Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Missä kohtaa on sopivaa kysyä pariskunnalta että milloin on tulossa perheenlisäystä?
Jos ovat useamman vuoden jo asuneetkin yhdessä, eikö voi kysyä?
N56
Kommentit (200)
Miehen siskolla ei lapsia eikä olla ikinä puhuttu asiasta. Ei tuollainen vaikeneminenkaan ihan ok ole. Elefantti olohuoneessa mutta kukaan ei siitä puhu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei koskaan, tietenkään. Mikä ihme siinä on että koko ajan pitäisi kysyä jotain. Sinkulta milloin aiot pariutua, pariskunnalta milloin aiotte kihloihin/naimisiin/muuttaa yhteen/perheenlisäystä. Naimisissaolevalta milloin lapsia. Pitäisikö alkaa itsekin kysellä aikuistuvien lapsien vanhemmilta milloin aiot potkia nuo maailmalle.
Eiköhän ole pariskunnan oma asia, eli suotta kyselet. Varmaan näet kyllä sitten kun lapsi on tehty.
Vierailija kirjoitti:
Minä kuulun tähän joukkoon, joka ei ymmärrä mitä pahaa sen kysymisessä on. Minulta on kysytty (niin kuin ketjusta päätellen monilta muiltakin) perheenjäsenten, tuttujen, puolituttujen, kavereiden jne toimesta ns koko elämäni ajan. Olen nyt 25.
Sehän on samanlaista juttelua kuin mikä tahansa muukin, "oletko ajatellut opiskella", "mitä haluat olla isona", "ootko ajatellut hankkia koiraa/mökkiä", "mitä ostaisit jos voittaisit lotossa"... ihan samanlaista diipa daapaa. Joillekin joku noistakin aiheista on kipeä, ei sitä voi koskaan tietää.
Jos omat sosiaaliset taidot on niin heikot ettei pysty esim sanomaan, "no, katsotaan nyt, ei juuri nyt ole ollut mielessä" tai "en halua puhua siitä" tai vaan "ehkä joskus", niin voi katsoa peiliin. Pikku tölväisyjä saa aina ja kaikkialta muilta ihmisiltä, ei auta olla niin herkkä.
(Niin ja itse juttelen kavereideni kanssa lapsiasioista ihan samoin kuin muistakin aiheista. Eihän se vaikka nyt jutellaan jotain lapsista esim "kyllä mä varmaan haluaisin lapsia jos löytyis joku kiva mies", ole kiveen kirjoitettua vaan ihan puhdasta ajattelunvaihtoa, haaveilua, pohdintaa)
Tässä ymmärtämättömyyttä selittää seikka, että olet vielä 25 ja ilmeisesti sinkku? Kuvittele tilanne, että olet 35 ja ollut parisuhteessa yli 10 vuotta, kärsit lapsettomuudesta. Viimeiset vuodet jutustelet sitten "kevyesti" jokaisen uteliaan sukulaisen kanssa lapsiasioista kaikissa kissanristiäisissä. Koska sehän on luonnollista. Ja on kiva yhdessä haaveilla.
Sitten jos pariskunta itse ottaa asian puheeksi. Useimmat ihmiset eivät halua puhua kaikesta kaikkien kanssa, etenkään jos kyseessä on joku iso asia joka saattaa olla vaikea (esim. tahaton lapsettomuus) tai jonka tiimoilta on jo joutunut vääntämään kyllästymiseen asti (valittu lapsettomuus ja joidenkin ihmisten reaktiot siihen).
Ihan samoin välttäisin kysymästä sinkulta että oletkos etsinyt parisuhdetta, työttömältä että onkos töitä löytynyt tai jatko-opiskelijalta että eikös se sinun väikkärisi ole kohta valmis. Kaikki sellaisia asioita että ainakin omassa tuttavapiirissä tällaisista asioista halutaan puhua vain tiettyjen ihmisten, ei kaikkien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä kysy koskaan lapsisuunnitelmista tai lapsen haluamisesta. Jos haluat ymmärtää miksi, lue vaikka muutama lapsettomuusblogi alusta loppuun.
Älä myöskään koskaan oleta, että nainen on raskaana. Ei tarvinne perusteluja.
Vierailija kirjoitti:
Miehen siskolla ei lapsia eikä olla ikinä puhuttu asiasta. Ei tuollainen vaikeneminenkaan ihan ok ole. Elefantti olohuoneessa mutta kukaan ei siitä puhu.
Miksei ole ok? Miksi teidän pitäisi tietää hänen lapsettomuutensa syistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Outoa että vielä on tällaisia tabu-asioita!
Kyllä kipeistäkin asioista pitäisi pystyä keskustella. Lähimmäiset ihmettelee selän takana miksei tule lapsia ja pariskunta murjottaa tuppisuuna. Sivistykseen kuuluu että pystyy keskustelemaan.
Kyseletkö myös esim. toisten seksielämästä, intiimeistä sairauksista tms.? Tai kerrotko omistasi? Jos et, niin miksi ne ovat sinulle tabuja?
Vierailija kirjoitti:
Minä kuulun tähän joukkoon, joka ei ymmärrä mitä pahaa sen kysymisessä on. Minulta on kysytty (niin kuin ketjusta päätellen monilta muiltakin) perheenjäsenten, tuttujen, puolituttujen, kavereiden jne toimesta ns koko elämäni ajan. Olen nyt 25.
Sehän on samanlaista juttelua kuin mikä tahansa muukin, "oletko ajatellut opiskella", "mitä haluat olla isona", "ootko ajatellut hankkia koiraa/mökkiä", "mitä ostaisit jos voittaisit lotossa"... ihan samanlaista diipa daapaa. Joillekin joku noistakin aiheista on kipeä, ei sitä voi koskaan tietää.
Jos omat sosiaaliset taidot on niin heikot ettei pysty esim sanomaan, "no, katsotaan nyt, ei juuri nyt ole ollut mielessä" tai "en halua puhua siitä" tai vaan "ehkä joskus", niin voi katsoa peiliin. Pikku tölväisyjä saa aina ja kaikkialta muilta ihmisiltä, ei auta olla niin herkkä.
(Niin ja itse juttelen kavereideni kanssa lapsiasioista ihan samoin kuin muistakin aiheista. Eihän se vaikka nyt jutellaan jotain lapsista esim "kyllä mä varmaan haluaisin lapsia jos löytyis joku kiva mies", ole kiveen kirjoitettua vaan ihan puhdasta ajattelunvaihtoa, haaveilua, pohdintaa)
Jostain syystä perheestä tai lapsista ihan ok kysyä nuorehkolta sinkkunaiselta. Jos nainen on kuitenkin jo lähempänä 30:ta tai yli, oli parisuhteessa tai ei, perheestä tai sen lisäyksestä kysely on tungettelevaa utelua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me olemme oma-aloitteisesti kertoneet sopivassa tilanteessa lapsettomuudesta ja sen syistä kaikille, joiden olemme halunneet tietävän. Muita ajattelemme lämmöllä, jos eivät kysy. Varsinkaan missään isommissa kinkereissä kaikkien kuullen.
Vierailija kirjoitti:
Ei koskaan, tietenkään. Mikä ihme siinä on että koko ajan pitäisi kysyä jotain. Sinkulta milloin aiot pariutua, pariskunnalta milloin aiotte kihloihin/naimisiin/muuttaa yhteen/perheenlisäystä. Naimisissaolevalta milloin lapsia. Pitäisikö alkaa itsekin kysellä aikuistuvien lapsien vanhemmilta milloin aiot potkia nuo maailmalle.
Miten pian häiden jälkeen voi kysyä avioerosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Outoa että vielä on tällaisia tabu-asioita!
Kyllä kipeistäkin asioista pitäisi pystyä keskustella. Lähimmäiset ihmettelee selän takana miksei tule lapsia ja pariskunta murjottaa tuppisuuna. Sivistykseen kuuluu että pystyy keskustelemaan.
Keskustelunhan voi aloittaa reippaasti kertomalla ensin itse, miten oma /vaimon kuukautiskierto on viime aikoina pelannut ja onko osunut sopivia yhdyntöjä just ovulaation aikaan. Sitten voi muina henkilöinä kysyä, että mites teillä nämä jutut.
Siinä kohtaa kun ei enää halua olla heidän kanssaan jatkossa tekemisissä. Koska kysymys on typerä, asiaton ja epäkohtelias, on syynä sitten tahaton tai vapaaehtoinen lapsettomuus.
Ap varmaan kysyy myös maha pystyssä olevalta useamman lapsen äipältä, että TAASKO teille on penska tulossa?
Ja mitä ihmeen ylimielistä siinä on, jos ei asiaa sen enempää selittele. Mitä ihmettä se kenellekään kuuluu, koska joku tekee lapsia tai tekeekö ylipäätään. Aika ylimielistä kuvitella muiden olevan selitysvelvollisia omista perheasioistaan kaiken maailman uteliaille kyselijöille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Outoa että vielä on tällaisia tabu-asioita!
Kyllä kipeistäkin asioista pitäisi pystyä keskustella. Lähimmäiset ihmettelee selän takana miksei tule lapsia ja pariskunta murjottaa tuppisuuna. Sivistykseen kuuluu että pystyy keskustelemaan.
Ja kaikilta utelijamummoilta voikin kysyä, että "koskas meinaat kuolla?". Arka asia, mutta kyllähän siitä pitää pystyä keskustella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa että vielä on tällaisia tabu-asioita!
Kyllä kipeistäkin asioista pitäisi pystyä keskustella. Lähimmäiset ihmettelee selän takana miksei tule lapsia ja pariskunta murjottaa tuppisuuna. Sivistykseen kuuluu että pystyy keskustelemaan.Ja kaikilta utelijamummoilta voikin kysyä, että "koskas meinaat kuolla?". Arka asia, mutta kyllähän siitä pitää pystyä keskustella.
Joo, ja samoin että onko pidätyskyky vielä tallella, tai vähän nuoremmalta että mites noi vaihdevuosioireet, onkomielialan vaihteluita ja onko seksihalut tallella. Miehiltä sitten potenssista, kaljuuntumisesta yms.
Siitähän se ap:n kaltaisten into vasta kasvaakin jos parikunta vastaa uteluun, että ei ole tulossa perheenlisäystä kun olemme omasta tahdosta lapsettomia.
Toi avioero oli hyvä, siinä hääjuhlassahan voi jo kysäistä, että no milloinkas se ero on teille tulossa. On se nyt kumma jos ei voi sellaisistakin asioista puhua, ihan yleistä on eroaminen, tilastojen mukaan liittoa jatketaan ja erotaan ihan 50-50.
Vierailija kirjoitti:
Miehen siskolla ei lapsia eikä olla ikinä puhuttu asiasta. Ei tuollainen vaikeneminenkaan ihan ok ole. Elefantti olohuoneessa mutta kukaan ei siitä puhu.
Miten tuo asia kuuluu teille muille? Vai onko vielä nykyäänkin olemassa joku olettamus, että kaikkien parien on pakko tehdä lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa että vielä on tällaisia tabu-asioita!
Kyllä kipeistäkin asioista pitäisi pystyä keskustella. Lähimmäiset ihmettelee selän takana miksei tule lapsia ja pariskunta murjottaa tuppisuuna. Sivistykseen kuuluu että pystyy keskustelemaan.Ja kaikilta utelijamummoilta voikin kysyä, että "koskas meinaat kuolla?". Arka asia, mutta kyllähän siitä pitää pystyä keskustella.
"Kyllä on tuttavapiirissä monelta sinun ikäiseltä loppunut elämän aika kesken ihan tuosta vaan. Onkos teillä Erkin kanssa ollut mitään kuolonmerkkejä ilmassa, saadaanko varautua yllätyshautajaisiin?"
Vierailija kirjoitti:
Siitähän se ap:n kaltaisten into vasta kasvaakin jos parikunta vastaa uteluun, että ei ole tulossa perheenlisäystä kun olemme omasta tahdosta lapsettomia.
Toi avioero oli hyvä, siinä hääjuhlassahan voi jo kysäistä, että no milloinkas se ero on teille tulossa. On se nyt kumma jos ei voi sellaisistakin asioista puhua, ihan yleistä on eroaminen, tilastojen mukaan liittoa jatketaan ja erotaan ihan 50-50.
Jos onkin tahattomasti lapsettomia niin siitähän on kiva jatkaa kysymällä, että kummassa se vika on. Kun onhan asioista voitava keskustella tai on ylimielinen :D
Alue: Aihe vapaa
Minä kuulun tähän joukkoon, joka ei ymmärrä mitä pahaa sen kysymisessä on. Minulta on kysytty (niin kuin ketjusta päätellen monilta muiltakin) perheenjäsenten, tuttujen, puolituttujen, kavereiden jne toimesta ns koko elämäni ajan. Olen nyt 25.
Sehän on samanlaista juttelua kuin mikä tahansa muukin, "oletko ajatellut opiskella", "mitä haluat olla isona", "ootko ajatellut hankkia koiraa/mökkiä", "mitä ostaisit jos voittaisit lotossa"... ihan samanlaista diipa daapaa. Joillekin joku noistakin aiheista on kipeä, ei sitä voi koskaan tietää.
Jos omat sosiaaliset taidot on niin heikot ettei pysty esim sanomaan, "no, katsotaan nyt, ei juuri nyt ole ollut mielessä" tai "en halua puhua siitä" tai vaan "ehkä joskus", niin voi katsoa peiliin. Pikku tölväisyjä saa aina ja kaikkialta muilta ihmisiltä, ei auta olla niin herkkä.
(Niin ja itse juttelen kavereideni kanssa lapsiasioista ihan samoin kuin muistakin aiheista. Eihän se vaikka nyt jutellaan jotain lapsista esim "kyllä mä varmaan haluaisin lapsia jos löytyis joku kiva mies", ole kiveen kirjoitettua vaan ihan puhdasta ajattelunvaihtoa, haaveilua, pohdintaa)