Varatun miehen poikien Levin reissu

En voisi elää parisuhteessa, jos joutuisin kysymään lupaa tai sopimaan jotekin etukäteen omia menojani. Matkustan paljon töiden puolesta ja minulla on todella paljon miespuoleisia ystäviä eri kohteissa (miesvaltainen ala) joiden kanssa saatan käytä illallisella ja drinkeillä. Saatan myös yksin käydä joskus pikareissuilla. 

En petä, mutta tämä on minun elämäni. Olen nähnyt vaivaa, että olen saanut luotua kansainvälisen uran ja oman elämän. Olisi aivan hirveää, jos kotona mustasukkainen mies kyttäisi ja ei saisi rennosti olla ja tehdä mitä haluaa. Sama toimii kyllä toisinpäin. Parisuhde ei ole minulle elämä eikä se saa sitä liiaksi myöskään rajoittaa. Meillä parisuhde on OSA elämää, mutta ei itse elämä. Ei roikuta toisissamme muutenkaan eikä soitella, kun olen reissussa. Olemme kyllä fb messengerissä yhteydessä aktiivisesti, mutta en raportoi joka askeltani eikä mieskään omiaan. Nautin tästä suuresti, enkä osaisi kuvitellakaan toisenlaista elämäntapaa. 

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin ymmärtää, että mikä teille siinä esimerkiksi yhdessä lipsahduksessa on niin kamalaa, että se halutaan estää kaikin mahdollisin keinoin? Ihan tosissani kysyn. Mikä siinä tarkalleen tuntuu ja miltä ja miksi?

Jos sinulla on täysin eri käsitys parisuhteista, on se tosi vaikea selittää. Kun ollaan parisuhteessa, niin ei sitä harrastella muiden kanssa. Minä en osaisi varmaan antaa pettämistä itsellenikään anteeksi, miksi antaisin jollekin toiselle? Eikä tuo ollut kysymys. Näin on ja pysyy. Korkea moraali ja sitä rataa

Tottakai,sinne vaan!!

Kuulin kuinka eräässä maassa naiset toimivat kun tietävät miehen olevan

lähdössä poikain reissulle.

Ne Rouvat naivat ukkojansa ainakin viikonpäivät ennen reissua, niin ei sit heti jaksa

reissunpäällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tajua miten aikuista ihmistä vois jotenkin olla päästämättä. Miten se noin käytännössä tapahtuisi? Sitoisit sen tuoliin?

Olis jotenkin kamala ajatus, että olis mies joka ei pettäisi vain ja ainoastaan siitä syystä että en päästäisi häntä kavereiden kanssa reissuun. Kun toi matkustaa tyyliin 100 päivää vuodessa työmatkoja, tilaisuus pettämiseen olis hyvin ilmeinen.

Miten te jotka ette päästä miestä/naista ikinä yksin mihinkään suhtaudutte työmatkoihin? Vai eikö niitä ole?

Meiltäkin löytyy naisporukasta se yksi, joka raahasi aina miehensä mukaan. Yllättäen ei enää käy meidän kanssa missään. Ehkä se mies ei päästä?

No meille ei tulisi tuollaista työmatkaongelmaa koska en ikinä ottaisi puolisoa joka ei ole ikinä paikalla kun häntä tarvitaan.

Satunnaiset työmatkat tietysti ihan fine, mutta jos mies reissaisi tuollaisia määriä (100 päivää vuodessa) niin ei me oltaisi yhdessä, enkä olisi perustanut perhettä hänen kanssaan.

Eli eroaisit jos puolison työnkuva muuttuisi? Taidat olla kovin nuori.

Kyllä jokainen tekee itse valintoja työelämässä, eihän siellä sentään orjia olla vaikka joskus siltä tuntuisikin. Mä en yksinkertaisesti näe mitään järkeä perustaa perhettä ihmisen kanssa, joka ei ikinä ole läsnä. Tietysti nämäkin jutut käydään läpi suhteen alkuaikoina, puhutaan arvoista ja asioista jotka itselle on tärkeitä ja on hyvä selvittää mitä toinen arvostaa. En perustaisi perhettä jonkun uratykin kanssa, jos työ olisi sellaista että on käytännössä aina reissussa.

Valintoja, valintoja, niitä on elämässä pakko vaan tehdä. Ja en ole kyllä kovin nuori enää, vaikka välillä sitä toivoisikin olevansa.

Mutta nyt lähtee niin sivuraiteille, että en halua pilata ketjua enempää omilla aiheeseen liittymättömillä mielipiteilläni.

Siitä on noin 10v, kun olin eräässä isossa firmassa hr-osastolla duunissa. Iso firma jossa paljon nuoria pertti perheenisä-insinöörejä töissä. Kuulkaa kyllä  oli jonoa pomojen ovella kun nämä tuoreet isukit ruinasivat työmatkoja ja -komennuksia ties minne Hilavinttiaan, aivan sama minne ja mitä, kunhan vaan pääsee pois kotoa. Kyllähän niille niitä komennusreissuja sitten tulikin, osa porukka kiitteli taas kun eivät joutuneet. Ei ollut niin "pakko päästä pois kotoa" kuin näillä kolmekymppisillä tuoreilla perheenisillä. Sinkun silmäni kyllä avautuivat.

Juuri tämän vuoksi kyselinkin että moniko näistäkin vastaajanaisista oikeasti tietää mikä se meno siellä on? Ei kukaan tiennyt, no se yksi baarimestari joka on varmaan nähnyt liikaakin kaikenlaista.

Mutta aika sinisilmäistä menoa täälläkin on.

Ei, ei sinisilmäistä vaan realistista: aikuista ihmistä ei voi estää pettämästä, jos hän haluaa pettää. En voisi kunnioittaa miestä, joka antaisi minun kohdella itseään kuin alaikäistä lasta eli kieltää häntä menemästä jonnekin. Itse en voisi olla parisuhteessa, jossa minuun ei luotettaisi. Siksi meidän suhteessamme molemmilla on lupa myös omiin menoihinsa.

Mutta miksi se suhde pitää vaarantaa, sitä en ymmärrä? On varmasti tilanteita, paikkoja, joissa pettäminen on selkeästi todennäköisempää kuin jossain toisessa tilanteessa. Miksi pitää sitten väkisin kokeilla niitä riskejä?

Mä ajattelen tämänkin jotenkin analyyttisesti, jos sulla on riskitilanteita jotka todennäköisemmin aiheuttavat jonkun itsellesi tärkeän asian menetyksen ja sä tiedät sen etukäteen, miksi tekisit niin?

Miksi et ottaisi vaihtoehtoa, jossa on pienempi riski? Onko hyöty todella niin suuri, jotta riski kannattaa ottaa?

Moni asia on sellainen että elämä olisi tylsää jos ei yhtään pelaa, mutta onko todella parisuhde ja perhe sellaisi joita kannattaa suuren riskinkin ehdoilla vaarantaa? Onko hyöty todella niin suuri?

Ei se mies (aloittajan tapauksessa puhe oli miehestä, yhtä hyvin voitaisiin puhua tietysti naisesta) mene sinne Leville vaarantamaan suhdetta vaan laskettelemaan ja pitämään hauskaa kaveriporukan kanssa. Jos haluaa laskettelemaan ja pitämään hauskaa kavereiden kanssa ja ne kaverit ovat lähdössä Leville, niin ei siinä voi yksin päättää, että mennäänkin takapihan pulkkamäkeen ja juodaan sen päälle kaakaota ja syödään munkkeja.

Tai kuten omassa tapauksessani: jos mies on kiinnostunut jalkapallosta ja he ovat kaveriporukalla jo aikoja sitten päättäneet lähteä MM-kisoja katsomaan kunhan ne ovat jossain lähistöllä, niin ei se ole sama asia, että he kokoontuvatkin jonkun kotiin katsomaan niitä telkkarista.

Ei puoliso voi korvata kaikkia muita ihmissuhteita, eikä ihmissuhde kaikkia muita mielenkiinnon kohteita.

Sinne menee suuri osa juomaan, naimaan ja vähän laskemaan siinä sivussa. Jos vaimo kysyy, mennään laskemaan. Jos kaverit kysyy, niin juomaan ja naimaan. Lopulta kolmekymppinen perusinsinööri-Pertti ei enää itsekään muista aamuyöstä että mitä se tuli sinne alunperin tekemään.

Vierailija kirjoitti:

Otsikossa tarkoitetaan 32-vuotiasta, sekä vakavassa parisuhteessa olevaa miestä.

Joka on pettänyt myös aiempia kumppaneitaan. Muuten täydellinen tyyppi.

Niin, kysymys varmaan onkin, onko mies omasta mielestään vakavassa parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en usko että kaikki pettäjämiehet ovat pettäneet suunnitelmallisesti tai siksi etteivät arvostaisi omaa suhdettaan tai puolisoaan tai etteivät haluaisi olla puolisonsa/perheensä kanssa.

Mä uskon että tosi moni ihan tavallinen perheenisä on vaan mokannut, tehnyt virheen kun on pettänyt. Ei ole sitä suunnitellut tai ei ole lakannut rakastamasta vaimoaan, on vaan mokannut, antanut tilanteen viedä itseään (usein humalassa), koska se tilanne on tuntunut niin hyvältä ja ei ole tajunnut minkälaisia seuraamuksia sillä virheellä tosiaan voi olla.

Ihmiset pettää niin saatanasti. Ei ne kaikki ole mitenkään paskoja ihmisiäpaskoissa parisuhteissa, ne ovat ihan tavallisia perheellisiä, jotka eivät vaan aina toimi oikein.

Mä uskon myös että liha on heikkoa ja tilaisuus tekee varkaan.

Tää on omituista. Minä olen aina ollut 100% uskollinen ja varmasti tulen aina olemaankin. Ja tämä lause on jonkun mielestä absurdi vissiin? Mitä eläimiä te oikein ootte? Ps. en ole uskovainen, käytän myös säännöllisesti alkoholia.

Oikeasti noin puolet ihmisistä on aina täysin uskollisia parisuhteissaan. Ne ovat sitten nuo muut, jotka puhuvat riskeistä, virheistä ja vahingoista. Kyllä ihminen oikeasti voi kantaa vastuun siitä, mitä tekee. Niin miehet kuin naisetkin.

Itse luulen, että minun olisi kyllä helpompi hairahtua pettämään jossain lomalla poissa kotoa seurassa ja paikassa jossa ollaan humalassa ja virittäytyneitä seksiin, kuten ilmeisesti siellä Levillä, kuin lähteä varta vasten jollain ruokatunnilla kyselemään vastaantulevilta miehiltä että menmäänkö panemaan. En siis usko että "pettäjä pettää vaikka ruokatunnilla joten sama se missä on".

Vierailija kirjoitti:

Otsikossa tarkoitetaan 32-vuotiasta, sekä vakavassa parisuhteessa olevaa miestä.

Joka on pettänyt myös aiempia kumppaneitaan. Muuten täydellinen tyyppi.

No onpa täydellinen.

Vierailija kirjoitti:

Mä en usko että kaikki pettäjämiehet ovat pettäneet suunnitelmallisesti tai siksi etteivät arvostaisi omaa suhdettaan tai puolisoaan tai etteivät haluaisi olla puolisonsa/perheensä kanssa.

Mä uskon että tosi moni ihan tavallinen perheenisä on vaan mokannut, tehnyt virheen kun on pettänyt. Ei ole sitä suunnitellut tai ei ole lakannut rakastamasta vaimoaan, on vaan mokannut, antanut tilanteen viedä itseään (usein humalassa), koska se tilanne on tuntunut niin hyvältä ja ei ole tajunnut minkälaisia seuraamuksia sillä virheellä tosiaan voi olla.

Ihmiset pettää niin saatanasti. Ei ne kaikki ole mitenkään paskoja ihmisiäpaskoissa parisuhteissa, ne ovat ihan tavallisia perheellisiä, jotka eivät vaan aina toimi oikein.

Mä uskon myös että liha on heikkoa ja tilaisuus tekee varkaan.

Näin on käynyt minulle. En varmasti olisi ikinä tietoisesti hakeutunut tilanteeseen missä se olisi mahdollista. Työmatka ja vähän alkoa baarissa. Työkaveri pokasi naisen joka oli liikkeellä kaverinsa kanssa. Hotellihuoneeseen jatkoille ja lisää alkoa. Lopputuloksen varmaan arvaattekin ja kadun sitä vieläkin aina kun se muistuu mieleen.

Yksin, humalassa ja kaveri. Jos jokin näistä olisi puuttunut ei tätä olisi ikinä tapahtunut. Oma vika kuitenkin täysin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin ymmärtää, että mikä teille siinä esimerkiksi yhdessä lipsahduksessa on niin kamalaa, että se halutaan estää kaikin mahdollisin keinoin? Ihan tosissani kysyn. Mikä siinä tarkalleen tuntuu ja miltä ja miksi?

Jos sinulla on täysin eri käsitys parisuhteista, on se tosi vaikea selittää. Kun ollaan parisuhteessa, niin ei sitä harrastella muiden kanssa. Minä en osaisi varmaan antaa pettämistä itsellenikään anteeksi, miksi antaisin jollekin toiselle? Eikä tuo ollut kysymys. Näin on ja pysyy. Korkea moraali ja sitä rataa

Tuntuu, ettet itsekään osaa tätä itselleni selittää. Yrittäisi nyt edes.

Vierailija kirjoitti:

Kun joku kysyi, että miten mieheni reagoi esim. ilmoittaessani lähteväni tyttöjen matkalle.

Mies oli Levillä tuolla porukalla myös viime pääsiäisenä. Ja meno oli kuulemma todella päällekäyvää, niin hän sitä kuvaili.

Sanoin leikilläni tekeväni saman ystävieni kanssa. Vastaus oli salamana, että ei käy. Hieman huumorilla, mutta kuitenkin.

Sama reaktio tuli mieheltä myös, kun ilmoitin luultavasti meneväni työporukan pikkujouluihin laivalle.

Kai se on niin, että reagoi vahvasti mun suunnitelmiin.. kun on itse käyttäytyny sopimattomasti. En tiedä sitten.

- aloittaja

Ja siis miksi olet yhdessä tuollaisen alistavan kaksinaismoralistisen pettäjän kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tajua miten aikuista ihmistä vois jotenkin olla päästämättä. Miten se noin käytännössä tapahtuisi? Sitoisit sen tuoliin?

Olis jotenkin kamala ajatus, että olis mies joka ei pettäisi vain ja ainoastaan siitä syystä että en päästäisi häntä kavereiden kanssa reissuun. Kun toi matkustaa tyyliin 100 päivää vuodessa työmatkoja, tilaisuus pettämiseen olis hyvin ilmeinen.

Miten te jotka ette päästä miestä/naista ikinä yksin mihinkään suhtaudutte työmatkoihin? Vai eikö niitä ole?

Meiltäkin löytyy naisporukasta se yksi, joka raahasi aina miehensä mukaan. Yllättäen ei enää käy meidän kanssa missään. Ehkä se mies ei päästä?

No meille ei tulisi tuollaista työmatkaongelmaa koska en ikinä ottaisi puolisoa joka ei ole ikinä paikalla kun häntä tarvitaan.

Satunnaiset työmatkat tietysti ihan fine, mutta jos mies reissaisi tuollaisia määriä (100 päivää vuodessa) niin ei me oltaisi yhdessä, enkä olisi perustanut perhettä hänen kanssaan.

Eli eroaisit jos puolison työnkuva muuttuisi? Taidat olla kovin nuori.

Kyllä jokainen tekee itse valintoja työelämässä, eihän siellä sentään orjia olla vaikka joskus siltä tuntuisikin. Mä en yksinkertaisesti näe mitään järkeä perustaa perhettä ihmisen kanssa, joka ei ikinä ole läsnä. Tietysti nämäkin jutut käydään läpi suhteen alkuaikoina, puhutaan arvoista ja asioista jotka itselle on tärkeitä ja on hyvä selvittää mitä toinen arvostaa. En perustaisi perhettä jonkun uratykin kanssa, jos työ olisi sellaista että on käytännössä aina reissussa.

Valintoja, valintoja, niitä on elämässä pakko vaan tehdä. Ja en ole kyllä kovin nuori enää, vaikka välillä sitä toivoisikin olevansa.

Mutta nyt lähtee niin sivuraiteille, että en halua pilata ketjua enempää omilla aiheeseen liittymättömillä mielipiteilläni.

Siitä on noin 10v, kun olin eräässä isossa firmassa hr-osastolla duunissa. Iso firma jossa paljon nuoria pertti perheenisä-insinöörejä töissä. Kuulkaa kyllä  oli jonoa pomojen ovella kun nämä tuoreet isukit ruinasivat työmatkoja ja -komennuksia ties minne Hilavinttiaan, aivan sama minne ja mitä, kunhan vaan pääsee pois kotoa. Kyllähän niille niitä komennusreissuja sitten tulikin, osa porukka kiitteli taas kun eivät joutuneet. Ei ollut niin "pakko päästä pois kotoa" kuin näillä kolmekymppisillä tuoreilla perheenisillä. Sinkun silmäni kyllä avautuivat.

Juuri tämän vuoksi kyselinkin että moniko näistäkin vastaajanaisista oikeasti tietää mikä se meno siellä on? Ei kukaan tiennyt, no se yksi baarimestari joka on varmaan nähnyt liikaakin kaikenlaista.

Mutta aika sinisilmäistä menoa täälläkin on.

Ei, ei sinisilmäistä vaan realistista: aikuista ihmistä ei voi estää pettämästä, jos hän haluaa pettää. En voisi kunnioittaa miestä, joka antaisi minun kohdella itseään kuin alaikäistä lasta eli kieltää häntä menemästä jonnekin. Itse en voisi olla parisuhteessa, jossa minuun ei luotettaisi. Siksi meidän suhteessamme molemmilla on lupa myös omiin menoihinsa.

Mutta miksi se suhde pitää vaarantaa, sitä en ymmärrä? On varmasti tilanteita, paikkoja, joissa pettäminen on selkeästi todennäköisempää kuin jossain toisessa tilanteessa. Miksi pitää sitten väkisin kokeilla niitä riskejä?

Mä ajattelen tämänkin jotenkin analyyttisesti, jos sulla on riskitilanteita jotka todennäköisemmin aiheuttavat jonkun itsellesi tärkeän asian menetyksen ja sä tiedät sen etukäteen, miksi tekisit niin?

Miksi et ottaisi vaihtoehtoa, jossa on pienempi riski? Onko hyöty todella niin suuri, jotta riski kannattaa ottaa?

Moni asia on sellainen että elämä olisi tylsää jos ei yhtään pelaa, mutta onko todella parisuhde ja perhe sellaisi joita kannattaa suuren riskinkin ehdoilla vaarantaa? Onko hyöty todella niin suuri?

Tää on kyllä todella kummallinen kirjoitus. "Suhteen vaarantaminen" jos toinen lähtee Levile. Miten heppoisissa suhteissa te oikein elätte?? Jotenkin tuntuu, että suhde jossa "suhde vaaraantuu" tai toinen "päästää" toisen jonnekkin ei kyllä tule olemaan kovin pitkäikäinen.

Molemmat ollaan vaarannettu suhde lukuisia kertoja. Mutta me halutaan olla yhdessä, me rakastamme toisiamme, me ei haluta pettää. Miksi tää on niin vaikea sisäistää? Viimeksi tänään mun mies sanoi "mä rakastan sua niin paljon". Ja juhlittiin kesällä 20 v. hääpäivää.

Vierailija kirjoitti:

Kun joku kysyi, että miten mieheni reagoi esim. ilmoittaessani lähteväni tyttöjen matkalle.

Mies oli Levillä tuolla porukalla myös viime pääsiäisenä. Ja meno oli kuulemma todella päällekäyvää, niin hän sitä kuvaili.

Sanoin leikilläni tekeväni saman ystävieni kanssa. Vastaus oli salamana, että ei käy. Hieman huumorilla, mutta kuitenkin.

Sama reaktio tuli mieheltä myös, kun ilmoitin luultavasti meneväni työporukan pikkujouluihin laivalle.

Kai se on niin, että reagoi vahvasti mun suunnitelmiin.. kun on itse käyttäytyny sopimattomasti. En tiedä sitten.

- aloittaja

No mä en kyllä olis suhteessa tollasen miehen kanssa.

En voisi edes ajatella seurustelevani sellaiaen miehen kanssa joka edes vitsinä kieltäis työpaikan pikkujoulut. Voi luoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on pettämistaustaa kummallakin, joten ei lähtisi kuten en lähtisi minäkään. Miksi ehdoin tahdoin hakeutua kiusauksien (alkoholi, vastakkainen sukupuoli, tilaisuus) pariin? Yhdessä tai samassa kaveriporukassa reissataan jos reissataan. Meillä on näin yhdessä sovittu ja jos jompikumpi tästä lipeää, ero on varma.

Minulla on ystävä, jolla on kaltaisesi nainen (olen itsekin nainen). Enää ei pahemmin muiden kavereiden kanssa jakseta pyytää "Tommia" mukaan reissuille, kun muut tulevat tapaamaan ystäviä ja pitämään hetken hauskaa ilman puolisoa ja/ tai perhettä, raahaa Tommi AINA sen eukkonsa mukanaan. Ei vaan jaksa. En ole tuntenut kyseistä naista teini-ikäisestä alkaen, ei hän ole ystäväni, eikä meillä ole juurikaan yhteistä, vaikka ihan mukava onkin. Löysäisit sinäkin pipoa.

Ehei, me liikutaan ystäväpariskuntien kanssa, ei missään teiniaikojen porukoissa. Sitä paitsi ollaan jo 40+, niin tiedetään kyllä jo tässä vaiheessa mitä elämältä tahdotaan.

Vitsit, minä olen 50+ ja miesystäväni on 60+ ja silti liikumme myös erillämme, omien pitkäaikaisten kaveriemme kanssa. Ja mekin tiedämme, mitä elämältä tahdomme, nimittäin sitoutuneen, loppuelämän parisuhteen, jossa kummallakin on myös omaa elämää. Samanlaiset tuulipuvut eivät ole tilauksessa.

Hyvä teille. Me elämme näin, te elätte noin. Kaikille omien tapausten ja tarpeiden mukaan, eikös niin? 

Hyvä niin. Mutta kuka se olikaan, joka kirjoitti että "Ehei, me liikutaan ystäväpariskuntien kanssa, ei missään teiniaikojen porukoissa." Eli antoi ymmärtää, että heidän mallinsa on kuitenkin se ainoa oikea.

Ei se ole ainoa malli, mutta meille sopiva malli. Ei minua kiinnostaisi roikkua miehen teiniaikojen porukoissa jossain hikisellä mökillä ja tuskin miestäkään kiinnostaisi sama toisinpäin. Ei tarvitse kenenkään olla nokka nyrpyllä kun "ylimääräisiä" tulee illanistujaisiin.

Sen takiahan sen puolison ystäväporukoissa ei roikutakaan, kun ei joka paikkaan tarvitse mennä yhdessä. Mies menee hikiselle mökille (tai Leville tai jalkapallomatsiin Venäjälle tai minne haluaakin) ja minä menen kaupunkilomalle tai hiljaisuuden retriittiin tai työmatkalle.

En ihan oikeasti voisi olla parisuhteessa, jossa toinen kieltäisi menemästä.

Mutku me ei kato kollektiivisesti arvosteta enää tuollaisia asioita kummatkaan. Mieheltä en tosin ole kysynyt, mutta oletan näin.

Kyllä miehet tuon levittelyn näköjään osaa vaikka eivät pikkupaikkakuntaa kauempana olisi työreissussa... eli ihan sama leville tai ei, jos on sen tyyppinen mies niin etsii seuraa anyway

Eikös se ole ihan kiva, että mies viettää poikiensa kanssa aikaa?

No sehän on rykimä-aika just menossa 😂

Vierailija kirjoitti:

Levillä kaikki on "sinkkuja".

Juuri näin. Mulla on paljon kauniita sinkkunaistuttuja jotka menevät isolla porukalla sinne, eikä mitään laskuvälineitä ole mukana. Ihan sutimaan vaan...

Vierailija kirjoitti:

What happens in Levi stays in Levi.

Niin sanoi myös entinen vaimoni, kun oli päässyt pöpö vaginaan ja käry kävi, mutta se tietysti on ihan eri juttu sillä naisella on oikeus omiin tunteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Mikä sinä olet päästämään tai olemaan päästämättä aikuista miestä yhtään minnekkään? Mieti jos itse suunnittelet kavereiden kanssa reissua ja mies pähkäilisi kavereilleen ja nettipalstoilla pitäisikö päästää vaimo matkalle? Niinkun koira pihalle. Idiootti.

Olen 35-vuotias mies Helsingistä ja melkein kaikki ystäväni ovat parisuhteissa, joissa pienimpiinkin menoihin on kysyttävä lupa tyttöystävältä/vaimolta. En nyt todellakaan puhu mistään viikon Levi-reissuista vaan ihan yhden yön mökkireissuista parin tunnin jalkapallon peluuseen. Valittetavan usein sitä lupaa ei myöskään kovin helposti tipu, vaikka toinen aivan selvästi olisi halunnut lähteä viettämään aikaa ystäviensä kanssa. Kyseessä olevat ihmiset ovat lapsettomia pariskuntia ja ikävän monta läheistä kaverisuhdetta on tämän myötä hiipunut lähes kokonaan. Kun saat sadannen kerran vastuksen "pitää kysyä ensin vaimolta lupa", niin jossain vaiheessa toista ei enää oikein edes halua pyytää mukaan.  Olen myös itsekin ollut useammassa parisuhteessa, jossa tyttöystäväni käyttäytyminen on ollut yhtä kontrolloivaa ja lopulta tuhonnut täysin arvostukseni kumppaniani kohtaan. Varmasti on olemassa myös naisia, jotka eivät tällä tavalla ajattele - oman kokemuksen mukaan he ovat kuitenkin valitettavasti vähemmistöä.