Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Missä kohtaa on sopivaa kysyä pariskunnalta että milloin on tulossa perheenlisäystä?
Jos ovat useamman vuoden jo asuneetkin yhdessä, eikö voi kysyä?
N56
Kommentit (200)
Kyllä minä olen kysynyt tuttavapariskunnalta asiasta. He olivat olleet yhdessä jo 15 vuotta, ennen kuin menivät naimisiin, ja kun ikä alkoi olla lähempänä neljää- kuin kolmeakymmentä, kysäisin kerran, olivatko he ajatelleet viihtyä kaksistaan jatkossakin vai hankkia pallon jalkaan jossain vaiheessa. Kun vastaus oli, että kaksin on kaunihimpi, sanoin ok. Mitäs siitä sen enempää. En minä tarvitse perusteluja eikä minulle tarvitse asiaa sen kummemmin selitellä. Olipahan vain kiinnostusta tuohon asianhaaraan. Minä itsekin hankin ensimmäisen ja ainoan lapseni 38-vuotiaana vasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäis kysyä. Onko se lisääntyminen ny maailman tärkein asia?
Ei ole maailman tärkein asia. Se on kuitenkin hyvin normaali osa ihmisen elämää ja odotuksenmukaista siinä kohtaa, kun parisuhde alkaa olla vakiintunut. Miksi siitä pitää ottaa nokkiinsa, jos joku kysäisee, onko suunnitelmissa lastenhankinta?
Siitä voi kyllä jo suuttuakin, jos joku jankuttaa asiasta moneen kertaan aina, kun tavataan. Jos on jo kerran sanonut, että ei aio lapsia tehdä, miksi sitä ei voi hyväksyä? Tai jos aikoo tehdä 14 lasta, mitä se muille kuuluu niin kauan kun itse hoitaa ja elättää mukulansa?
Helvettiäkö se sulle kuuluu?tuliko mieleen että jotku parit ei halua lapsia?tai että jos toinen ei oo hedelmällinen? Ei kannata tunkea turpaa asioihin jotka ei sulle kuulu. Pariskuntien väliset asiat kuuluu heille. Ei muille. Utelijoihin menee vaan hermot.
Sukulaisilta tai tuttavilta en moisia kyselyitä toivoisi. Kavereissa ei niin haittaa vaikka kyselevät, erityisesti samanikäisten (30v maissa) on ihan mukavakin jutella ja vaihtaa ajatuksia. Kuten yllä sanottu niin ylimalkaisestikin voi keskustella, tai heittää vitsiksi/kertoa kysymyksestä ärtymyksestään jos ei asiasta halua jutella. Tämänikäisillä monet kyselevät, joten ihan hyvin keskustelun voi käydä "no enpä tiedä, tuntuu että kaikki kyselevät asiasta" tasollakin, sen enempää loukkaamatta. Kysymys voi olla myös aloite haluta jutella asiasta, eli saattaa haluta kertoa omista haaveistaan mutta kyselee ensin kaverilta. Siitä kannattane suuttua..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen siskolla ei lapsia eikä olla ikinä puhuttu asiasta. Ei tuollainen vaikeneminenkaan ihan ok ole. Elefantti olohuoneessa mutta kukaan ei siitä puhu.
Miten tuo asia kuuluu teille muille? Vai onko vielä nykyäänkin olemassa joku olettamus, että kaikkien parien on pakko tehdä lapsia?
Elefantilta olohuoneessa asia tuntuu siksi, että omien lasten kuulumisia ei oikein uskalla kertoa sellaisille ihmisille, (esim. meillä miehen veljelle vaimoineen), joista ei tiedä, ovatko he lapsettomia tahallaan vai tahattomasti. Saatikka mahdollisten lastenlasten edesottamuksista, jos ei tiedä, itkeekö toisen sydän verta, siksi että lapsettomuuden vuoksi ei saa myöskään koskaan lapsenlapsia. T:Eri kuin tuo ensimmäinen lainattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsiasiasta tiedusteleminenhan on käytännössä selonteon pyytämistä parin seksielämästä. Jos seksielämästä uteleminen ei ole sopivaa, miten lapsisuunnitelmien uteleminen voisi olla?
Jos on itse hankkimassa lapsia niin voi kiinnostaa aikovatko kaveritkin hankkia. Hankkimisvaiheen henkinen tuki kun ei meinaa tärpätä tai lapsettomuus, jos lapsia siunaantuu niin kivahan se on tietää että keitä kavereista lapsijutut kiinnostaa enemmän ja ketä vähemmän. Ja kenelle niistä ei kannata avautua ollenkaan. Siinä on sit helppo kyräillä kun kaverit eivät pysty ottamaan toista huomioon, jos ei asiasta mitään halua sanoa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on AIVAN eri asia kysyä, toivooko pariskunta tulevaisuudessa lapsia, kuin tiedustella, "milloin perheenlisäystä on tulossa"! Jälkimmäinen kysymys sisältää todella ärsyttävän oletuksen siitä, että kaikkien kuuluu lisääntyä tai että kaikki siinä automaattisesti onnistuisivat...eka kysymys taas on vilpitön kysymys siitä, haluaako pariskunta ylipäätään lapsia ja sen voi kysyä vaikka huomenna klo 12, jos pariskunta on sinulle niin läheinen, että juttelette muistakin henkilökohtaisista asioista keskenänne.
Me emme voi saada emmekä myöskään halua lapsia.
Mutta ärsyttää kun jotkut eivät hiljene sillä, että sanoo ettei halua lapsia. Aina se otetaan uudelleen esiin. En todellakaan ala lapsettomuuden syitä kahvipöydässä levittelemään uteliaille sukulaistädeille. Me ei myöskään kaivata mitään sääliä, koska ei haluta lapsia. Ei vaan saataisi vaikka haluttaisinkin. Siksi vähän loukkaa jatkuvat kyselyt, koska se alleviivaa sitä, että ei olla "normaaleja".
Lapsettomuuteen voi liittyä monenlaisia kipeitä asioita, fyysisiä ja psyykkisiä vammoja. Näin meidän tapauksessa. En ala tässäkään tarkemmin avaamaan, säästetään kahdenkeskeisiin keskusteluihin ja terapiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me emme voi saada emmekä myöskään halua lapsia.
Mutta ärsyttää kun jotkut eivät hiljene sillä, että sanoo ettei halua lapsia. Aina se otetaan uudelleen esiin. En todellakaan ala lapsettomuuden syitä kahvipöydässä levittelemään uteliaille sukulaistädeille. Me ei myöskään kaivata mitään sääliä, koska ei haluta lapsia. Ei vaan saataisi vaikka haluttaisinkin. Siksi vähän loukkaa jatkuvat kyselyt, koska se alleviivaa sitä, että ei olla "normaaleja".
Lapsettomuuteen voi liittyä monenlaisia kipeitä asioita, fyysisiä ja psyykkisiä vammoja. Näin meidän tapauksessa. En ala tässäkään tarkemmin avaamaan, säästetään kahdenkeskeisiin keskusteluihin ja terapiaan.
Komppaan edellistä. Ne sukulaistädit kun eivät tajua, että yhtä hyvin minäkin voin alkaa kysellä leskeksi jääneeltä tai eronneelta milloin täti aikoo ottaa itselleen uuden miehen. Varmaan tykkäisivät kovasti utelustani.
Se on jokaisen oma asia ja hyvin yksityinen sellainen. Kun perheenlisää on tulossa niin se selviää aikanaan ja jos ei niin sekin on heidän asinsa ja varsinkin syy, miksi ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kuulun tähän joukkoon, joka ei ymmärrä mitä pahaa sen kysymisessä on. Minulta on kysytty (niin kuin ketjusta päätellen monilta muiltakin) perheenjäsenten, tuttujen, puolituttujen, kavereiden jne toimesta ns koko elämäni ajan. Olen nyt 25.
Sehän on samanlaista juttelua kuin mikä tahansa muukin, "oletko ajatellut opiskella", "mitä haluat olla isona", "ootko ajatellut hankkia koiraa/mökkiä", "mitä ostaisit jos voittaisit lotossa"... ihan samanlaista diipa daapaa. Joillekin joku noistakin aiheista on kipeä, ei sitä voi koskaan tietää.
Jos omat sosiaaliset taidot on niin heikot ettei pysty esim sanomaan, "no, katsotaan nyt, ei juuri nyt ole ollut mielessä" tai "en halua puhua siitä" tai vaan "ehkä joskus", niin voi katsoa peiliin. Pikku tölväisyjä saa aina ja kaikkialta muilta ihmisiltä, ei auta olla niin herkkä.
(Niin ja itse juttelen kavereideni kanssa lapsiasioista ihan samoin kuin muistakin aiheista. Eihän se vaikka nyt jutellaan jotain lapsista esim "kyllä mä varmaan haluaisin lapsia jos löytyis joku kiva mies", ole kiveen kirjoitettua vaan ihan puhdasta ajattelunvaihtoa, haaveilua, pohdintaa)
Veikkaan, että sinullakin saattaa asian monimutkaisuus ja herkkyys alkaa valjeta 10 vuiden sisällä, kun omassa ystäväpiirissäsikin itketään lapsettomuutta ja sukulaisten ajattelemattomia tölväisyjä. On helppoa pitää aihetta ongelmattomana niin kauan kun on noin nuori ja kaikki aiheeseen liityvä on vielä ihan hypoteettisella tasolla.
En ole ylle kirjoittanut, enkä edelleenkään ole vakuuttunut siitä, että lapsien hankkimiseen liittyvä keskustelu olisi parempi vain lopettaa kokonaan. Jos todella on niin herkkä, että ei kerta kaikkiaan pysty v-utustaan kiertämään ja sanomaan jotain ympäripyöreää, tai vaihtamaan puheenaihetta, on yliherkkä. Ihan kaikille mahtuu ikäviä kokemuksia eri elämän aloilta, ja kokemusten jakaminen yleensä auttaa ja helpottaa. Ainakin niin on monet sanoneet kun olen itse uskaltanut puhua esim. keskenmenosta tai läheisen kuolemasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa että vielä on tällaisia tabu-asioita!
Kyllä kipeistäkin asioista pitäisi pystyä keskustella. Lähimmäiset ihmettelee selän takana miksei tule lapsia ja pariskunta murjottaa tuppisuuna. Sivistykseen kuuluu että pystyy keskustelemaan.Kyseletkö myös esim. toisten seksielämästä, intiimeistä sairauksista tms.? Tai kerrotko omistasi? Jos et, niin miksi ne ovat sinulle tabuja?
Seksielämä on aina ollut aihe joka ei sovi kahvipöytään. Tulevaisuudensuunnitelmat sen sijaan ovat aina olleet etiketin mukainen keskustelunaihe. Ainoastaan nykypäivän yltiöymmärtävä ja kaiken hyväksyvä integraatiokulttuuri yrittää hyssytellä kaikki elämän vastoinkäymiset näkymättömiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa että vielä on tällaisia tabu-asioita!
Kyllä kipeistäkin asioista pitäisi pystyä keskustella. Lähimmäiset ihmettelee selän takana miksei tule lapsia ja pariskunta murjottaa tuppisuuna. Sivistykseen kuuluu että pystyy keskustelemaan.Ja kaikilta utelijamummoilta voikin kysyä, että "koskas meinaat kuolla?". Arka asia, mutta kyllähän siitä pitää pystyä keskustella.
Joo, ja samoin että onko pidätyskyky vielä tallella, tai vähän nuoremmalta että mites noi vaihdevuosioireet, onkomielialan vaihteluita ja onko seksihalut tallella. Miehiltä sitten potenssista, kaljuuntumisesta yms.
Huomaa kyllä sukupolvien eron. Hemmotellut nykynuoret haluavat kaiken ja kun käy niin ettei lasta tulekaan pitää asiasta vaieta täysin ja olla niin kuin asiaa ei olisi olemassakaan. Ette tunne vanhoja tapoja ollenkaan. Vanhuksien parasta hupia on puhua sairauksista ja povata kuolemaansa. Ja nämä nykynuoret kauhistelevat luonnollisia asioita ja niistäkään ei saisi puhua.
Pumpulissa olette kasvaneet!
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei kaikki mennyt putkeen lasten teon yhteydessä. Eli minun siittiöt ei olleet parasta a-ryhmää ja rouvan munasoplut ei irroneet ihan kuin piti. Päästiin kuitenkin aika kevyillä hoidoilla.
Valitettavasti ensimmäinen raskaus päättyi kesken. Eli ensimmäisissä ultririssa huomattiin että sikiö olikin kuollut ja kuollut sikiö jouduttiin abortoimaan.
Pari viikkoa tuon jälkeen, puolituttu kysyi leikilläään, että milloinkas te alatta hankka lapsia.
Tuo kysymys ei tuntunut hyvältä silloin ja vieläkin ottaa päähän henkilön tökerö käytös.
Eli toisten lastensaanti on heidän asiansa ja sitä ei kysellä.
Meidän tarinalla on siinä mielessä onnellinen loppu, että meillä on nykyisin kaksi rakasta lasta.
Ikävä yhteensattuma mutta jos ette ole kertoneet surustanne, ei sivullinen voi tietää asiasta.
Taitaa nämä lapsettomat tai lapsiahaluamattomat vähän herkillä. Aivan kuin joku hyvänpäivän tuttu, joka ohimennen jutustelee, odottaisikaan että ihminen alkaa vuodattamaan lapsettomuushoitojaan. Niistä kerrrotaaan vain niille kenelle halutaan.
Eikö traumatisoitunut henkilö kykene torjumaan kyselyt vastaamalla jotain ylimalkaista. Mikä pakottaa raakaan rehellisyyteen kyselijöille tai myöskään uhriutumaan ja syyllistämään kanssaihmisiä normaalista jutustelusta.
Vierailija kirjoitti:
Miten joku voi nykypäivänä olla niin uuno että edes miettii tällaista?
Päätetään muiden puolesta että röyhkeitä ihmisiä tulee myötäillä ja kaikkien kanssa tulee voida puhua kaikesta ettei vaan ole jotenkin estynyt???
Muita vastaavan tasoisia keskustelunaiheita:
sinkulle: Oletkos jotenkin nirso tai sitoutumiskammoinen kun ei ketään mukamas löydy?
työttömälle: Ootkos miettinyt että kun toi sun työttömyys pitenee niin kohta sua ei enää edes huolita mihinkään?
kenelle tahansa jolla on ollut vastoinkäymisiä: No tulikos sulle siitä depressio tai dissosiaatio-oireita?
uudelle yrittäjälle: Mitenkäs teillä nyt tullaan toimeen? Onko ollut vaikeuksia verottajan kanssa?
vakavasti sairastuneelle: Onkos testamentti jo tehtynä? Kannattaa kuule olla ajoissa liikkeellä, se kunto voi sitten huonontua nopeastikin.
nuorelle: Oletkos jo huumeita kokeillut? Ai etkö muka edes viinaa, heh heh?
uskovaiselle: Eiks sun elämä oo vähän hirveetä kun et saa tehdä mitään kivaa? Eikö yhtään tee mieli ryypätä?
Jos minä (ja useimmat tuntemani as-ihmiset) tajuan ihan helposti että on herkkiä asioita joista ei ole sopivaa udella jos ihminen ei itse ota niitä puheeksi , niin miten voi olla mahdollista että tämä asia on niin vaikea monelle "sosiaalisesti taitavalle normaali-ihmiselle"?
T: palsta-aspeger
Tästä paistaa esiin lapsettomien syyllisyys asiasta. Aivan kuin kyselijät syyllistäisivät tuttaviaan kysymällä Milloin on lapsia tulossa. EI. Lapsikyselyt ovat normaalia kuulumisten kyselyä, mitäs teidän elämään kuuluu? Miten siskosi, vieläkö teillä on se koira, pääsikö veli hakemaansa kouluun/ työpaikkaan, saitteko halauanne tontin jne. Jos ei olle jatkuvasti tekemisissä niin tuollaisia asioita tulee kyseltyä ilman että pitäisi syyllistää tai juoruilla. Mistä sen tietää, vaikka koiran kuolema, opiskelupaikan menetys tai tonttikaupat olisivat erittäin kiusallinen ja kivulias aihe. Mistä ihmisten kanssa saa keskustella jos kaikki on henkilökohtaisia asioita?
Vierailija kirjoitti:
Miten joku voi nykypäivänä olla niin uuno että edes miettii tällaista?
Päätetään muiden puolesta että röyhkeitä ihmisiä tulee myötäillä ja kaikkien kanssa tulee voida puhua kaikesta ettei vaan ole jotenkin estynyt???
Muita vastaavan tasoisia keskustelunaiheita:
sinkulle: Oletkos jotenkin nirso tai sitoutumiskammoinen kun ei ketään mukamas löydy?
työttömälle: Ootkos miettinyt että kun toi sun työttömyys pitenee niin kohta sua ei enää edes huolita mihinkään?
kenelle tahansa jolla on ollut vastoinkäymisiä: No tulikos sulle siitä depressio tai dissosiaatio-oireita?
uudelle yrittäjälle: Mitenkäs teillä nyt tullaan toimeen? Onko ollut vaikeuksia verottajan kanssa?
vakavasti sairastuneelle: Onkos testamentti jo tehtynä? Kannattaa kuule olla ajoissa liikkeellä, se kunto voi sitten huonontua nopeastikin.
nuorelle: Oletkos jo huumeita kokeillut? Ai etkö muka edes viinaa, heh heh?
uskovaiselle: Eiks sun elämä oo vähän hirveetä kun et saa tehdä mitään kivaa? Eikö yhtään tee mieli ryypätä?
Jos minä (ja useimmat tuntemani as-ihmiset) tajuan ihan helposti että on herkkiä asioita joista ei ole sopivaa udella jos ihminen ei itse ota niitä puheeksi , niin miten voi olla mahdollista että tämä asia on niin vaikea monelle "sosiaalisesti taitavalle normaali-ihmiselle"?
T: palsta-aspeger
Millä tavalla lasten hankkiminen on herkkä aihe? Se on normaalia ihmiselämää. Jo pikkulapsilta kysellään kuinka monta lasta hankit ja suunnitellaan tulevien lasten nimiä. Ei huumeiden käyttöä ja testamenttia käsitellä normaalina elämään kuuluvana asiana josta jo pikkutytöt haaveilevat.
Vierailija kirjoitti:
Multa röyhkeät sukulaiset kyseli niin kauan että lopulta paukautin että en näytä saavan lapsia, onko nyt hyvä mieli?
Kyllä se niin on että niistä joka kuisista pettymyksistä kertoo jos haluaa!!!
Ja jos ei halua lapsia niin tädillä tekisi mieli alkaa vänkäämään, eikö totta??? Miksipä muuten utelisi??
Eikö olisi ollut parempi keskustella asiallisesti sen sijaan että lopulta räjähdit?
Avoimuus ja keskustelu on aina parempi kuin asioiden salailu ja paisuttelu.
Alue: Aihe vapaa
Sitäpä juuri, joku voi sellaista kysyä ja ei siitä nyt niin kannata pahastua. Sen kun vastaa vaikka vittuuntuneena, tai naurahtaen, vaikka että "no enpä tiedä" tai "ihan tarpeeksi sitä tulee tehtyä" (itse pitäisin kysymystä kummallisena, mutta vastaisin naurahtaen että "ihan sopivasti"). Se on yksityisasia, mutta tölväisyjä nyt vaan tulee. Niihin kannattaa opetella sopeutumaan ja sanomaan joku perusfraasi. Turha nyt niin mieltään pahoittaa kaikesta.