Missä kohtaa on sopivaa kysyä pariskunnalta että milloin on tulossa perheenlisäystä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitähän se ap:n kaltaisten into vasta kasvaakin jos parikunta vastaa uteluun, että ei ole tulossa perheenlisäystä kun olemme omasta tahdosta lapsettomia.

Toi avioero oli hyvä, siinä hääjuhlassahan voi jo kysäistä, että no milloinkas se ero on teille tulossa. On se nyt kumma jos ei voi sellaisistakin asioista puhua, ihan yleistä on eroaminen, tilastojen mukaan liittoa jatketaan ja erotaan ihan 50-50.

Jos onkin tahattomasti lapsettomia niin siitähän on kiva jatkaa kysymällä, että kummassa se vika on. Kun onhan asioista voitava keskustella tai on ylimielinen :D

Eikä kannata unohtaa klassikkoa: "Oletteko yrittäneet tarpeeksi?" 

Mulle eräs vanha täti (miehen puolelta) tölväisi, että "teille tulee kohta kiire, jos aiotte hankkia lapsia". Sanoin, että lahjoitettua spermaa tässä odotellaan, kun tuo "teidän Pertti" ampuu räkäpäitä. Meni täti vähän noloksi :D

Ei tosiaan koskaan, ellei pari itse ota asiaa puheeksi. En todellakaan lämmöllä muistele sitä tätiä, joka tuli taputtelemaan vatsaani pari vuotta häiden jälkeen ja lässyttämään, että siellä se näköjään jo jälkikasvu on tulossa. Olin lihonut, koska lapsettomuus masensi.

Nyt on häistä kulunut jo 10 vuotta, eikä lasta hoidoista huolimatta saatu. Suurin osa meidät tuntevista tietää, että olemme tahattomasti lapsettomia, ja olen kovettanut nahkani kuultuani vuosien varrella kaikki mahdolliset kyselyt. Mutta täysin tahditonta se kyseleminen on - tämä on jokaisen yksityisasia.

Mun mielestä omat- ja appivanhemmat sekä molempien sisarukset voivat asiaa ihan hyvin kysyä. Kyllä perheen kanssa pitää voida tästä keskustella.

Jos ei siis kuulu ydinperheeseen, eipä tarvitse kysellä moista.

Jopa minulle, jolle lapsiluku on ollut oma valinta, on ihan päivänselvää ettei tuota kysellä koskaan eikä missään tilanteessa. Se kuuluu samaan kategoriaan kuin vakaumusasiat ja seksielämä: joskus, jossain tilanteessa joku saattaa itse ottaa ne puheeksi, mutta niistä ei udella.

Vierailija kirjoitti:

Minä kuulun tähän joukkoon, joka ei ymmärrä mitä pahaa sen kysymisessä on. Minulta on kysytty (niin kuin ketjusta päätellen monilta muiltakin) perheenjäsenten, tuttujen, puolituttujen, kavereiden jne toimesta ns koko elämäni ajan. Olen nyt 25.

Sehän on samanlaista juttelua kuin mikä tahansa muukin, "oletko ajatellut opiskella", "mitä haluat olla isona", "ootko ajatellut hankkia koiraa/mökkiä", "mitä ostaisit jos voittaisit lotossa"... ihan samanlaista diipa daapaa. Joillekin joku noistakin aiheista on kipeä, ei sitä voi koskaan tietää.

Jos omat sosiaaliset taidot on niin heikot ettei pysty esim sanomaan, "no, katsotaan nyt, ei juuri nyt ole ollut mielessä" tai "en halua puhua siitä" tai vaan "ehkä joskus", niin voi katsoa peiliin. Pikku tölväisyjä saa aina ja kaikkialta muilta ihmisiltä, ei auta olla niin herkkä.

(Niin ja itse juttelen kavereideni kanssa lapsiasioista ihan samoin kuin muistakin aiheista. Eihän se vaikka nyt jutellaan jotain lapsista esim "kyllä mä varmaan haluaisin lapsia jos löytyis joku kiva mies", ole kiveen kirjoitettua vaan ihan puhdasta ajattelunvaihtoa, haaveilua, pohdintaa)

Et ehkä ottanut huomioon tässä pohdinnassa nyt sitä, että nuoruutesi vuoksi pääset todennäköisesti aika helpolla vielä vastausten suhteen. 25-vuotiaana on vielä helppo vastata uteluihin, että ehkä joskus, olishan se kivaa jos nyt ensin sopiva kumppani löytyisi. Odottelepas reilu 10 vuotta ja tule sitten kertomaan miten kivaa on sukujuhlissa yhdessä pohtia, että mikä sinussa on vialla kun ei vaan miestä löydy. Oletko tullut ajatelleeksi, että sinun iässäsi ei enää ole varaa nirsoilla ja lasten saaminen voi olla jo myöhäistäkin. Että olisiko kannattanut ajatella sitäkin vähän aikaisemmin eikä vaan hurvitella huolettomasta sinkkuelämästä nauttien parhaita vuosiaan. Nyt alat jo rupsahtamaankin!

Tai vaihtoehtoisesti voit kymmenen vuoden kuluttua sukujuhlissa nautiskella siitä, kun kaikki ystävälliset sielut ihmettelevät miksi ette miehesi kanssa ole vielä lapsia tehneet. Ettekö yhtään ole ajatelleet, että et sinä naisena voi ikuisuuksia odotella. Ai, olette yrittäneet mutta ei ole tärpännyt? No kummassas teissä vika on? Oletko sinä maho vai miehesi? Ai ette halua lapsia ollenkaan? Mutta sehän on itsekäs ja hedonistinen ajattelutapa. Kyllä kannattaa vielä miettiä. Sitten kadutte kuitenkin kun lapsen saaminen on jo myöhäistä! Tai siis myöhäistä sinulle. Miehesi saattaa ihan hyvin vain lempata sinut kun olet jo liian vanha saamaan lapsia ja etsiä jonkun nuoremman tilalle! Nää on niin nähty nää jutut!

Vierailija kirjoitti:

Outoa että vielä on tällaisia tabu-asioita!

Kyllä kipeistäkin asioista pitäisi pystyä keskustella. Lähimmäiset ihmettelee selän takana miksei tule lapsia ja pariskunta murjottaa tuppisuuna. Sivistykseen kuuluu että pystyy keskustelemaan.

Miksi pitäisi tulla lapsia? Miksi oletetaan, että kun on parisuhteessa niin siihen kuuluisi jossain vaiheessa myös lapset? Tökeröintä tässä on nimenomaan se, että on joku ihmeellinen yleinen oletus, että kaikki pariskunnat haluavat jossain vaiheessa lapsia.

Kyseessä on asia, josta hienotunteinen ihminen ei kysele.

Jos siellä sukulaisissa tai tuttavissa on joku yh-äippä, siltä kannattaa kysellä aina sopivan tilaisuuden tullen, koskas olet ajatellut aviomiehen hankkia.

Vierailija kirjoitti:

Jos ovat useamman vuoden jo asuneetkin yhdessä, eikö voi kysyä?

N56

Ei voi.  Tiedät varmasti, että tahaton lapsettomuus on nykyään yhä useammille kipeä asia. Älä ole tungetteleva, kertovat sitten itse, jos haluavat.

Meiltä kysytään usein uusien tuttavien taholta että miksi emme ole hankkineet lapsia. Alapa siinä sitten selittämään että ainokaisemme menehtyi 4-vuotiaana.

Meillä ei kaikki mennyt putkeen lasten teon yhteydessä. Eli minun siittiöt ei olleet parasta a-ryhmää ja rouvan munasoplut ei irroneet ihan kuin piti. Päästiin kuitenkin aika kevyillä hoidoilla.

Valitettavasti ensimmäinen raskaus päättyi kesken. Eli ensimmäisissä ultririssa huomattiin että sikiö olikin kuollut ja kuollut sikiö jouduttiin abortoimaan.

Pari viikkoa tuon jälkeen, puolituttu kysyi leikilläään, että milloinkas te alatta hankka lapsia.

Tuo kysymys ei tuntunut hyvältä silloin ja vieläkin ottaa päähän henkilön tökerö käytös.

Eli toisten lastensaanti on heidän asiansa ja sitä ei kysellä.

Meidän tarinalla on siinä mielessä onnellinen loppu, että meillä on nykyisin kaksi rakasta lasta. 

Vierailija kirjoitti:

Jos nainen näyttää siltä, että on raskaana. Jos ei olekaan, tulee ainakin selväksi, että näyttää raskaana olevalta.

Mun sukulaisella oli parantumaton syöpä ja vatsa turposi. Juoruakat olivat häneltä udelleet onko raskaana ja monellako kuulla. Aluksi hän piti pahan mielen sisällään, kunnes kyllästyi ja juoruakoille kertoi, ettei edes tiedä kuinka monta kuukautta on elinaikaa, mutta ennuste on todella huono.

Sen jälkeen juoruakat olivat ystäväni jättäneet rauhaa, pahoittelematta edes kysymystä. Siinä erottuivat jyvät akanoista ja sydämensivistys. Tosin ystäväni eli pari vuotta vatsansa kanssa, vaikka jotkut saivat siitä elämäänsä sisältöä ja onnentunteita, kun rehellisenä ihmisenä heillä on lupa laukoa mitä sylki suuhun tuo.

Vierailija kirjoitti:

Minä kuulun tähän joukkoon, joka ei ymmärrä mitä pahaa sen kysymisessä on. Minulta on kysytty (niin kuin ketjusta päätellen monilta muiltakin) perheenjäsenten, tuttujen, puolituttujen, kavereiden jne toimesta ns koko elämäni ajan. Olen nyt 25.

Sehän on samanlaista juttelua kuin mikä tahansa muukin, "oletko ajatellut opiskella", "mitä haluat olla isona", "ootko ajatellut hankkia koiraa/mökkiä", "mitä ostaisit jos voittaisit lotossa"... ihan samanlaista diipa daapaa. Joillekin joku noistakin aiheista on kipeä, ei sitä voi koskaan tietää.

Jos omat sosiaaliset taidot on niin heikot ettei pysty esim sanomaan, "no, katsotaan nyt, ei juuri nyt ole ollut mielessä" tai "en halua puhua siitä" tai vaan "ehkä joskus", niin voi katsoa peiliin. Pikku tölväisyjä saa aina ja kaikkialta muilta ihmisiltä, ei auta olla niin herkkä.

(Niin ja itse juttelen kavereideni kanssa lapsiasioista ihan samoin kuin muistakin aiheista. Eihän se vaikka nyt jutellaan jotain lapsista esim "kyllä mä varmaan haluaisin lapsia jos löytyis joku kiva mies", ole kiveen kirjoitettua vaan ihan puhdasta ajattelunvaihtoa, haaveilua, pohdintaa)

Olen kanssasi samaa mieltä, vaikka itselläni on lapsettomuustausta. Niille, joille en jaksa tai halua asiasta kertoa, totean jotain ylimalkaista. Ja muille voin kertoakin, monesti olen hyvää tukea ystäviltä tähän saanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ovat useamman vuoden jo asuneetkin yhdessä, eikö voi kysyä?

N56

Ei voi.  Tiedät varmasti, että tahaton lapsettomuus on nykyään yhä useammille kipeä asia. Älä ole tungetteleva, kertovat sitten itse, jos haluavat.

Näin. Ja vaikka olisivat olleet yhdessä kaksikymmentä vuotta, millä tavalla se muuttaisi sitä, että heidän lapsentekonsa ja tasan heidän asiansa. Eivät vuodet tee siitä sinun asiaasi millään tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Miehen siskolla ei lapsia eikä olla ikinä puhuttu asiasta. Ei tuollainen vaikeneminenkaan ihan ok ole. Elefantti olohuoneessa mutta kukaan ei siitä puhu.

Tulee mieleen takavuosien brittielokuva Salaisuuksia ja valheita jossa lapseton pariskunta lopulta selittää tilanteen lähipiirilleen.

Maalaisjärjellä luulisi että puhuminen vaikeista asioista, kuten tahattomasta lapsettomuudesta helpottaisi asian kanssa elämistä.

Sittenkun tulee kutsu vauvakutsuille.

Vierailija kirjoitti:

Meiltä kysytään usein uusien tuttavien taholta että miksi emme ole hankkineet lapsia. Alapa siinä sitten selittämään että ainokaisemme menehtyi 4-vuotiaana.

Traaginen tapaus helpottuu sillä kun siitä ei puhuta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa että vielä on tällaisia tabu-asioita!

Kyllä kipeistäkin asioista pitäisi pystyä keskustella. Lähimmäiset ihmettelee selän takana miksei tule lapsia ja pariskunta murjottaa tuppisuuna. Sivistykseen kuuluu että pystyy keskustelemaan.

Ja kaikilta utelijamummoilta voikin kysyä, että "koskas meinaat kuolla?". Arka asia, mutta kyllähän siitä pitää pystyä keskustella.

Veikkanpa että elämää nähneet ja kokeneet mummot eivät pöyristy kysymyksestäsi vaan antavat sinulle ja muille pullamössöille sanan sanasta.

Vierailija kirjoitti:

Jos siellä sukulaisissa tai tuttavissa on joku yh-äippä, siltä kannattaa kysellä aina sopivan tilaisuuden tullen, koskas olet ajatellut aviomiehen hankkia.

Sinulta voisi - varsin aiheellisesti - kysyä että milloin olet ajatellut hankkia ajatteluusi edes alkeellista suhteellisuudentajua.