Lue keskustelun säännöt.
Varatun miehen poikien Levin reissu
02.10.2017 |
Onko ok päästää parisuhteessa oleva mies Leville poikien kanssa? Ikää on 32 vee..
Päästäisittekö?
Kommentit (364)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on pettämistaustaa kummallakin, joten ei lähtisi kuten en lähtisi minäkään. Miksi ehdoin tahdoin hakeutua kiusauksien (alkoholi, vastakkainen sukupuoli, tilaisuus) pariin? Yhdessä tai samassa kaveriporukassa reissataan jos reissataan. Meillä on näin yhdessä sovittu ja jos jompikumpi tästä lipeää, ero on varma.
Minulla on ystävä, jolla on kaltaisesi nainen (olen itsekin nainen). Enää ei pahemmin muiden kavereiden kanssa jakseta pyytää "Tommia" mukaan reissuille, kun muut tulevat tapaamaan ystäviä ja pitämään hetken hauskaa ilman puolisoa ja/ tai perhettä, raahaa Tommi AINA sen eukkonsa mukanaan. Ei vaan jaksa. En ole tuntenut kyseistä naista teini-ikäisestä alkaen, ei hän ole ystäväni, eikä meillä ole juurikaan yhteistä, vaikka ihan mukava onkin. Löysäisit sinäkin pipoa.
Ehei, me liikutaan ystäväpariskuntien kanssa, ei missään teiniaikojen porukoissa. Sitä paitsi ollaan jo 40+, niin tiedetään kyllä jo tässä vaiheessa mitä elämältä tahdotaan.
Vitsit, minä olen 50+ ja miesystäväni on 60+ ja silti liikumme myös erillämme, omien pitkäaikaisten kaveriemme kanssa. Ja mekin tiedämme, mitä elämältä tahdomme, nimittäin sitoutuneen, loppuelämän parisuhteen, jossa kummallakin on myös omaa elämää. Samanlaiset tuulipuvut eivät ole tilauksessa.
Hyvä teille. Me elämme näin, te elätte noin. Kaikille omien tapausten ja tarpeiden mukaan, eikös niin?
Hyvä niin. Mutta kuka se olikaan, joka kirjoitti että "Ehei, me liikutaan ystäväpariskuntien kanssa, ei missään teiniaikojen porukoissa." Eli antoi ymmärtää, että heidän mallinsa on kuitenkin se ainoa oikea.
Ei se ole ainoa malli, mutta meille sopiva malli. Ei minua kiinnostaisi roikkua miehen teiniaikojen porukoissa jossain hikisellä mökillä ja tuskin miestäkään kiinnostaisi sama toisinpäin. Ei tarvitse kenenkään olla nokka nyrpyllä kun "ylimääräisiä" tulee illanistujaisiin.
En nyt yhtään ymmärrä - mies ei saa viettää aikaa teiniajoista asti olleiden ystävien kanssa?
Saa toki, ei siihen yöpymistä ja alkoholia tarvita. Tavata voi muutenkin.
Oletko siis ihan oikeasti määrittänyt, että lapsuudenkavereiden kanssa ei saa käyttää alkoholia?? Eikä mennä mökille tms. ? jo on säännöt!
Nauroin kanssa tuota. Mulle kun mies sanois, että toki saat nähdä Pirkkoa ja Lissua, mutta viiniä et sitten juo, etkä jää yöksi vaikka välimatkaa on 300km, nauraisin sen pihalle. Mitä seuraavaksi? Saa tavata ystäviä, muttei keilaradalla? Sielläkin voi saada alkoholia. Käykö pizzeria? Miten on valkosipulin laita? Jos hengitys haisee kun tulee kotiin?
Onneksi tässä kodissa ei asu diktaattoria.
Vitsiksi tarkoitit mutta totta toinen puoli! Olen 40+ nainen ja kyllä minun lähipiirissäni on vaimoja jotka todellakaan eivät saa käydä missään alkoholipitoisella viihteellä edes tuossa 15 km päässä isossa naapurikaupungissa. Firman pikkujoulut jos on, niin joko menevät autollaan tai aviomies hakee klo 22 pois. Mies kyllä ryyppää ja rilluttelee tuolla mutta vaimon asia ei ole rillutella.
Joka ei usko, niin älkää uskoko mutta totta tämä on, vuonna 2017 ja ihan koulutettujen ja työssä käyvien naisten kohdalla! En tiedä paljonko näitä Suomessa on mutta minä tunnen joitain. Ja kyse ei ole uskonnollisväritteisistä perheistä, heillä toki eri jutut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten aikuista ihmistä vois jotenkin olla päästämättä. Miten se noin käytännössä tapahtuisi? Sitoisit sen tuoliin?
Olis jotenkin kamala ajatus, että olis mies joka ei pettäisi vain ja ainoastaan siitä syystä että en päästäisi häntä kavereiden kanssa reissuun. Kun toi matkustaa tyyliin 100 päivää vuodessa työmatkoja, tilaisuus pettämiseen olis hyvin ilmeinen.
Miten te jotka ette päästä miestä/naista ikinä yksin mihinkään suhtaudutte työmatkoihin? Vai eikö niitä ole?
Meiltäkin löytyy naisporukasta se yksi, joka raahasi aina miehensä mukaan. Yllättäen ei enää käy meidän kanssa missään. Ehkä se mies ei päästä?
No meille ei tulisi tuollaista työmatkaongelmaa koska en ikinä ottaisi puolisoa joka ei ole ikinä paikalla kun häntä tarvitaan.
Satunnaiset työmatkat tietysti ihan fine, mutta jos mies reissaisi tuollaisia määriä (100 päivää vuodessa) niin ei me oltaisi yhdessä, enkä olisi perustanut perhettä hänen kanssaan.Eli eroaisit jos puolison työnkuva muuttuisi? Taidat olla kovin nuori.
Kyllä jokainen tekee itse valintoja työelämässä, eihän siellä sentään orjia olla vaikka joskus siltä tuntuisikin. Mä en yksinkertaisesti näe mitään järkeä perustaa perhettä ihmisen kanssa, joka ei ikinä ole läsnä. Tietysti nämäkin jutut käydään läpi suhteen alkuaikoina, puhutaan arvoista ja asioista jotka itselle on tärkeitä ja on hyvä selvittää mitä toinen arvostaa. En perustaisi perhettä jonkun uratykin kanssa, jos työ olisi sellaista että on käytännössä aina reissussa.
Valintoja, valintoja, niitä on elämässä pakko vaan tehdä. Ja en ole kyllä kovin nuori enää, vaikka välillä sitä toivoisikin olevansa.
Mutta nyt lähtee niin sivuraiteille, että en halua pilata ketjua enempää omilla aiheeseen liittymättömillä mielipiteilläni.
Siitä on noin 10v, kun olin eräässä isossa firmassa hr-osastolla duunissa. Iso firma jossa paljon nuoria pertti perheenisä-insinöörejä töissä. Kuulkaa kyllä oli jonoa pomojen ovella kun nämä tuoreet isukit ruinasivat työmatkoja ja -komennuksia ties minne Hilavinttiaan, aivan sama minne ja mitä, kunhan vaan pääsee pois kotoa. Kyllähän niille niitä komennusreissuja sitten tulikin, osa porukka kiitteli taas kun eivät joutuneet. Ei ollut niin "pakko päästä pois kotoa" kuin näillä kolmekymppisillä tuoreilla perheenisillä. Sinkun silmäni kyllä avautuivat.
Juuri tämän vuoksi kyselinkin että moniko näistäkin vastaajanaisista oikeasti tietää mikä se meno siellä on? Ei kukaan tiennyt, no se yksi baarimestari joka on varmaan nähnyt liikaakin kaikenlaista.
Mutta aika sinisilmäistä menoa täälläkin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on pettämistaustaa kummallakin, joten ei lähtisi kuten en lähtisi minäkään. Miksi ehdoin tahdoin hakeutua kiusauksien (alkoholi, vastakkainen sukupuoli, tilaisuus) pariin? Yhdessä tai samassa kaveriporukassa reissataan jos reissataan. Meillä on näin yhdessä sovittu ja jos jompikumpi tästä lipeää, ero on varma.
Minulla on ystävä, jolla on kaltaisesi nainen (olen itsekin nainen). Enää ei pahemmin muiden kavereiden kanssa jakseta pyytää "Tommia" mukaan reissuille, kun muut tulevat tapaamaan ystäviä ja pitämään hetken hauskaa ilman puolisoa ja/ tai perhettä, raahaa Tommi AINA sen eukkonsa mukanaan. Ei vaan jaksa. En ole tuntenut kyseistä naista teini-ikäisestä alkaen, ei hän ole ystäväni, eikä meillä ole juurikaan yhteistä, vaikka ihan mukava onkin. Löysäisit sinäkin pipoa.
Ehei, me liikutaan ystäväpariskuntien kanssa, ei missään teiniaikojen porukoissa. Sitä paitsi ollaan jo 40+, niin tiedetään kyllä jo tässä vaiheessa mitä elämältä tahdotaan.
Vitsit, minä olen 50+ ja miesystäväni on 60+ ja silti liikumme myös erillämme, omien pitkäaikaisten kaveriemme kanssa. Ja mekin tiedämme, mitä elämältä tahdomme, nimittäin sitoutuneen, loppuelämän parisuhteen, jossa kummallakin on myös omaa elämää. Samanlaiset tuulipuvut eivät ole tilauksessa.
Hyvä teille. Me elämme näin, te elätte noin. Kaikille omien tapausten ja tarpeiden mukaan, eikös niin?
Hyvä niin. Mutta kuka se olikaan, joka kirjoitti että "Ehei, me liikutaan ystäväpariskuntien kanssa, ei missään teiniaikojen porukoissa." Eli antoi ymmärtää, että heidän mallinsa on kuitenkin se ainoa oikea.
Ei se ole ainoa malli, mutta meille sopiva malli. Ei minua kiinnostaisi roikkua miehen teiniaikojen porukoissa jossain hikisellä mökillä ja tuskin miestäkään kiinnostaisi sama toisinpäin. Ei tarvitse kenenkään olla nokka nyrpyllä kun "ylimääräisiä" tulee illanistujaisiin.
En nyt yhtään ymmärrä - mies ei saa viettää aikaa teiniajoista asti olleiden ystävien kanssa?
Saa toki, ei siihen yöpymistä ja alkoholia tarvita. Tavata voi muutenkin.
Oletko siis ihan oikeasti määrittänyt, että lapsuudenkavereiden kanssa ei saa käyttää alkoholia?? Eikä mennä mökille tms. ? jo on säännöt!
Nauroin kanssa tuota. Mulle kun mies sanois, että toki saat nähdä Pirkkoa ja Lissua, mutta viiniä et sitten juo, etkä jää yöksi vaikka välimatkaa on 300km, nauraisin sen pihalle. Mitä seuraavaksi? Saa tavata ystäviä, muttei keilaradalla? Sielläkin voi saada alkoholia. Käykö pizzeria? Miten on valkosipulin laita? Jos hengitys haisee kun tulee kotiin?
Onneksi tässä kodissa ei asu diktaattoria.Vitsiksi tarkoitit mutta totta toinen puoli! Olen 40+ nainen ja kyllä minun lähipiirissäni on vaimoja jotka todellakaan eivät saa käydä missään alkoholipitoisella viihteellä edes tuossa 15 km päässä isossa naapurikaupungissa. Firman pikkujoulut jos on, niin joko menevät autollaan tai aviomies hakee klo 22 pois. Mies kyllä ryyppää ja rilluttelee tuolla mutta vaimon asia ei ole rillutella.
Joka ei usko, niin älkää uskoko mutta totta tämä on, vuonna 2017 ja ihan koulutettujen ja työssä käyvien naisten kohdalla! En tiedä paljonko näitä Suomessa on mutta minä tunnen joitain. Ja kyse ei ole uskonnollisväritteisistä perheistä, heillä toki eri jutut.
Joo, mut kenenkään naisen tai miehen ei tarvitse tuollaiseen suostua.
Vierailija kirjoitti:
Olen paikallinen nainen ja jos mieli tekee miestä, niin kyllä on mahtava tarjonta suomalaisista ulkomaalaisiin. Ja me Lapin naiset ollaan kuulemma kuumia pakkauksia : )
Lapin naiset on kyllä tosi nättejä, näin naisenakin olen sen huomannut. Mutta en kyllä usko että sillä kylällä on yhtään puutteessa ollut naista ollut varmaan vuosikymmeniin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten aikuista ihmistä vois jotenkin olla päästämättä. Miten se noin käytännössä tapahtuisi? Sitoisit sen tuoliin?
Olis jotenkin kamala ajatus, että olis mies joka ei pettäisi vain ja ainoastaan siitä syystä että en päästäisi häntä kavereiden kanssa reissuun. Kun toi matkustaa tyyliin 100 päivää vuodessa työmatkoja, tilaisuus pettämiseen olis hyvin ilmeinen.
Miten te jotka ette päästä miestä/naista ikinä yksin mihinkään suhtaudutte työmatkoihin? Vai eikö niitä ole?
Meiltäkin löytyy naisporukasta se yksi, joka raahasi aina miehensä mukaan. Yllättäen ei enää käy meidän kanssa missään. Ehkä se mies ei päästä?
No meille ei tulisi tuollaista työmatkaongelmaa koska en ikinä ottaisi puolisoa joka ei ole ikinä paikalla kun häntä tarvitaan.
Satunnaiset työmatkat tietysti ihan fine, mutta jos mies reissaisi tuollaisia määriä (100 päivää vuodessa) niin ei me oltaisi yhdessä, enkä olisi perustanut perhettä hänen kanssaan.Eli eroaisit jos puolison työnkuva muuttuisi? Taidat olla kovin nuori.
Kyllä jokainen tekee itse valintoja työelämässä, eihän siellä sentään orjia olla vaikka joskus siltä tuntuisikin. Mä en yksinkertaisesti näe mitään järkeä perustaa perhettä ihmisen kanssa, joka ei ikinä ole läsnä. Tietysti nämäkin jutut käydään läpi suhteen alkuaikoina, puhutaan arvoista ja asioista jotka itselle on tärkeitä ja on hyvä selvittää mitä toinen arvostaa. En perustaisi perhettä jonkun uratykin kanssa, jos työ olisi sellaista että on käytännössä aina reissussa.
Valintoja, valintoja, niitä on elämässä pakko vaan tehdä. Ja en ole kyllä kovin nuori enää, vaikka välillä sitä toivoisikin olevansa.
Mutta nyt lähtee niin sivuraiteille, että en halua pilata ketjua enempää omilla aiheeseen liittymättömillä mielipiteilläni.
Siitä on noin 10v, kun olin eräässä isossa firmassa hr-osastolla duunissa. Iso firma jossa paljon nuoria pertti perheenisä-insinöörejä töissä. Kuulkaa kyllä oli jonoa pomojen ovella kun nämä tuoreet isukit ruinasivat työmatkoja ja -komennuksia ties minne Hilavinttiaan, aivan sama minne ja mitä, kunhan vaan pääsee pois kotoa. Kyllähän niille niitä komennusreissuja sitten tulikin, osa porukka kiitteli taas kun eivät joutuneet. Ei ollut niin "pakko päästä pois kotoa" kuin näillä kolmekymppisillä tuoreilla perheenisillä. Sinkun silmäni kyllä avautuivat.
Juuri tämän vuoksi kyselinkin että moniko näistäkin vastaajanaisista oikeasti tietää mikä se meno siellä on? Ei kukaan tiennyt, no se yksi baarimestari joka on varmaan nähnyt liikaakin kaikenlaista.
Mutta aika sinisilmäistä menoa täälläkin on.
Ei, ei sinisilmäistä vaan realistista: aikuista ihmistä ei voi estää pettämästä, jos hän haluaa pettää. En voisi kunnioittaa miestä, joka antaisi minun kohdella itseään kuin alaikäistä lasta eli kieltää häntä menemästä jonnekin. Itse en voisi olla parisuhteessa, jossa minuun ei luotettaisi. Siksi meidän suhteessamme molemmilla on lupa myös omiin menoihinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen tekee miten tahtoo, mutta suosittelen kyllä että edes kerran menisitte miehenne kanssa katsomassa sitä menoa kun "kohteessa tavataa", jotta tietäisitte edes minkälaisessa paikassa se miehenne niitä reissuja viettää.
Koska jonkun miehiä ne kuitenkin siellä ovat, jotka sormukset nimettömissä siellä puristelevat kaikkia jotka eteen sattuvat osumaan ja taluttelevat naisia mökeillensä.
Ei oo pakko uskoa, mutta jos ette ole omin silmin sitä nähneet, niin ymmärtäisitte sen toisenkin puolen ajatustavan. Moniko näistä "kyllä saa mies mennä"-mielipiteen esittäjistä oikeasti tietää minkälaista se meno siellä on? Toivoisin että oikeasti joku rehellisesti vastaisi koska mun on hankala uskoa että joku sen jälkeen vielä toivoo miehensä lähtevän sinne poikain kanssa. (saati että oikeasti veisi omia poikiaan tuonne. :D)
Kyllä minä tiedän, mitä se meno on. Mies kertoo kyllä avoimesti strippibaarijutut ja muut mokailut, joille nauretaan yhdessä. En ole kovin mustasukkainen noin muutenkaan. Olen sitä sitä mieltä, että jos mies ihan oikeasti haluaa reissussa pettää niin sen se tekee muutenkin. En halua alkaa kieltämään ketään ja pitää ketään uskollisena kieltojen vuoksi pelkästään.
Jokatapauksessa, en pahastu jos mies (kondomin kanssa) harrastaa reissussa seksiäkin. Ei ole minulta pois, pitäköön hauskaa. Aikuinen mies kun on, elämä on tehty elettäväksi ja koettavaksi. En koe sen olevan mitenkään pois. Mies kyllä kertoo ja niille nauretaan yhdessä myös, kun ovat jotain koheltaneet porukassa humalapäissään. Mies on ihan tavallinen koti-isä ja mies kuitenkin 99% ajasta, joka ei juuri käytä alkoholia.
No jos teillä on avoin suhde, niin eihän se sitten mitään haittaakaan. Tässä nyt vaan puhutaan pettämisestä ja se ei mahdollista ole jos on sovittu että on ok kuksia myös muita. Jokainen pariskunta tavallaan, jos teille sopii niin ei muilla ole siihen mitään sanomista.
En ole aina ollut avoimessa suhteessa. Edellisessä suhteessa en myöskään rajoittanut millään muotoa. Mitä se se sellainen uskollisuus on, jota mies ei halua, mutta pakkonoudattaa, koska kyttäät ja kiellät? Ihanko tosissasi haluat sellaista?
Mistä tiedät että mies pakkonoudattaa? Jos on itse sitoutunut sääntöihin ja jopa ehdottanut niitä? Kummallinen ajatus että säännöt on aina naisen idea.
Tai se, että mies voi jättää reissun väliin ihan vapaaehtosesti, jos huomaa että se loukkaa toista tai aiheutta tosi epämukavan olon suhteessa.
Ehei, se pitää olla niin että mies on köytetty patteriin kiinni ettei pääse reissuun.
Huomaan keskustelussa että mä en ole näköjään yhtä vapaamielinen ja hyväksyvä mitä monet muut tässä keskustelussa. Mä vaadin kunnioitusta ja arvostusta parisuhteessa ja samoin annan sitä puolisolleni. Ja kyllä, haluan pitää mieheni itselläni. Ja ei, en halua että kumpikaan tekee mitään sellaista jonka jo etukäteen voi epäillä vaarantavan suhteemme. En mä halua että joku muu nainen lääppii mun miestäni tai menee sänkyyn sen kanssa.
Jos se tekee minusta ylimustasukkaisen psycho-bitchin, niin olkoon niin.
En kyllä näe tuota kunnioituksena tai arvostuksena vaan enemmänkin päinvastoin. Olet miehellesi kuin äiti.
Ainoa tapa pitää mies, on varmistaa, että mies HALUAA olla sinun kanssani. Tämä tehdään sitten olemalla mukava, rento, huumorintajuinen jne. Mitä nyt miehet arvostaakaan. Säännöstely, kieltäminen ja muu eivät luo tai lisää vapaaehtoista halua.
Eikö sinulla ole yhtään itsekunnioitusta? Mies pysyy minun kanssani, koska haluaa pitää minut. Jos minun pitäisi esittää jotain pitääkseni mieheni, ei mies ole pitämisen arvoinen. Ja sama toisinpäin. Minä olen uskollinen miehelleni, koska rakastan häntä, en siksi, että hän esittäisi mahdollisimman rentoa minun nähteni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten aikuista ihmistä vois jotenkin olla päästämättä. Miten se noin käytännössä tapahtuisi? Sitoisit sen tuoliin?
Olis jotenkin kamala ajatus, että olis mies joka ei pettäisi vain ja ainoastaan siitä syystä että en päästäisi häntä kavereiden kanssa reissuun. Kun toi matkustaa tyyliin 100 päivää vuodessa työmatkoja, tilaisuus pettämiseen olis hyvin ilmeinen.
Miten te jotka ette päästä miestä/naista ikinä yksin mihinkään suhtaudutte työmatkoihin? Vai eikö niitä ole?
Meiltäkin löytyy naisporukasta se yksi, joka raahasi aina miehensä mukaan. Yllättäen ei enää käy meidän kanssa missään. Ehkä se mies ei päästä?
No meille ei tulisi tuollaista työmatkaongelmaa koska en ikinä ottaisi puolisoa joka ei ole ikinä paikalla kun häntä tarvitaan.
Satunnaiset työmatkat tietysti ihan fine, mutta jos mies reissaisi tuollaisia määriä (100 päivää vuodessa) niin ei me oltaisi yhdessä, enkä olisi perustanut perhettä hänen kanssaan.Eli eroaisit jos puolison työnkuva muuttuisi? Taidat olla kovin nuori.
Kyllä jokainen tekee itse valintoja työelämässä, eihän siellä sentään orjia olla vaikka joskus siltä tuntuisikin. Mä en yksinkertaisesti näe mitään järkeä perustaa perhettä ihmisen kanssa, joka ei ikinä ole läsnä. Tietysti nämäkin jutut käydään läpi suhteen alkuaikoina, puhutaan arvoista ja asioista jotka itselle on tärkeitä ja on hyvä selvittää mitä toinen arvostaa. En perustaisi perhettä jonkun uratykin kanssa, jos työ olisi sellaista että on käytännössä aina reissussa.
Valintoja, valintoja, niitä on elämässä pakko vaan tehdä. Ja en ole kyllä kovin nuori enää, vaikka välillä sitä toivoisikin olevansa.
Mutta nyt lähtee niin sivuraiteille, että en halua pilata ketjua enempää omilla aiheeseen liittymättömillä mielipiteilläni.
Siitä on noin 10v, kun olin eräässä isossa firmassa hr-osastolla duunissa. Iso firma jossa paljon nuoria pertti perheenisä-insinöörejä töissä. Kuulkaa kyllä oli jonoa pomojen ovella kun nämä tuoreet isukit ruinasivat työmatkoja ja -komennuksia ties minne Hilavinttiaan, aivan sama minne ja mitä, kunhan vaan pääsee pois kotoa. Kyllähän niille niitä komennusreissuja sitten tulikin, osa porukka kiitteli taas kun eivät joutuneet. Ei ollut niin "pakko päästä pois kotoa" kuin näillä kolmekymppisillä tuoreilla perheenisillä. Sinkun silmäni kyllä avautuivat.
Juuri tämän vuoksi kyselinkin että moniko näistäkin vastaajanaisista oikeasti tietää mikä se meno siellä on? Ei kukaan tiennyt, no se yksi baarimestari joka on varmaan nähnyt liikaakin kaikenlaista.
Mutta aika sinisilmäistä menoa täälläkin on.
Mitä väliä sillä on, että tietääkö millainen meno siellä on? Riippuu varmaan illasta. Hurjempaa voi olla vaikka omassa lähikapakassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin ymmärtää, että mikä teille siinä esimerkiksi yhdessä lipsahduksessa on niin kamalaa, että se halutaan estää kaikin mahdollisin keinoin? Ihan tosissani kysyn. Mikä siinä tarkalleen tuntuu ja miltä ja miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on pettämistaustaa kummallakin, joten ei lähtisi kuten en lähtisi minäkään. Miksi ehdoin tahdoin hakeutua kiusauksien (alkoholi, vastakkainen sukupuoli, tilaisuus) pariin? Yhdessä tai samassa kaveriporukassa reissataan jos reissataan. Meillä on näin yhdessä sovittu ja jos jompikumpi tästä lipeää, ero on varma.
Minulla on ystävä, jolla on kaltaisesi nainen (olen itsekin nainen). Enää ei pahemmin muiden kavereiden kanssa jakseta pyytää "Tommia" mukaan reissuille, kun muut tulevat tapaamaan ystäviä ja pitämään hetken hauskaa ilman puolisoa ja/ tai perhettä, raahaa Tommi AINA sen eukkonsa mukanaan. Ei vaan jaksa. En ole tuntenut kyseistä naista teini-ikäisestä alkaen, ei hän ole ystäväni, eikä meillä ole juurikaan yhteistä, vaikka ihan mukava onkin. Löysäisit sinäkin pipoa.
Ehei, me liikutaan ystäväpariskuntien kanssa, ei missään teiniaikojen porukoissa. Sitä paitsi ollaan jo 40+, niin tiedetään kyllä jo tässä vaiheessa mitä elämältä tahdotaan.
Vitsit, minä olen 50+ ja miesystäväni on 60+ ja silti liikumme myös erillämme, omien pitkäaikaisten kaveriemme kanssa. Ja mekin tiedämme, mitä elämältä tahdomme, nimittäin sitoutuneen, loppuelämän parisuhteen, jossa kummallakin on myös omaa elämää. Samanlaiset tuulipuvut eivät ole tilauksessa.
Hyvä teille. Me elämme näin, te elätte noin. Kaikille omien tapausten ja tarpeiden mukaan, eikös niin?
Hyvä niin. Mutta kuka se olikaan, joka kirjoitti että "Ehei, me liikutaan ystäväpariskuntien kanssa, ei missään teiniaikojen porukoissa." Eli antoi ymmärtää, että heidän mallinsa on kuitenkin se ainoa oikea.
Ei se ole ainoa malli, mutta meille sopiva malli. Ei minua kiinnostaisi roikkua miehen teiniaikojen porukoissa jossain hikisellä mökillä ja tuskin miestäkään kiinnostaisi sama toisinpäin. Ei tarvitse kenenkään olla nokka nyrpyllä kun "ylimääräisiä" tulee illanistujaisiin.
En nyt yhtään ymmärrä - mies ei saa viettää aikaa teiniajoista asti olleiden ystävien kanssa?
Saa toki, ei siihen yöpymistä ja alkoholia tarvita. Tavata voi muutenkin.
Juurikin näin. Miksi ihmeessä pitää yöpyä sen kaverin tai porukan kanssa. Entä jos osa on sinkkuja joilla haku päällä. Ajaudutaan sellaisiin tilanteihin puolittain vahingossa että vietetään aikaa seurueessa jossa osa aikoo harrastaa seksiä. Tilaisuus tekee varkaan. Esim miten hoidatte laivalla asiat jos samassa hytissä juhlitaan ja tarkoitus että ehkä naidaan
Siis juuri tätä en tajua. Miksi sä olet parisuhteessa ihmisen kanssa joka ei halua olla sun kanssa parisuhteessa. Meillä se yhdessäolo on aina perustunut haluun olla yhdessä ja vain ja ainoastaan toistemme kanssa. Jo yli 20 vuotta. Jos se puoliso haluaa jotain toista, siihen riittää ihan ruokatunti työpaikan vessassa. Ei siihen tarvita Levin reissua. Mutta tavallinen puoliso suoriutuunoista reissuista pettämättä. Ihan vaan koska ei halua pettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otsikossa tarkoitetaan 32-vuotiasta, sekä vakavassa parisuhteessa olevaa miestä.
Joka on pettänyt myös aiempia kumppaneitaan. Muuten täydellinen tyyppi.
Tarkoitettiin millaista miestä tahansa, niin ei sinulta kysytä, päästätkö vai et. Aikuinen mies päättää itse, lähteekö.
Niinhän sä luulet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten aikuista ihmistä vois jotenkin olla päästämättä. Miten se noin käytännössä tapahtuisi? Sitoisit sen tuoliin?
Olis jotenkin kamala ajatus, että olis mies joka ei pettäisi vain ja ainoastaan siitä syystä että en päästäisi häntä kavereiden kanssa reissuun. Kun toi matkustaa tyyliin 100 päivää vuodessa työmatkoja, tilaisuus pettämiseen olis hyvin ilmeinen.
Miten te jotka ette päästä miestä/naista ikinä yksin mihinkään suhtaudutte työmatkoihin? Vai eikö niitä ole?
Meiltäkin löytyy naisporukasta se yksi, joka raahasi aina miehensä mukaan. Yllättäen ei enää käy meidän kanssa missään. Ehkä se mies ei päästä?
No meille ei tulisi tuollaista työmatkaongelmaa koska en ikinä ottaisi puolisoa joka ei ole ikinä paikalla kun häntä tarvitaan.
Satunnaiset työmatkat tietysti ihan fine, mutta jos mies reissaisi tuollaisia määriä (100 päivää vuodessa) niin ei me oltaisi yhdessä, enkä olisi perustanut perhettä hänen kanssaan.Eli eroaisit jos puolison työnkuva muuttuisi? Taidat olla kovin nuori.
Kyllä jokainen tekee itse valintoja työelämässä, eihän siellä sentään orjia olla vaikka joskus siltä tuntuisikin. Mä en yksinkertaisesti näe mitään järkeä perustaa perhettä ihmisen kanssa, joka ei ikinä ole läsnä. Tietysti nämäkin jutut käydään läpi suhteen alkuaikoina, puhutaan arvoista ja asioista jotka itselle on tärkeitä ja on hyvä selvittää mitä toinen arvostaa. En perustaisi perhettä jonkun uratykin kanssa, jos työ olisi sellaista että on käytännössä aina reissussa.
Valintoja, valintoja, niitä on elämässä pakko vaan tehdä. Ja en ole kyllä kovin nuori enää, vaikka välillä sitä toivoisikin olevansa.
Mutta nyt lähtee niin sivuraiteille, että en halua pilata ketjua enempää omilla aiheeseen liittymättömillä mielipiteilläni.
Siitä on noin 10v, kun olin eräässä isossa firmassa hr-osastolla duunissa. Iso firma jossa paljon nuoria pertti perheenisä-insinöörejä töissä. Kuulkaa kyllä oli jonoa pomojen ovella kun nämä tuoreet isukit ruinasivat työmatkoja ja -komennuksia ties minne Hilavinttiaan, aivan sama minne ja mitä, kunhan vaan pääsee pois kotoa. Kyllähän niille niitä komennusreissuja sitten tulikin, osa porukka kiitteli taas kun eivät joutuneet. Ei ollut niin "pakko päästä pois kotoa" kuin näillä kolmekymppisillä tuoreilla perheenisillä. Sinkun silmäni kyllä avautuivat.
Juuri tämän vuoksi kyselinkin että moniko näistäkin vastaajanaisista oikeasti tietää mikä se meno siellä on? Ei kukaan tiennyt, no se yksi baarimestari joka on varmaan nähnyt liikaakin kaikenlaista.
Mutta aika sinisilmäistä menoa täälläkin on.
Eli jos ympärillä on pettäjiä, petät itse väistämättä? Tunnetko käsitettä henkilökohtainen moraali ja itsehillintä? Ja jos et usko näitä puolisollasi olevan, miksi olet hänen kanssaan parisuhteessa? Siitähän tässä on kyse. Ei reissusta tai kohteesta, vaan siitä, luottaako puolisoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen tekee miten tahtoo, mutta suosittelen kyllä että edes kerran menisitte miehenne kanssa katsomassa sitä menoa kun "kohteessa tavataa", jotta tietäisitte edes minkälaisessa paikassa se miehenne niitä reissuja viettää.
Koska jonkun miehiä ne kuitenkin siellä ovat, jotka sormukset nimettömissä siellä puristelevat kaikkia jotka eteen sattuvat osumaan ja taluttelevat naisia mökeillensä.
Ei oo pakko uskoa, mutta jos ette ole omin silmin sitä nähneet, niin ymmärtäisitte sen toisenkin puolen ajatustavan. Moniko näistä "kyllä saa mies mennä"-mielipiteen esittäjistä oikeasti tietää minkälaista se meno siellä on? Toivoisin että oikeasti joku rehellisesti vastaisi koska mun on hankala uskoa että joku sen jälkeen vielä toivoo miehensä lähtevän sinne poikain kanssa. (saati että oikeasti veisi omia poikiaan tuonne. :D)
Kyllä minä tiedän, mitä se meno on. Mies kertoo kyllä avoimesti strippibaarijutut ja muut mokailut, joille nauretaan yhdessä. En ole kovin mustasukkainen noin muutenkaan. Olen sitä sitä mieltä, että jos mies ihan oikeasti haluaa reissussa pettää niin sen se tekee muutenkin. En halua alkaa kieltämään ketään ja pitää ketään uskollisena kieltojen vuoksi pelkästään.
Jokatapauksessa, en pahastu jos mies (kondomin kanssa) harrastaa reissussa seksiäkin. Ei ole minulta pois, pitäköön hauskaa. Aikuinen mies kun on, elämä on tehty elettäväksi ja koettavaksi. En koe sen olevan mitenkään pois. Mies kyllä kertoo ja niille nauretaan yhdessä myös, kun ovat jotain koheltaneet porukassa humalapäissään. Mies on ihan tavallinen koti-isä ja mies kuitenkin 99% ajasta, joka ei juuri käytä alkoholia.
No jos teillä on avoin suhde, niin eihän se sitten mitään haittaakaan. Tässä nyt vaan puhutaan pettämisestä ja se ei mahdollista ole jos on sovittu että on ok kuksia myös muita. Jokainen pariskunta tavallaan, jos teille sopii niin ei muilla ole siihen mitään sanomista.
En ole aina ollut avoimessa suhteessa. Edellisessä suhteessa en myöskään rajoittanut millään muotoa. Mitä se se sellainen uskollisuus on, jota mies ei halua, mutta pakkonoudattaa, koska kyttäät ja kiellät? Ihanko tosissasi haluat sellaista?
Mistä tiedät että mies pakkonoudattaa? Jos on itse sitoutunut sääntöihin ja jopa ehdottanut niitä? Kummallinen ajatus että säännöt on aina naisen idea.
Tai se, että mies voi jättää reissun väliin ihan vapaaehtosesti, jos huomaa että se loukkaa toista tai aiheutta tosi epämukavan olon suhteessa.
Ehei, se pitää olla niin että mies on köytetty patteriin kiinni ettei pääse reissuun.
Huomaan keskustelussa että mä en ole näköjään yhtä vapaamielinen ja hyväksyvä mitä monet muut tässä keskustelussa. Mä vaadin kunnioitusta ja arvostusta parisuhteessa ja samoin annan sitä puolisolleni. Ja kyllä, haluan pitää mieheni itselläni. Ja ei, en halua että kumpikaan tekee mitään sellaista jonka jo etukäteen voi epäillä vaarantavan suhteemme. En mä halua että joku muu nainen lääppii mun miestäni tai menee sänkyyn sen kanssa.
Jos se tekee minusta ylimustasukkaisen psycho-bitchin, niin olkoon niin.
En kyllä näe tuota kunnioituksena tai arvostuksena vaan enemmänkin päinvastoin. Olet miehellesi kuin äiti.
Ainoa tapa pitää mies, on varmistaa, että mies HALUAA olla sinun kanssani. Tämä tehdään sitten olemalla mukava, rento, huumorintajuinen jne. Mitä nyt miehet arvostaakaan. Säännöstely, kieltäminen ja muu eivät luo tai lisää vapaaehtoista halua.
Eikö sinulla ole yhtään itsekunnioitusta? Mies pysyy minun kanssani, koska haluaa pitää minut. Jos minun pitäisi esittää jotain pitääkseni mieheni, ei mies ole pitämisen arvoinen. Ja sama toisinpäin. Minä olen uskollinen miehelleni, koska rakastan häntä, en siksi, että hän esittäisi mahdollisimman rentoa minun nähteni.
Itsekunnioitusta? Mistä ihmeestä saat käsityksen, että pitää esittää? Siitäkö. kun kun en käytä itselleni arvokasta aikaa kenenkään elämän rajoittamiseen ja kyttäämiseen. Keskityn sen sijaan omaan uraani, vapaa-aikaani ja muihin minulle tärkeisiin asioihin. Olen ihan luonnostani rento enkä koskaan alistuisi kenenkään äidiksi. Olen huumorintajuinen ja elämänmyönteinen ihminen. Joku yksi panokerta ei kyllä kaataisi maailmaani muutenkaan missään määrin eikä todellakaan ole sen arvoista, että alkaisin aikuiselle miehelle asettamaan jotain sääntöjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten aikuista ihmistä vois jotenkin olla päästämättä. Miten se noin käytännössä tapahtuisi? Sitoisit sen tuoliin?
Olis jotenkin kamala ajatus, että olis mies joka ei pettäisi vain ja ainoastaan siitä syystä että en päästäisi häntä kavereiden kanssa reissuun. Kun toi matkustaa tyyliin 100 päivää vuodessa työmatkoja, tilaisuus pettämiseen olis hyvin ilmeinen.
Miten te jotka ette päästä miestä/naista ikinä yksin mihinkään suhtaudutte työmatkoihin? Vai eikö niitä ole?
Meiltäkin löytyy naisporukasta se yksi, joka raahasi aina miehensä mukaan. Yllättäen ei enää käy meidän kanssa missään. Ehkä se mies ei päästä?
No meille ei tulisi tuollaista työmatkaongelmaa koska en ikinä ottaisi puolisoa joka ei ole ikinä paikalla kun häntä tarvitaan.
Satunnaiset työmatkat tietysti ihan fine, mutta jos mies reissaisi tuollaisia määriä (100 päivää vuodessa) niin ei me oltaisi yhdessä, enkä olisi perustanut perhettä hänen kanssaan.Eli eroaisit jos puolison työnkuva muuttuisi? Taidat olla kovin nuori.
Kyllä jokainen tekee itse valintoja työelämässä, eihän siellä sentään orjia olla vaikka joskus siltä tuntuisikin. Mä en yksinkertaisesti näe mitään järkeä perustaa perhettä ihmisen kanssa, joka ei ikinä ole läsnä. Tietysti nämäkin jutut käydään läpi suhteen alkuaikoina, puhutaan arvoista ja asioista jotka itselle on tärkeitä ja on hyvä selvittää mitä toinen arvostaa. En perustaisi perhettä jonkun uratykin kanssa, jos työ olisi sellaista että on käytännössä aina reissussa.
Valintoja, valintoja, niitä on elämässä pakko vaan tehdä. Ja en ole kyllä kovin nuori enää, vaikka välillä sitä toivoisikin olevansa.
Mutta nyt lähtee niin sivuraiteille, että en halua pilata ketjua enempää omilla aiheeseen liittymättömillä mielipiteilläni.
Siitä on noin 10v, kun olin eräässä isossa firmassa hr-osastolla duunissa. Iso firma jossa paljon nuoria pertti perheenisä-insinöörejä töissä. Kuulkaa kyllä oli jonoa pomojen ovella kun nämä tuoreet isukit ruinasivat työmatkoja ja -komennuksia ties minne Hilavinttiaan, aivan sama minne ja mitä, kunhan vaan pääsee pois kotoa. Kyllähän niille niitä komennusreissuja sitten tulikin, osa porukka kiitteli taas kun eivät joutuneet. Ei ollut niin "pakko päästä pois kotoa" kuin näillä kolmekymppisillä tuoreilla perheenisillä. Sinkun silmäni kyllä avautuivat.
Juuri tämän vuoksi kyselinkin että moniko näistäkin vastaajanaisista oikeasti tietää mikä se meno siellä on? Ei kukaan tiennyt, no se yksi baarimestari joka on varmaan nähnyt liikaakin kaikenlaista.
Mutta aika sinisilmäistä menoa täälläkin on.
Ei, ei sinisilmäistä vaan realistista: aikuista ihmistä ei voi estää pettämästä, jos hän haluaa pettää. En voisi kunnioittaa miestä, joka antaisi minun kohdella itseään kuin alaikäistä lasta eli kieltää häntä menemästä jonnekin. Itse en voisi olla parisuhteessa, jossa minuun ei luotettaisi. Siksi meidän suhteessamme molemmilla on lupa myös omiin menoihinsa.
Mutta miksi se suhde pitää vaarantaa, sitä en ymmärrä? On varmasti tilanteita, paikkoja, joissa pettäminen on selkeästi todennäköisempää kuin jossain toisessa tilanteessa. Miksi pitää sitten väkisin kokeilla niitä riskejä?
Mä ajattelen tämänkin jotenkin analyyttisesti, jos sulla on riskitilanteita jotka todennäköisemmin aiheuttavat jonkun itsellesi tärkeän asian menetyksen ja sä tiedät sen etukäteen, miksi tekisit niin?
Miksi et ottaisi vaihtoehtoa, jossa on pienempi riski? Onko hyöty todella niin suuri, jotta riski kannattaa ottaa?
Moni asia on sellainen että elämä olisi tylsää jos ei yhtään pelaa, mutta onko todella parisuhde ja perhe sellaisi joita kannattaa suuren riskinkin ehdoilla vaarantaa? Onko hyöty todella niin suuri?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en usko että kaikki pettäjämiehet ovat pettäneet suunnitelmallisesti tai siksi etteivät arvostaisi omaa suhdettaan tai puolisoaan tai etteivät haluaisi olla puolisonsa/perheensä kanssa.
Mä uskon että tosi moni ihan tavallinen perheenisä on vaan mokannut, tehnyt virheen kun on pettänyt. Ei ole sitä suunnitellut tai ei ole lakannut rakastamasta vaimoaan, on vaan mokannut, antanut tilanteen viedä itseään (usein humalassa), koska se tilanne on tuntunut niin hyvältä ja ei ole tajunnut minkälaisia seuraamuksia sillä virheellä tosiaan voi olla.
Ihmiset pettää niin saatanasti. Ei ne kaikki ole mitenkään paskoja ihmisiäpaskoissa parisuhteissa, ne ovat ihan tavallisia perheellisiä, jotka eivät vaan aina toimi oikein.
Mä uskon myös että liha on heikkoa ja tilaisuus tekee varkaan.
Tää on omituista. Minä olen aina ollut 100% uskollinen ja varmasti tulen aina olemaankin. Ja tämä lause on jonkun mielestä absurdi vissiin? Mitä eläimiä te oikein ootte? Ps. en ole uskovainen, käytän myös säännöllisesti alkoholia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten aikuista ihmistä vois jotenkin olla päästämättä. Miten se noin käytännössä tapahtuisi? Sitoisit sen tuoliin?
Olis jotenkin kamala ajatus, että olis mies joka ei pettäisi vain ja ainoastaan siitä syystä että en päästäisi häntä kavereiden kanssa reissuun. Kun toi matkustaa tyyliin 100 päivää vuodessa työmatkoja, tilaisuus pettämiseen olis hyvin ilmeinen.
Miten te jotka ette päästä miestä/naista ikinä yksin mihinkään suhtaudutte työmatkoihin? Vai eikö niitä ole?
Meiltäkin löytyy naisporukasta se yksi, joka raahasi aina miehensä mukaan. Yllättäen ei enää käy meidän kanssa missään. Ehkä se mies ei päästä?
No meille ei tulisi tuollaista työmatkaongelmaa koska en ikinä ottaisi puolisoa joka ei ole ikinä paikalla kun häntä tarvitaan.
Satunnaiset työmatkat tietysti ihan fine, mutta jos mies reissaisi tuollaisia määriä (100 päivää vuodessa) niin ei me oltaisi yhdessä, enkä olisi perustanut perhettä hänen kanssaan.Eli eroaisit jos puolison työnkuva muuttuisi? Taidat olla kovin nuori.
Kyllä jokainen tekee itse valintoja työelämässä, eihän siellä sentään orjia olla vaikka joskus siltä tuntuisikin. Mä en yksinkertaisesti näe mitään järkeä perustaa perhettä ihmisen kanssa, joka ei ikinä ole läsnä. Tietysti nämäkin jutut käydään läpi suhteen alkuaikoina, puhutaan arvoista ja asioista jotka itselle on tärkeitä ja on hyvä selvittää mitä toinen arvostaa. En perustaisi perhettä jonkun uratykin kanssa, jos työ olisi sellaista että on käytännössä aina reissussa.
Valintoja, valintoja, niitä on elämässä pakko vaan tehdä. Ja en ole kyllä kovin nuori enää, vaikka välillä sitä toivoisikin olevansa.
Mutta nyt lähtee niin sivuraiteille, että en halua pilata ketjua enempää omilla aiheeseen liittymättömillä mielipiteilläni.
Siitä on noin 10v, kun olin eräässä isossa firmassa hr-osastolla duunissa. Iso firma jossa paljon nuoria pertti perheenisä-insinöörejä töissä. Kuulkaa kyllä oli jonoa pomojen ovella kun nämä tuoreet isukit ruinasivat työmatkoja ja -komennuksia ties minne Hilavinttiaan, aivan sama minne ja mitä, kunhan vaan pääsee pois kotoa. Kyllähän niille niitä komennusreissuja sitten tulikin, osa porukka kiitteli taas kun eivät joutuneet. Ei ollut niin "pakko päästä pois kotoa" kuin näillä kolmekymppisillä tuoreilla perheenisillä. Sinkun silmäni kyllä avautuivat.
Juuri tämän vuoksi kyselinkin että moniko näistäkin vastaajanaisista oikeasti tietää mikä se meno siellä on? Ei kukaan tiennyt, no se yksi baarimestari joka on varmaan nähnyt liikaakin kaikenlaista.
Mutta aika sinisilmäistä menoa täälläkin on.
Eli jos ympärillä on pettäjiä, petät itse väistämättä? Tunnetko käsitettä henkilökohtainen moraali ja itsehillintä? Ja jos et usko näitä puolisollasi olevan, miksi olet hänen kanssaan parisuhteessa? Siitähän tässä on kyse. Ei reissusta tai kohteesta, vaan siitä, luottaako puolisoon.
Mä uskon että hyvätkin ihmiset tekevät virheitä. Isoja virheitä, suunnittelematta.
Kun joku kysyi, että miten mieheni reagoi esim. ilmoittaessani lähteväni tyttöjen matkalle.
Mies oli Levillä tuolla porukalla myös viime pääsiäisenä. Ja meno oli kuulemma todella päällekäyvää, niin hän sitä kuvaili.
Sanoin leikilläni tekeväni saman ystävieni kanssa. Vastaus oli salamana, että ei käy. Hieman huumorilla, mutta kuitenkin.
Sama reaktio tuli mieheltä myös, kun ilmoitin luultavasti meneväni työporukan pikkujouluihin laivalle.
Kai se on niin, että reagoi vahvasti mun suunnitelmiin.. kun on itse käyttäytyny sopimattomasti. En tiedä sitten.
- aloittaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten aikuista ihmistä vois jotenkin olla päästämättä. Miten se noin käytännössä tapahtuisi? Sitoisit sen tuoliin?
Olis jotenkin kamala ajatus, että olis mies joka ei pettäisi vain ja ainoastaan siitä syystä että en päästäisi häntä kavereiden kanssa reissuun. Kun toi matkustaa tyyliin 100 päivää vuodessa työmatkoja, tilaisuus pettämiseen olis hyvin ilmeinen.
Miten te jotka ette päästä miestä/naista ikinä yksin mihinkään suhtaudutte työmatkoihin? Vai eikö niitä ole?
Meiltäkin löytyy naisporukasta se yksi, joka raahasi aina miehensä mukaan. Yllättäen ei enää käy meidän kanssa missään. Ehkä se mies ei päästä?
No meille ei tulisi tuollaista työmatkaongelmaa koska en ikinä ottaisi puolisoa joka ei ole ikinä paikalla kun häntä tarvitaan.
Satunnaiset työmatkat tietysti ihan fine, mutta jos mies reissaisi tuollaisia määriä (100 päivää vuodessa) niin ei me oltaisi yhdessä, enkä olisi perustanut perhettä hänen kanssaan.Eli eroaisit jos puolison työnkuva muuttuisi? Taidat olla kovin nuori.
Kyllä jokainen tekee itse valintoja työelämässä, eihän siellä sentään orjia olla vaikka joskus siltä tuntuisikin. Mä en yksinkertaisesti näe mitään järkeä perustaa perhettä ihmisen kanssa, joka ei ikinä ole läsnä. Tietysti nämäkin jutut käydään läpi suhteen alkuaikoina, puhutaan arvoista ja asioista jotka itselle on tärkeitä ja on hyvä selvittää mitä toinen arvostaa. En perustaisi perhettä jonkun uratykin kanssa, jos työ olisi sellaista että on käytännössä aina reissussa.
Valintoja, valintoja, niitä on elämässä pakko vaan tehdä. Ja en ole kyllä kovin nuori enää, vaikka välillä sitä toivoisikin olevansa.
Mutta nyt lähtee niin sivuraiteille, että en halua pilata ketjua enempää omilla aiheeseen liittymättömillä mielipiteilläni.
Siitä on noin 10v, kun olin eräässä isossa firmassa hr-osastolla duunissa. Iso firma jossa paljon nuoria pertti perheenisä-insinöörejä töissä. Kuulkaa kyllä oli jonoa pomojen ovella kun nämä tuoreet isukit ruinasivat työmatkoja ja -komennuksia ties minne Hilavinttiaan, aivan sama minne ja mitä, kunhan vaan pääsee pois kotoa. Kyllähän niille niitä komennusreissuja sitten tulikin, osa porukka kiitteli taas kun eivät joutuneet. Ei ollut niin "pakko päästä pois kotoa" kuin näillä kolmekymppisillä tuoreilla perheenisillä. Sinkun silmäni kyllä avautuivat.
Juuri tämän vuoksi kyselinkin että moniko näistäkin vastaajanaisista oikeasti tietää mikä se meno siellä on? Ei kukaan tiennyt, no se yksi baarimestari joka on varmaan nähnyt liikaakin kaikenlaista.
Mutta aika sinisilmäistä menoa täälläkin on.
Mitä väliä sillä on, että tietääkö millainen meno siellä on? Riippuu varmaan illasta. Hurjempaa voi olla vaikka omassa lähikapakassa.
Kyllä täytyy sanoa, että monin suomalainen Levin vierailija äijä on aika surkea näky tuhannen kännissä ja sitten vaikka ei eteen päin päästä kävellen, niin parveekkeelta jäähyllä olevalta naispuolisilta saatetaan kysellä, että pääsisikö panolle. Lasten kanssa katsellaan noita ja naureskellaan noita känniääliöitä, kun housut edes jalassa kunnolla pysy ja oma kämppä on hukassa.
Kysy äijältäsi, mitä suunnittelee tekevänsä. Tuhannen kännistä olevasta ei tarvitse huolta kantaa, kun ei mihinkään kykene kuitenkaan :-D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten aikuista ihmistä vois jotenkin olla päästämättä. Miten se noin käytännössä tapahtuisi? Sitoisit sen tuoliin?
Olis jotenkin kamala ajatus, että olis mies joka ei pettäisi vain ja ainoastaan siitä syystä että en päästäisi häntä kavereiden kanssa reissuun. Kun toi matkustaa tyyliin 100 päivää vuodessa työmatkoja, tilaisuus pettämiseen olis hyvin ilmeinen.
Miten te jotka ette päästä miestä/naista ikinä yksin mihinkään suhtaudutte työmatkoihin? Vai eikö niitä ole?
Meiltäkin löytyy naisporukasta se yksi, joka raahasi aina miehensä mukaan. Yllättäen ei enää käy meidän kanssa missään. Ehkä se mies ei päästä?
No meille ei tulisi tuollaista työmatkaongelmaa koska en ikinä ottaisi puolisoa joka ei ole ikinä paikalla kun häntä tarvitaan.
Satunnaiset työmatkat tietysti ihan fine, mutta jos mies reissaisi tuollaisia määriä (100 päivää vuodessa) niin ei me oltaisi yhdessä, enkä olisi perustanut perhettä hänen kanssaan.Eli eroaisit jos puolison työnkuva muuttuisi? Taidat olla kovin nuori.
Kyllä jokainen tekee itse valintoja työelämässä, eihän siellä sentään orjia olla vaikka joskus siltä tuntuisikin. Mä en yksinkertaisesti näe mitään järkeä perustaa perhettä ihmisen kanssa, joka ei ikinä ole läsnä. Tietysti nämäkin jutut käydään läpi suhteen alkuaikoina, puhutaan arvoista ja asioista jotka itselle on tärkeitä ja on hyvä selvittää mitä toinen arvostaa. En perustaisi perhettä jonkun uratykin kanssa, jos työ olisi sellaista että on käytännössä aina reissussa.
Valintoja, valintoja, niitä on elämässä pakko vaan tehdä. Ja en ole kyllä kovin nuori enää, vaikka välillä sitä toivoisikin olevansa.
Mutta nyt lähtee niin sivuraiteille, että en halua pilata ketjua enempää omilla aiheeseen liittymättömillä mielipiteilläni.
Siitä on noin 10v, kun olin eräässä isossa firmassa hr-osastolla duunissa. Iso firma jossa paljon nuoria pertti perheenisä-insinöörejä töissä. Kuulkaa kyllä oli jonoa pomojen ovella kun nämä tuoreet isukit ruinasivat työmatkoja ja -komennuksia ties minne Hilavinttiaan, aivan sama minne ja mitä, kunhan vaan pääsee pois kotoa. Kyllähän niille niitä komennusreissuja sitten tulikin, osa porukka kiitteli taas kun eivät joutuneet. Ei ollut niin "pakko päästä pois kotoa" kuin näillä kolmekymppisillä tuoreilla perheenisillä. Sinkun silmäni kyllä avautuivat.
Juuri tämän vuoksi kyselinkin että moniko näistäkin vastaajanaisista oikeasti tietää mikä se meno siellä on? Ei kukaan tiennyt, no se yksi baarimestari joka on varmaan nähnyt liikaakin kaikenlaista.
Mutta aika sinisilmäistä menoa täälläkin on.
Ei, ei sinisilmäistä vaan realistista: aikuista ihmistä ei voi estää pettämästä, jos hän haluaa pettää. En voisi kunnioittaa miestä, joka antaisi minun kohdella itseään kuin alaikäistä lasta eli kieltää häntä menemästä jonnekin. Itse en voisi olla parisuhteessa, jossa minuun ei luotettaisi. Siksi meidän suhteessamme molemmilla on lupa myös omiin menoihinsa.
Mutta miksi se suhde pitää vaarantaa, sitä en ymmärrä? On varmasti tilanteita, paikkoja, joissa pettäminen on selkeästi todennäköisempää kuin jossain toisessa tilanteessa. Miksi pitää sitten väkisin kokeilla niitä riskejä?
Mä ajattelen tämänkin jotenkin analyyttisesti, jos sulla on riskitilanteita jotka todennäköisemmin aiheuttavat jonkun itsellesi tärkeän asian menetyksen ja sä tiedät sen etukäteen, miksi tekisit niin?
Miksi et ottaisi vaihtoehtoa, jossa on pienempi riski? Onko hyöty todella niin suuri, jotta riski kannattaa ottaa?Moni asia on sellainen että elämä olisi tylsää jos ei yhtään pelaa, mutta onko todella parisuhde ja perhe sellaisi joita kannattaa suuren riskinkin ehdoilla vaarantaa? Onko hyöty todella niin suuri?
Ei se mies (aloittajan tapauksessa puhe oli miehestä, yhtä hyvin voitaisiin puhua tietysti naisesta) mene sinne Leville vaarantamaan suhdetta vaan laskettelemaan ja pitämään hauskaa kaveriporukan kanssa. Jos haluaa laskettelemaan ja pitämään hauskaa kavereiden kanssa ja ne kaverit ovat lähdössä Leville, niin ei siinä voi yksin päättää, että mennäänkin takapihan pulkkamäkeen ja juodaan sen päälle kaakaota ja syödään munkkeja.
Tai kuten omassa tapauksessani: jos mies on kiinnostunut jalkapallosta ja he ovat kaveriporukalla jo aikoja sitten päättäneet lähteä MM-kisoja katsomaan kunhan ne ovat jossain lähistöllä, niin ei se ole sama asia, että he kokoontuvatkin jonkun kotiin katsomaan niitä telkkarista.
Ei puoliso voi korvata kaikkia muita ihmissuhteita, eikä ihmissuhde kaikkia muita mielenkiinnon kohteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten aikuista ihmistä vois jotenkin olla päästämättä. Miten se noin käytännössä tapahtuisi? Sitoisit sen tuoliin?
Olis jotenkin kamala ajatus, että olis mies joka ei pettäisi vain ja ainoastaan siitä syystä että en päästäisi häntä kavereiden kanssa reissuun. Kun toi matkustaa tyyliin 100 päivää vuodessa työmatkoja, tilaisuus pettämiseen olis hyvin ilmeinen.
Miten te jotka ette päästä miestä/naista ikinä yksin mihinkään suhtaudutte työmatkoihin? Vai eikö niitä ole?
Meiltäkin löytyy naisporukasta se yksi, joka raahasi aina miehensä mukaan. Yllättäen ei enää käy meidän kanssa missään. Ehkä se mies ei päästä?
No meille ei tulisi tuollaista työmatkaongelmaa koska en ikinä ottaisi puolisoa joka ei ole ikinä paikalla kun häntä tarvitaan.
Satunnaiset työmatkat tietysti ihan fine, mutta jos mies reissaisi tuollaisia määriä (100 päivää vuodessa) niin ei me oltaisi yhdessä, enkä olisi perustanut perhettä hänen kanssaan.Eli eroaisit jos puolison työnkuva muuttuisi? Taidat olla kovin nuori.
Kyllä jokainen tekee itse valintoja työelämässä, eihän siellä sentään orjia olla vaikka joskus siltä tuntuisikin. Mä en yksinkertaisesti näe mitään järkeä perustaa perhettä ihmisen kanssa, joka ei ikinä ole läsnä. Tietysti nämäkin jutut käydään läpi suhteen alkuaikoina, puhutaan arvoista ja asioista jotka itselle on tärkeitä ja on hyvä selvittää mitä toinen arvostaa. En perustaisi perhettä jonkun uratykin kanssa, jos työ olisi sellaista että on käytännössä aina reissussa.
Valintoja, valintoja, niitä on elämässä pakko vaan tehdä. Ja en ole kyllä kovin nuori enää, vaikka välillä sitä toivoisikin olevansa.
Mutta nyt lähtee niin sivuraiteille, että en halua pilata ketjua enempää omilla aiheeseen liittymättömillä mielipiteilläni.
Siitä on noin 10v, kun olin eräässä isossa firmassa hr-osastolla duunissa. Iso firma jossa paljon nuoria pertti perheenisä-insinöörejä töissä. Kuulkaa kyllä oli jonoa pomojen ovella kun nämä tuoreet isukit ruinasivat työmatkoja ja -komennuksia ties minne Hilavinttiaan, aivan sama minne ja mitä, kunhan vaan pääsee pois kotoa. Kyllähän niille niitä komennusreissuja sitten tulikin, osa porukka kiitteli taas kun eivät joutuneet. Ei ollut niin "pakko päästä pois kotoa" kuin näillä kolmekymppisillä tuoreilla perheenisillä. Sinkun silmäni kyllä avautuivat.
Juuri tämän vuoksi kyselinkin että moniko näistäkin vastaajanaisista oikeasti tietää mikä se meno siellä on? Ei kukaan tiennyt, no se yksi baarimestari joka on varmaan nähnyt liikaakin kaikenlaista.
Mutta aika sinisilmäistä menoa täälläkin on.
Eli jos ympärillä on pettäjiä, petät itse väistämättä? Tunnetko käsitettä henkilökohtainen moraali ja itsehillintä? Ja jos et usko näitä puolisollasi olevan, miksi olet hänen kanssaan parisuhteessa? Siitähän tässä on kyse. Ei reissusta tai kohteesta, vaan siitä, luottaako puolisoon.
Mä uskon että hyvätkin ihmiset tekevät virheitä. Isoja virheitä, suunnittelematta.
Jos noin ajattelee, niin sitten siihen virheeseen varmasti osaa myös suhtautua sen mukaisesti eli että kyse oli hyvän ihmisen yhdestä lipsahduksesta, josta ei kannata tehdä sen suurempaa numeroa.
Itse ajattelen niin, että ihmiset tekevät kyllä virheitä, joo, mutta penis ei vahingossa mene vaginaan. Kyllä se on ihan tietoisen päätöksen vaatinut.
Mitä nuo limamöykyt on?