Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
13v ei lähde kouluun
02.10.2017 |
7 luokkalaisen lapsen kanssa on ollu vaikeuksia kouluun menon kanssa. Ei kuulemma ole kavereita ja on ahdistunut. Tänäänkään en saanut oikein mitään kontaktia häneen. Mitä ihmettä teen? Kuraattorin kanssa ollaan oltu yhteyksissä ja lapsi odottaa aikaa nuorisopsykiatrin klinikalle. On avuton olo. :(
Kommentit (45)
Mitä ihmettä se luokanvalvoja yläkoulussa voi? Voi olla ettei ole kuin se puolituntinen viikossa ja sen juoksevat asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko masentunut? Vie psykiatrille, mutta älä tee liian isoa numeroa asioista. Ja pakota kouluun, tottakai! Viet vaikka itse autolla kouluun joka päivä. Kyllä ilman kavereitakin pärjää, jos kotona on mukavaa ja on jotain harrastuksia. Kerro että koulunkäynti on nopeasti ohi, kyllä sen kestää, ovat muutkin kestäneet. Keksikää lapselle uusi harrastus, ja käykää yhdessä shoppailemassa, leffassa jne. Kyllä se siitä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ihan tajua miksi tuo pitää viedä kuraattorille, psykologille, lääkärille. Miksi siis ulkoistaa se asia ns asiantuntijoille?
Siis että miksei voi lähteä maalaisjärjellä liikkeelle. Tutustua niihin luokkalaisten vanhempiin, pitää lapselle synttärit, keksiä mieluisia harrastuksia joista saa kavereita.
Tuo voi toimia pienemmällä lapsella mutta ei oikein teini-ikäisellä enää, varsinkin jos kyse on siitä että tyttö ei puhu muille.
Asiaa voisi auttaa jos luokalla/koulussa olisi empaattisia oppilaita jotka oikeasti haluavat ottaa kontaktia ja kannustaa tyttöä mukaan porukkaan. Tuossa luokanvalvoja ja kuraattori voivat auttaa parhaiten.
No kyllä yläkoulussakin voi tehdä valtavasti! Kutsua kotiin esimerkiksi. Ja olla mukana leirikouluhankkeissa, vanhempainyhdiatyksessä jne.
Miten vanhempainyhdistys auttaa? Siellä on muutama aktiivi, harvoin samalta luokalta montaa vanhempaa.
Yläkoulussa muihin vanhempiin kontaktin ottaminen on varsin vaikeaa, yhteystietoja ei edes jaeta.
Lähetteen osastolle???Mitä ihmettä ap höpisee?
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä se luokanvalvoja yläkoulussa voi? Voi olla ettei ole kuin se puolituntinen viikossa ja sen juoksevat asiat.
Tällaisissa tapauksissa järjestetään kyllä ylimääräisiä tapaamisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähetteen osastolle???Mitä ihmettä ap höpisee?
Jos lapseen ei saa enää mitään kontaktia, ei mene kouluun, ei puhu niin mikä olisi oikea paikka?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ihan tajua miksi tuo pitää viedä kuraattorille, psykologille, lääkärille. Miksi siis ulkoistaa se asia ns asiantuntijoille?
Siis että miksei voi lähteä maalaisjärjellä liikkeelle. Tutustua niihin luokkalaisten vanhempiin, pitää lapselle synttärit, keksiä mieluisia harrastuksia joista saa kavereita.
Tuo voi toimia pienemmällä lapsella mutta ei oikein teini-ikäisellä enää, varsinkin jos kyse on siitä että tyttö ei puhu muille.
Asiaa voisi auttaa jos luokalla/koulussa olisi empaattisia oppilaita jotka oikeasti haluavat ottaa kontaktia ja kannustaa tyttöä mukaan porukkaan. Tuossa luokanvalvoja ja kuraattori voivat auttaa parhaiten.
No kyllä yläkoulussakin voi tehdä valtavasti! Kutsua kotiin esimerkiksi. Ja olla mukana leirikouluhankkeissa, vanhempainyhdiatyksessä jne.
Miten vanhempainyhdistys auttaa? Siellä on muutama aktiivi, harvoin samalta luokalta montaa vanhempaa.
Yläkoulussa muihin vanhempiin kontaktin ottaminen on varsin vaikeaa, yhteystietoja ei edes jaeta.
Äiti/isä pääsee perille koulusta. Minua ainakin hyödyttänyt valtavasti joka kerta ja sitä kautta lapsia. Plus että yleensä se vanh yhdistyksessä oleva on just se linkki koulun ja luokan vanhempien välissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä se luokanvalvoja yläkoulussa voi? Voi olla ettei ole kuin se puolituntinen viikossa ja sen juoksevat asiat.
Tällaisissa tapauksissa järjestetään kyllä ylimääräisiä tapaamisia.
Ja teini uhriytetaan urakalla ja sitten säälistä joku kaveeraa? Ei! Herran tähden.
Voimia ap!
Itse olen ihan samanlaisessa tilanteessa mutta tyttäreni on 16v. Aloitti lukion ja kävi sitä ihan mielellään, sitten yhtäkkiä stoppi. Ei puhu mulle mitään. En saa kontaktia häneen, paitsi kun ei puhuta ns. vakavammista asioista eli tyttö puhuu ja pelleilee kyllä muuten jos pelaamme vaikka lautapelejä mutta heti jos otan puheeksi sen kun ei mene kouluun, sulkeutuu.
Joku sanoo tuolla, et pakota se. En varmana pakota, äitinä nään et hänellä on nyt tosi paha olla jotenki. Kun vaan osaisin auttaa! Mekin odotamme aikaa nuorisopsykiatrialle! Aikaa ei vaan kuulu!
:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsesi ei pysty puhumaan muille tai ei suostu puhumaan muiden oppilaiden kanssa, ei koulu voi kovin paljon tehdä. Ongelma on lapsesi päässä ja sieltä se täytyy myös hoitaa. Kavereita ei saa, jos ei ole kontaktissa jollain tavalla. Yksinäisestä nuoresta tulee yksinäinen aikuinen.
Hanki yksityistä toimintaterapiaa. Maksat alkuun itse.
Lapsellani oli ensin juuri tuollaista. Nyt epäillään masennusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko lapsella alakoulussa kavereita? Onko harrastuksia tai sellaisia mielenkiinnon kohteita, joista voisi tulla uusi harrastus?
Tyttöä voisi ehkä lohduttaa tieto siitä, että yläkoulu on vaikeaa aikaa kaikille. Itselläni on reipas ja ulospäinsuuntautunut tyttö, jolla opinnot sujuvat ja on kavereita, mutta silti hän tuntee ahdistusta yläkoulussa.
Jos rahat riittää, niin veisin lapsen yksityiselle puolelle terapiaan, niin ei tarvitse jonottaa.
Mun pikkusiskon yläkouluaika.
Hänet kasvatettiin uskomaan että on todella etevä ja älykäs ja olisi pitänyt päästä jo vuotta aiemmin kouluun. Tammikuussa syntyneenä se alakoulu menikin kuin vettä vaan, mutta yläkoulussa tuli täydellinen stoppi.
Ei hanskannut sitä itsenäisyyttä ja vastuuta. Kun ei ollutkaan yhtä opea ja joku koko ajan neuvonut.
Seiska on vaativa luokka koska teini jää sinne helposti omien voimiensa varaan ja sitten se itsetunto on kovilla, kun ei pärjääkään. Teinit on myös toisilleen tosi armottomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihtuiko hänellä kouly kun yläaste alkoi? Otapa opettajaan yhteyttä vai tietääkö jo tilanteen? Kurja juttu jos ei kavereita. Ei välttämättä kiusata.
Eikös se vähän niinku kaikilla vaihdu?
Ei vaihdu jos on vaikka yhtenäiskoulu.
Vierailija kirjoitti:
Voimia ap!
Itse olen ihan samanlaisessa tilanteessa mutta tyttäreni on 16v. Aloitti lukion ja kävi sitä ihan mielellään, sitten yhtäkkiä stoppi. Ei puhu mulle mitään. En saa kontaktia häneen, paitsi kun ei puhuta ns. vakavammista asioista eli tyttö puhuu ja pelleilee kyllä muuten jos pelaamme vaikka lautapelejä mutta heti jos otan puheeksi sen kun ei mene kouluun, sulkeutuu.
Joku sanoo tuolla, et pakota se. En varmana pakota, äitinä nään et hänellä on nyt tosi paha olla jotenki. Kun vaan osaisin auttaa! Mekin odotamme aikaa nuorisopsykiatrialle! Aikaa ei vaan kuulu!
:(
Miten niin aikaa ei kuulu? Jos terkka ja lääkäri ovat tehneet kartoitukset niin kunta on vastuussa saada ihminen hoitoon, tietyssä ajassa. Ei tuossa ole mitään ihmeellistä. Mitä jos ottaisit siihen lääkäriin heti yhteyden ja kysyt mikä tuo aika on ja kauanko lapsella on aikaa enää olla ilman hoitoa? Koska lääkäri rikkoo nyt lakia.
Tosi inhottava tilanne! Olin ite vastaavassa tilanteessa muutama vuosi sitten ja ei se kivaa ollu.
En kauheen pitkälle lueskellu, mutta löytyykö teidän lähialueilta vaikka tytölle jotain harrastusta? Esim kerhotoimintaa isoille? Se saattais olla tosi kiva ja löytäis kavereita. Älä tee tästä ongelmaa, se että riepottelet tyttöä jokaisella taholla saa asiat vain pahentuman.
Kaksi neuvoa:
Edetkää maalaisjärjellä ja tehkää itse.
Minulla äiti aina lähti lääkäriin, vuodatti naapurin rouvalle tms eikä itse oikeasti kuunnellut.
Ja olkaa kuulolla kun se teini haluaa puhua. Älkää tinkatko väkisin kun hän ei halua puhua.
Ja jos päätätte hakea apua, hakekaa sitten kunnollista apua. Älkää roikkuko kolmea vuotta kunnallisessa jonossa, että pääsette kerran jollekin parikymppiselle sijaisen sijaiselle.
Harrastuksista tms ei saa kavereita, jos kaveritaidot puuttuvat tai ahdistuksen vuoksi ei pysty kommunikoimaan. Tytön on saatava apua. Sitä saa rahalla.
Vierailija kirjoitti:
Voimia ap!
Itse olen ihan samanlaisessa tilanteessa mutta tyttäreni on 16v. Aloitti lukion ja kävi sitä ihan mielellään, sitten yhtäkkiä stoppi. Ei puhu mulle mitään. En saa kontaktia häneen, paitsi kun ei puhuta ns. vakavammista asioista eli tyttö puhuu ja pelleilee kyllä muuten jos pelaamme vaikka lautapelejä mutta heti jos otan puheeksi sen kun ei mene kouluun, sulkeutuu.
Joku sanoo tuolla, et pakota se. En varmana pakota, äitinä nään et hänellä on nyt tosi paha olla jotenki. Kun vaan osaisin auttaa! Mekin odotamme aikaa nuorisopsykiatrialle! Aikaa ei vaan kuulu!
:(
Lapsellasi on OPPIVELVOLLISUUS. Missään ei pakoteta sitä tekemään koulussa, mutta sinä vanhempana olet vastuussa siitä että lapsesi kokoajan OPISKELEE. Eli järjestä se koulutus lapsellesi. Vai kertaako lapsesi luokkia takiasi? On todella nopeasti tippunut opista ja se jos joku on väärin.
Minä en käsitä miten joku voi ajatella ettei lapsen tarvitse opiskella koska sillä on kurja olo. Tottakai kuuluu opiskella! Sinä teet väärin lapsellesi jos ei saa oppia. On todella vaikeaa ja raskasta koittaa kiriä muita ikäisiään opinnoissa joissa itse jää jälkeen. Hyvä tavaton!
Alue: Aihe vapaa
No kyllä yläkoulussakin voi tehdä valtavasti! Kutsua kotiin esimerkiksi. Ja olla mukana leirikouluhankkeissa, vanhempainyhdiatyksessä jne.