Lue keskustelun säännöt.
Nyt jutellaan 1970-luvusta!
Täällä on liikaa eilen syntyneitä, nyt me neljä-viisikymppiset saamme jutella siitä mitä 70-luvulla oli ihanaa ja kauheaa.
Kommentit (1865)
Menin kaupungin parhaaksi kouluksi sanottuun TYTTÖLYSEOON 1972.
Oli vähän kurjaa kun kaikki piti maksaa itse, eikä meidän perheessä oikein olisi ollut varaa. Matkat tein niin pitkälle kuin vain voin siskon vanhalla polkupyörällä. Takki oli äidin tutun ompelijan tekemä. Olin vielä ihan lapsi 11-vuotiaana. Mutta lyseossa ei voinut leikkiä kuin korkeintaan mustaa pataa välitunneilla. En muista oliko kellään edes kuminauhaa että olisi saanut hypätä, ehkä sentään oli.
Muistan että kaverit tykkäsi CCR:stä ja puhui siitä asiantuntevasti. Itse en edes tiennyt millaista musiikkia he soittivat. Aikuisena olen kyllä sitten tykännyt Creedenceistä ja Fogertystä.
Kaverit ihannoivat myös Alataloa, jota kuuli radiosta. En kyllä tykännyt siitä.
Ei ollut mankkaa eikä videonauhuria ja telkkari oli HUONO käytetty.
Muistan eräänä iltapäivänä kun tulin koulusta ja olin yksin, laitoin mustavalkoisen telkan päälle ja siellä joku surkean näköinen pitkätukka selitti omaa musiikkiaan. Vasta vähän myöhemmin tajusin että sehän oli Juice, joka puhui levystään Marilyn.
Meille ei osteltu mitään poppia tai rokkia, veli oli musiikkiopistossa ja osti silloin tällöin jotain klassista joten ne tulivat tutuiksi.
Oltiin muka kulttuurillisesti parempaa väkeä kun olimme poliittisesti "tietoisia". Jälkeenpäin ottaa päähän kun mulle opetettiin asioita ihan päin honkia, nyt on kymmeniä vuosia myöhemmin saanut tietää kaikkea "ikävää" noista vasemmisto- ja neukkuihmisistä ja systeemeistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nelikymppisellä on tuskin juuri kokemuksia 70-luvusta.
Vierailija kirjoitti:
Nelikymppisellä on tuskin juuri kokemuksia 70-luvusta.
Totta. Ketju on aloitettu kuusi vuotta sitten.
Dariz kirjoitti:
Ei ollut mainoskatkoja tuolloin, YLE:ltä tuli lauantaitanssit.
Suomessa on ollut televisiomainontaa jo vuodesta 1957 lähtien. Mainoksia oli lauantaitansseissakin, koska se oli MTV:n ohjelmistoa , ei YLE:n. Tuohon aikaan MTV:lla ei ollut vielä omaa kanavaa, vaan sen ohjelmia tuli sekä 1- että 2-kanavalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaiseen kommenttiin ei oikein voi vastata muuten kuin pyytämällä selventämään, millä tavalla se suuri määrä tutkimusta ja kirjoja, joita taistolaisuudesta on julkaistu, on jotenkin riittämätöntä tai puutteellista. Suomen kirjastojen tarjontaa esittelevästä Finna-tietokannasta löytyy noin sata kirjaa hakusanalla "taistolaisuus". Mitä olet jäänyt kaipaamaan esimerkiksi Lauri Hokkasen, Kimmo Rentolan, Kustaa H. J. Vilkunan, Ilkka Kylävaaran, Heikki Mäki-Kulmalan, Matti Virtasen, Esko Salmisen tai Matti Hyvärisen kirjoista?
Minulle ei myöskään tule mieleen entisiä taistolaisia, jotka olisivat yhä edelleen vuonna 2023 "korkeissa viroissa". Taistolaisuus oli näkyvimmillään, suosituimmillaan ja äänekkäimmillään aivan hetkellisesti 70-luvun alkupuoliskolla, ja siitä on puoli vuosisataa. Jos joku on esimerkiksi vuonna 1973 juuri aikuiseksi tulleena naiivina ja palavasieluisena 20-vuotiaana liittynyt taistolaisiin, hän on tänä vuonna 70-vuotias, ja siten ollut vanhuuseläkkeellä jo monta vuotta. Viimeinen merkittävä päivänpolitiikassa aktiivinen ex-taistolainen taitaa olla ollut kansanedustaja Satu Hassi, joka on 71-vuotias eikä ole tämän kevään vaaleissa enää ehdolla.
Vaikka katsottaisiin vuoteen 1984, jolloin taistolaiset, tuossa vaiheessa jo aivan pois kuoleva ja väistyvä liike, potkittiin lopulta kokonaan pihalle omasta puolueestaan, niin siitäkin on 39 vuotta. Suurin osa niistä, jotka ehtivät ylipäänsä olla taistolaisia ennen kuin koko homma kuivui kasaan, on jo eläkkeellä tai kuollut.
Taistolaiset käyttivät poliittista vaikutusvaltaansa etupäässä mediassa ja kulttuurialan ammateissa aiheuttaen suurta vahinkoa.
Taistolaisilla ei kuitenkaan ollut niin paljon valtaa kuin woke-kansalla nykyään. Ei taistolaiset pystyneet ketään saamaan erotetuksi painostamalla. Heidän valtansa varmaan näkyi enemmän siinä, että syrjittiin kokoomuslaisia, jos vaikka näyttekijän työtä haki teatterista, jossa oli vasemmistolainen johto.
Mutta niin vaan woket saivat Pori Jazzin uuden puheenjohtajan erotetuksi vanhan haastattelun pohjalta. Maria Nordinilta saivat karkotettua yhteistyökumppaneita kuten BookBeatin, vain koska Nordin uskalsi sanoa, että ihmisessä on syvempiäkin ulottuvuuksia kuin identiteetti (se koettiin hyökkäykseksi sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä kohtaan).
Mutta oli myös oikeistolaisia lehtiä ja oikeistolaishenkisiä työnantajia paljon enemmän kuin vasemmistolaisia. Ja sellaisiin saattoi vasemmistolaisella olla vaikeuksia päästä töihin.
Länsi-Saksassa tehtiin 70-luvulla jopa virkakielto: valtion virkoihin ei päässyt, jos oli vasemmistopuolueen jäsen. Se oli semmoista se sen ajan demokratia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taistolaiset ansaitsevat kertakaikkisen halveksunnan.
Taistolaisuuden henkinen perintö tuntuu vielä tänäkin päivänä. Suomalainen yhteiskunta ei ole vieläkään käsitellyt asiaa mitenkään, vaikka taistolaiset ovat vaikuttaneet pitkälle 2000 -luvulle - silloin 70 -luvulla kun usein nuoria olivat - ja vielä tänä päivänä löytyy korkeissa viroissa olevia vanhoja taistolaisia.
Tällaiseen kommenttiin ei oikein voi vastata muuten kuin pyytämällä selventämään, millä tavalla se suuri määrä tutkimusta ja kirjoja, joita taistolaisuudesta on julkaistu, on jotenkin riittämätöntä tai puutteellista. Suomen kirjastojen tarjontaa esittelevästä Finna-tietokannasta löytyy noin sata kirjaa hakusanalla "taistolaisuus". Mitä olet jäänyt kaipaamaan esimerkiksi Lauri Hokkasen, Kimmo Rentolan, Kustaa H. J. Vilkunan, Ilkka Kylävaaran, Heikki Mäki-Kulmalan, Matti Virtasen, Esko Salmisen tai Matti Hyvärisen kirjoista?
Minulle ei myöskään tule mieleen entisiä taistolaisia, jotka olisivat yhä edelleen vuonna 2023 "korkeissa viroissa". Taistolaisuus oli näkyvimmillään, suosituimmillaan ja äänekkäimmillään aivan hetkellisesti 70-luvun alkupuoliskolla, ja siitä on puoli vuosisataa. Jos joku on esimerkiksi vuonna 1973 juuri aikuiseksi tulleena naiivina ja palavasieluisena 20-vuotiaana liittynyt taistolaisiin, hän on tänä vuonna 70-vuotias, ja siten ollut vanhuuseläkkeellä jo monta vuotta. Viimeinen merkittävä päivänpolitiikassa aktiivinen ex-taistolainen taitaa olla ollut kansanedustaja Satu Hassi, joka on 71-vuotias eikä ole tämän kevään vaaleissa enää ehdolla.
Vaikka katsottaisiin vuoteen 1984, jolloin taistolaiset, tuossa vaiheessa jo aivan pois kuoleva ja väistyvä liike, potkittiin lopulta kokonaan pihalle omasta puolueestaan, niin siitäkin on 39 vuotta. Suurin osa niistä, jotka ehtivät ylipäänsä olla taistolaisia ennen kuin koko homma kuivui kasaan, on jo eläkkeellä tai kuollut.
Vastaan lyhyesti tähän epäloogisuuksia täynnä olevaan vastineeseen, ja annan sitten omalta osaltani asian olla.
Olen toki tietoinen mainituista kirjoista ym., mutta niiden ongelma on se, että sellaisia lukee vain melko harvalukuinen yhteiskunnallisista asioista kiinnostunut "eliitti", kun taas kaikki yhteiskuntakerrokset tavoittava laajamittainen keskustelu taistolaisuudesta televisiossa ym. massamedioissa puuttuu edelleen - ja jäänee ikuisesti puuttumaan. Tästä syystä keskiverto nykynuori ei edes tiedä, mitä taistolaisuudella tarkoitetaan.
Vanhoja taistolaisia ON edelleen merkittävissä viroissa. Kaksi esimerkkiä ovat Oulun yliopiston professori Vesa Puuronen ja SDP:ssä nykyään vaikuttava lääkäri ja kansanedustaja Aki Linden, joka hakee jatkokautta 2023 vaaleissa. Ihan Googlella voi selvittää heidän taustansa. Joka ei heitä tiennyt, ei voi olla kovin hyvin perillä taistolaisuudesta. Nämä käsittääkseni pysyivät taistolaisina ihan katkeraan loppuun eli Neuvostoliiton romahdukseen asti, kun taas mm. Satu Hassi luopui taistolaisuudesta aikaa sitä ennen, toki totalitaristisena marxilaisena pysyen senkin jälkeen.
Vielä vuoden 1987 eduskuntavaaleissa SKDL:stä poistettujen taistolaisten perustama DEVA sai yli 4 prosenttia äänistä, joten ihan mitätön ei taistolaisuuden vaikutus ollut tuolloinkaan.
"Et naura! Miten kehtaat, nyt on pitkä perjantai!"
Opiskeluaikoina 1980-luvun loppupuolella sain päähäni lähteä paikalliseen opiskelijoiden suosimaan diskoon nauttimaan pari tuoppia jo torstaina kun seuraava päivä eli pitkäperjantai oli vapaa. Oletin että perjantaina paikka on kiinni mutta torstaina normaalisti auki.
Sisään päästyäni ällistelin kun paikalla oli vain muutama ihminen ja normaalisti pimeässä, vain diskovaloin valaistussa tilassa oli valot päällä eikä lainkaan musiikkia.
Baarimikko selitti että anniskelumääräysten mukaan musiikkia ja tanssimista ei sallita ennen kuin vasta pitkänperjantain iltana kun Jeesus on jo kuollut eikä enää paheksumassa menoa.
Millaistakohan meno oli 1970-luvun puolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
TV mainoksissa oli Coral steppi jossa lueteltiin kaikki tekokuidut joita käytettiin vaatteissa.
Vierailija kirjoitti:
Lapsena iltauutisten pääaihe oli joka ikinen päivä Vietnamin sota. En tiedä miten tuollainen mahtaa lapseen vaikuttaa.
No sillä lailla että näkee unia ja saa flash backejä sodasta. Ihmettelin tuota joskus kunnes tajusin että lapsuuden muistot oli juuri noita sotauutisten katselua iltaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sosialistisen ts. marksilaisen talousjärjestelmän kannattaminen oli melkoista järjenköyhyyttä jo 70-luvulla saatika sitten 80-luvulla. Jo 70-luvulla oli nähtävissä huikea ero kapitalistisen ja sosialististen maiden elintasossa.
Neuvostoliitossa monet sosiaaliset mittarit olivat huippuluokkaa, mm. asunnottomuutta ei ollut, terveydenhuolto oli kaikille samalainen, kuten myös koulutus, gini-kerroin oli loistava tuloerot olivat käytännössä nolla, kaikki olivat köyhiä, varakas luokka puuttui käytännössä kokonaan, suurin osa ihmisistä ei viitsinyt tehdä töitään kunnolla, koska ei ollut mitään kannustimia.
Täysin käsittämätöntä että Marin ja Andersson nojaavat puhtaasti etenkin tuloeroihin ja muihin Neuvostoliiton huippumittareihin, toisaalta vasemmistopopulistin ei tarvitse miettiä maan kilpailukykyä tai muuta ikävää, päämääränä on vain kerätä mahdollisimman suuri äänisaalis...
Tuo "nuori" alle 40-vuotiaiden poliitikkojen joukko toteuttaa kiilusilmäisenä ja kiihkomielisenä kommunismin sanomaa, kun ei ole sitä itse nähnyt eikä ymmärrä mitä on tekemässä. Aivan samoja asioita, hyvää ja tasa-arvoista maailmaa rakennetaan, juuri kuin Neuvostoliitossa.
Onhan noilta suomettumisen ajoilta vieläkin jäänteitä suomalaisessa yhteiskunnassa.
Esim. alkoholin vähittäismyynnin monopoli ja voimakkaat puolipoliittiset ammattiliitot huokuvat vanhaa aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rosvo Ruudolf ja Matti ja Miisu
Rosvo Rudolf ja Jukka Virtasen ääni 👋
Tänä päivänäkin muistan.
Miksiköhän kukaan ei muista urheilun täydellistä politisoitumista.
Suomen urheilu jakautui kahteen verisesti toisiaan vihaavaan ja täydellisen päällekäiseen organisaarioon SVULliin ja TULliin mistä muistona on vieläkin esim. kaksi urheiluopistoa melkein vierekkäin Lahden kyljessä.
Auta armias sitä petturia joka vaihtoi leiriä vaikka olympiapaikasta kilpaillakseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomettumisen ajalta iso ongelma on siinä että NL:n kanssa liian läheisessä yhteistyössä olleet ovat pyrkineet järjestelmällisesti hävittämään kaiken ikävän tiedon tai jopa kääntäneet asiat Lavrovin tyyliin päälaelleen. Tiitisen listan ja varsinkin Rosenholz-aineiston kun saisi auki se todennäköisesti aika kovia nimiä ulos, muuten ne tuskin olisivat vieläkin salaisia.
Minä keksin vaikka kuinka monta muuta syytä siihen, miksi ne ovat vieläkin salaisia. Minusta aika painava syy on esimerkiksi Alpo Rusin surullisenkuuluisan tapauksen tarjoama varoittava esimerkki. Miesparka mentiin arkistoista löytyneiden, sensaatiomaisiksi maalailtujen paperien perusteella suurella kaahotuksella ja koohotuksella ristiinnaulitsemaan DDR:n agentiksi, vaikka oli todellisuudessa täysin syytön.
Tämän opetus on se, että jos koko yhteiskuntajärjestelmä perustuu alusta loppuun epätotuudelle, kuten se itäinen systeemi perustui, niin eivät sen systeemin jälkeensä jättämät paperitkaan mitään jumalan sanaa silloin ole. Tämä ei ole "asioiden kääntämistä Lavrovin tyyliin päälaelleen" vaan normaalia lähdekritiikkiä, joka on historiantutkimuksen johdantokurssin tasoinen perusasia.
Alpo Rusin ristiinaulitseminen oli juuri näiden tiitisenlistalaisten masinoima operaatio, jotta heidän omat tekonsa eivät koskaan tulisi julki, ja jotta saataisiin syntipukki. A Rusin tuomitsemisen jälkeen nämä DDR:n agentit ja myötäjuoksijat olisivat sitten voineet jatkaa eloaan ja työtään ihan niinkuin ennenkin. Niinkuin sitten kävikin. Stasin entiset virkailijat ovat sanoneet että he olisivat viidessä minuutissa voineet kertoa ettei Alpo Rusi ollut heidän vakoojansa. Eipä vaan Suomesta kukaan sitä heiltä kysynyt. Että sellainen tutkinta se oli.
Siksi perustelu ei ole pitävä, pikemminkin juuri sitä "asioiden kääntämistä Lavrovin tyyliin päälaelleen". Tarinan opetukseksi siitä ei todellakaan ole.
Tiitisen listalla olevat ihmiset kyllä varmasti pelkäävät että heitä ei ymmärrettäisi ja että heidät "aiheetta leimattaisiin". Kaikissa muissa entisissä itäblokin maissa tilinteko on kuitenkin tehty, ja niin se tulee Suomessakin tehdä. Ei tilinteossa tarvitse ole ketään ristiinnaulita, ajat ovat olleet toiset jnejne. Mutta niillä teoilla oli seurauksensa, jotka vieläkin ovat yhteiskunnassa näkyvillä ja toiminnassa. Jotain täytyy Suomessakin pystyä oppimaan, muuten uudet sukupolvet hairahtuvat samoihin aatteisiin ja toistavat samat virheet, ja sitten taas koko kansa sitten kärsii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taistolaiset ansaitsevat kertakaikkisen halveksunnan.
Taistolaisuuden henkinen perintö tuntuu vielä tänäkin päivänä. Suomalainen yhteiskunta ei ole vieläkään käsitellyt asiaa mitenkään, vaikka taistolaiset ovat vaikuttaneet pitkälle 2000 -luvulle - silloin 70 -luvulla kun usein nuoria olivat - ja vielä tänä päivänä löytyy korkeissa viroissa olevia vanhoja taistolaisia.
Tällaiseen kommenttiin ei oikein voi vastata muuten kuin pyytämällä selventämään, millä tavalla se suuri määrä tutkimusta ja kirjoja, joita taistolaisuudesta on julkaistu, on jotenkin riittämätöntä tai puutteellista. Suomen kirjastojen tarjontaa esittelevästä Finna-tietokannasta löytyy noin sata kirjaa hakusanalla "taistolaisuus". Mitä olet jäänyt kaipaamaan esimerkiksi Lauri Hokkasen, Kimmo Rentolan, Kustaa H. J. Vilkunan, Ilkka Kylävaaran, Heikki Mäki-Kulmalan, Matti Virtasen, Esko Salmisen tai Matti Hyvärisen kirjoista?
Minulle ei myöskään tule mieleen entisiä taistolaisia, jotka olisivat yhä edelleen vuonna 2023 "korkeissa viroissa". Taistolaisuus oli näkyvimmillään, suosituimmillaan ja äänekkäimmillään aivan hetkellisesti 70-luvun alkupuoliskolla, ja siitä on puoli vuosisataa. Jos joku on esimerkiksi vuonna 1973 juuri aikuiseksi tulleena naiivina ja palavasieluisena 20-vuotiaana liittynyt taistolaisiin, hän on tänä vuonna 70-vuotias, ja siten ollut vanhuuseläkkeellä jo monta vuotta. Viimeinen merkittävä päivänpolitiikassa aktiivinen ex-taistolainen taitaa olla ollut kansanedustaja Satu Hassi, joka on 71-vuotias eikä ole tämän kevään vaaleissa enää ehdolla.
Vaikka katsottaisiin vuoteen 1984, jolloin taistolaiset, tuossa vaiheessa jo aivan pois kuoleva ja väistyvä liike, potkittiin lopulta kokonaan pihalle omasta puolueestaan, niin siitäkin on 39 vuotta. Suurin osa niistä, jotka ehtivät ylipäänsä olla taistolaisia ennen kuin koko homma kuivui kasaan, on jo eläkkeellä tai kuollut.
Vastaan lyhyesti tähän epäloogisuuksia täynnä olevaan vastineeseen, ja annan sitten omalta osaltani asian olla.
Olen toki tietoinen mainituista kirjoista ym., mutta niiden ongelma on se, että sellaisia lukee vain melko harvalukuinen yhteiskunnallisista asioista kiinnostunut "eliitti", kun taas kaikki yhteiskuntakerrokset tavoittava laajamittainen keskustelu taistolaisuudesta televisiossa ym. massamedioissa puuttuu edelleen - ja jäänee ikuisesti puuttumaan. Tästä syystä keskiverto nykynuori ei edes tiedä, mitä taistolaisuudella tarkoitetaan.
Minkähän takia harva taistolainen on uskaltautunut julkisuuteen puhumaan aiheesta? Sen takia, että heistä on luotu aika demoninen kuva.
On mielenkiintoista, että taistolaisissa oli paljon intellektuelleja, tieteen parissa työtään tekeviä ihmisiä sitten aikuisena. Kommunismikin käytti itsestään nimeä tieteellinen maailmankuva.
Myös nyt woke-aktivistit tulevat suurelta osin yliopiston piiristä. Yliälyllisyys kostautuu siten, että yksilö vieraantuu todellisuudesta.
Kuitenkin taistolaisten vaikuttamiskeinot olivat aika perinteisiä: kokouksia, julkilausumia, lehtiä, opintokerhoa, mielenosoituksia poliisin luvalla. Ei tullut mieleen mennä Mannerheimintielle makaamaan.
Monien järjestöjen kokouksissa taistolaiset ns. junttasivat, eli harjoitettiin
kokousvilppiä, esim. väärentämällä kokoukseen osallistumiseen vaadittuja valtakirjoja tai hankittiin uusia jäseniä mistä tahansa.
Tää on sitten aina yhtä rasittavaa. Aina kun näitä oman lapsuuden mukavia muisteloketjuja avataan, niin aina joku n a tsi-petteri tulee tänne mussuttamaan politiikkaa, vaikka ei ole edes syntynyt kyseisellä vuosikymmenellä.
Voisitteko ystävällisesti avata näille politiikkamussutuksille oman ketjun, tai mennä vaikka lau dalle ulisemaan. Alle 60 vuotiaat ei taistolaisuudesta tajunnut silloin 70-luvulla yhtään mitään. Minäkin olen jo yli 60 vuotias ja olin hädituskin kymmenen vanha, kun taistolaisuus oli suosituimmillaan, eikä se vaikuttanut elämääni yhtään mitenkään, enhän politiikasta natiaisena tietenkään edes mitään ymmärtänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vielä vuoden 1987 eduskuntavaaleissa SKDL:stä poistettujen taistolaisten perustama DEVA sai yli 4 prosenttia äänistä, joten ihan mitätön ei taistolaisuuden vaikutus ollut tuolloinkaan.
Muistui mieleen devan vaakinainoksesta väännetty vitsi...
DEVA, demokraattinen vaihtoehto.
REVA, realistinen vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nelikymppisellä on tuskin juuri kokemuksia 70-luvusta.
Totta. Ketju on aloitettu kuusi vuotta sitten.
Totta. Kuusi vuotta sitten nelikymppinen oli syntynyt vuonna 1977. Kuinka paljon muistat elämästäsi 0-2 vuotiaana? 50 vuotiaat, eli nykyiset 56 vuotiaatkaan ei 70-luvun alkupuolesta muista yhtään mitään.
Aloituksessahan oli tietenkin ikähaarukka aivan väärä. Jos jotain lapsuuden ja nuoruuden muisteluita 70-luvulta haluttiin, niin ikähaarukka olisi pitänyt olla 50-60 vuotiaat, jotka oli 70-luvulla 2-12 vuotiaita ja 12-22 vuotiaita.
Taistolaiset käyttivät poliittista vaikutusvaltaansa etupäässä mediassa ja kulttuurialan ammateissa aiheuttaen suurta vahinkoa.