Sisarusten loputon riitely
Eri sukupuolta olevat sisarukset ovat kaikessa kuin yö ja päivä. Jatkuvaa vertaamista, kilpailua ja nälvimistä heti kun selkänsä kääntää. On puhuttu, rankaistu, palkittu ym. mutta mikään ei auta. Isompi laskeutuu pienemmän tasolle ja kaikesta pienestäkin tulee hirveä sota.
Onko mitään vertaistukea tai vinkkejä? Niin tasapuolinen yritän olla kuin mahdollista.
Kommentit (15)
Se menee ohi.
Nim: 2v nuorempi pikkuveli= tapeltiin, painittiin ja tehtiin kaikki aina toistemme ärsyttämiseksi. 24/7
Mutta miten jaksaa itse täyspäisenä siihen asti ja kehdata kohdata naapurit rappukäytävässä? Lapset kuitenkin jo 10 ja 7... :( Ap
Saako molemmat lapset myös henkilökohtaista huomiota vanhemmilta? Vai onko aina "pakotettuja" olemaan yhdessä vanhempien kanssa? Onko lapsilla kummeja tms jotka voisivat huomioida? Onko lapsilla omat harrastukset, etteivät joudu niissäkin kilpailemaan?
On omat harrastukset. Pienemmällä asperger-piirteitä, mistä johtuen on vaatinut enemmän huomiota ajoittain. Sekö sitten lie isompaa kalvaa... Ap
Vierailija kirjoitti:
On omat harrastukset. Pienemmällä asperger-piirteitä, mistä johtuen on vaatinut enemmän huomiota ajoittain. Sekö sitten lie isompaa kalvaa... Ap
Hmm, onko isomman kanssa keskusteltu siitä, että pienempi ei ole ihan joka asiassa "tavallinen"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On omat harrastukset. Pienemmällä asperger-piirteitä, mistä johtuen on vaatinut enemmän huomiota ajoittain. Sekö sitten lie isompaa kalvaa... Ap
Hmm, onko isomman kanssa keskusteltu siitä, että pienempi ei ole ihan joka asiassa "tavallinen"?
On yritetty keskustella. Mutta hän saattaa siihenkin liittyviin asioihin tarttua riitatilanteessa, tyyliin "mikset voi puhua normaalisti" tai "miksi haluat aina pitää samaa paitaa". Ja on selitetty moneen kertaan että mistä se johtuu. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On omat harrastukset. Pienemmällä asperger-piirteitä, mistä johtuen on vaatinut enemmän huomiota ajoittain. Sekö sitten lie isompaa kalvaa... Ap
Hmm, onko isomman kanssa keskusteltu siitä, että pienempi ei ole ihan joka asiassa "tavallinen"?
On yritetty keskustella. Mutta hän saattaa siihenkin liittyviin asioihin tarttua riitatilanteessa, tyyliin "mikset voi puhua normaalisti" tai "miksi haluat aina pitää samaa paitaa". Ja on selitetty moneen kertaan että mistä se johtuu. Ap
Taitaa olla niin että hän tarvitsisi omaa aikaa vanhempien kanssa, nuorempi vie liikaa huomiota kun hänellä on näitä "omituisuuksiaan" tai siltä esikoisesta tuntuu, että nuorempi tekee niitä vain saadakseen kaiken huomion.
Vetoa omaan jaksamiseen. Luulisi ainakin isomman ymmärtävän. Selitä juurta jaksaen, että SINUN voimasi ovat vähissä.
Todennäköisesti isompi siis tarvitsisi ihan vaan omaa aikaa jommalta kummalta vanhemmalta enemmän. Itse olen kasvanut kahden erityislapsen välissä, ei ollut mukava paikka kasvaa...
Vierailija kirjoitti:
Mutta miten jaksaa itse täyspäisenä siihen asti ja kehdata kohdata naapurit rappukäytävässä? Lapset kuitenkin jo 10 ja 7... :( Ap
Kestää aikansa. Meillä tytöt tappeli jatkuvasti. Toinen ärsytti toista, mutta eivät osanneet olla myöskään erossa. Jatkuvaa vinoilua ja ärsytystä.
Nyt on ollut jo monta vuotta rauhallista, tytöt 15v ja 17v. ovat ylimmät ystävät ja viihtyvät toistensa seurasta. Toisaalta, ovat myös liittoutuneet ja puolustavat toinen toisiaan, jos tulee jotakin sanomista.
Eräs asiantuntija joskus kertoi sen olevan ihan ok. ja kuuluvan sisarusten välisiin suhteisiin. Meillä jopa ruokapöydässä tapeltiin ja ärsytettiin. Siinä vitsit oli vähissä...
Ihanaa oikeasti kuulla että emme ole ainoita. Olen ihan lopussa kun heitä ei voi päästää oikein edes pihalle keskenään. Kohta alkaa jomman kumman ulvonta kuulua. Ja kun mitään nolostelua ko. käytöksen suhteen ei julkisilla paikoilla ole. Ihan vapautuneesti riitelevät. Ap
Vierailija kirjoitti:
Mutta miten jaksaa itse täyspäisenä siihen asti ja kehdata kohdata naapurit rappukäytävässä? Lapset kuitenkin jo 10 ja 7... :( Ap
Ei apua,jatkuuko se vielä tuolloinkin. Aioin tulla antamaan vertaistukea, ja sanoa että ehkä se hellittää kun lapset hieman kasvaa. Koulu iässä varmaan jo keksivät omia tekemisiä sen verran ettei kokoaikaa tarvi toista ärsyttää. Vähän jo alkanut helpottaa, nuoremmalle pojalle, vanhempi on tyttö, alkaa edes välillä hieman mennä kaaliin ettei ketään saa lyödä, töniä ja purra, edes siskoa. Sisko taas kiusaa sanallisesti, veli vastaa fyysisesti, ja kun siskolla menee hermo, hän käy kanssa lyömään ja täysin riita on päällä. Välillä pakko erottaa erihuoneisiin kun ei vaan pysty antamaan toisilleen rauhaa.
Ah nyt on harvinaista herkkua ovat sovussa leikkineet yli tunnin, rakentelevat kuumailmapalloa olohuoneeseen. Sinne on raahattu kaikki peitot, tyynyt, tuolit ja lelut. :D yleensä kuluu kiljuntaa ja huutoa
Ap kai teillä välillä myös on hyviä juttuja? Kannattaa myös välillä viettää päivä vain yhden lapsen kanssa. Olen eronnut, mutta teemme lasten isän kanssa niin että noin kerran kuussa toinen on toisen kanssa ja toinen toisen. Silloin lapsen pystyy paremmin huomioida, on ihanan rauhallista ja erilaista kun ei molemmat ole kilpailemassa huomiosta.
Terveisin 3 ja 5 vuotiaiden äiti
Kyllä se joskus loppuu, ehkä. Meillä on kaksoset ja joka helkkarin asiasta ne saa riidan ja välillä tappelevat fyysisestikin. Ollaan päädytty siihen, että kun tappelu alkaa molemmat lentää omiin huoneisiinsa joka ikinen kerta. Kinata voi, mutta sitä tahallista toisen itkettämistä ei katsella. Ollaan saatu ne koulun alussa jopa eri luokille, että kummallekin voi muodostua se oma kaveriporukka.
Sisaruksista on niin paljon iloa toisilleen.
Taas hyvä esimerkki siitä miten käy kun esikoiselle tehdään leikkikaveri. Eihän ne sisarukset leiki jos ovat toisilleen mustasukkaisia vanhempien huomiosta ym.