Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
13v ei lähde kouluun
02.10.2017 |
7 luokkalaisen lapsen kanssa on ollu vaikeuksia kouluun menon kanssa. Ei kuulemma ole kavereita ja on ahdistunut. Tänäänkään en saanut oikein mitään kontaktia häneen. Mitä ihmettä teen? Kuraattorin kanssa ollaan oltu yhteyksissä ja lapsi odottaa aikaa nuorisopsykiatrin klinikalle. On avuton olo. :(
Kommentit (45)
Vaihtuiko hänellä kouly kun yläaste alkoi? Otapa opettajaan yhteyttä vai tietääkö jo tilanteen? Kurja juttu jos ei kavereita. Ei välttämättä kiusata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oi ei. Otathan asian vakavasti, etkä anna periksi, vaan selvität asian perin pohjin. Voi olla, että kyse on kiusaamisesta mutta voi olla, että lapsesi on yksinäinen, mikä ei sitten johdukaan välttämättä kenestäkään muusta. Koulussa joutuu kuitenkin olemaan todella ison osan päivästä niin asia pitää selvittää pian, jotta poikasi olo helpottuu. Ja kotona kannatta alkaa yhdessä tekemään jotain oikeasti pojalle mielekästä. Ellette siis jo tee. Mutta jos poika tykkää pelata niin opettele pelaamaan hänen kanssaan. Kysele minkälaiset asiat poikaa naurattaa ja pyydä vaikka näyttämään netistä sellasia juttuja, mitkä ovat pojastasi hauskoa, videoita yms. Meillä vanhemmat ihmetteli, että miksi koulu ei maistu mutta eivät tehneet asialle mitään. Eivätkä tehneet edes sitten, kun pyysin heiltä apua, kun olin yksinäinen. Eikä meillä tehty kotona mitään yhdessä, joten olin sitten ihan totaalisen yksin. Ja sillä tavalla ihan normaalista perheestä olen, että työssäkäyvät vanhmmat, ei väkivaltaa, ei päihteitä. Joten vanhemmille sellanen neuvo, että ota lapsi ja lapsen ongelmat vakavasti, luoturvallinen ja kestävä suhde lapseen ja tee sen lapsen kanssa jotakin kivaa. Kaikista kauheinta oli, että koulussa oli hirveän yksinäistä ja kun tulin kotiin, niin kotonakin oli hirvittävän yksinäistä. Ei ollut hyvä olla missään, ei ketää, jonka luokse mennä ja kertoa miten pahalta tuntuu, eikä ketään, joka olisi sanonut, että "Hei, tämä ei ole koko maailma. Ja meititäänpä mitä kivaa voitais tehdä. Tai suunnitellaampa jo nyt syysloman tai kesäloman menoja."
Älä anna periksi. Kyse on sinun lapsesta!! Vaikka sen kontaktin saaminen poikaasi vois olla vaikeaa ja viedä aikaa, niin älä luovuta. Itse olisin niin toivonut, että äiti tai isä olisivat osanneet olla tukena ja auttaa.
En osaa muuta kuin *voimahali*
T. Kolmen teinipojan äiti
Kyseessä on tyttö jos sillä nyt on merkitystä. Tehdään asioita yhdessä, kaydään kaupoissa ja uimassa jne. Mutta koulu ahdistaa todella paljon. Ei ole kiusattu, mutta ei kuulemma ole kavereita. Tai oikeastaan on mutta tyttö on niin hiljainen ettei puhu koulussa mitään. Ei mennyt tänään kouluun, nyt mietin miten saan hänet lääkäriin että saisi vaikka lähetteen osastolle tai jotain. Näin ei voi jatkua. :(
Ap
Ja kyllä koulussa tiedetään, otin yhteyttä luokanvalvojaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ihan tajua miksi tuo pitää viedä kuraattorille, psykologille, lääkärille. Miksi siis ulkoistaa se asia ns asiantuntijoille?
Siis että miksei voi lähteä maalaisjärjellä liikkeelle. Tutustua niihin luokkalaisten vanhempiin, pitää lapselle synttärit, keksiä mieluisia harrastuksia joista saa kavereita.
Jos kyse on hiljasuudesta niin sitte pitäs boostata sitä itsetuntoa ja itsevarmuutta. Psykiatri...joo mutta oisko vara vaikka käyttää tyttöä muutaman kerran, jossain yksityisessellä ammatinharjottajalla? Mitenkäs vaikka MLL:n ystäväpalvelu? Sieltä saa aikuisia nuorelle kaveriksi. Ite oon tehnty sitä hommaa joskus, eli siinä ollaan nuorelle tukihenkilönä ja kaverina vaikka kerran viikossa ja tehdään jotain mukavaa yhdessä. Vois auttaa siihen hiljasuuteen, jos löytys oikeanlainen tyyppi siihen kaveriksi. Tai olisko mahollista miettiä jotain kurssia missä harjotellaan ilmasutaitoa? Sieltä ainaki sais oppeja ja kannustusta esintyymiseen ja itsensä esille tuomiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja koulusta ei saa antaa jäädä pois. Ehdoton ei.
Vierailija kirjoitti:
Vaihtuiko hänellä kouly kun yläaste alkoi? Otapa opettajaan yhteyttä vai tietääkö jo tilanteen? Kurja juttu jos ei kavereita. Ei välttämättä kiusata.
Eikös se vähän niinku kaikilla vaihdu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsesi ei kummunikoi muiden oppilaiden kanssa on kavereita todella vaikea saada ja varsinkin ylläpitää kaverisuhteita. Lapsellesi on opetettava, miten ihmisten kanssa ollaan. Asiaa olisi pitänyt alkaa hoitaa jo aikaisemmin!
Tyttö tarvitsee nopeasti apua ja esimerkiksi toimintaterapiaa. Älä jonota aikaa vaan osta palveluja rahalla aikaa jonottaessa. Mikään hinta ei ole nyt liian kallis, koska lapsesi on joutunut kierteeseen, joka voi johtaa syvään masennukseen.
Tällä en nyt tarkoita ap:tä, enkä halua syyllistää, mutta tiedän tapauksen, jossa useammallakin perheen lapsella sama juttu. Ei haluta mennä kouluun, ei ole kavereita jne. Mutta siellä vika on kotioloissa. Varsinkin äiti aivan kamala. Huutaa ja karjuu lapsille jatkuvasti. Siis ihan jatkuvasti. On karjunut ja huutanut niin kauan kun siinä talossa on lapsia ollut.Kun lapset olleet pieniä, autossa heille sanonut, että vihaa heitä kaikkia ja haluaa tappaa ne. Yleensäkin nämä äidin jutut sitä luokkaa, etteivät ole painokelpoisia. Tappouhkauskia on ladellut jatkuvasti jne. Nyt lapsilla siis ahdistuneisuus ja masennus-ongelmia. Ulospäin äiti on kuin oikea herranenkeli ja kaikki pitävät hänestä. Hänellä on paljon ystäviä ja antaa itsestään kuvan, että on todella uhrautuva ja hellä äiti. On ihan voimaton ole, koska asioihin ei voi puuttua, koska äiti on näin jakautunut persoona. Kaikki lapset siinä perheessä taitaa olla menetettyjä. Perheen isä on lempeä ja hiljainen ja nyt jo varmaan muutenkin nujerrettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihtuiko hänellä kouly kun yläaste alkoi? Otapa opettajaan yhteyttä vai tietääkö jo tilanteen? Kurja juttu jos ei kavereita. Ei välttämättä kiusata.
Eikös se vähän niinku kaikilla vaihdu?
Ei.
Vierailija kirjoitti:
En ihan tajua miksi tuo pitää viedä kuraattorille, psykologille, lääkärille. Miksi siis ulkoistaa se asia ns asiantuntijoille?
Siis että miksei voi lähteä maalaisjärjellä liikkeelle. Tutustua niihin luokkalaisten vanhempiin, pitää lapselle synttärit, keksiä mieluisia harrastuksia joista saa kavereita.
Olen samaa mieltä. Älä ulkoista sitä lastasi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ihan tajua miksi tuo pitää viedä kuraattorille, psykologille, lääkärille. Miksi siis ulkoistaa se asia ns asiantuntijoille?
Siis että miksei voi lähteä maalaisjärjellä liikkeelle. Tutustua niihin luokkalaisten vanhempiin, pitää lapselle synttärit, keksiä mieluisia harrastuksia joista saa kavereita.
Olen samaa mieltä. Älä ulkoista sitä lastasi!
Entäs kun nuo kaikki on tehty?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ihan tajua miksi tuo pitää viedä kuraattorille, psykologille, lääkärille. Miksi siis ulkoistaa se asia ns asiantuntijoille?
Siis että miksei voi lähteä maalaisjärjellä liikkeelle. Tutustua niihin luokkalaisten vanhempiin, pitää lapselle synttärit, keksiä mieluisia harrastuksia joista saa kavereita.
Olen samaa mieltä. Älä ulkoista sitä lastasi!
Entäs kun nuo kaikki on tehty?
Onko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ihan tajua miksi tuo pitää viedä kuraattorille, psykologille, lääkärille. Miksi siis ulkoistaa se asia ns asiantuntijoille?
Siis että miksei voi lähteä maalaisjärjellä liikkeelle. Tutustua niihin luokkalaisten vanhempiin, pitää lapselle synttärit, keksiä mieluisia harrastuksia joista saa kavereita.
Olen samaa mieltä. Älä ulkoista sitä lastasi!
Entäs kun nuo kaikki on tehty?
Onko?
en ole ap. Lapsella oli harrastus,jossa olin myös itse täysin mukana.siellä kävi mielellään. Kaverit saivat aina tulla meille ja tulivatkin mielellään, lapsella oli hyvät välit perheeseen ja sukuun. Kouluun meno oli kaameaa. Ja oli hyvä että sai apua, niin tilanne parani.
Vierailija kirjoitti:
En ihan tajua miksi tuo pitää viedä kuraattorille, psykologille, lääkärille. Miksi siis ulkoistaa se asia ns asiantuntijoille?
Siis että miksei voi lähteä maalaisjärjellä liikkeelle. Tutustua niihin luokkalaisten vanhempiin, pitää lapselle synttärit, keksiä mieluisia harrastuksia joista saa kavereita.
Tuo voi toimia pienemmällä lapsella mutta ei oikein teini-ikäisellä enää, varsinkin jos kyse on siitä että tyttö ei puhu muille.
Asiaa voisi auttaa jos luokalla/koulussa olisi empaattisia oppilaita jotka oikeasti haluavat ottaa kontaktia ja kannustaa tyttöä mukaan porukkaan. Tuossa luokanvalvoja ja kuraattori voivat auttaa parhaiten.
Vierailija kirjoitti:
En ihan tajua miksi tuo pitää viedä kuraattorille, psykologille, lääkärille. Miksi siis ulkoistaa se asia ns asiantuntijoille?
Siis että miksei voi lähteä maalaisjärjellä liikkeelle. Tutustua niihin luokkalaisten vanhempiin, pitää lapselle synttärit, keksiä mieluisia harrastuksia joista saa kavereita.
Tämä oli itse asiassa aika osuvasti sanottu. Omassa lähipiirissä on eräs yh-perhe, jossa äidillä on asenne että jonku pitäisi tehdä jotain ja kaikilla lapisilla on suuria vaikeuksia koulun käymisessä. Suoraan sanottuna äiti on kasvattanut lapsistaan kaltaisiaan vastuun välttelijöitä.
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on tyttö jos sillä nyt on merkitystä. Tehdään asioita yhdessä, kaydään kaupoissa ja uimassa jne. Mutta koulu ahdistaa todella paljon. Ei ole kiusattu, mutta ei kuulemma ole kavereita. Tai oikeastaan on mutta tyttö on niin hiljainen ettei puhu koulussa mitään. Ei mennyt tänään kouluun, nyt mietin miten saan hänet lääkäriin että saisi vaikka lähetteen osastolle tai jotain. Näin ei voi jatkua. :(
Ap
Et saa lasta osastolle pelkän koulusta lintsaamisen vuoksi eikä lääkärikään oikein voi auttaa koska yksinäisyys ei ole sairaus. Jos lapsella on masennus tai ahdistuneisuushäiriö niin sitten lääkäristäkin voi olla apua mutta osastolle joutuakseen pitää olla kyllä tosi vaikea tapaus (esim. itsetuhoinen).
Tsemppiä teille molemmille.
Alue: Aihe vapaa
Itse alkaisin selvittämään mikä tilanne koulussa on. Vaikuttaa siltä, että lastasi kiusataan.