Lue keskustelun säännöt.
Missä kohtaa on sopivaa kysyä pariskunnalta että milloin on tulossa perheenlisäystä?
Jos ovat useamman vuoden jo asuneetkin yhdessä, eikö voi kysyä?
N56
Kommentit (200)
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikeasti, te utelijat ette keksi mitään muuta jutun juurta kuin toisten lisääntymisistä tai lapsettomuudesta keskustelun? Uskomatonta. Mä oon ihan onnistuneesti elänyt elämäni kyselemättä tuosta, mutta onhan se ihan ymmärrettävää, että jos on synnytyksessä pullahtanut omatkin aivot ulos, niin eihän se nyt vaan voi olla mahdollista että keskustelisi muusta kuin lisääntymisestä.
Miten te onnistutte puhumaan vanhusten tai lasten kanssa, jos muita aiheita ei vaan ole?
Taas yksi raskausaiheen ympärillä pyörivä ja aiheesta suuren numeron tehnyt.
Meille normaaleille ihmisille raskausaihe on aihe muiden joukossa. Sitä ei vältellä eikä jankata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa että vielä on tällaisia tabu-asioita!
Kyllä kipeistäkin asioista pitäisi pystyä keskustella. Lähimmäiset ihmettelee selän takana miksei tule lapsia ja pariskunta murjottaa tuppisuuna. Sivistykseen kuuluu että pystyy keskustelemaan.Ja kaikilta utelijamummoilta voikin kysyä, että "koskas meinaat kuolla?". Arka asia, mutta kyllähän siitä pitää pystyä keskustella.
Joo, ja samoin että onko pidätyskyky vielä tallella, tai vähän nuoremmalta että mites noi vaihdevuosioireet, onkomielialan vaihteluita ja onko seksihalut tallella. Miehiltä sitten potenssista, kaljuuntumisesta yms.
Huomaa kyllä sukupolvien eron. Hemmotellut nykynuoret haluavat kaiken ja kun käy niin ettei lasta tulekaan pitää asiasta vaieta täysin ja olla niin kuin asiaa ei olisi olemassakaan. Ette tunne vanhoja tapoja ollenkaan. Vanhuksien parasta hupia on puhua sairauksista ja povata kuolemaansa. Ja nämä nykynuoret kauhistelevat luonnollisia asioita ja niistäkään ei saisi puhua.
Pumpulissa olette kasvaneet!
Ei suinkaan ole sukupolvi kysymys, onhan kautta maailman sivun pidetty moukkamausena kysellä toisen henk.koht.asioita. Se ei vain kuulu hyviin käytöstapoihin ja se pitäisi imeä jo äidinmaidossa. Usein näillä utelijoilla ei ole omaa elämää, vaan elävät toisten kautta.
Ja mitä tarkoitat vanhoilla tavoilla? Itse olen 65v. ja edelleenkään en halua jakaa asioita kaikkien utelijoiden kanssa, vaan luotettavien ja läheisten ystävien kanssa. Luulen, vanhoilla ihmisillä on vielä tiukempi raja, kuin nuoremmilla, jotka ovat tottuneet jakamaan asioitaan somessa. Ja on ihan eri asia itse kertoa, kuin että joku utelisi niistä ja koskee kaikkia ikäluokkia.
Eikä utelun kohteena ole pelkästään nuoret naiset, joiden poikaystävät, vauvahaaveet ovat yleistä riistaa, vaan yhtälailla myös mummoikäiset, kun heidän lastensa perheiden asiat pitäisi julistaa yksityiskohtaisesi näille utelijoille. Sama koskee jos jää leskeksi tai eroaa puolisostaan.
Oman kokemuksen mukaan, suurin osa utelijoista ja juoruilijoista on naisia, joilla oman elämänhallinnassa on vaikeuksia ja tilaisuuden tullen, käyvät kuin korpit haaskalla, jotta löytyisi jotain paheksuttavaa tai säälittelyä toisten asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa että vielä on tällaisia tabu-asioita!
Kyllä kipeistäkin asioista pitäisi pystyä keskustella. Lähimmäiset ihmettelee selän takana miksei tule lapsia ja pariskunta murjottaa tuppisuuna. Sivistykseen kuuluu että pystyy keskustelemaan.Ja kaikilta utelijamummoilta voikin kysyä, että "koskas meinaat kuolla?". Arka asia, mutta kyllähän siitä pitää pystyä keskustella.
Joo, ja samoin että onko pidätyskyky vielä tallella, tai vähän nuoremmalta että mites noi vaihdevuosioireet, onkomielialan vaihteluita ja onko seksihalut tallella. Miehiltä sitten potenssista, kaljuuntumisesta yms.
Huomaa kyllä sukupolvien eron. Hemmotellut nykynuoret haluavat kaiken ja kun käy niin ettei lasta tulekaan pitää asiasta vaieta täysin ja olla niin kuin asiaa ei olisi olemassakaan. Ette tunne vanhoja tapoja ollenkaan. Vanhuksien parasta hupia on puhua sairauksista ja povata kuolemaansa. Ja nämä nykynuoret kauhistelevat luonnollisia asioita ja niistäkään ei saisi puhua.
Pumpulissa olette kasvaneet!
Olen mummoikäinen ja ei ennen kukaan kysellyt vauvauutisia, eikä niistä kerrottu ennen kuin keskenmenon vaara oli ohi eli raskaus oli jo 4kk.
Nykyään ei edes mummoikäiset saa näiltä utelijoilta rauhassa, ensin tivataan lastenlapsista ja kun ne on saatu siirrytään lastenlapsien koulutuksiin ja poikaystäviin.
Ihmiset ovat nykyään hirveän uteliaita, ihan kuin heillä puuttuisi jotakin omasta elämästä. Ja mihin ihmeeseen he tarvitsevat toisten tietoja ja mitä he niillä tekevät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa nämä lapsettomat tai lapsiahaluamattomat vähän herkillä. Aivan kuin joku hyvänpäivän tuttu, joka ohimennen jutustelee, odottaisikaan että ihminen alkaa vuodattamaan lapsettomuushoitojaan. Niistä kerrrotaaan vain niille kenelle halutaan.
Eikö traumatisoitunut henkilö kykene torjumaan kyselyt vastaamalla jotain ylimalkaista. Mikä pakottaa raakaan rehellisyyteen kyselijöille tai myöskään uhriutumaan ja syyllistämään kanssaihmisiä normaalista jutustelusta.Ja sä et yksinkertaisesti pysty torjumaan uteliaisuuttasi. Kummallahan se ottaa tavallinen elämä koville.
Edelleen: kyse Ei ole uteliaisuudesta ja tavallisesta kohteliaasta keskustelusta ja osoittaa olevansa jollain tavalla kiinnostunut keskustelukumppanista. Tuppisuunakin on kiusallista olla.
Olisiko aika lopettaa se oman kohdun ympärillä pyöriminen ja tajuta että se sinun lisääntyminen ei ole suuri uteliaisuuden aihe muille kuin asianomaisille? Jos olet noin herkillä, on lienee parasta pysyä pois ihmisten ilmoilta!
Ei kyllä osoita hyvää keskustelutaitoa, jos se perustuu uteluun/kysymykseen, johon toinen vastaa. Kuulostaa enemmänkin pakkopullalta ja ettei toinen haluasi olla seurassa.
Utelu ja kysymysten esittely ei ole kiinnostusta, kiinnostusta on ystävien kesken sitä, että kuuntelee, mitä toisella on sanottavaa.
Utelijat ottavat vain rusinat pullasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kai niitä muitakin herkkiä ja vaikeita asioita. Jos tapaat tutun parin kuukauden tauon jälkeen ja kysyt mitä hänen äidilleen kuuluu, niin onko oikeus suuttua verisesti, jos se äiti on sillä välin kuollut? Tai tapaat ystäväsi vauvakutsuilla, muutaman kuukauden kuluttua näette ohimennen kaupungilla ja kysyt onko vauva hoidossa, jos se on kuollut tai teholla, niin pitääkö siinä vaiheessa jo vetäistä ihan turpaan kyselijää kun nyt noin kamalaa kehtaakin kysyä?
Tällä kaavalla ei voi puhua juuri muusta kuin säästä kenenkään kanssa, koska onhan toinen voinut menettää työnsä, kotinsa tulipalossa, eronnut tai jäänyt leskeksi, lapset on voitu ottaa huostaan tai kenties kuolleet jne.
Eikä siitä säästäkään saa sanoa mitään muuta kuin että on ilmoja pidellyt. Jos ilmaiset ilosi auringonpaisteesta, niin entä jos toisella on melanooma? Olisihan se kauhean loukkaavaa muistuttaa sellaisesta katastrofista.
Täsmälleen näin. Nykyään lapsettomuus on niin yleinen ongelma kun lastentekoa lykätään että lapsettomia on paljon. Samalla lapsettomat ovat kriisiytyneet eivätkä halua nähdä lapsia, keskustella tai kuulla lapsista mitään. Jos joku hyvää hyvyyttään osoittaa kiinnostusta tuttavan elämään ja kysäisee puolihuolimattomasti lapsiasiasta, kokee lapseton itseään loukatun anteeksiantamattomasti. Kaikenlaiset neuvot asiasta puhumisesta ja avoimuudesta torjutaan ja syytetään vain muita ja epäreilua maailmaa, kun itsellä on paha olo.
Ei. Kyllä mä erotan puolihuolimattoman kyselyn ja vastaan siihen puolihuolimattomasti. Tahattomasti lapsettomana olen kuitenkin saanut 20 vuotta vastailla erittäin huolellisesti esitettyihin ja toistuviin kysymyksiin siitä, milloin aiomme lisääntyä, miksemme ole jo lisääntyneet, miksi emme ole yrittäneet tarpeeksi ja miksei se muka onnistuisi, kun onnistui naapurin Maijallakin.
Lapsettomuus ei ole meille mikään tragedia, ja sen takia olen saanut vastata vielä yhteen kysymykseen: ihmettelyyn siitä, eikö tämä lapsettomuus olekaan elämäni suurin suru. Ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kai niitä muitakin herkkiä ja vaikeita asioita. Jos tapaat tutun parin kuukauden tauon jälkeen ja kysyt mitä hänen äidilleen kuuluu, niin onko oikeus suuttua verisesti, jos se äiti on sillä välin kuollut? Tai tapaat ystäväsi vauvakutsuilla, muutaman kuukauden kuluttua näette ohimennen kaupungilla ja kysyt onko vauva hoidossa, jos se on kuollut tai teholla, niin pitääkö siinä vaiheessa jo vetäistä ihan turpaan kyselijää kun nyt noin kamalaa kehtaakin kysyä?
Tällä kaavalla ei voi puhua juuri muusta kuin säästä kenenkään kanssa, koska onhan toinen voinut menettää työnsä, kotinsa tulipalossa, eronnut tai jäänyt leskeksi, lapset on voitu ottaa huostaan tai kenties kuolleet jne.
Eikä siitä säästäkään saa sanoa mitään muuta kuin että on ilmoja pidellyt. Jos ilmaiset ilosi auringonpaisteesta, niin entä jos toisella on melanooma? Olisihan se kauhean loukkaavaa muistuttaa sellaisesta katastrofista.
Täsmälleen näin. Nykyään lapsettomuus on niin yleinen ongelma kun lastentekoa lykätään että lapsettomia on paljon. Samalla lapsettomat ovat kriisiytyneet eivätkä halua nähdä lapsia, keskustella tai kuulla lapsista mitään. Jos joku hyvää hyvyyttään osoittaa kiinnostusta tuttavan elämään ja kysäisee puolihuolimattomasti lapsiasiasta, kokee lapseton itseään loukatun anteeksiantamattomasti. Kaikenlaiset neuvot asiasta puhumisesta ja avoimuudesta torjutaan ja syytetään vain muita ja epäreilua maailmaa, kun itsellä on paha olo.
Ei. Kyllä mä erotan puolihuolimattoman kyselyn ja vastaan siihen puolihuolimattomasti. Tahattomasti lapsettomana olen kuitenkin saanut 20 vuotta vastailla erittäin huolellisesti esitettyihin ja toistuviin kysymyksiin siitä, milloin aiomme lisääntyä, miksemme ole jo lisääntyneet, miksi emme ole yrittäneet tarpeeksi ja miksei se muka onnistuisi, kun onnistui naapurin Maijallakin.
Lapsettomuus ei ole meille mikään tragedia, ja sen takia olen saanut vastata vielä yhteen kysymykseen: ihmettelyyn siitä, eikö tämä lapsettomuus olekaan elämäni suurin suru. Ei ole.
Lisään vielä tähän: Jos on pakko kysyä, niin olisi todella ystävällistä esittää kysymys muodossa "aiotteko hankkia lapsia". Sen sijaan että menee suoraan aloituksessa mainittuun "milloin tulee lapsia". Noissa on iso ero vastaajalle, jolle lapsia ei syystä tai toisesta noin vain tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa että vielä on tällaisia tabu-asioita!
Kyllä kipeistäkin asioista pitäisi pystyä keskustella. Lähimmäiset ihmettelee selän takana miksei tule lapsia ja pariskunta murjottaa tuppisuuna. Sivistykseen kuuluu että pystyy keskustelemaan.Ja kaikilta utelijamummoilta voikin kysyä, että "koskas meinaat kuolla?". Arka asia, mutta kyllähän siitä pitää pystyä keskustella.
Joo, ja samoin että onko pidätyskyky vielä tallella, tai vähän nuoremmalta että mites noi vaihdevuosioireet, onkomielialan vaihteluita ja onko seksihalut tallella. Miehiltä sitten potenssista, kaljuuntumisesta yms.
Huomaa kyllä sukupolvien eron. Hemmotellut nykynuoret haluavat kaiken ja kun käy niin ettei lasta tulekaan pitää asiasta vaieta täysin ja olla niin kuin asiaa ei olisi olemassakaan. Ette tunne vanhoja tapoja ollenkaan. Vanhuksien parasta hupia on puhua sairauksista ja povata kuolemaansa. Ja nämä nykynuoret kauhistelevat luonnollisia asioita ja niistäkään ei saisi puhua.
Pumpulissa olette kasvaneet!Ei suinkaan ole sukupolvi kysymys, onhan kautta maailman sivun pidetty moukkamausena kysellä toisen henk.koht.asioita. Se ei vain kuulu hyviin käytöstapoihin ja se pitäisi imeä jo äidinmaidossa. Usein näillä utelijoilla ei ole omaa elämää, vaan elävät toisten kautta.
Ja mitä tarkoitat vanhoilla tavoilla? Itse olen 65v. ja edelleenkään en halua jakaa asioita kaikkien utelijoiden kanssa, vaan luotettavien ja läheisten ystävien kanssa. Luulen, vanhoilla ihmisillä on vielä tiukempi raja, kuin nuoremmilla, jotka ovat tottuneet jakamaan asioitaan somessa. Ja on ihan eri asia itse kertoa, kuin että joku utelisi niistä ja koskee kaikkia ikäluokkia.
Eikä utelun kohteena ole pelkästään nuoret naiset, joiden poikaystävät, vauvahaaveet ovat yleistä riistaa, vaan yhtälailla myös mummoikäiset, kun heidän lastensa perheiden asiat pitäisi julistaa yksityiskohtaisesi näille utelijoille. Sama koskee jos jää leskeksi tai eroaa puolisostaan.
Oman kokemuksen mukaan, suurin osa utelijoista ja juoruilijoista on naisia, joilla oman elämänhallinnassa on vaikeuksia ja tilaisuuden tullen, käyvät kuin korpit haaskalla, jotta löytyisi jotain paheksuttavaa tai säälittelyä toisten asioista.
Kiitos tästä, näin minäkin olen aina ajatellut. Luulin jo olevani ainoa. Nuoremmasta iästäni huolimatta pidän lasten yrittämistä asiana, josta keskustellaan kumppanin/puolison kanssa, muille se ei kuulu ja utelu on vain huonoa käytöstä. - En jaa mitään somessa, jos sillä nyt on jotain tekemistä asian kanssa. N38, äiti.
Kysymys tuossa muodossaan ei ainakaan ole hyvä. Jos aivan pakko olisi ja pariskunnan osapuolet olisivat minulle enemmän kuin vain hyvän päivän tuttuja, voisin tietysti kysyä, ovatko koskaan ajatelleet, että haluaisivat lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tökeröintä on OLETTAA, että kun on parisuhteessa niin kyllähän siihen kuuluu jossain vaiheessa lapsetkin. Ei, näin ei ole. Kaikki eivät yksinkertaisesti halua lapsia eikä sen pitäisi olla mikään oletus. Siksi tökerö kysymys "Millos sitä lapsia tehdään" pitäisi vaihtaa "Haluatteko/toivoisitteko lapsia". Jos nyt ihan välttämättä haluaa tietää toisten ihmisten hyvin henkilökohtaisesta asiasta, joka ei kyllä kuulu naapurin tädille tai sukulaisillekaan tippaakaan..
Kyllä joillakin on jonnin joutavaa aikaa, eivätkä keksi itselleen mitään tekemistä, vaan takertuvat toisten asioihin, jotka eivät heille edes kuulu tai eivät voi edes vaikuttaa asiaan.
Luin Antti Majanlahden kuolemantapauksesta ja siellä tivattiin hysteerisesti, miksi kuolemansyytä ei ole kerrottu julkisuuteen, vaikka kuolemasta oli vajaa vuorokausi. Hei haloon, mihin te tarvitsette näitä tietoja.
Ennen jokaisella oli omassa elämässäkin tekemistä, eikä kukaan kysynyt 70-80-luvulla kenenkään lapsihaaveista. Mekin olimme kolme vuotta naimisissa, kun lapsi syntyi, eikä kukaan sitä ennen kysynyt, haluammeko lapsia vai ei.
Kyllä maailma on muuttunut ihmeelliseksi, kun kaikki halutaan tietää ja juorutaan eteenpäin, jota ennen pidettiin hyvin sivistyttömänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä kuulun tähän joukkoon, joka ei ymmärrä mitä pahaa sen kysymisessä on. Minulta on kysytty (niin kuin ketjusta päätellen monilta muiltakin) perheenjäsenten, tuttujen, puolituttujen, kavereiden jne toimesta ns koko elämäni ajan. Olen nyt 25.
Sehän on samanlaista juttelua kuin mikä tahansa muukin, "oletko ajatellut opiskella", "mitä haluat olla isona", "ootko ajatellut hankkia koiraa/mökkiä", "mitä ostaisit jos voittaisit lotossa"... ihan samanlaista diipa daapaa. Joillekin joku noistakin aiheista on kipeä, ei sitä voi koskaan tietää.
Jos omat sosiaaliset taidot on niin heikot ettei pysty esim sanomaan, "no, katsotaan nyt, ei juuri nyt ole ollut mielessä" tai "en halua puhua siitä" tai vaan "ehkä joskus", niin voi katsoa peiliin. Pikku tölväisyjä saa aina ja kaikkialta muilta ihmisiltä, ei auta olla niin herkkä.
(Niin ja itse juttelen kavereideni kanssa lapsiasioista ihan samoin kuin muistakin aiheista. Eihän se vaikka nyt jutellaan jotain lapsista esim "kyllä mä varmaan haluaisin lapsia jos löytyis joku kiva mies", ole kiveen kirjoitettua vaan ihan puhdasta ajattelunvaihtoa, haaveilua, pohdintaa)
Ei muakaan sun tilanteessa kysymys haitannut.
Sitten asian esille ottaminen tuntui ihan fyysisenä kipuna, kun lasta oltiin yritetty vuosia kaikilla mahdollisilla hoidoilla, ja olin saanut useita keskenmenoja.
Puhuin kyllä asiadta, mutta vain sopivissa tilanteissa.
Ihan verrattavissa aiheen rankkuutena läheisen kuolemasn ym., ei niistäkään kahvipöydässä kepeästi kysytä, jos asia on juuri ajankohtainen.
Mä en loukkaantuisi tai pahoittaisi mieltäni jos joku kysyisi. Mutta nykyään ihmiset harmistuvat niin helpolla, että tätä ei saa kysyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
http://www.linkbucks.com/A3wWb jos on läheinen ihminen niin kyllähän sitä voi kysyä.. tai sitten jos he eivät itse siitä ole mitään ikinä puhuneet niin ehkä siitä voi päätellä etteivät he halua kertoa/eivät ole hankkimassa lapsia..
Vierailija kirjoitti:
Ei missään.
Juuri näin, kyllä he varmasti itse kertovat jos katsovat sen aiheelliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Sopiva aika on minusta sitten kun pari on yli 70v. Silloin aihe jo riittävän kaukainen.
On niitäkin, jotka jankuttavat ko. ikäisille, että te sitten olette päässeet helpolla kun teillä ei ole lapsia tai jotain muuta älykästä. Olen huomannut, että on olemassa ihmisiä, joiden kanssa ei pysty keskustelemaan yleisellä tasolla mistään vaan keskusteluaiheet pyörivät näissä samoissa mitä kenelläkin on tai ei ole. Jotkut ihmuset eivät voi sietää pientäkään poikkeamaa kanssaihmisissä.
Miksi pitää kysyä perheenlisäyksestä? Kyllä sen yleensä jossain vaiheessa huomaa, jos sellaista on tulossa. Utelut perheenlisäyksestä miellän yhtä moukkamaiseksi kuin utelun seksielämästä. Luonnollisia mutta yksityisiä asioita molemmat.
Olen ainoastaan kerran mennyt kysymään tätä asiaa (humalassa). Vaimo totesi vaivautuneena, että kärsimme lapsettomuudesta. Onneksi he kuitenkin saivat myöhemmin lapsen.
Edelleen: kyse Ei ole uteliaisuudesta ja tavallisesta kohteliaasta keskustelusta ja osoittaa olevansa jollain tavalla kiinnostunut keskustelukumppanista. Tuppisuunakin on kiusallista olla.
Olisiko aika lopettaa se oman kohdun ympärillä pyöriminen ja tajuta että se sinun lisääntyminen ei ole suuri uteliaisuuden aihe muille kuin asianomaisille? Jos olet noin herkillä, on lienee parasta pysyä pois ihmisten ilmoilta!