnosta toisen tekemiset pätkääkään, eikä tarvitsekaan, ja että yritetään löytää jokin sopuratkaisu. Ero virallistuu hetken päästä, mutta käytännön asioita vielä mietitään. Vuosikausia jaksettiin siis sitkutella, mutta sitten tuli vaan joku seinä vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Koska lapset ja iso asuntolaina. Elän taloudellisesti unelmaani, jos lähden en voi kuin haaveilla tämän tasoisesta elämästä. Eniten surettaisi lasten elintason notkahdus.

Noin mäki ajattelin. Sitte erosin ja kuinka paljon suretti ne menetetyt vuodet. Ei elintaso korvaa mitään siitä minkä rakkaudessa menettää. Minä lähdin vaik oli talo ja asuntolaina. Tiukkaa on välillä olut, mutta ihan eri elämä. Todella surettaa se et 30-40 vuoteni nitkutin elämättä ja onnettomana jonkun talon ja rahan tähden. Sitä ei vaan tajua ku jälkeenpäin kuinka paljon siinä menettää

Tuo "taloudelliset syyt" särähtää mun korvaan todella pahasti. Kyllä naisenkin kannattaisi hoitaa omat raha-asiat sellaiseen malliin, että voi ihan itse hankkia itselleen sopivan elintason.

Kannattaa miettiä mitä TODELLA haluaa. Toki lapsista ja taloudesta pitää huolehtia. Ja moni ongelma ratkeaa ihan sillä että itse menee vaikka terapiaan. Mutta jos oikeasti on vuodesta toiseen suhteessa jossa ei ole rakkautta, ei ole hyvä olla jne, niin todellakin on oman elämänsä roskiin heittämistä. lapset ovat tekosyy- ja lapset saavat mallin, että elämässä kuuluu valita pystyyn kuoleminen jonkun talon tms takia. Joten myös he kohtaavat todennäköisesti tuon saman omassa elämässään. Toinen vaihtoehto on antaa lapsilleen malli rohkeasta, itseään arvostavasta vanhemmasta. Tietenkään ei suinpäin pidä hypätä jonnekin ja tuhota lastensa kotia, vaan hoitaa käytännön asiat kuntoon. Mutta nämä jotka kitisee ettei voi elää ja rakastaa koska lapsi ja talo ja naapurien mielipiteet ja mariskoolit hyllyssä, eivät oikeasti haluakaan erota. Uhriutuminen on turvallinen tapa olla ottamatta vastuuta omasta hyvinvoinnistaan, ja sen moni valitseekin. Omasta kokemksesta voin kertoa että eron jälkeen lapseni ovat muuttuneet paljon avoimemmiksi ja rennommiksi, ja he myös selvästi nauttivat siitä kun näkevät äitinsä olevan rakastunut ja rakastettu, ihan siinä kotiarjessakin. Löysin siis muutama vuosi eron jälkeen nykyisen kumppanini. Mut kukin tavallaan, tietty.

Lapset on todella huono syy. Lapset siinä eniten kärsii, kyllä lapset vaistoaa tunteettomuuden ja oppivat väärän parisuhdemallin.

Nii mutku raha... sori mulle äitinä lapsen parasta ajatellen ero oli parempi ratkaisu kuin se saakelin raha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä saan paljon tästä parisuhteesta. Ystävyyttä, kumppanuutta, turvaa, seuraa, ihanan isän ja isoisän lapsille.

Vaakakupissa on siis intohimoinen rakkaussuhde (jonka löytymisestä ei ole takeita) tai sopuisa ja mukava kumppanuussuhde.

Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten tärkeää on tietää omat parisuhdetarpeensa. Minulla on riittävästi ystäviä ja seuranpitäjiä, en halua lapsia enkä kaipaa kumppanuussuhdetta, joten tuollainen parisuhde ei ole edes vaihtoehto. Haluan romantiikkaa, syvällisiä keskusteluja, seksiä ja yhteistä hauskanpitoa, tai sitten olen mieluummin yksin. Muutakin saa mielellään olla, vaikka juuri sitä turvaa ja arjen jakamista, mutta noiden takia seurustelen. AP

Eipä tuo edellinen vastaukseni sulje pois noita asioita!

Mieheni on hyvin romanttinen: tuo kukkia, tietää mikä on esim lempijäätelöni tai suklaani ja koska tarvitsen niitä, kattaa pöydän kauniiksi kun syömme, jaksaa aina kierrellä shoppailemassa (itseasiassa kannustaa mua siihen) matkoillamme, keksii mulle suloisia pieniä yllätyksiä ihan arkenakin. Romanttisuudesta puuttuu ehkä se käsikkäin kävely mikä toki olisi kivaa.

Ja me keskustelemme! Välillä yritän ottaa kirjan käteen mutta juuri silläkin hetkellä tulee miehen mieleen joku mielenkiintoinen asia mikä pitää heti jakaa. Puhumme töistä (sparraamme ja kannustamme toisiamme), uralla kehittymisestä, politiikasta, historiasta, ruuasta, viineistä, lapsista ja lapsenlapsista yms. Vaikka aamuun asti:)

Seksiäkin on, harvemmin kuin toivoisin mutta se on erittäin hyvää ja huomaavaista. Ei mitään  muutaman minuutin sessiota vaan aina vähintään tunnin parin nautiskelua. Siksi se intohimo (vaikka mielettömän ihanaa onkin) on ollut vain 1 pieni osa-alue tässä kokonaisuudessa. Sen puute kun ei estä hyvää seksiä todellakaan!

Ja hauskaa meillä on ihan arjessa:) Mieheni on todella etevä saamaan minut nauramaan vaikka olisi kuinka rankka tai huono päivä. Hän näkee aina lasin puolitäynnä. Meillä on vilkas sosiaalinen elämä, ystäviä ja perhettä käy meillä syömässä 1-2 x kuukaudessa ja samoin me muiden luona. Emme riitele koskaan keskenämme, vain asioista tulee kiukuteltua joskus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tärkein syy on lasten hyvinvointi. Toinen on pelko lasten vieraantumisesta, jos he eivät hyväksyisi lihavan narsujuoppoäitylin poispotkimista.

Lapset voi hyvin kun vanhemmat voi hyvin, oli vanhempia sitten yksi tai kaksi. Mieti millaisen kuvan annat lapsille parisuhteesta. Lapset vaistoaa uskomattomasti asioita ja heillä on elefantin korvat.

Eiköhän syy ole miehen halu kärsiä suhteessaan ja saada marttyyrinviitta olkapäilleen kun narsujuopon kanssa asustaa.

Vierailija kirjoitti:

Tuo "taloudelliset syyt" särähtää mun korvaan todella pahasti. Kyllä naisenkin kannattaisi hoitaa omat raha-asiat sellaiseen malliin, että voi ihan itse hankkia itselleen sopivan elintason.

Kuka pääsee yksin samanlaiseen elintasoon kuin kaksi työssä käyvää ihmistä? Harva nainen tai mies omilla tuloillaan yksin sitä elintasoa pitää.

-deittailu on tuskaa ja yli 30v lapsettomia naisia on erittäin vähän! En ole kiinnostunut elättämään toisen miehen lasta tai ainakin preemiot pitäisi olla melkoiset (tyyliin suihinotto ja ruoka pöydässä aina kun tulen töistä mallitasoiselta leskeltä)

-joutuisin palkkaamaan ajoittain lastenhoitajan

-en ehdi deittailla

-en saa apua mistään lastenhoitoon, uusi nainen tuskin auttaisi lapsen kanssa

-en tykkää ryypätä

-seksi voi taas loppua ja sittenkö taas nainen pihalle?

Ollaan työn ja lapsen takia naimisissa. Alkuun se oli työpaikkaromanssi, mutta naimisiin mennessämme emme tosiaankaan tunteneet toisiamme... miehen luonteenpiirteet ovat osoittautuneet aika turhauttaviksi ja itsekkäiksi. Niin että järkiavioliitto. Tuttuus, tottumus, työ, yhteinen lapsi ja kaikkeen tähän kietoutuva tietynlainen kiintymys estää eron. Mutta siis mitään rakkautta (ainakaan mun puoleltani) tai fyysistä kanssakäymistä ei ole.

Koska en usko, että avioliitto on mikään loputon romanttinen, seksipitoinen, hauska juttu. Oli se tietty ensimmäiset vuodet, mutta sitten alkoi yrittäminen, henkinen kasvu, oma oppiminen yrittäjäksi, matkustaminen jne.jne. Oppiminen ei lopu koskaan. Mun ukko on ihan hyvä, ei se kaikkiista komein ja paras päisin, mutta ihan ok. Joskus näen tosin mun miehen myös komeana, kun sillä on normivaatteet päällä. Mun ukko on hyvin ahkera ja rakentaa meille hienon elämän, vaikka meillä ei ole lapsia. Kaikki rakennetaan meitä varten, ihan nollasta lähtien. Olisi hyvin ahdistavaa vaihtaa mies esim. johonkin rikkaaseen hyvännäköiseen perijään, joka ei itse osaisi tehdä mitään. Perheeseen tai sukuun, missä kaikki eläisi ja laskisi joka euron jostain esi-isän muinaisesta perinnöstä eläen. Olen tyytyväinen kuitenkin. Realisti ja kykenevä muuttamaan itseäni, jos haluan olla enemmän onnellinen. Eli raha, ulkonäkö tai seksi ei ratkaise minulle mitään. Kiltti luonne, ahkeruus ja huumori riittää :-)

Päivistä tulee viikkoja, viikoista kuukausia, kuukausista vuosia. Asiaan tottuu. Nyt niitä vuosia on jo yli 30, siinä on 30 liikaa. Hukkaan heitettyjä, huonoja vuosia.

Ei mulla ole mitään muuta syytä kuin lapset. On asuntolainaa ja kiva talo, mutta ei ne merkkaa niin paljoa, että jäisin tähän suhteeseen, jos lapsia ei olisi.

Olen ihan täysin vain siksi, kun lapset nauttii koko perheen yhdessä tekemisestä. He rakastavat sitä, kun katsotaan koko perheen kanssa elokuva/tv-sarjan jakso ja syödään samalla herkkuja, ja kun käydään koko perheellä lomamatkalla, mökillä, mummoloissa, kesällä jätskillä kaupungilla jne. jne. Tai kun ihan vain haravoidaan kaikki yhdessä omaa pihaa.

Ei mun sydän kestä viedä heiltä niitä iloja. Minä kyllä jaksan kitua tässä kuolleessa liitossa kunhan lapset ovat onnellisia. Ja nyt he ovat, joten olen tässä.

Uskon, että voimme vielä muuttua paremmiksi toisiamme kohtaan.

Toivon, että rakastumme ja ihastumme toisiimme uudelleen, että ongelmamme olisi selvitettävissä.

Rakastan häntä ihan kamalan paljon.

Olen aina miettinyt samaa.

Itse olen ollut saman kumppanin kanssa yli 10 vuotta, siihen aikaan on toki mahtunut ylä- ja alamäkiä, mutta aina on kommunikaatio pelannut ja läheisyyttä ollut sekä yhteinen huumori. Haluamme tehdä asioita yhdessä, koska toinen on edelleen ihan mielettömän kivaa seuraa :)

Vierailija kirjoitti:

Ei mulla ole mitään muuta syytä kuin lapset. On asuntolainaa ja kiva talo, mutta ei ne merkkaa niin paljoa, että jäisin tähän suhteeseen, jos lapsia ei olisi.

Olen ihan täysin vain siksi, kun lapset nauttii koko perheen yhdessä tekemisestä. He rakastavat sitä, kun katsotaan koko perheen kanssa elokuva/tv-sarjan jakso ja syödään samalla herkkuja, ja kun käydään koko perheellä lomamatkalla, mökillä, mummoloissa, kesällä jätskillä kaupungilla jne. jne. Tai kun ihan vain haravoidaan kaikki yhdessä omaa pihaa.

Ei mun sydän kestä viedä heiltä niitä iloja. Minä kyllä jaksan kitua tässä kuolleessa liitossa kunhan lapset ovat onnellisia. Ja nyt he ovat, joten olen tässä.

Vanhempien parisuhde on lasten koti.

Siinä sitten lapset käsittelevät omissa parisuhteissaan noita vanhemmiltaan opittuja vääristyneitä, tunteettomia parisuhdemalleja. Tunnetasolla teet hallaa lapsille noin, halusit tai et.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun päähäni ei mahdu, miksi olisin vuosikausia suhteessa, josta en saa mitään irti. Puhumattakaan, että harkitsisin avioliittoa tällaisen ihmisen kanssa. Does not compute. Minä haluan suhteelta intohimoa, romantiikkaa, seksiä, välittämistä, yhteistä laatuaikaa ja yhteisiä kiinnostuksenkohteita. Tällä palstalla moni nainen ei saa mitään näistä? Miksi?

No ei saa moni mieskään kaikkea mitä haluaa. Seksi on meillä melkoinen harvinaisuus nykyisin ja vaimo suhtautuu siihen kuten kotitöihin, eli vaikka ei kiinnosta niin pakkohan sitä on joskus tehdä. Olkoon, selviän pornolla ja omalla kädellä luonnollisista tarpeistani. Naisilla on sellainen periaate että miehen pitää ansaita seksi, joten ei kiinnosta pätkääkään alkaa lämmittelemään jotain uutta naista parisuhteeseen, ei oikeasti ole sen vaivan arvoista. Joten koska nykyinen on luotettava täysjärkinen kumppani ja olemme melkein kaikissa asioissa joksenkin samolla linjoilla, niin elellään tässä sitten muuten vain ystävinä, vaikka intohimo on yksipuolista ja minäkin olen sen tukahduttanut, ehkä se siitä sammuu kokonaan ja lakkaa vaivaamasta mieltä.

t. Mies

Taas yksi mies, joka ei tiedä kuin yhden naisen eli vaimonsa ja yleistää sen perusteella kaikki naiset. Minä taas olen ollut suihteissa peräti kahden pihtaavan miehen kanssa. Seksiä oli harvoin ja se oli keskinkertaista tai huonoa. Ehkä heillä oli periaate, että naisen pitää ansaita seksi? Joka tapauksessa nykyinen mieheni on unelmieni täyttymys, haluaa seksiä yhtä paljon kuin minäkin. Harrastan sitä mielelläni hänen kanssaan, koska hän on sata kertaa parempi sängyssä kuin kaikki edelliset viisi seksikumppaniani yhteensä.

Eli jos oikein ymmärsin niin ap ei ole itse kaikinpuolin tyydyttävässä suhteessa?

-ap- : "En ymmärrä miten kukaan viitsii tehdä työtä josta tienaa alle 100.000€ vuodessa"

-xx- : "Ai jaa, mitä työtä sinä teet?"

-ap- : "En minä ole töissä, olen työtön, mutta jos tekisin töitä niin en alle sadalla tonnilla"

-xx- : "just just"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun päähäni ei mahdu, miksi olisin vuosikausia suhteessa, josta en saa mitään irti. Puhumattakaan, että harkitsisin avioliittoa tällaisen ihmisen kanssa. Does not compute. Minä haluan suhteelta intohimoa, romantiikkaa, seksiä, välittämistä, yhteistä laatuaikaa ja yhteisiä kiinnostuksenkohteita. Tällä palstalla moni nainen ei saa mitään näistä? Miksi?

No ei saa moni mieskään kaikkea mitä haluaa. Seksi on meillä melkoinen harvinaisuus nykyisin ja vaimo suhtautuu siihen kuten kotitöihin, eli vaikka ei kiinnosta niin pakkohan sitä on joskus tehdä. Olkoon, selviän pornolla ja omalla kädellä luonnollisista tarpeistani. Naisilla on sellainen periaate että miehen pitää ansaita seksi, joten ei kiinnosta pätkääkään alkaa lämmittelemään jotain uutta naista parisuhteeseen, ei oikeasti ole sen vaivan arvoista. Joten koska nykyinen on luotettava täysjärkinen kumppani ja olemme melkein kaikissa asioissa joksenkin samolla linjoilla, niin elellään tässä sitten muuten vain ystävinä, vaikka intohimo on yksipuolista ja minäkin olen sen tukahduttanut, ehkä se siitä sammuu kokonaan ja lakkaa vaivaamasta mieltä.

t. Mies

Taas yksi mies, joka ei tiedä kuin yhden naisen eli vaimonsa ja yleistää sen perusteella kaikki naiset. Minä taas olen ollut suihteissa peräti kahden pihtaavan miehen kanssa. Seksiä oli harvoin ja se oli keskinkertaista tai huonoa. Ehkä heillä oli periaate, että naisen pitää ansaita seksi? Joka tapauksessa nykyinen mieheni on unelmieni täyttymys, haluaa seksiä yhtä paljon kuin minäkin. Harrastan sitä mielelläni hänen kanssaan, koska hän on sata kertaa parempi sängyssä kuin kaikki edelliset viisi seksikumppaniani yhteensä.

Ja taas nainen joka yleistää oman kokemuksensa universaaliski totuudeksi. Seksiin tarvitaan kaksi ihmistä. Voi hyvin olla että joku noista sinun viidestä huonommasta miehestä on tällä hetkellä loistavassa seksisuhteessa jonku toisen naisen kanssa. Naisilla on tapana ulkoistaa seksuaalisuutensa miehelle.

Rakkauden takia olemme yhdessä. Intohimo on lopahtanut noin kolmen vuoden jälkeen, mutta rakkaus on kasvanut. Olimme hetken aikaa avoimessa suhteessa aloitteestani, koska kaipasin enemmän seksiä. Huomain, etten todella halua muita kuin miestäni. Paras vaihtoehto on siis jatkaa tässä suhteessa ja tehdä asioita intohimon herättämiseksi.

Seksi on hyvää ja tyydyttävää. Olen aiemmin ollut suhteissa, joissa näin ei ole ollut, vaikka intohimoa on löytynyt.