Nyt jutellaan 1970-luvusta!

70-luvulla(kin) rakennettiin lähiöitä ja ihmisiä muutti muualta Suomesta tänne etelän rientoihin. Yhteisöllisyys taloyhtiöissä oli meidän nuorten porukassa itsestään selvää. Muutimme vuokra-asunnosta ensimmäiseen omaan kotiin kerrostaloon. Siinä kulmassa lähiössä oli neljä kerrostaloa kolmessa yhtiössä. Rakensimme lentopallokentän parkkipaikan laitaan ja siellä pelattiin kesä-aikaan joka maanantai. Toinen urheilumuoto oli pururata, meidän viereen kaupunki oli sellaisen rakentanut( näyttää olevan vieläkin!) ja siellä porukalla juostiin. Maanantai-illan kruunasi lenkkisauna, yhdessä talossa miesten, toisessa naisten lenkkisauna. Sieltä jostain lenkkisauna on peräisin, meidänkin talossa sellaiset on nykyään. Ja silloin sai paistaa lenkkiä foliopussissa saunan kiukaalla. Mmmm.

Pihagrilli muurattiin jo ekana kesänä.

Maalta tulleet nuoret oli tottuneet käsillä työskentelyyn, joissain taloissa tehtiin upeita pihoja, meidän talossa oli askarteluhuone, jonne jo rakentaja oli hankkinut höyläpenkin ja perustyökaluja, ja mitään ei sieltä hävinnyt. Pesuloita ei taloissa ollut, kunnon kuivaushuoneet oli jossa lakanat oli muutaman tunnin kuluttua kuivia. Sauna oli iso, siihen oli kaksi pesu- ja pukuhuonetta ja saunavuoroille oli kysyntää lähes joka ilta.

Renkaiden syys ja kevät-vaihdot tehtiin talkoilla, jollain oli kunnon tunkki ja homma toimi.

Kun lapsia alkoi syntyä, heistä pidettiin yhdessä huolta pihalla ja lastenvahti iltamenoihin löytyi helposti.

Oi aikoja entisiä.

Maaseudulla äidit olivat 1960-, 1970-luvulla ja vielä 1980-luvun alussa usein kotona ja hoitivat itse lapsensa.

Kaupungeissa ja lähiöissä on viety 1970-luvulla jopa 2-3 kuukauden ikäisiä, pieniä vauvoja päivähoitoon. Aniharva äiti ja isä suostuisi nykyään viemään 2-3 kk ikäisen vauvansa kodin ulkopuolelle hoitoon.

1970-luvulla lapsen alistaminen ja ruumillinen kuritus oli kodin "kasvatusmenetelmänä" liian monessa perheessä. Monet 1940- ja 1950-luvulla syntyneet vanhemmat hyväksyvät lapsen alistamisen ja lyömisen hyvänä "kasvatusmenetelmänä".

Laki lapsen ruumiillisen kurituksen kieltämisestä tuli voimaan Suomessa vasta 1.1.1984: https://www.eduskunta.fi/FI/naineduskuntatoimii/kirjasto/tietopalvelult…

Hyvä vanhemmuus - äitiys ja isyys - on nykyisin lapsen ikätasoista hoitamista, huolenpitoa, rakastamista, vastuuta, välittämistä ja arjen työtä. 1970-luvulla lapsia on saanut laiminlyödä, kohdella kaltoin ja käyttää kotona henkistä ja fyysistä väkivaltaa pelotteena, uhkana ja rangaistuskeinona.

1970-luvulla monet odottavat äidit ovat tupakoineet ja käyttäneet alkoholia raskausaikana. Äidit ja isät ovat tupakoineet kodeissa jopa sisällä. Lapset ovat hengittäneet keuhkoihinsa häkää, tervaa, nikotiinia, elohopeaa, syanidi-myrkkyä, asetonia, metanolia, lyijyä, DDT:tä ja radioaktiivisia aineita.

1970-luvulla äitiys- ja lastenneuvolat, koulut, sosiaaliviranomaiset, poliisit ja muut viranomaiset eivät ole juuri tehneet käytännön toimia lasten suojelemiseksi omilta vanhemmiltaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan noilta suomettumisen ajoilta vieläkin jäänteitä suomalaisessa yhteiskunnassa. 

Esim. alkoholin vähittäismyynnin monopoli ja voimakkaat puolipoliittiset ammattiliitot huokuvat vanhaa aikaa.

Ammattiliitto on kultaa. Niillä on saatu suomalaisille palkat. Otan esimerkin omasta työstäni ammatillisena opettajana. Kävin Virossa oppilaitoksissa vierailulla. Heillä ei ole minkäänlaista ammattiliittoa, ei minimipalkkaa eikä kokemuslisiä. Uransa huipulla olevan ammatillisen opettajan palkka alle 2000 euroa. Monella vielä sitäkin pienempi. Haastattelemani opettaja sanoi, että kyllä hän elää 1800 euron palkallaan, mutta moni kollega saa monta sataa vähemmän, koska eivät ole osanneet neuvotella. Pomolla on valta määritellä, paljonko kunkin opettajan palkka on. Hulluinta on, että hän joka opettaa uusia ammattilaisia esim. viestintä- tai teknologia-alalle, saa asiantuntijaopettajan työstä pienempää palkkaa kuin hänen valmistuvat opiskelijansa.

Kaikissa vanhoissa länsimaissa on kohtuu hyvät palkat myös duunareilla olipa sitten AY-liikettä tai ei. Itse asiassa Suomen äärimmäisen vahva AY-liike on nyt euroaikaan saanut aikaan suomalaisen elintason laskun samalla kun se on rapauttanut maan kilpailukykyä. Ennen markan arvon pienenminen sääti kilpailukyvyn kohdalleen AY-liikkkeen järjettömän korotuskierteen jälkeen, mutta nykyinen euro ei jousta.

Viron ongelma on edelleenkin että sosialistinen talousjärjestelmä tuhosi maan talouden täysin ja siitä on erittäin hidasta toipua, yksikään entinen sosialistimaa ei ole vielä tavoittanut vanhoja länsimaita taloudellisesti. Tasatulot ja yrittämisen kieltäminen teki ihmisistä välinpitämättömiä, mitään ylimääräistä ei kannattanut tehdä kun siitä ei palkittu. Palkkaa ei voi maksaa enempää, kun kansantuote ei vaan riiitä, mutta onneksi asuminen on sentään halpaa siellä

Mutta hauska oli varmasti vierailla 70-luvun lopun Neuvostoliitossa, kun sukkapöksyillä ja pipoilla oli kova ostovoima, tosin silloin lapsena maa vaikutti tylsän harmaalle. 

Vierailija kirjoitti:

70-luvulla(kin) rakennettiin lähiöitä ja ihmisiä muutti muualta Suomesta tänne etelän rientoihin. Yhteisöllisyys taloyhtiöissä oli meidän nuorten porukassa itsestään selvää. Muutimme vuokra-asunnosta ensimmäiseen omaan kotiin kerrostaloon. Siinä kulmassa lähiössä oli neljä kerrostaloa kolmessa yhtiössä. Rakensimme lentopallokentän parkkipaikan laitaan ja siellä pelattiin kesä-aikaan joka maanantai. Toinen urheilumuoto oli pururata, meidän viereen kaupunki oli sellaisen rakentanut( näyttää olevan vieläkin!) ja siellä porukalla juostiin. Maanantai-illan kruunasi lenkkisauna, yhdessä talossa miesten, toisessa naisten lenkkisauna. Sieltä jostain lenkkisauna on peräisin, meidänkin talossa sellaiset on nykyään. Ja silloin sai paistaa lenkkiä foliopussissa saunan kiukaalla. Mmmm.

Pihagrilli muurattiin jo ekana kesänä.

Maalta tulleet nuoret oli tottuneet käsillä työskentelyyn, joissain taloissa tehtiin upeita pihoja, meidän talossa oli askarteluhuone, jonne jo rakentaja oli hankkinut höyläpenkin ja perustyökaluja, ja mitään ei sieltä hävinnyt. Pesuloita ei taloissa ollut, kunnon kuivaushuoneet oli jossa lakanat oli muutaman tunnin kuluttua kuivia. Sauna oli iso, siihen oli kaksi pesu- ja pukuhuonetta ja saunavuoroille oli kysyntää lähes joka ilta.

Renkaiden syys ja kevät-vaihdot tehtiin talkoilla, jollain oli kunnon tunkki ja homma toimi.

Kun lapsia alkoi syntyä, heistä pidettiin yhdessä huolta pihalla ja lastenvahti iltamenoihin löytyi helposti. Oi aikoja entisiä.

Kiva kuulla tällaisiakin muistoja parjatuista lähiöistä! t. 70-luvun maalaistyttö

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on sitten aina yhtä rasittavaa. Aina kun näitä oman lapsuuden mukavia muisteloketjuja avataan, niin aina joku n a tsi-petteri tulee tänne mussuttamaan politiikkaa, vaikka ei ole edes syntynyt kyseisellä vuosikymmenellä.

Voisitteko ystävällisesti avata näille politiikkamussutuksille oman ketjun, tai mennä vaikka lau dalle ulisemaan. Alle 60 vuotiaat ei taistolaisuudesta tajunnut silloin 70-luvulla yhtään mitään. Minäkin olen jo yli 60 vuotias ja olin hädituskin kymmenen vanha, kun taistolaisuus oli suosituimmillaan, eikä se vaikuttanut elämääni yhtään mitenkään, enhän politiikasta natiaisena tietenkään edes mitään ymmärtänyt.

Ei voida, edes ystävällisesti. Se että sinä et silloin tajunnut eläväsi yhteiskunnassa joka oli käytännössä Neuvostoliiton satelittivaltio, ei muuta tosiasioita. 

Suomen kouluissa opetettiin vielä 70-luvulla että Lenin hyvä, länsi paha. Tämä toki muuttui 80-luvun aikana pikku hiljaa, mutta se ei muuta sitä että 1970-luku oli Suomen valtion historiassa erityisen pimeää aikaa. 

Tuo on kyllä bullshittiä, että olisi opetettu tuollaista Leninistä. Sano tänne sen oppikirjan nimi, jossa tuollaista olisi sanottu, niin kaivan sen esiin ja tarkistan. Kävin lukion 70-luvulla, yo 75.

Vielä 70-luvulla historian opetus oli hyvin vanhakantaista, esim. Suomen meno jatkosotaan tulkittiin ajopuuteorian valossa ajautumisena sotaan, ei hallitsevan eliitin tietoisina poliittisina valintoina. Tämän tulkinnan kimppuun kävivät taistolaisnuoret historian tunneilla ja toivat esiin toisia tulkintoja.

Samoin sisällisotaa 1918 opetettiin koulussa vielä aika pitkälle valkoisen totuuden mukaan, ja tästä taistolaisnuoret toivat esille uutta näkökulmaa,  samaa, jota Väinö Linna oli jo kertonut trilogiassaan.

Neuvostoliitosta kerrottiin historian tunneilla hyvin niukasti. Ainut poikkeus oli Pirkkalan koulukokeilu, johon tehtiin oma opetusmateriaali. Ellen väärin muista, kokeilu keskeytettiin. Seura-lehdessä oli taannoin kokeilusta mielenkiintoinen juttu.

Eräs koulututkija oli sitä mieltä, että historian tuntien vähentäminen 70-luvun lopulla kahteen tuntiin viikossa johtui juuri 70-luvun politisoituneesta kouluelämästä. Kokoomus halusi vähentää historiaa ja lisätä fysiikkaa ja kemiaa, niiden tunneilla ei synny kiusallisia väittelyjä.

Edelleenkin nuoret opiskelevat historiaa vain yhden kaksoistunnin viikossa, ja suuri osa ajasta kuluu luonnontieteellisten ja matemaattisten aineiden parissa.

Oli ne aikoja , oli ne.

-70 luvulla ei suomessa ollut nee ke reitä ja woke ttaja mä dä ttä jistä ei tiennyt kukaan, joitain vannapee hippejä näky assan kulmalla pilveä pössytellen, valion paari taisi olla niitten tukikohta siihen aikaan.

Myöhemmin -70 luvulla tuli  liimatukka billyt ja impaaja punkkarit, ei ne koskaan tappanu toisiaan, uhosivat vaan..

Kesät oli aina lämpöisiä ja vettä sato vain sen verran että heinää kasvoi lehmille sopivasti.

Moottoripyöriä oli paaaaaaljon enempi kuin nykyään, ja ne oli mageen näköisiä, ei mitään muoviluoteja.

Koulussa oli samat oppilaan ekeluokalta ysille, ja oppilaita oli luokassa aina yli 30.

Lapsia oli paljon, ainakin jykylässä Rajakadulla, oli siellä tapionkadun hökötys kylässä man nejakin jotka heitti lestiä, musta lais pera esitti kovaa jätkää kiusaamalla pienempiään.

Nykyään on perseestä kun mu laa tit ja muu pas kasakki pyöriin kulmilla ryöstelemässä ja myymässä humehia, olis etes man neja, niillä oli sentään jotain sääntöjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on sitten aina yhtä rasittavaa. Aina kun näitä oman lapsuuden mukavia muisteloketjuja avataan, niin aina joku n a tsi-petteri tulee tänne mussuttamaan politiikkaa, vaikka ei ole edes syntynyt kyseisellä vuosikymmenellä.

Voisitteko ystävällisesti avata näille politiikkamussutuksille oman ketjun, tai mennä vaikka lau dalle ulisemaan. Alle 60 vuotiaat ei taistolaisuudesta tajunnut silloin 70-luvulla yhtään mitään. Minäkin olen jo yli 60 vuotias ja olin hädituskin kymmenen vanha, kun taistolaisuus oli suosituimmillaan, eikä se vaikuttanut elämääni yhtään mitenkään, enhän politiikasta natiaisena tietenkään edes mitään ymmärtänyt.

Ei voida, edes ystävällisesti. Se että sinä et silloin tajunnut eläväsi yhteiskunnassa joka oli käytännössä Neuvostoliiton satelittivaltio, ei muuta tosiasioita. 

Suomen kouluissa opetettiin vielä 70-luvulla että Lenin hyvä, länsi paha. Tämä toki muuttui 80-luvun aikana pikku hiljaa, mutta se ei muuta sitä että 1970-luku oli Suomen valtion historiassa erityisen pimeää aikaa. 

Ei ainakaan meidän koulussa opetettu. Opettajat oli melkein aina isänmaallisia virsienlaulattajia. Muistan koulusta aatteellisena toimintana vain loputtomat aamunavaukset ja kirkosssakäynnit. Virsiä osaan vieläkin ulkoa sen takia ison määrän.

Minun ala-asteeni (ensin kansakoulu) johtajaopettajani (rehtori-nimitys oli vasta yläasteen ja lukion johtajalla) oli niin pikimusta porvari kuin vain olla voi. Hän opetti minua viidennellä ja kuudennella luokalla. Silloin laulettiin laulutunnilla Suomen Laulua ja muita isänmaallisia veisuja. Myös Suomen kuusikymmentävuotispäivänä (kai me sitten itsenäisyyspäivänä koulussa oltiin?) jouduttiin menemään ulos lipunnostoa katsomaan. Oli vielä puolihämärää ja todella kylmä ja tuulinen ilma. Siellä sitten lipputangon vieressä hytistiin koko koulu nuorimmasta vanhimpaan ja katseltiin, miten lippu nousi ylös. Jotain laulettiin, mutta en enää muista, oliko Siniristilippumme vai Maamme. Olin silloin kuudennella luokalla ja juuri täyttänyt kahdentoista ja Satakunnassa asustelin.

Virsiä muistan minäkin, vaikka missään muualla en niitä ole joutunut laulamaan kuin ala-asteella. Ystävä sä lapsien, katso minuun pienehen voisin laulaa vaikka heti alusta loppuun, näin 45-50 vuoden jälkeenkin. Virsien pakkolaulatus kun oli niin kiivasta.

Vierailija kirjoitti:

Matematiikka muuttui joukko-opiksi 1970 luvun alussa. Laskettiin banaaneilla ja omenoilla ym mikä ei kuulujoukkoon ja mikä kuuluu. Olisi kiva tietää kuinka monella tämä joukko-oppi meni pääkoppaan helposti? Opettaja piirteli nuolia yhtälön vasemmalta puolelta oikealle ja päinvastoin ja nuolet, banaanit, omenat ja piirrokset meni ihan sekaisin vihkossa. Kyllä oli ihanaa olla koulussa, kotona vanhemmat ei tajunnu yhtään mitään koko läksy asiasta.

Muistan tämän käsittämättömän suuntauksen. Alkioiden lisäksi oli jokin yhtä typerä N1 (vai N0?) ja N2(N1?) lukujoukko, jossa oli normaaliluvut (N1) ja ilmeisesti epänormaalit luvut (N2) tms.. Näiden ja kaiken maailman supistusten ja lavennusten vuoksi aloin inhoamaan matematiikkaa. Peruslaskutoimitukset (plus, miinus, kerto- ja jakolaskut, sekä prosenttilaskut) olivat OK, mutta tuo ihmeellinen huuhaa-matematiikka ei.

Vierailija kirjoitti:

Oli ne aikoja , oli ne.

-70 luvulla ei suomessa ollut nee ke reitä ja woke ttaja mä dä ttä jistä ei tiennyt kukaan, joitain vannapee hippejä näky assan kulmalla pilveä pössytellen, valion paari taisi olla niitten tukikohta siihen aikaan.

Myöhemmin -70 luvulla tuli  liimatukka billyt ja impaaja punkkarit, ei ne koskaan tappanu toisiaan, uhosivat vaan..

Kesät oli aina lämpöisiä ja vettä sato vain sen verran että heinää kasvoi lehmille sopivasti.

Moottoripyöriä oli paaaaaaljon enempi kuin nykyään, ja ne oli mageen näköisiä, ei mitään muoviluoteja.

Koulussa oli samat oppilaan ekeluokalta ysille, ja oppilaita oli luokassa aina yli 30.

Lapsia oli paljon, ainakin jykylässä Rajakadulla, oli siellä tapionkadun hökötys kylässä man nejakin jotka heitti lestiä, musta lais pera esitti kovaa jätkää kiusaamalla pienempiään..

Tarkoitatko taloa, jota kutsuttiin "suurperheisten taloksi"?

70-luvulla lätkää pelanneet muistavat ns. Lämmilavan, joka ruuvattiin lavastaan hajonneen lätkämailan sahattuun päähän kiinni. Lämmilapa oli 5 markkaa maksanut muovinen jääkiekkomailan lapa, jossa oli mailanvarren muotoinen nelikulmainen tuppi, johon mailan varsi tungettiin ja kiinnitettiin ruuveilla. Ensimmäiset lämmilavat olivat pakkaskestävyydeltään onnettoman huonoja ja hajosivat P-n päreiksi ekasta kunnon lämäristä, jos pakkasta oli yli 15 astetta.

Nykyään on kai salibandymailoihin myytävänä samalla periaatteella toimivia muovilapoja, jotka voi kiinnittää vanhaan mailanvarteen.

Tästä elokuvasta saa aika hyvän käsityksen siitä, millaista oli olla nuori 70-luvulla:

https://www.imdb.com/title/tt1059886/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli ne aikoja , oli ne.

-70 luvulla ei suomessa ollut nee ke reitä ja woke ttaja mä dä ttä jistä ei tiennyt kukaan, joitain vannapee hippejä näky assan kulmalla pilveä pössytellen, valion paari taisi olla niitten tukikohta siihen aikaan.

Myöhemmin -70 luvulla tuli  liimatukka billyt ja impaaja punkkarit, ei ne koskaan tappanu toisiaan, uhosivat vaan..

Kesät oli aina lämpöisiä ja vettä sato vain sen verran että heinää kasvoi lehmille sopivasti.

Moottoripyöriä oli paaaaaaljon enempi kuin nykyään, ja ne oli mageen näköisiä, ei mitään muoviluoteja.

Koulussa oli samat oppilaan ekeluokalta ysille, ja oppilaita oli luokassa aina yli 30.

Lapsia oli paljon, ainakin jykylässä Rajakadulla, oli siellä tapionkadun hökötys kylässä man nejakin jotka heitti lestiä, musta lais pera esitti kovaa jätkää kiusaamalla pienempiään..

Tarkoitatko taloa, jota kutsuttiin "suurperheisten taloksi"?

SP-talo taisi olla eri. Niitä kaupungin puutaloja oli monta siinä huolttiksen vieressä.

Myöhemmin siihen rakennettiin terveyskeskus, nykyään sekin on purettu.

Yhteiskunnan pohjasakkaa niissä puutaloissa asu, tosin muutama kävi lutakon soomannilla töissä.

Vierailija kirjoitti:

70-luvulla lätkää pelanneet muistavat ns. Lämmilavan, joka ruuvattiin lavastaan hajonneen lätkämailan sahattuun päähän kiinni. Lämmilapa oli 5 markkaa maksanut muovinen jääkiekkomailan lapa, jossa oli mailanvarren muotoinen nelikulmainen tuppi, johon mailan varsi tungettiin ja kiinnitettiin ruuveilla. Ensimmäiset lämmilavat olivat pakkaskestävyydeltään onnettoman huonoja ja hajosivat P-n päreiksi ekasta kunnon lämäristä, jos pakkasta oli yli 15 astetta.

Nykyään on kai salibandymailoihin myytävänä samalla periaatteella toimivia muovilapoja, jotka voi kiinnittää vanhaan mailanvarteen.

Muistan hyvin nuo, hellan päällä niitä lämmitettiin että saatiin sopivasti lapaan kaarta.

Titaanin mailat oli kestävän maineessa tuolloin, niissä kun oli se kova muovi tms, siellä lavan allapinnassa eikä rispaantunut niin nopsaan kun torspon lapa.

Mä pelasin Jypissä f ja e junnuissa.

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia siihen aikaan oli kaikki niin h*lvetin rumaa? 60-luku ja 80-luku näyttää tietenkin vanhentuneilta ja hassuiltakin mutta ei noin s**tanan rumalta.

Nykyään te vasta olettekin rumia. Nykyajan riekkujat.

Vierailija kirjoitti:

70-luvulla(kin) rakennettiin lähiöitä ja ihmisiä muutti muualta Suomesta tänne etelän rientoihin. Yhteisöllisyys taloyhtiöissä oli meidän nuorten porukassa itsestään selvää. Muutimme vuokra-asunnosta ensimmäiseen omaan kotiin kerrostaloon. Siinä kulmassa lähiössä oli neljä kerrostaloa kolmessa yhtiössä. Rakensimme lentopallokentän parkkipaikan laitaan ja siellä pelattiin kesä-aikaan joka maanantai. Toinen urheilumuoto oli pururata, meidän viereen kaupunki oli sellaisen rakentanut( näyttää olevan vieläkin!) ja siellä porukalla juostiin. Maanantai-illan kruunasi lenkkisauna, yhdessä talossa miesten, toisessa naisten lenkkisauna. Sieltä jostain lenkkisauna on peräisin, meidänkin talossa sellaiset on nykyään. Ja silloin sai paistaa lenkkiä foliopussissa saunan kiukaalla. Mmmm.

Pihagrilli muurattiin jo ekana kesänä.

Maalta tulleet nuoret oli tottuneet käsillä työskentelyyn, joissain taloissa tehtiin upeita pihoja, meidän talossa oli askarteluhuone, jonne jo rakentaja oli hankkinut höyläpenkin ja perustyökaluja, ja mitään ei sieltä hävinnyt. Pesuloita ei taloissa ollut, kunnon kuivaushuoneet oli jossa lakanat oli muutaman tunnin kuluttua kuivia. Sauna oli iso, siihen oli kaksi pesu- ja pukuhuonetta ja saunavuoroille oli kysyntää lähes joka ilta.

Renkaiden syys ja kevät-vaihdot tehtiin talkoilla, jollain oli kunnon tunkki ja homma toimi.

Kun lapsia alkoi syntyä, heistä pidettiin yhdessä huolta pihalla ja lastenvahti iltamenoihin löytyi helposti.

Oi aikoja entisiä.

Oikein kivoja muistoja lähiöistä, ei niissä eläminen aina niin kauheaa ollut kuin luullaan. Suomalaisen sosiologian yksi tosi hienoista teoksista on Matti Kortteisen Lähiö. Suosittelen kirjaa lämpimästi jos sen jostain löytää.

https://www.finlandiakirja.fi/fi/matti-kortteinen-lahio-1388760

Joukko-oppia opetettiin kansakouluissa, en muista vuosia tarkkaan, mutta ainakin v.1972, mulla ensimmäisen luokan luokkakuvassa, joka otettiin liitutaulun edessä seisten, on juurikin tätä outoa matetatiikkaa. Osajoukko, joukko, mikä ei kuulu joukkoon? Tämä "villitys" Neuvostoliitosta kuopattiin hiljaa ja nopeasti, hyvä niin. Oi niitä aikoja! Luxor-tv:stä katsottiin "Ilkamia" ja jotain opettavaista iltapäivisin, kakarat meuhuttiin pihalla iltamyöhään siihen asti, kun äiti huusi syömään. Muistan ajan kivana ja köyhänä, rahaa ei ollut kellään, mutta yhteishenki hyvä; talkoilla tehtiin ja naapurit tunnettiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voida, edes ystävällisesti. Se että sinä et silloin tajunnut eläväsi yhteiskunnassa joka oli käytännössä Neuvostoliiton satelittivaltio, ei muuta tosiasioita. 

Suomen kouluissa opetettiin vielä 70-luvulla että Lenin hyvä, länsi paha. Tämä toki muuttui 80-luvun aikana pikku hiljaa, mutta se ei muuta sitä että 1970-luku oli Suomen valtion historiassa erityisen pimeää aikaa. 

Tuolla vuosikymmenellä koulua käyneenä en sellaista opetusta muista. Itse asiassa siellä ei erityisemmin hyvyyttä tai pahuutta mainittu, ei edes historiassa tai uskonnossa.  Minulla oli tosin kummastakin vain 6, joten voi olla, että jotain meni ohi.

Lenin hyvä: meille opetettiin koulussa, että LENIN LAHJOITTI SUOMELLE ITSENÄISYYDEN. 70-luvulla. Olen muistanut tämän, ja joka itsenäisyyspäivä herätän hämmennystä nostamalla maljan Leninille. Perustelen sen sillä, että no eihän nyt meille ole koulussa ole mitään valheita ole voitu opettaa. Näin opetettiin eli sen on pakko olla totta.

Voi prkl koululaitosta! Yhdessä TV-ohjelmassa kerrottiin, miten koulukirjoja sensuroitiin ja historiankirjan kappaleita kirjoitettiin uudelleen sen mukaan, miten Neuvostoliiton suurlähetystöstä tuli palautetta.

Se "Lenin lahjoitti Suomelle itsenäisyyden" -väitteen toisteleminen oli juuri raakaa kekkoslaista reaalipolitiikkaa parhaimmillaan. Sen tavoitteena oli, että jos Neuvostoliitto alkaisi jossain vaiheessa uhata oikeasti tuhota Suomen itsenäisyyden, siis samassa ihan kunnon tuhoamisen mielessä kuin se tuhosi sen mm. Baltian mailta, niin voitaisiin vedota siihen, että ei sitä itsenäisyyttä saa ottaa pois, koska itse pyhän puolijumalan asemassa oleva Lenin aikoinaan lahjoitti sen.

Samalla tavalla ns. Paasikiven-Kekkosen linja ei laajemminkaan perustunut mihinkään naiiviin näkemykseen, että Neuvostoliitto/Venäjä on muka hyvä eikä koskaan hyökkää mihinkään, vaan talvisodan antamaan katkeraan opetukseen, ettei lännestä tule joukkoja pienen maailmanpoliittisesti merkityksettömän Suomen tueksi jos se hyökkää.

Vierailija kirjoitti:

Tupakoitiin joka paikassa, kotona ja konttorissa, olipa läsnä lapsia tai ei. Tehtaat puskivat savunsa taivaalle ilman mitään suodattimia. Autoissa ei mitään katalysaattoreita. Ja peseydyttiin vain saunassa kerran viikossa.

Hajumaailma oli varmaan aikamoinen nykyaikaan nähden. Tosin ei sitä itse huomannut.

Poltettiin tupakkaa koulun luokkaretkien bussissa, ja ope istui etupenkissä. Oli pikkumallua, siis 10 savukkeen Mallboro rasia ja siideriä. Oltiin 14 v ja totaalisesti koviksia. Pikku mankalla äänitettiin lauantaina Heikki Harman toivottuja. En muista ohjelman nimeä. Koskaan ei saatu koko kappaletta nauhalle, aina oli puhetta mukana. Sitten kasetti meni sotkuun ja lyijykynän kanssa sitä kelattiin. Sukka Discoa perjantaina, jammattiin tytöt porukassa ja kassit keskellä rinkiä.

Saatiin ekaa kertaa rahaa mukaan ja saatiin mennä siskon kanssa vaatekaupoille keskenämme. Ostettin kummatkin valkoiset farkut ja valkoiset lakkanailontakit. Mutsi meinasi pyörtyä, ajatteli heti sen pulsaattoripyykkikoneen käyttöä.

Kävimme tanssilavoilla 14-15 vuotiaina, silloin oli usein tilausbussikyyti läheisille lavoille, no välimatka saattoi olla 40 km. Bussissa oli kaikilla jo tunnelma korkealla ja porvoon lankut tai hölmöilevät aukesi (ne oli tietysti hankittu alkon kulmilta, silloin se oli helppoa. ei juuri kukaan kieltäytynyt hakemasta kun pyydettiin ihan randomia tyyppiä kadulta) Joillekin lavoille ei ollut kyytiä, niin liftattiin. 

Muistan hyvin nuo, hellan päällä niitä lämmitettiin että saatiin sopivasti lapaan kaarta.

Paino sanalla "sopivasti".

Kiekon lähtökulma oli lähes poikkeuksetta tuttu ilmatorjuntatykistön tai korohoron puolelta.

Keväällä kaukalon ympärille kolattujen lumivallien lopulta sulaessa sai niiden alta kerättyä seuraavan talven kiekot.

Titanin mailan minäkin hankin kun se lavan keskelle laminoitu muovi kesti uskomattoman pitkään