Miesystävä haluaa ex-vaimon kanssa matkalle

Vierailija kirjoitti:

Ota, mutta mieheni lähti tässä taannoin ulkomaanmatkalle ex-avovaimonsa kanssa. He varasivat myös yhteisen hotellihuoneen. Asia oli mulle täysin ok, muttei välttämättä yhtä ok tämän eksän nykyiselle, sillä vähän ennen matkaa hän osti lentoliput samaan kohteeseen ja hankki itselleen ja naiselleen oman hotellihuoneen. Kerrottakoon myös, että mieheni yritti kovasti saada minua matkakumppanikseen katsomaan meidän lempibändiämme, mutta kieltäydyttyäni pyysi sitten minun kehotuksestani eksäänsä, joka myös tahollaan etsi matkaseuraa kyseisen bändin keikalle. Ja tämä nyksähän ei itse hankkinut lippua keikalle, vaan hengaili itsekseen konsertin ajan. Itse koen, että toista ei voi omistaa, ja mustasukkaisella käytöksellä pikemminkin ajetaan toista kauemmas kuin lähennytään...

Melkoisen avoin suhde teillä on, jos olisi ihan ok että exät ovat samassa hotellihuoneessa yötä lomalla. Ei kuitenkaan kaikki ne (eli suurin osa), joille tämä ei ole ok ole mitenkään huonompia. Ihmisillä kun on erilaiset suhteet ja miehen pitäisi sopia suhteen säännöistä ap:n eikä exänsä kanssa.

Olen minäkin ollut exäni kanssa bändin keikkaa katsomassa, kyseessä on sellainen musiikki josta nyksäni ei edes pidä. Siitä yhteisestä parin tunnin keikasta on kuitenkin hemmetin pitkä matka siihen, että mies viettää koko joulun ja loman mieluummin exän ja lapsen kanssa, ei edes halua nykyistä mukaan. Erityisesti jos nämä yhteiset ex-perheen lomat eivät ole olleet mikään tapa ja traditio, vaan yllättäen ilmaantunut juttu pitkän aikaa eron jälkeen.

En näe edes mitä hyötyä lapselle tuollaisesta on, jos vanhemmat eivät aio palata yhteen. Lapsella voisi olla oikein ihana joulu kummankin luona erikseen. Jos se exä kuitenkin välttämättä haluaa juuri jouluna matkustaa, niin sen lapsen kanssa voisi isä viettää omaa joulua ennen tai jälkeen matkan. Ei ne lapset ole vielä kaavoihin kangistuneita, etteikö sellainen olisi vain hauskaa. (Tämä lapsi ei ainakaan voi olla autistinen kaavoihin kangistunut, jos edellisistä vuosista poiketen lomamatka on vanhemmista hyvä idea).

Tavallisilla työssäkäyvillä on hyvin rajallinen määrä lomaa. Kyllä jokin suurempi ongelma on, jos ne vähäiset lomat viettää mieluummin exän kanssa ja jättää nyxän kotiin yksin itkemään koko jouluksi.

Ap ei tarkoituksella kerro, miksi juuri tämä loma on lapselle tärkeä. Jos mies kerran kertoo että se on syy, en ymmärrä miksi sitä ei tässä käsitellä enempää.

En jaksa kunnioittaa näitä yltiömustasukkaisia naikkosia, joille tärkeintä on vain minä minä.

Olen itse ollut eron jälkeen yhteisellä lomalla lapsen takia. Kumpikaan ei yksin olisi pystynyt viedä lasta sinne lomakohteeseen.

Toinen nukkui makuuhuoneessa ja toinen sohvalla, ei siinä sen kummempaa. Ei se nyt herkkua ollut, mutta lapsen takia sitä tekee kaikenlaista vähän epämukavampaa.

Miehellä oli ehkä jossain vielä toive että palattaisiin yhteen, mutta tietenkään mitään ei tapahtunut koska minulla sitä toivetta ei ollut.

Vierailija kirjoitti:

Ap ei tarkoituksella kerro, miksi juuri tämä loma on lapselle tärkeä. Jos mies kerran kertoo että se on syy, en ymmärrä miksi sitä ei tässä käsitellä enempää.

En jaksa kunnioittaa näitä yltiömustasukkaisia naikkosia, joille tärkeintä on vain minä minä.

Jos lapsi olisi tyyliin kuolemassa syöpään ja tämä olisi hänen viimeinen joulunsa, niin kai se nyt olisi pitänyt mainita. Paitsi jos kyseessä on taas vaihteeksi perjantainovelli, jossa pikkuhiljaa paljastetaan tietoja jotka muuttavat juonen.

Mikäli ap ei vaivaudu kertomaan kaikkia asiaan vaikuttavia tietoja jo alkuun, ei se kuitenkaan tee muista naisista psykoja ämmiä. Ihan normaali oletus on, että joulu ja lomat vietetään yhdessä nykyisen eikä entisen perheen kanssa. Ero on otettu exästä (ei lapsesta) ja näin ollen on ihan luontevaa, että normaalissa uusioperheessä vain se lapsi on osa perhettä ja exällä on oma kuvionsa.

Kohtuullisen epäilyttävää on, että exä noin vahvasti kävelee nyksän yli tekosyynä yhteinen lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse ollut eron jälkeen yhteisellä lomalla lapsen takia. Kumpikaan ei yksin olisi pystynyt viedä lasta sinne lomakohteeseen.

Toinen nukkui makuuhuoneessa ja toinen sohvalla, ei siinä sen kummempaa. Ei se nyt herkkua ollut, mutta lapsen takia sitä tekee kaikenlaista vähän epämukavampaa.

Miehellä oli ehkä jossain vielä toive että palattaisiin yhteen, mutta tietenkään mitään ei tapahtunut koska minulla sitä toivetta ei ollut.

Ihan näin mielenkiinnosta:

1) Miksi kummallakaan ei ollut mahdollista viedä lasta erikseen lomalle? Erityislapsi? Raha?

2) Oliko teillä jo uudet puolisot vai olitteko vielä molemman sinkkuja?

3) Sanoit että exäsi toivoi yhteen paluuta. Mikäli taka-ajatuksia oli ainakin sinun exälläsi, eikö kyseisen tilanteen olisi luullut ihan oikeutetusti häiritä mahdollista uutta kumppania?

Jos oli kiinni rahasta, niin miksi sitten et vaan antanut sille exallesi rahaa matkaa varten ja antanut mennä lapsen kanssa kahdestaan?

Eli tuntuu kuin sulla olisi ollut kuitenkin itsellä halu mennä myös sinne matkalle.

Halusit kuitenkin  tarkistaa itsekin janottaako sinua vanha suola.

Tai sitten vaan olit imarreltu exän mielenkiinnosta.

Tämä siis sille, joka kertoi olevansan yhdessä exän kanssa matkalla kun ei ollut varaa mennä exällä yksin.

AP:lle sen verran, että ei ole oikein sinua kohtaan lähteä jopa peräti pariksi viikoksi exän kanssa matkalle. Vieläpä jouluna, joka on yleensä sitä perheaikaa nykyiselle perheelle.

Joko exäsi on empatiakyvytön, haikailee exäänsä, tai sitten on tyhmä.

Siis niin tyhmä, ettei tajua exänsä käyttävän lasta verukkeena, että se ex-vaimo saisi olla miehesi kanssa yhdessä, jotakautta sitten toivoo saavansa miehen takaisin.

Toivottavasti näin ei ole, mutta haiskahtaa.

Voi nenä, hyvä tarina ja siihen jäi. Voisit nyt ap kehitellä hieman lisää tarinasi juonta vaikka se provo onkin!

Sitä ihmettelin, että vasta ihan viimeisellä sivulla joku huomasi, että ap voisi lähteä omalla tuttavaporukalla samaan paikkaan lomailemaan. Olen siis hieman pettynyt av-mammoihin, että teiltä ei tullut tätä ehdotusta jo heti alkuunsa. Myös puhelimen kyyläystiedot ja miehen varjostaminen olisivat olleet ihan kelpoja aaveemäisiä konsteja selvittää miehen ajatukset näin loman suunnitteluvaiheessa, mutta ei, vain yksi maininta tuli. Nyt tämä tarina meinaa kuitenkin kuolla ihan pystyyn, joten ap tai joku joka jaksaa, lisätkää nyt vähän vettä myllyyn ja kehitelkää lapselle vaikka joku syöpä niin kuin joku jo ehdotti. Silloin me uskolliset tarinan seuraajat ja kommentoijat saamme taas miettimistä ja osalla saattaa vaikka kelkka kääntyä isukin puolelle. :)

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä yksi hienoimmista perheistä, jonka tiedän, niin siinä on naisen ja miehen lisäksi heidän exät ja toisen exän uusi puoliso. Kaikki tulevat loistavasti toimeen ja ovat jopa käyneet yhteisillä lomamatkoilla yms kaikki lapset ja exät ja nyxät ja lapset sulassa sovussa. Hauskin kuvio on varmaan tuo, että yhden miehen exä ja nykyinen ovat ihan bestiksiä.

Joillekin tämä on suuri ongelma, mutta he ovat saaneet tilanteen todella hyvin haltuun. Kai tällaisessa tilanteessa on yhtä monta oikeaa tapaa olla perhe kuin meitä ihmisiäkin on.

Jos AP sinulle ei yhteiset lomailut sovi, niin et voi oikein vaatia minkään normaaliuden nimissä, että mies sellaisesta luopuu, koska itse pitää sitä normaalina ja se on hänelle sopiva elämäntyyli. Jos omaan pirtaan sopii, niin lähde matkalle mukaan ja tutustu exään. Jos taas tuntuu mahdottomalta, niin uskoisin, ettette ole yhteensopivia. Ei kaikki vain ole.

Mä jotenkin ymmärrän tän kuvion sillon, kun on lapsia entisestä suhteesta/liitosta. Mutta jotenkin ajatus siitä, että kaveeraisin kumppanini exän kanssa ja hän puolestaan minun ja vieläpä tekisimme kaikkea kivaa yhdessä, tuntuu jotenkin vastenmieliseltä. Miksi niitä exiä pitäisi roikottaa mukana? Tietysti asia erikseen, jos se kumppanin exä on niin hyvä tyyppi eikä osaa muualta kavereita etsiä. Miten se tutustuminen entisiin edes tapahtuu luonnollisesti? :D

"Hei, haluisiks lähtee kahville, mun exä tulis kans mukaan? Voit ottaa omas mukaan kans jos haluat." 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä yksi hienoimmista perheistä, jonka tiedän, niin siinä on naisen ja miehen lisäksi heidän exät ja toisen exän uusi puoliso. Kaikki tulevat loistavasti toimeen ja ovat jopa käyneet yhteisillä lomamatkoilla yms kaikki lapset ja exät ja nyxät ja lapset sulassa sovussa. Hauskin kuvio on varmaan tuo, että yhden miehen exä ja nykyinen ovat ihan bestiksiä.

Joillekin tämä on suuri ongelma, mutta he ovat saaneet tilanteen todella hyvin haltuun. Kai tällaisessa tilanteessa on yhtä monta oikeaa tapaa olla perhe kuin meitä ihmisiäkin on.

Jos AP sinulle ei yhteiset lomailut sovi, niin et voi oikein vaatia minkään normaaliuden nimissä, että mies sellaisesta luopuu, koska itse pitää sitä normaalina ja se on hänelle sopiva elämäntyyli. Jos omaan pirtaan sopii, niin lähde matkalle mukaan ja tutustu exään. Jos taas tuntuu mahdottomalta, niin uskoisin, ettette ole yhteensopivia. Ei kaikki vain ole.

Tuo sinun tuttujen perhekuvio ei ole ollenkaan verrannollinen tähän. Ap:ta nimittäin ei ole kutsuttu mukaan. Ap:n mies haluaa lähteä matkalle eksänsä kanssa ilman ap:ta. 

En kyllä mistään kohtaa saanut sitä ymmärrystä, ettei AP olisi tervetullut mukaan. Ehkei miehelle tullut mieleen ehdottaa, kun hän oli jo alunalkaen hyvin negatiivinen ajatusta kohtaan? En silti tuon aloitustekstin perusteella saanut sitä käsitystä, etteikö olisi tervetullut.

Minulle sopisi, jos mies pyytäisi minut mukaan. 

Minulle sopisi myös, jos miehellä on ollut todella vaikeaa olla erossa lapsesta ja näkee tätä harvemmin kuin viikko-viikko -systeemissä. 

Ensimmäinen reaktioni on tietenkin heti ei, ei ja ei. Mutta jos ottaa vähän etäisyyttä asiaan, niin miksipä ei tietyissä tilanteissa. En siis osaa sanoa, miten ap:n tulisi toimia tai millainen kanta hänen pitäisi ottaa, kun en tunne tarkempia yksityiskohtia. 

Jos lähtee, jätä.

Onko isä jatkanut elämäänsä uuden kumppanin kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä4891 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En estelisi jos mies lähtisi entisen perheensä kanssa reissuun. Jos mies päättäisi sen reissun jälkeen yhteen entisensä kanssa palata, niin se on silloin varmasti koko perheelle juuri oikea ratkaisu. Tässäkään tapauksessa ap ei omista miestä ja joku puolitoista vuotta yhdessä on hyvin lyhyt aika muutenkin verrattuna siihen, että miehellä on sentään varhaisteini exänsä kanssa.

Se, onko ap jouluihminen vai ei, ei kuulu tähän asiaan ollenkaan. Ei myöskään muut hänen unelmansa, joihin hän on miehen ympännyt. Jos miehelle entinen vaimo on tärkeä ja lapsi vielä tärkeämpi, niin ne asiat menevät teidän kohtalaisesti menevän ja lyhyen parisuhteen eteen mennen tullen. Veri on vettä sakeampaa, tai ainakin sen pitäisi olla.

Ap:n paikalla miettisin siis nyt tarkasti sanojani ja myös sitä, oletko edes tosissasi miehen kanssa. Juttelisin miehen kanssa, ja en asettaisi hänen tielleen esteitä matkan suhteen, en myöskään latelisi mitään ehtoja vaikka nukkumisjärjestelyistä tai yleensäkään mistään. Jos mies haluaa entisensä kanssa olla, niin se asia ei ole sinun vahdittavissa ja päätettävissä.

Uudella puolisolla ei siis ole mitään oikeutta olettaa tai jopa vaatia, että hänen puolisonsa ei nuku ex-vaimonsa kanssa samassa sängyssä, suunnittele mahdollista yhteenpaluuta tämän kanssa samalla kun on vielä parisuhteessa toisen kanssa, vain koska heillä on yhteinen menneisyys ja lapsi? Sulla ei taida olla mitään kokemusta ainakaan terveestä parisuhteesta?

Ymmärrätkö, että mies voi pettää muuallakin kuin lomalla? Hän voi viettää vaikka kuinka paljon aikaa entisensä kanssa ilman, että sinä asiasta saat tietää. Hän voi vaikka olla lukuisia öitäkin kenen kanssa haluaa. Älä ole niin tyhmä ja sinisilmäinen lapsikulta! :)

Ohi aiheen, mutta kun nyt ollaan niin kollektiivisesti tuohtuneita esimerkiksi tytöttelystä, on aika ällöttävää että aikuiset naiset toisiaan nimittelevät lapsikullaksi.

Ap taitaa kuitenkin olla täysi -ikäinen.

Jouluihminen kirjoitti:

Jakakaa ajatuksia, kun itse en miesystäväni mukaan ymmärrä tätä tilannetta: miesystävällä on 12-vuotias tytär ja hän on eronnut vaimostaan monta vuotta sitten. Nyt hän ilmoitti, että haluaa lähteä kahdeksi viikoksi jouluna lomalle lapsen ja ex-vaimon kanssa. Perusteluna oli, että tämä yhteinen matka on niin tärkeää lapselle eikä tähän liity mitään yhteenpalaamisen toiveita. itsellä ei tulisi mieleenkään lähteä oman exän kanssa matkalle, joten irti on päästy. Sain kuulla, että en pysty ymmärtämään tilannetta, koska itsellä ei ole enää näin "pientä" lasta ja ajatus, että matka ei olisi yhteenpalaamisyritys, on vain minun mielikuvitusta. Mitä ajatuksia teillä?

Jos menet mukaan, niin tämä on mielestäni vielä ihan ok. 

Mun seurustelukaveri matkaa vuosittain säännöllisesti exän ja lasten (13 ja 20 v) kanssa ulkomailla viikon-kahden reissuja, nukkuvat yhdessä parisängyssä (myös kotioloissa) ja saunovat yhdessä ym. Tämä kaikki siis vain lasten edun tähden kuulema. Kyllähän se niin on että tuollainen tekeminen estää uuden parisuhteen kehittymistä syvemmälle tasolle. Pitäis pystyä valitsemaan haluaako olla exän vai nyxän kanssa. Nyt tää haluu olla vuorotellen molempien kanssa.

Olipa aikuismainen ja kypsä kommentti. Ihanaa että tällaisia ajattelijoita löytyy. Olen kyllä samankaltaisten ajatusten kanssa liikkeellä. Itse matkustan joka vuosi exän ja lapseni kanssa Euroopassa viikon ajan, oli itselläni kumppania tai ei. Se on meidän yhteinen juttu ja minulla on aina myös mukana tuo "perhe" elämässäni. Kuullostaa pelottavalta nuo monien kommentit, kuinka kylmästi puhutaan ja kieletään kumppania olemasta tekemisissä ihmisten kanssa, jotka hänelle todella tärkeitä. Ei uusi kumppani pyyhi pois laudalta kaikkea mennyttä, uusi kumppani tuo taas jotain uutta arvokasta elämään lisäksi. Kaikilla ihmisillä pitää saada olla myös oma elämä, omat ystävät, omat haaveet, vaikka elääkin suhteessa. Rohkaiseva, luottavainen ja positiivinen parisuhde on tavoittelemisen arvoinen, ei määräilevä ja kahlitseva.

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a. Ihmiset on kovin erimielisiä siitä mikä on normaalia ja mikä ei.

Uusperheet on aina extrariskikuvioita, lähtökohtaisesti epänormaaleja.

Sua pelottaa että jäät kakkoseksi. Ehkä olet jäänyt jo, tai koko ajan ollutkin.

Tai sitten et.

Epänormaalia kai sekin on, että eron jälkeen pitäisi pyyhkiä historiastaan pois ihminen, joka on ollut kaikkein läheisin. Näennäisesti tämä tehdään riistämällä häneltä kielenkäytössä etunimikin: uusi nimi on "ex". Miten protokolla määrää, jos entisiä puolisoita on enemmän? Ex1, Ex2, Ex3? Numerointi aikajärjestyksessä vai käänteisessä järjestyksessä? Ja ilmaus "lapset ovat isällään/äidillään". Tekee aina mieli kysyä oletko käynyt muistitutkimuksessa, dementian ensioireisiin kuuluu tuttujen ihmisten nimien unohtuminen.

Vanha juttu jo, mutta pieni korjaus tuohon. Ei se lasten äiti kaikkein tärkein aina miehelle ole. Ei ole aina miehestä itsestä kiinni jos joku hänestä isän ilman lupaa tekee. Silloin se nainen on vaan pakon sanelemana miehen elämässä " mukana ", ja on todellakin vain exä

Vierailija kirjoitti:

Ei ole lapsen edun mukaista, vaan aiheuttaa turhaa hämmennystä. Se, että eronneet vanhemmat ovat hyvissä väleissä keskenään ei tarkoita yhteisiä matkoja, jos toisellakaan on uusi puoliso, ja lapsi varsinkaan ei tarvitse moista sekasikiöistä "kokemusta", jossa aikuiset eivät tiedä omaa asemaansa.

Minun puolisoni ei ikinä matkustaisi ilman minua toista sukupuolta olevan kanssa kahden (vaikka lapsi mukana), emmekä me ex-puolisoittemme kanssa missään kokoonpanoissa, älytön ajatuskin. Valitan, mutta miehesi on kertakaikkiaan törppö edes ehdottaessaan tuollaista. He eivät ole enää perhe, piste. He ovat vanhemmat, jotka asuvat erillään.

Jotenkin jopa sanoisin että herra ottaa uuden mukaan samalle lomalle ja lapsi alkaa totutella ...kahteen äiskään? Mikä sen parempi tapa?

Ei ole pieni lapsi ja mene mukaan

Avioeron jälkeen molempien pitäisi löytää oma elämä. Kyllä joku on pielessä, jos

matkalle lähtevät äijä ja sen molemmat vaimot, nykyinen ja ex. En voi tajua tuollaista

"ystävyyttä" , vaikka tietysti lasten takia pitää säilyttää hyvät ja asialliset välit.

Onkohan ex edelleen yksin ja nyt roikkuu miehen uudessa suhteessa 3.pyöränä?

Ihmisten saltuista motiiveista ei koskaan tiedä. Jotkut rajat on oltava.