Missä kohtaa on sopivaa kysyä pariskunnalta että milloin on tulossa perheenlisäystä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kai niitä muitakin herkkiä ja vaikeita asioita. Jos tapaat tutun parin kuukauden tauon jälkeen ja kysyt mitä hänen äidilleen kuuluu, niin onko oikeus suuttua verisesti, jos se äiti on sillä välin kuollut? Tai tapaat ystäväsi vauvakutsuilla, muutaman kuukauden kuluttua näette ohimennen kaupungilla ja kysyt onko vauva hoidossa, jos se on kuollut tai teholla, niin pitääkö siinä vaiheessa jo vetäistä ihan turpaan kyselijää kun nyt noin kamalaa kehtaakin kysyä? 

Tällä kaavalla ei voi puhua juuri muusta kuin säästä kenenkään kanssa, koska onhan toinen voinut menettää työnsä, kotinsa tulipalossa, eronnut tai jäänyt leskeksi, lapset on voitu ottaa huostaan tai kenties kuolleet jne. 

Eikä siitä säästäkään saa sanoa mitään muuta kuin että on ilmoja pidellyt. Jos ilmaiset ilosi auringonpaisteesta, niin entä jos toisella on melanooma? Olisihan se kauhean loukkaavaa muistuttaa sellaisesta katastrofista. 

Täsmälleen näin. Nykyään lapsettomuus on niin yleinen ongelma kun lastentekoa lykätään että lapsettomia on paljon. Samalla lapsettomat ovat kriisiytyneet eivätkä halua nähdä lapsia, keskustella tai kuulla lapsista mitään. Jos joku hyvää hyvyyttään osoittaa kiinnostusta tuttavan elämään ja kysäisee puolihuolimattomasti lapsiasiasta, kokee lapseton itseään loukatun anteeksiantamattomasti. Kaikenlaiset neuvot asiasta puhumisesta ja avoimuudesta torjutaan ja syytetään vain muita ja epäreilua maailmaa, kun itsellä on paha olo.

Lue nyt itsekin, mitä kirjoitat. Tiedostat, että lapsettomuus on yleinen ongelma. Kyllä, joka viides pariskunta kärsii tahattomasta lapsettomuudesta jossain vaiheessa. Ja kaikki lapsettomuus ei liity ikään. Tiedostat myös, että monet lapsettomat ovat kriisiytyneet ja eivät halua keskustella lapsista. Tiedostat, että monella tahattomasti lapsettomalla on paha olo. Kyllä, kyllä ja kyllä. Tahattomasti lapsettomana myönnän.

Kysymys kuuluu: kun kerran itsekin tiedostat nuo asiat varsin hyvin, MIKSI sinun pitää siltä kysyä asiasta. Ei tarvi vastata, tiedän sen jo. Siksi että sinä edustat psykopaattista luonnetta, joka nauttii toisten satuttamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Mä en loukkaantuisi tai pahoittaisi mieltäni jos joku kysyisi. Mutta nykyään ihmiset harmistuvat niin helpolla, että tätä ei saa kysyä.

Se joka haluaa puhua asiasta, ottakoon itse oman asiansa esille. Ei kysymyksiä.

Miksi ihmeessä pitäs edes kysyä?

Toinen asia, mitä en ymmärrä on se, etteikö lapsettomuutta muka saisi surra kuin tietyn määrän, tiettynä aikana ja tietyllä tavalla. Ei se niin mene. Olen just niin vihainen ja katkera kuin olen, riippumatta siitä, mitä joku toinen asiasta on. Ikään kuin joku voisi vain napsauttaa vihan pois. Ja samasta syystä minulla todellakin on oikeus loukkaantua siitä, jos joku haluaa ottaa riskin ja udella riskipitoisesta asiasta. Minulla on oikeus olla vihainen tuolle henkilölle.

Ei missään kohtaa

Siinä kohtaa, kun ulko-ovi on sulkeutunut, hiljaisuus laskeutunut ja näet vain oman, kummastelevan ja hölmön naamasi eteisen peiliseinältä. Siinä kohtaa, ap, siinä kohtaa.

Pari serkkutyttöäni on himppua vaille 40-vuotiaita ja molemmat ovat olleet vakaassa parisuhteessa n. kahdeksan vuotta. Itse jo tiedän, että molemmilla pariskunnilla on lapsettomuusongelmia, mutta monet, jotka eivät tiedä, utelevat herkeämättä häistä ja jälkikasvusta ja ihmettelevät koko ajan kasvavaa lemmikkilaumaa molempien taloudessa. 

Tavallaan ymmärrän kyselyn, vaikka se törkeää ja tahditonta onkin. Useimmat kolmikymppisinä seurustelun aloittavat eivät odota sitä liki kymmentä vuotta ennen, kuin aletaan keskustella perheen perustamisesta ja varsinkin vanhempien ihmisten on jostain syystä vaikea käsittää, että lapsettomuuden syynä voisi olla joku muukin, kuin huolimaton vitkuttelu. 

Minust kannattaa kysyä aika varhaisessa vaiheessa. Moni siirtää lasten hankkimista ja havahtuu sitten nelikymppisenä, jolloin raskaaksi tuleminen ei enää ehkä onnistukaan.

Vierailija kirjoitti:

Lapsiasiasta tiedusteleminenhan on käytännössä selonteon pyytämistä parin seksielämästä. Jos seksielämästä uteleminen ei ole sopivaa, miten lapsisuunnitelmien uteleminen voisi olla? 

Nykypäivänä seksi ei tarkoita lastentekoa vaan ihan jotain muuta. Tuo vertaus ontuu.

Toivottavasti aloitus oli vitsi. Ei kuulu muille millään muotoa. Vai ajattelitko kysyä myös, milloin käytiin viimeksi suihkussa tai harrastettiin seksiä? Ehkäisyä vai ei? Milloin viimeksi vaihdoitte lakanat?

Jouduin seuraamaan yhden pariskunnan kärsimystä, kun sukuun kuulumaton täti vielä kyseli näistä. Naisen ilmeestä näki, että aika tuskallinen teema. Veikkasin mielessäni lapsettomuutta, mutta mistäs sen tietää ja mitä se minulle kuuluu. Toisten elämä.

Itse rinnastaisin tuon suurin piirtein siihen, että kysyisi, missä asennossa ja missä harrastitte viimeksi seksiä. Kuuluu yhtä paljon ( =vähän) toiselle.

Tässä ketjussa kehotettiin lukemaan jotain lapsettomuusblogia, jotta tajuaisi, miten kurjalta lapsettomuus tuntuu. Otin neuvosta vaarin ja luin tätä tänään: http://www.lily.fi/blogit/aavistus-sinusta?archive=2017/9

Tosi hyvä blogi! Kolme keskenmenoa ja useampi vuosi yritystä takana. Rankkaa meininkiä. Nyt onneksi raskaana <3

Vierailija kirjoitti:

Kysymys kuuluu: kun kerran itsekin tiedostat nuo asiat varsin hyvin, MIKSI sinun pitää siltä kysyä asiasta. Ei tarvi vastata, tiedän sen jo. Siksi että sinä edustat psykopaattista luonnetta, joka nauttii toisten satuttamisesta.

Psykopaatti (tai oikeammin sosiopaatti) kyselisi asiasta, vaikka tietäisi, että toinen ei pysty saamaan lasta ja asia on hänelle arka. Mutta miksi ihmeessä asiasta tietämätön ei voisi kysyä siinä missä kesälomasuunnitelmista? Eihän nykyisin voi keskustella yhtään mistään, kun aina on joku joka loukkaantuu, kun kaikessa salassa juuri hänellä sattuu olemaan milloin minkäkin lainen vamma. Keliaakikko loukkaantuu siitä jos kysyy, mennäänkö kahville ja pullalle. Työstä ei saa puhua, kun ryhmässä voi olla joku, jonka puoliso tai appiukko tai serkun kaima työtön. Lehmistä ei voi puhua, kun joukossa on joku vegaani. jne. jne. jne.

Edellinen jatkaa; siis tosi hyvä blogi siinä mielessä, että kirjoittaja osaa kirjoittaa tunteistaan, niin, että ne todella välittyy. Surullinen aihe kyllä, siinä mielessä ei hyvä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en loukkaantuisi tai pahoittaisi mieltäni jos joku kysyisi. Mutta nykyään ihmiset harmistuvat niin helpolla, että tätä ei saa kysyä.

Se joka haluaa puhua asiasta, ottakoon itse oman asiansa esille. Ei kysymyksiä.

"Katsoitteko eilen uutiset? Aika karua meininkiä siellä maassa X."

"Joo, mutta kiva kun meidän kotijoukkue menestyi jääkiekossa."

"Oli uudet silmälasit sillä uutistenlukijoilla."

"Me ei aiota tehdä lapsia."

???

Jos rouvalla vatsa pömpöttää epäilyttävän näköisesti niin voi kysyä hienovaraisesti "oletko pieniin päin vai onko tullut muutama lisäkilo?" Sillä tavalla se asia selviää.

Isovatsaista miestä voi myös taputella vatsaa ja kysyä "milloin on laskettu aika?"

Kyselyyn vastaisin että mistäs lähtien meidän panopuuhat on mahtaneet noin paljon kiinnostaa? Milloin sä muuten viimeksi oot saanut, nyt kun aiheesta alettiin juttelemaan?

Anoppi ei kysellyt, mutta osti lahjaksi sellaisen hopeoidun vauvan kampa-hiusharjasetin. Siinä vaiheessa oltiin raskautta yritetty jo monta vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Anoppi ei kysellyt, mutta osti lahjaksi sellaisen hopeoidun vauvan kampa-hiusharjasetin. Siinä vaiheessa oltiin raskautta yritetty jo monta vuotta.

Jos puhutaan suorista vihjeistä. Tunnen montakin pariskuntaa, jotka eivät halua lapsia. Silti vanhemmat maalailevat taivaanrantaan haaveita lapsenlapsista, mitä ikinä ei tule.

Olisin halunnut aikoinaan lapsia mutta niitä ei vaan siunaantunut ja nyt aika on mennyt ohitse. Moni on lapsista kysynyt mutten ole osannut loukkaantuakaan, mielestäni ovat olleet hyväntahtoisia uteluita. En ymmärrä miksi monen täällä kirjoittaneen mielestä pitäisi vastata kysyjille ilkeästi. Elämä on sellaista kun se on eikä kannata jäädä suremaan joka asiaa. Onnellista elämää voi olla ilman lapsiakin.