Missä kohtaa on sopivaa kysyä pariskunnalta että milloin on tulossa perheenlisäystä?

??? kyllähän tommosia kaikenlaisia tulee parhaiden kavereiden kans juteltua. ootko mitä miettiny teiän tulevaisuudesta? keräätsä vielä muumimukeja? mun poikaystävä puhu vauvoista, puhuko sun? tavallista settiä. 

ei sitä nyt vittu yhtäkkiä soiteta, kutsuta ja kahlita pöydän ääreen monta vuotta  seurustellutta, vanhempaa lapsetonta pariskuntaa ja kysytä MEINASITTEKO TE IKINÄ HOMMATA LAPSIA KUN OLETTE NAIMISISSA JA YHDESSÄ ASUTTE JA IKÄÄKIN ON. lapsista puhuminen tulee sitten esille kun tulee. ihmisillä on tapana vaihdella aiheita ja ehkä se tulee joskus esille läheisimpien ihmisten kanssa ja siinähän voi kysyä tai vihjata. 

joku mainitsi ettei palkasta, rahasta, vakauksista, seksielämästä ei puhuta... mistä te fossiilit sitten jauhatte?? siitä kuinka pikku-taavetti-ritaliiniesko väänsi oranssin sinapin luomuvaippaan kun ei saanut vegaanista ruokaa päiväkodissa? en ymmärrä.

n23.

itselläni on eräs tuttava pariskunta, jotka ovat olleet naimisissa jo pitkään, mutta lapsia ei ole. Eivät ole koskaan edes puhuneet aiheesta. Kaveri porukalla sitten on selän takana päätetty sääliä tätä pariskuntaa, kun kärsivät selvästi lapsettomuudesta. spekulaatiot käy hillittömästi, vaikka kenelläkään ei ole oikeaa tietoa asiasta, eikä kukaan kehtaa kysyä. Ihan naurettavaa, koska kukaan ei tiedä vaikka he eivät edes haluaisi mitään lapsia ikinä. nainen on vaan niin "äidillisen oloinen" että pakkohan sen on haluta lapsia. ihmiset on vaan niin utelaita ja juorun nälkäisiä, että tuohonhan se menee jos ei itse halua valottaa asiaa yhtään. 

Mä menin kysymään työkaveriltani, että haaveilevatko he miehensä kanssa perheenlisäyksestä ja kun sain myöntävän vastauksen niin möläytin ja kysyin että yrittävätkö he jo.

Näin jälkikäteen hävettää oma möläytykseni. Keskustelu oli tosin melko syvällistä, oli puhetta mm. siitä, että työkaverini ei tunne oloaan arvostetuksi työpaikallaan, hän on alipalkattu jnejne., ja jotenkin homma lähti siitä liikkeelle, että hän totesi, että nyt ei oikein kannata yrittää etsiäkään uutta työtä, ja siitä sitten mä vedin omat johtopäätökseni, että yrittävät lasta ja siksi ei halua / kannata vaihtaa duunia. Eli tavallaan liittyi aiheeseen, mutta tavallaan mun olisi kuitenkin pitänyt pitää suuni supussa.

Vierailija kirjoitti:

Jos pariskunnan nainen on yli 30v ja yhdessä on oltu yli 2 vuotta, on mielestäni jo sopivaa.

No eikä ole! Ei se kuulu kellekään se asia.

Vierailija kirjoitti:

Kyselyyn vastaisin että mistäs lähtien meidän panopuuhat on mahtaneet noin paljon kiinnostaa? Milloin sä muuten viimeksi oot saanut, nyt kun aiheesta alettiin juttelemaan?

Moukka

Vierailija kirjoitti:

Anoppi ei kysellyt, mutta osti lahjaksi sellaisen hopeoidun vauvan kampa-hiusharjasetin. Siinä vaiheessa oltiin raskautta yritetty jo monta vuotta.

Jaksaa ihmetyttää että mitä narsistista iloa lapsettomat saavat rypemällä itsesäälissä ja syyttämällä maailmaa kun eivät saa lasta. Ette kerro kenellekään surusta ja sitten syytätte muita siitä että he ovat ajattelemattomia. Maailma ei pyöri teidän lisääntymisen ympärillä.

Vierailija kirjoitti:

Olisin halunnut aikoinaan lapsia mutta niitä ei vaan siunaantunut ja nyt aika on mennyt ohitse. Moni on lapsista kysynyt mutten ole osannut loukkaantuakaan, mielestäni ovat olleet hyväntahtoisia uteluita. En ymmärrä miksi monen täällä kirjoittaneen mielestä pitäisi vastata kysyjille ilkeästi. Elämä on sellaista kun se on eikä kannata jäädä suremaan joka asiaa. Onnellista elämää voi olla ilman lapsiakin.

Hyvä kirjoitus ja alapeukkujen määrästä voi päätellä että mielensäpahoittajat eivät hyväksy sitä, että joku on käsitellyt henkilökohtaisen tragediansa ja surunsa ilman katkeruutta ja muiden syyttelyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä palstan mielensäpahoittajat taitaa olla niitä noorapettereitä joita vanhempansa ovat lapsena varjelleet kaikilta pettymyksiltä. Uskokaa nyt että pettymykset kuuluvat elämään ja niiden kanssa pystyy tulemaan toimeen ilman että täytyy ilkeillä kanssaihmisille. Juu...tiedän, nyt tulee ennätysajassa sata alapeukkua...

Pettymykset kuuluvat elämään, mutta pitääkö ihmisten varta vasten oikein huolellisesti, kerta toisensa jälkeen, hieroa sitä pettymystä noorapetterin naamaan? Kyllä noorapetteri tietää, että naapurin täti kyselee ymmärtämättömyyttään, mutta mitä sanoa omalle tädille, jolle lapsettomuuden syyt on jo kerrottu useampaan otteeseen, ja joka silti kahvipöydässä päivittelee, että olis jo aika noorapetterinkin miettiä lisääntymistä?

Syytä sitä omaa tätiäsi ymmärtämättömäksi ja huono käytöksiseksi. Mutta älä väitä että kaikki sivulliset, jotka asiasta kysyvät (pahaa tarkoittamatta), ovat huonokäytöksisiä ja sänkypuuhistasi sairaasti kiinnostuneita psykopaattikiusaajia!

Minä en saanut lasta pitkän yrittämisen jälkeen. Asia oli kipeä ja pitkään surin sitä puolisoni kanssa. Silti ei tullut mieleenkään syyllistää asiasta minulta kysyviä tai niitä, joilla oli lapsia. Suru oli meidän, ei muiden.

Lastenhankinta on normaaliosa suuren osan suomalaisten elämää, joten miksi se pitäisi olla aihe, josta ei saa keskustella eikä kysyä. Nyt minulta kysellään, milloin jään eläkkeelle. Ilmeisesti minun pitäisi loukkaantua tuostakin, koska eläkeikään on vielä kymmenen vuotta. Näytänkö niin vanhalta ja ovatko kyselijät uteliaita kiusaajia, kun asiasta minulta kysyvät...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä palstan mielensäpahoittajat taitaa olla niitä noorapettereitä joita vanhempansa ovat lapsena varjelleet kaikilta pettymyksiltä. Uskokaa nyt että pettymykset kuuluvat elämään ja niiden kanssa pystyy tulemaan toimeen ilman että täytyy ilkeillä kanssaihmisille. Juu...tiedän, nyt tulee ennätysajassa sata alapeukkua...

Pettymykset kuuluvat elämään, mutta pitääkö ihmisten varta vasten oikein huolellisesti, kerta toisensa jälkeen, hieroa sitä pettymystä noorapetterin naamaan? Kyllä noorapetteri tietää, että naapurin täti kyselee ymmärtämättömyyttään, mutta mitä sanoa omalle tädille, jolle lapsettomuuden syyt on jo kerrottu useampaan otteeseen, ja joka silti kahvipöydässä päivittelee, että olis jo aika noorapetterinkin miettiä lisääntymistä?

Syytä sitä omaa tätiäsi ymmärtämättömäksi ja huono käytöksiseksi. Mutta älä väitä että kaikki sivulliset, jotka asiasta kysyvät (pahaa tarkoittamatta), ovat huonokäytöksisiä ja sänkypuuhistasi sairaasti kiinnostuneita psykopaattikiusaajia!

Mä en ole sanonut edes tätä omaa tätiäni sänkypuuhistani sairaasti kiinnostuneeksi psykopaattikiusaajaksi, saati sitten muita. Mun vastauksessani oli huolellisesti eroteltu toisistaan hyväntahtoiset kyselijät ja tarkoitushakuiset tivaajat, mutta jostain syystä halusit lukea siitä kaikkia koskevan syytöksen. Miksi ihmeessä?

Palataanpa nyt aloitukseen: "Missä kohtaa on sopivaa kysyä pariskunnalta että milloin on tulossa perheenlisäystä?" Vastaus: ei ole sopivaa noin kylmiltään, koska kysymys itsessään sisältää oletuksen, että pariskunta aikoo tehdä lapsia ja pystyy saamaan lapsia. 

Tämä ei tarkoita, etteikö lapsista, lasten tekemisestä ja tekemättömyydestä sekä lapsettomuudesta voisi keskustella ja kysellä. Tietenkään. Mutta jos ei ole yhtään tilannetajua, kannattaa ehkä pitää suu kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Palataanpa nyt aloitukseen: "Missä kohtaa on sopivaa kysyä pariskunnalta että milloin on tulossa perheenlisäystä?" Vastaus: ei ole sopivaa noin kylmiltään, koska kysymys itsessään sisältää oletuksen, että pariskunta aikoo tehdä lapsia ja pystyy saamaan lapsia. 

Tämä ei tarkoita, etteikö lapsista, lasten tekemisestä ja tekemättömyydestä sekä lapsettomuudesta voisi keskustella ja kysellä. Tietenkään. Mutta jos ei ole yhtään tilannetajua, kannattaa ehkä pitää suu kiinni.

Tämä. Ap:n tapauksessa sanoisin, että ei kannata kysyä ollenkaan, jos tarvitsee vauvapalstan neuvoja ymmärtääkseen, onko tilanne sopiva vai ei.

Silloin kun pariskunta on täyttänyt asuntonsa vauvatavaroilla ja pyytää mukaan katselemaan vaunuja.

En ikinä ole udellut keneltäkään naiselta onko tämä raskaana tai aikeissa raskautua lähiaikoina. Aivan hyvin olen pärjännyt ilman tuollaisia tietoja. Kertokin utelijasta erittäin negatiivista jos alkaa kysellä toiselle henkilökohtaisia asioita, ellei ole tämän kohteen terveydenhoitaja tai lääkäri.

Ootte te ihmiset herkkähipiäisiä jos asiasta ei edes ystävän kanssa ole sopiva keskustella tai asiasta kysyä. Noh nykyään on trendikästä ottaa nokkiinsa asiasta kuin asiasta ja tehdä siitä sen jälkeen kantaa ottava some-päivitys :D

Ei koskaan jos asiasta ei ole ollut puhetta. Ehkä jos hyviä tuttuja on ja asia on aiemminkin heidän aloitteestaan ollut esillä, mutta silloinKAAN ei mitään piinaavaa utelua

Vierailija kirjoitti:

Mun täti kehtaa kysyä tätä aina kun nähdään. Tulee tosi tungetteleva olo ja lisäksi näyttäs siltä etten voi lapsia saada. Pitäskö ens kerralla kertoa ja aiheuttaa tukala hiljaisuus?

Ikävää jos ette voi saada lapsia vaikka haluaisitte, mutta täytyy sanoa että itse käytin tuota korttia aikoinaan. Ei olla lapsia yritetty koskaan, joten ei ole tietoa voidaanko niitä saada. Mutta alkoi kyllästyttää ne ainaiset utelut häissä, hautajaisissa ja kissanristiäisissä, että totesin vaan että ei voida saada. Loppui muuten utelut..

Ei se kysyminen nyt niinkään haittaa, mutta se kyllä kun vastaus ei miellytä!

Älä kysy mitään, mitä et halua tietää!

No. Nyt kohdunulkoisen raskauden sekä kolmen keskenmenon jälkeen ja rv 9 verenvuodon takia huomista gynen polikäyntiä odottaen sanoisin, että ei koskaan. Kerron, jos haluan. Ja just nyt pysyn kasassa siten etten puhu asiasta. Ehkä viikon päästä voin puhua. Omalla aloitteellani.

Liikuttiin nuorena Kansanlähetyksen porukoissa miehen kanssa. Siellä oli yksi naimaton alta 30-v nuorimies, joka aina tivasi pariskunnilta: Milloin menette kihloihin? Milloin menette naimisiin? Milloin hankitte lapsia?

Oli yksi pariskunta, jonka mies oli työtapaturman johdosta steriili. Tältäkin avioparilta tivasi lasten teon ajankohtaa. Selittivät, etteivät voi saada lasta ja selittivät syynkin. Mutta siitä huolimatta tämä mies kerta toisensa jälkeen uteli, milloin he rupeavat lasten tekoon.

Mies meni sitten itse, reippaasi päälle kolmekymppisenä naimisiin, ja sai muutaman lapsenkin, ilmeisesti ilman suurempaa yrittämistä. Mitenkähän olisi suu mennyt, jos ei omalle kohdalle niitä lapsia olisi niin vain tullutkaan. Melkeinpä olisin toivonut sitä.