Missä kohtaa on sopivaa kysyä pariskunnalta että milloin on tulossa perheenlisäystä?

Vierailija kirjoitti:

Lapsiasiasta tiedusteleminenhan on käytännössä selonteon pyytämistä parin seksielämästä. Jos seksielämästä uteleminen ei ole sopivaa, miten lapsisuunnitelmien uteleminen voisi olla? 

Ei jeesus. Ensimmäinen kerta kun joku paljastaa udelleensa parin seksielämästä kysymällä aikovatko hankkia lapsia.... mitä se vastaus kertoisi yhtään mistään seksielämästä. LOL

Siinä kohtaa ku jo pari lasta omaava pariskunta tappelee taas kerran niin saatanan palavasti, koska ukko on saanu tietää akan työpaikan risteilystä ja aamupahoinvointia nyt ollu vähän useempanaki aammuna. Sillon sopii kysyä otsikon mukaan.

Mä komppaan tuota yhtä kommentoijjaa:

On täysin eriasia kysellä HALUAAKO pariskunta lapsen/lapsia kuin se, että " Noh, milloinkas teillä lisäännytään?"

Ensimmäinen kysymys on tavallista jutustelua, toinen taas todella tungettelevaa...

Niiiiiin...MIKSI sun pitäisi kysä asiasta? Mitä teet sillä tiedolla?

Mun taktiikka on se, että alan erittäin pitkäpiimäisesti selvittää lapsettomuutta aiheuttaneet syyt ja tuloksettoman adoptioprosessin vaiheet. Jos kysyjä alkaa toppuutella ja ikävystyä niin kehotan kärsivällisesti kuuntelemaan loppuun asti, kun kerran häntä niin valtavasti kiinnostaa. Eikä tätä ole tarvinnut monesti toistaa, kuulija kyllä referoi keskustelun muillekin sukulaistädeille eikä näiden enää tarvi kysellä minulta mitään. Eli jos kyselet epämukavia niin varaudu myös epämukavaan vastaukseen.

Vierailija kirjoitti:

Mun taktiikka on se, että alan erittäin pitkäpiimäisesti selvittää lapsettomuutta aiheuttaneet syyt ja tuloksettoman adoptioprosessin vaiheet. Jos kysyjä alkaa toppuutella ja ikävystyä niin kehotan kärsivällisesti kuuntelemaan loppuun asti, kun kerran häntä niin valtavasti kiinnostaa. Eikä tätä ole tarvinnut monesti toistaa, kuulija kyllä referoi keskustelun muillekin sukulaistädeille eikä näiden enää tarvi kysellä minulta mitään. Eli jos kyselet epämukavia niin varaudu myös epämukavaan vastaukseen.

Samalla voisi varmaan esittää jonkunlaisen kolehdin tai muunlaista varainkeruuta, silllä nämä hoidot ja prosessit ovat kalliita. Voisi sanoa, että tonni voisi olla minimilahjoitus. Utelias kertoisi senkin eteenpäin kaikille ja rahaa alkaisi tulvia. 

On kai niitä muitakin herkkiä ja vaikeita asioita. Jos tapaat tutun parin kuukauden tauon jälkeen ja kysyt mitä hänen äidilleen kuuluu, niin onko oikeus suuttua verisesti, jos se äiti on sillä välin kuollut? Tai tapaat ystäväsi vauvakutsuilla, muutaman kuukauden kuluttua näette ohimennen kaupungilla ja kysyt onko vauva hoidossa, jos se on kuollut tai teholla, niin pitääkö siinä vaiheessa jo vetäistä ihan turpaan kyselijää kun nyt noin kamalaa kehtaakin kysyä? 

Tällä kaavalla ei voi puhua juuri muusta kuin säästä kenenkään kanssa, koska onhan toinen voinut menettää työnsä, kotinsa tulipalossa, eronnut tai jäänyt leskeksi, lapset on voitu ottaa huostaan tai kenties kuolleet jne. 

Eikä siitä säästäkään saa sanoa mitään muuta kuin että on ilmoja pidellyt. Jos ilmaiset ilosi auringonpaisteesta, niin entä jos toisella on melanooma? Olisihan se kauhean loukkaavaa muistuttaa sellaisesta katastrofista. 

Vierailija kirjoitti:

Mun taktiikka on se, että alan erittäin pitkäpiimäisesti selvittää lapsettomuutta aiheuttaneet syyt ja tuloksettoman adoptioprosessin vaiheet. Jos kysyjä alkaa toppuutella ja ikävystyä niin kehotan kärsivällisesti kuuntelemaan loppuun asti, kun kerran häntä niin valtavasti kiinnostaa. Eikä tätä ole tarvinnut monesti toistaa, kuulija kyllä referoi keskustelun muillekin sukulaistädeille eikä näiden enää tarvi kysellä minulta mitään. Eli jos kyselet epämukavia niin varaudu myös epämukavaan vastaukseen.

Ja kun vointiasi kysytään, niin selvität senkin ihan juurta jaksain koko edelliseltä vuodelta? Ootpas sä tärkeä ihminen :D

Mistä muuten puhut muiden kanssa? Ethän vaa ikinä kysy keneltälkään mitään, puhut vaan itsestäsi ja juuri niistä asioista jotka miellyttävät sinua?

2 aikuisen lapsen äiti kirjoitti:

Niiiiiin...MIKSI sun pitäisi kysä asiasta? Mitä teet sillä tiedolla?

Mitä kukaan TEKEE millään tiedolla toisesta? Mikai pitää tietää mikä toinen on ammatiltaan, onko töissä, onko naimisissa, onko paikkakunnalta, asuuko omakotitalossa, rivarissa vai kerrostalossa jne. 

Kaikkia näitä kysellään kun on kohteliaisuussyistä pakko puhua jotain puutaheinää esimerkiksi juhlissa. Sen sijaan ne vastaukset eivät ehkä olekaan ihan niin kiinnostavia kuin luulette. 

Ja on ihan hyväksyttävää vastata mitä kuuluu -kysymykseen ja kaikkiin muihin jotain ympäripyöreää. Ei tarvitse kertoa onko juuri todettu tippuri ja avioliitto päättyi siihen, vaan voi sanoa että kiitos, kaikki ok, entäs sulla, mitä sinulle kuuluu? 

Mitä tosikkojuntteja täällä oikein sikiää...

Vierailija kirjoitti:

Taitaa nämä lapsettomat tai lapsiahaluamattomat vähän herkillä. Aivan kuin joku hyvänpäivän tuttu, joka ohimennen jutustelee, odottaisikaan että ihminen alkaa vuodattamaan lapsettomuushoitojaan. Niistä kerrrotaaan vain niille kenelle halutaan.

Eikö traumatisoitunut henkilö kykene torjumaan kyselyt vastaamalla jotain ylimalkaista. Mikä pakottaa raakaan rehellisyyteen kyselijöille tai myöskään uhriutumaan ja syyllistämään kanssaihmisiä normaalista jutustelusta.

Ja sä et yksinkertaisesti pysty torjumaan uteliaisuuttasi. Kummallahan se ottaa tavallinen elämä koville.

Ihan oikeasti, te utelijat ette keksi mitään muuta jutun juurta kuin toisten lisääntymisistä tai lapsettomuudesta keskustelun? Uskomatonta. Mä oon ihan onnistuneesti elänyt elämäni kyselemättä tuosta, mutta onhan se ihan ymmärrettävää, että jos on synnytyksessä pullahtanut omatkin aivot ulos, niin eihän se nyt vaan voi olla mahdollista että keskustelisi muusta kuin lisääntymisestä.

Miten te onnistutte puhumaan vanhusten tai lasten kanssa, jos muita aiheita ei vaan ole?

Vierailija kirjoitti:

Jos pariskunnan nainen on yli 30v ja yhdessä on oltu yli 2 vuotta, on mielestäni jo sopivaa.

Todella epäsopivaa. Esim. itse olen yli 30 v, ollaan oltu yhdessä 7 v ja yritetty lasta 3 v. epäonnistunein hoidoin. Mitä haluat, että valehtelen sinulle, koska valehtelen asiasta joka ikiselle utelijalle?

Todellisuudella kaikilla utelijoilla ei ole kyse edes uteliaisuudesta, vaan puhtaasta halusta satuttaa ja loukata. Näitä sadistisia ihmisiä on paljon keskuudessamme.

Lasten hankkiminen tai hankkimattomuus on jokaisen oma asia. 

Helppo tapa päästä irti epämieluisasta tilanteesta on esim.

-kaataa "vahingossa" kysymyshetkellä juomat päälle tai lattialle, täytyy rynnätä hakemaan rätti

-yhtäkkiä tajuton päänsärky, täytyy etsiä lääkettä kasseista

-tuli just hirveän huono olo, oksettaa, vessaan tai loikoilemaan

-silmään meni roska, peilin eteen

-korva meni jotenkin oudosti tukkoon, vessaan

-alkoi yhtäkkiä huimata ihan hirveästi, lepäilemään

-jne

Näitä keksii loputtomasti. Kun tekee esim. tuollaisen juuri kysymyshetkellä, saa kierrettyä kysymyksen ja hyvässä lykyssä kysyjä unohtaa sen. Ei tarvi vastata mitään. Jos kysyy myöhemmin uudelleen, niin ottaa jonkun toisen samanlaisen käyttöön. Ei ikinä tarvi vastata kysyjälle yhtään mitään asiaan liittyen.

Olemme tahattomasti lapsettomia. Olen ajatellut lapsiasiaa joka päivä loppuvuodesta 2015 lähtien. Graduni on jo tällä hetkellä myöhässä puoli vuotta suunnitelmista, koska en saa mielestäni pois kaikkia lapsettomuuteen liittyviä ajatuksia. Ja lisää myöhästyy. Hoitojeni epäonnistuttua en ole pystynyt keskittymään kunnolla. Hoitojen alkuun saakka jaksoin vielä hyvin. Kun asiat alkoivat mennä pieleen, muukin elämä alkoi mennä pieleen. Olin yli puolet kesälomastani täysin lamaantunut. En haluaisi, että kukaan muistuttaa lisää tästä asiasta, jonka ajattelemiseen muutenkin käytän liikaa aikaa etsien diagnooseja, miettien hypoteeseja, kokemuksia ja tulevaisuutta. En ymmärrä sitä, että jos joku toteaa kysymyksen olevan loukkaava, niin sitä ei uskota vaan jäädään jankkaamaan siitä. Ihan rehellisesti toivon tuskaa jokaiselle, joka on niin ajattelematon että kysyy tuota asiaa.

ei koskaan, heillä voi olla vaikka joku sairaus mikä estää biologisen synnytyksen, mutta se mitä voi kysyä että mitäs on suunnitteilla lähitulevaisuudessa?

Sopiva aika on minusta sitten kun pari on yli 70v. Silloin aihe jo riittävän kaukainen.

2 aikuisen lapsen äiti kirjoitti:

Niiiiiin...MIKSI sun pitäisi kysä asiasta? Mitä teet sillä tiedolla?

Ihme saliliittoteorioita! Niin kuin kanssaihmiset keräisivät toisistaan tietoja joita voivat hyväksikäyttää. Kyllä huomaa ettei suomalaiset osaa small talkia vaan keskustellaan vain silloin kun on asiaa!

Kyllä pitäisi olla luvallista olla kiinnostunut läheisten ihmisten kuulumisista ja suunnitelmista ilman että tiedoilla tekisi jotain.

Vierailija kirjoitti:

On kai niitä muitakin herkkiä ja vaikeita asioita. Jos tapaat tutun parin kuukauden tauon jälkeen ja kysyt mitä hänen äidilleen kuuluu, niin onko oikeus suuttua verisesti, jos se äiti on sillä välin kuollut? Tai tapaat ystäväsi vauvakutsuilla, muutaman kuukauden kuluttua näette ohimennen kaupungilla ja kysyt onko vauva hoidossa, jos se on kuollut tai teholla, niin pitääkö siinä vaiheessa jo vetäistä ihan turpaan kyselijää kun nyt noin kamalaa kehtaakin kysyä? 

Tällä kaavalla ei voi puhua juuri muusta kuin säästä kenenkään kanssa, koska onhan toinen voinut menettää työnsä, kotinsa tulipalossa, eronnut tai jäänyt leskeksi, lapset on voitu ottaa huostaan tai kenties kuolleet jne. 

Eikä siitä säästäkään saa sanoa mitään muuta kuin että on ilmoja pidellyt. Jos ilmaiset ilosi auringonpaisteesta, niin entä jos toisella on melanooma? Olisihan se kauhean loukkaavaa muistuttaa sellaisesta katastrofista. 

Täsmälleen näin. Nykyään lapsettomuus on niin yleinen ongelma kun lastentekoa lykätään että lapsettomia on paljon. Samalla lapsettomat ovat kriisiytyneet eivätkä halua nähdä lapsia, keskustella tai kuulla lapsista mitään. Jos joku hyvää hyvyyttään osoittaa kiinnostusta tuttavan elämään ja kysäisee puolihuolimattomasti lapsiasiasta, kokee lapseton itseään loukatun anteeksiantamattomasti. Kaikenlaiset neuvot asiasta puhumisesta ja avoimuudesta torjutaan ja syytetään vain muita ja epäreilua maailmaa, kun itsellä on paha olo.