Nyt jutellaan 1970-luvusta!

Vierailija kirjoitti:

70-luvun tunnelmiin pääsee hyvin silloin tehdyissä elokuvissa, esim. Simpauttaja kuvaa hyvin 70-luvun maaseutua.

Rintamäkeläisissäkin on aitoa 70-luvun tunnelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Mirette kirjoitti:

Ite olen 90-luvulla syntynyt, mutta kiitos vanhempieni ja kavereiden 70-luku on tullut tutuksi. Rock-, punk- ja discomusiikki oli hyvää, samoiten niitten vaatetyylit. Erkki Junkkarista ruusuisineen hopeamaljoineen tai niitä ruskeankeltaisia kukkakuvioita en kaipaa.

Kaverini kämppä on myös aidosti retroa, rakennettu 70-luvulla, oransseineen kaakeleineen ja ruskeineen pistokkeineen. (No sopii ko nakutettu ko pukeutuukin niihin 70-luvun mekkoihin.) Sentään seinät maalattu myöhemmin valkoiseksi.

Pikku Kakkosesta tuli Matti ja Miisu ja mummani sanoi että tätä näytettiin silloin ko äiteeni oli pieni, äitee oli siis 70-luvun lapsi ja vähän teini kans, hänen ansiosta Abbat jne. tuli mulle tutuksi jo pienenä. 

Väreistä tuli todellakin mieleen tuo aikakausi.  Asun nyt 1972 rakennetussa kerrostalossa ja meillä on vielä alkuperäinen hissi käytössä: hissi on sisältä myrkynvihreä ja tumman oranssinpunainen, nostalgista.

Mun lapsuudessa meillä oli joka asunnossa seinät maalattu vaikka millä väreillä (isä oli mielestään hyväkin sisustussuunnittelija heh heh): oli karmiininpunainen eteinen, lehmuksenvihreä ruokasali, veljellä oranssi huone ja minulla seinät kahdella eri vihreällä. Ja keittiön isä maalasi suklaanruskealla (alakaapit) ja postinkeltaisella (yläkaapit).

Vaatteissa oli vaikka mitä värejä ja kuosia. Mulla oli aniliininvärinen intianpuuvillapusero, omenanvirheät housut, oranssi poncho ja äidillä oli yhteen aikaan paloauton punainen takki. Ah, ja sitten oli Marimekon raidalliset kuosit vaikka missä väreissä.

Joskus 70-luvun alussa musa oli "purkkaa ja jytää" eli poppia ja rockia, sitten tietysti heviä ja hard rockia, ja 70-luvun lopulla tuli punk. Musavideoita ei tietenkään vielä tehty mutta tv:ssä saatettiin esittää jonkun ulkomaan suuruuden taltioitu tv-esiintyminen. Muistan nähneeni tv:ssä tuolloin ensi kertaa Jimi Hendrixin

Hey Joen, ja jo se kitaraintro meni täysin ihon alle. Voi niitä aikoja 😻

Hyi, pelottaisi mennä niin vanhaan hissiin ja vielä tuossa värimaailmassa. Jos on vielä alkuperäinen relelogiikka ohjaamassa hissiä niin mahtaa olla jo aika usein reistailua?

Vierailija kirjoitti:

Otsikko on kuin toteltava määräys tai komento tai muuten tulee remmillä selkään niinkuin 70-luvulla.

Mikään ei ollut 70-luvulla kuumottavampaa kuin se, että oli tehnyt pahaa ja pelännyt jääkö kiinni, ja isä sanoi sanat "tuuppa tänne vähän juttelemaan". Koska oli merkittävä todennäköisyys, että se juttelu päättyisi juuri sanoihin "haepa remmi".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mirette kirjoitti:

Ite olen 90-luvulla syntynyt, mutta kiitos vanhempieni ja kavereiden 70-luku on tullut tutuksi. Rock-, punk- ja discomusiikki oli hyvää, samoiten niitten vaatetyylit. Erkki Junkkarista ruusuisineen hopeamaljoineen tai niitä ruskeankeltaisia kukkakuvioita en kaipaa.

Kaverini kämppä on myös aidosti retroa, rakennettu 70-luvulla, oransseineen kaakeleineen ja ruskeineen pistokkeineen. (No sopii ko nakutettu ko pukeutuukin niihin 70-luvun mekkoihin.) Sentään seinät maalattu myöhemmin valkoiseksi.

Pikku Kakkosesta tuli Matti ja Miisu ja mummani sanoi että tätä näytettiin silloin ko äiteeni oli pieni, äitee oli siis 70-luvun lapsi ja vähän teini kans, hänen ansiosta Abbat jne. tuli mulle tutuksi jo pienenä. 

Väreistä tuli todellakin mieleen tuo aikakausi.  Asun nyt 1972 rakennetussa kerrostalossa ja meillä on vielä alkuperäinen hissi käytössä: hissi on sisältä myrkynvihreä ja tumman oranssinpunainen, nostalgista.

Mun lapsuudessa meillä oli joka asunnossa seinät maalattu vaikka millä väreillä (isä oli mielestään hyväkin sisustussuunnittelija heh heh): oli karmiininpunainen eteinen, lehmuksenvihreä ruokasali, veljellä oranssi huone ja minulla seinät kahdella eri vihreällä. Ja keittiön isä maalasi suklaanruskealla (alakaapit) ja postinkeltaisella (yläkaapit).

Vaatteissa oli vaikka mitä värejä ja kuosia. Mulla oli aniliininvärinen intianpuuvillapusero, omenanvirheät housut, oranssi poncho ja äidillä oli yhteen aikaan paloauton punainen takki. Ah, ja sitten oli Marimekon raidalliset kuosit vaikka missä väreissä.

Joskus 70-luvun alussa musa oli "purkkaa ja jytää" eli poppia ja rockia, sitten tietysti heviä ja hard rockia, ja 70-luvun lopulla tuli punk. Musavideoita ei tietenkään vielä tehty mutta tv:ssä saatettiin esittää jonkun ulkomaan suuruuden taltioitu tv-esiintyminen. Muistan nähneeni tv:ssä tuolloin ensi kertaa Jimi Hendrixin

Hey Joen, ja jo se kitaraintro meni täysin ihon alle. Voi niitä aikoja 😻

Hyi, pelottaisi mennä niin vanhaan hissiin ja vielä tuossa värimaailmassa. Jos on vielä alkuperäinen relelogiikka ohjaamassa hissiä niin mahtaa olla jo aika usein reistailua?

70-luku oli kaiken muun lisäksi hissipelon suuri vuosikymmen. Siivoja jäi vuonna -71 juuttuneeseen hissiin Koffin juomatehtaalla Helsingissä ja löydettiin vasta kahden viikon päästä, elossa vain siksi että siivousämpärissä oli ollut riittävästi vettä.

Huhhu onneksi ei hissit ole enää tollaisia kuten silloin 70-luvulla oli jolloin sai pelätä juuttuuko hissiin vai ei.

Selittäisi sen miksi monella ihmisellä on ollut vuosikymmenien ajan hissifobia.

Itse olen syntynyt 94 tienoilla joten myöhäistyin pari vuosikymmentä 70-luvusta. En voi muistella 70-lukua, mutta erilaista aikaa toi kyseinen vuosikymmen oli verrattuna nykypäivään ja elämä oli taatusti fyysisempää kuin nykyään. Eli aikaa ennen nettiä,älypuhelimeita,sosiaali-mediaa jotka ovat muuttaneet ihmisten arkea täysin viimeiset 30 vuotta.

Televisio,radio,lehdet olivat nuorelle tärkeä asia 50 vuotta sitten ja etenkin musiikilla oli suuri merkitys nuorille ja aikuisillekin rokista iskelmää myöten. 

Meillä oli kylppärissä vihreä muovimatto, vihreä lasikuituamme ja vihertävä kyllästetty paneeli.

Pönttökin tais olla mintunvihreä.

Miranolilla vihreäksi maalatut lastulevyovet mut messinkiset design- kahvat.

Hyisss...

Olen synt -71. Muistan kyllä aika paljon. Ai niin Noppa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

70-luvun tunnelmiin pääsee hyvin silloin tehdyissä elokuvissa, esim. Simpauttaja kuvaa hyvin 70-luvun maaseutua.

Rintamäkeläisissäkin on aitoa 70-luvun tunnelmaa.

Meinasin laittaa senkin tuohon viestiini, tämä on totta, hyvin autenttista.

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Virsiä laulettiin koulussa. Jatkuvasti, muistelisin.

Meillä ainakin laulettiin. Totuuden henki, johda sinä meitä.

Opettaja oli lihavahko vanhempi rouva, joka soitti sellaisia poljettavia urkuja, mikähän sen soittimen nimi edes oli? Jaloilla poljettiin palkeita samalla kun soitettiin käsillä. Rouvan iso takamus velloi puolelta toiselta polkemisen tahdissa, näky oli aika vangitseva.

Lapsille/nuorille jää just väärät asiat mieleen! :) Mites se juutalaisten erämaavaellus?

Vierailija kirjoitti:

Mutta musiikki oli parempaa, työttömyys vähäistä, narkkareita harvassa etc.

Kyllä 70-luvulla oli työttömyyttä, siksihän porukkaa muutti pohjoisesta ja idästä etelään, ja osa muutti Ruotsiin, jotkut Australiaan asti.

Taisi olla se hätätilahallituskin työttömyyden takia, öljykriisihän sen taisi osaksi aiheuttaa.

Hectorin biisi Lumi teki enkelin eteiseen kertoo juuri tästä ajasta. Isä muutti Ruotsiin, äiti jäi nuorten kanssa yksin jonnekin muuttotappiokylään ja kuoli sitten (oletettavan nuorena). Tytär (laulun päähenkilö) kärsi masennuksesta ja pohti itsemurhaa, velipoika oli alkoholisoitumassa.

Jännästi olemme nyt vähän samassa tilanteessa, on energiakriisi, ihmiset muuttavat työn perässä etelään ja ulkomaille, työttömyyttä on, tulee avioeroja, naiset jäävät yksinhuoltajiksi, nuoret syrjäytyvät ja kärsivät mt- sekä päihdeongelmista. Silloin näistä tehtiin yhteiskunnan tilaa luotaavia lauluja, joista tuli klassikkoja, nyt vuonna 2023 lauletaan vaan että "cha-cha-cha"...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mirette kirjoitti:

Ite olen 90-luvulla syntynyt, mutta kiitos vanhempieni ja kavereiden 70-luku on tullut tutuksi. Rock-, punk- ja discomusiikki oli hyvää, samoiten niitten vaatetyylit. Erkki Junkkarista ruusuisineen hopeamaljoineen tai niitä ruskeankeltaisia kukkakuvioita en kaipaa.

Kaverini kämppä on myös aidosti retroa, rakennettu 70-luvulla, oransseineen kaakeleineen ja ruskeineen pistokkeineen. (No sopii ko nakutettu ko pukeutuukin niihin 70-luvun mekkoihin.) Sentään seinät maalattu myöhemmin valkoiseksi.

Pikku Kakkosesta tuli Matti ja Miisu ja mummani sanoi että tätä näytettiin silloin ko äiteeni oli pieni, äitee oli siis 70-luvun lapsi ja vähän teini kans, hänen ansiosta Abbat jne. tuli mulle tutuksi jo pienenä. 

Väreistä tuli todellakin mieleen tuo aikakausi.  Asun nyt 1972 rakennetussa kerrostalossa ja meillä on vielä alkuperäinen hissi käytössä: hissi on sisältä myrkynvihreä ja tumman oranssinpunainen, nostalgista.

Mun lapsuudessa meillä oli joka asunnossa seinät maalattu vaikka millä väreillä (isä oli mielestään hyväkin sisustussuunnittelija heh heh): oli karmiininpunainen eteinen, lehmuksenvihreä ruokasali, veljellä oranssi huone ja minulla seinät kahdella eri vihreällä. Ja keittiön isä maalasi suklaanruskealla (alakaapit) ja postinkeltaisella (yläkaapit).

Vaatteissa oli vaikka mitä värejä ja kuosia. Mulla oli aniliininvärinen intianpuuvillapusero, omenanvirheät housut, oranssi poncho ja äidillä oli yhteen aikaan paloauton punainen takki. Ah, ja sitten oli Marimekon raidalliset kuosit vaikka missä väreissä.

Joskus 70-luvun alussa musa oli "purkkaa ja jytää" eli poppia ja rockia, sitten tietysti heviä ja hard rockia, ja 70-luvun lopulla tuli punk. Musavideoita ei tietenkään vielä tehty mutta tv:ssä saatettiin esittää jonkun ulkomaan suuruuden taltioitu tv-esiintyminen. Muistan nähneeni tv:ssä tuolloin ensi kertaa Jimi Hendrixin

Hey Joen, ja jo se kitaraintro meni täysin ihon alle. Voi niitä aikoja 😻

Hyi, pelottaisi mennä niin vanhaan hissiin ja vielä tuossa värimaailmassa. Jos on vielä alkuperäinen relelogiikka ohjaamassa hissiä niin mahtaa olla jo aika usein reistailua?

Kumma kyllä hissi on harvoin rikki, vaikka kaikenmaailman remppamiehet ja ruokakuskit repivät ovia väkisin auki. Vain kerran olen itse jäänyt 10 minuutiksi jumiin. Mutta sepä taitaa olla Koneen hissi, hyvää suomalaista työtä 😎

Väreihinkin tottuu kun verestää 70-luvun muistoja.

Helsingin keskustassahan on vielä käytössä niitä ikivanhoja hissejä, jotain yli 100-vuotiaita. Olisiko kumminkin niin, että vanhoihin hisseihin voidaan asentaa rempan yhteydessä uudempaa teknologiaa? Että vaan ne hissinkopit jäisivät museokuntoon. Tai no meidän hissihän olisi vasta vintagea.

Sain 70-luvun lopussa hissistä sähköiskun, kun sormi meni karmiin tarttuessa sinne mihin oven salpa uppoaa.

Siellä oli ilmeisesti 220 volttia siinä vastasalvassa. Oli todella tujakka mäjäys.

70-luvulla ei ollut niin tarkkaa.

Semmoinen töllöshow olisi magee missä elettäisiin kuin 70-luvulla viikko tai kuukausi. Ruuat ja kaikki

Se olisi nykyihmiselle raju muutos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta musiikki oli parempaa, työttömyys vähäistä, narkkareita harvassa etc.

Kyllä 70-luvulla oli työttömyyttä, siksihän porukkaa muutti pohjoisesta ja idästä etelään, ja osa muutti Ruotsiin, jotkut Australiaan asti.

Taisi olla se hätätilahallituskin työttömyyden takia, öljykriisihän sen taisi osaksi aiheuttaa.

Hectorin biisi Lumi teki enkelin eteiseen kertoo juuri tästä ajasta. Isä muutti Ruotsiin, äiti jäi nuorten kanssa yksin jonnekin muuttotappiokylään ja kuoli sitten (oletettavan nuorena). Tytär (laulun päähenkilö) kärsi masennuksesta ja pohti itsemurhaa, velipoika oli alkoholisoitumassa.

Jännästi olemme nyt vähän samassa tilanteessa, on energiakriisi, ihmiset muuttavat työn perässä etelään ja ulkomaille, työttömyyttä on, tulee avioeroja, naiset jäävät yksinhuoltajiksi, nuoret syrjäytyvät ja kärsivät mt- sekä päihdeongelmista. Silloin näistä tehtiin yhteiskunnan tilaa luotaavia lauluja, joista tuli klassikkoja, nyt vuonna 2023 lauletaan vaan että "cha-cha-cha"...

Ei ankeita aikoja kukaan kestä ilman nimenomaan iloista musiikkia. Hätätilahallituksen vuonna 1976 vuoden isoin hitti Suomessa oli Abban Dancing Queen.

Vierailija kirjoitti:

Näkyvä mies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tv:stä tuli joitain hyviä jenkkisarjoja Kuuden miljoonan dollarin mies ja Näkymätön. Alkoiko Charlien enkelitkin jo 70-luvun puolella? ..

Energiakriisi ja sähkökatkot jäänyt mieleen..

Sähkölakko tai jokin sellainen katkaisi kerran sähköt juuri kesken Näkymättömän miehen. Näkymätön mies oli just jumissa jossain käytävässä, ja jättiläismäinen robotti oli rusentamaisillaan sen. PIM. Sähköt katkesivat tunniksi enkä vieläkään tiedä miten jakso päättyi.

No sillonhan se oli näkymätön mies.

80-luvulla isä joskus älyytti että oletteko nähneet näkymätöntä miestä, ajattelin silloin sen olevan jonkinlainen vitsi, mutta liekö sittenkin ollut jonkinlainen viittaus tuohon tv-sarjaan? Googlella katselin että ollut vissiin Suomen TV:ssä 1976, meikäläinen täytti 2v sen vuoden lopulla joten tuskinpa olen katsellut sitä, tai en ainakaan muista kuulleenikaan sellaisesta tv-sarjasta, ennen kuin nyt tätä lukiessa.

Kuulostaa kyllä ihan mielenkiintoiselta idealta tv-sarjalle.

Hah, muistan tuon sarjan, se oli jännittävä jenkkisarja, pääosassa David McCallum. Ihan muistan sen pärstänkin vielä.

Meillä äiti maalasi huoneen: keltainen seinä, kirkkaan vihreä seinä 2 , punainen seinä. Katto sininen.

1970 luvun puolivälissä oli TV sarja miljoonandollarin mies, joku astronautti joka oli menettänyt raajansa ja sai tilalle bioniset koneraajat. Juoksi tajuttoman nopeasti kuvassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

70-luku oli monessa suhteessa vapaampaa aikaa kuin nykyään.

Mitään ei tarvinnut varata etukäteen, sen kun menit vaan tiskille. Autoilu oli hyvin vapaata huolimatta siitä että nopeusrajoituksia oli juuri jo jonkin verran tullut. Niitä vähiäkään ei valvottu. Ei ollut ajaessa sellaista jatkuvaa stressiä että "rikonko nyt lakia". Elämä oli rentoa.

Elämä oli rentoa, kunnes se päättyi kolarissa. Vuonna 1972 Suomen tieliikenteessä kuoli 1 156 ihmistä, viime vuonna 189. Henkilöautoilla ajettujen kilometrien vuotuinen määrä on lisäksi samaan aikaan tuplaantunut.

Autot olivat 70-luvulla kyllä paljon paremman näköisiä (oma kaikkien aikojen suosikkiautoni on Peugeot 504), mutta voi pitää melkein lainalaisuutena, että mitä hienomman näköinen auto, sitä turvattomampi.

Tämä on totta, liikenteessä kuoli paljon ihmisiä. Itsekin muistan tosi traagisen liikennekuoleman. Samassa rapussa asuvan leikkikaverini äiti kuoli. Kaverini taisi olla 8-9-vuotias ja pikkuveli vielä pienempi. Isä ajoi, tuli kolari ja äiti menehtyi. Isä alkoi ryypätä niin pahasti, että lapset jouduttiin sijoittamaan jonkun sukulaisen luo.

Oli niin järkyttävä tapaus, että muistan tytön nimenkin edelleen, vielä yli 50 vuoden jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Semmoinen töllöshow olisi magee missä elettäisiin kuin 70-luvulla viikko tai kuukausi. Ruuat ja kaikki

Se olisi nykyihmiselle raju muutos.

Kymmenen vuoden takainen blogi, jossa nuori lapsiperhe yritti elää vuoden 1971 kulutustasolla kuukauden: http://vuonna1971.mikajaniina.net/

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli kylppärissä vihreä muovimatto, vihreä lasikuituamme ja vihertävä kyllästetty paneeli.

Pönttökin tais olla mintunvihreä.

Miranolilla vihreäksi maalatut lastulevyovet mut messinkiset design- kahvat.

Hyisss...

Olen synt -71. Muistan kyllä aika paljon. Ai niin Noppa!

Meillä oli ihana laguuninsininen vessa. Se oli oikeasti kaunis!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistaha meä kirjoitti:

1970-luvun alussa ei ollut vesjohtoa eikä viemäriä taloissa, hyvä jos läävässä, ei ollut telkkaria, kaikilla ei sähköjäkään ei autoa eikä edes traktoria. Telkkari jos kellä olikin siinä oli alkuun vain yksi kanava, radiossa samoin, paremmilla vehkeillä sai sitten lisääkin kuulumaan ja näkymään.

Hevosia oli vielä oikeissa töissä ihan melkoinen määrä. Peruna tehtiin hevosella ja kaivettiin kuokalla - oli siinä hommaa, koulustakin oli viikko "potatikaivulomoa". Ilan tullen poltetiin perunamaalla "kokkova" ja paistettiin tuhkassa perunoita ja lanttuja. Puimakone oli puolen kylän yhteinen, leikkuupuimurit oli ihan alkeellisia rämiä. Sirpillä leikattiin ruista ja melkein viikko siinä toisinaan meni, jos oli suurempi ala, leipä siitä pyrki tulemaan parempaa kuin nyt yleensä on, etenkin jos riihessä puitiin. Toukoviljat seivästettiin ja heinäkin milloin ei sitä luo'olla kuivattu. Seivästäminen on muuten raskasta ja hyvä että siitä on päästy eroon - 1000 seivästä heinää kesässä ja sitten 700-900 seivästä viljaa rupeaa olemaan liikaa työtä aika äkkiä. Talvella metsässä oli myyntipuun kaatamista ja kuorimista sekä halontekoa ja rakennuspuun ottoa, mutta koulu esti tai pelasti enimmiltä metsätöiltä - kummin sen nyt ottaa. 

Kylissä oli vielä paljon lapsia ja nuoria ja meininki sen mukaista. Leikkejä ja pelejä oli valtava määrä - puolensataa ei riitä. Iltaisin toisinaan laulettiin porukassa mitä mieleen juolahti ja aika usein pidettiin sen laulun säestyksellä myös tanssit - tanssilavat ja seurantalot kun olivat kaukana ja sinne kallista ja hankalaa. Häät olivat valtavia, vieraita oli monasti 700-1000 henkeä.

1970-luvun puolivälissä kaikki alkoi muuttua, nuoriso muutti kaupunkeihin ammattikouluun yms. Ihmiset vaurastuivat, hommasivat sähköt, telkkarit, autot ja traktorit, vesijohdot, viemärit ja ken vain kykeni hajotti vanhan tupansa ja rakennutti uuden lättätalon. Rantojen omistajat möivät samalla loputkin ylimääräiset rantansa kesämökeiksi. Elämästä tuli enemmän sen kaltaista mitä se nykyäänkin on. Koneistettua, helppoa ja jollain tapaa aina jonkin ruudun hallitsemaa.

Tämä tuntui enemmän 50-luvulta tai jopa 40-luvulta. Ei kai 70-luvulla missään enää sirpillä leikattu viljaa? Vai oletko pohjoisesta?

Meidän kylällä oli ihan ok leikkuupuimuri, ja Massey Ferguson -traktori. Hevosia oli vain hevosmiehillä ja metsätyömiehillä, meidän kylällä yhdellä miehellä oli 70-luvulla enää hevonen töissä. Silloin vielä moottorisahalla puut kaadettiin, ei ollut monitoimikoneita.

Perunannostoloma-nimitys jäi pois 1971, kun siirryttiin  5-päiväiseen kouluviikkoon ja tilalle tuli syysloma.

Minun 70-lukuun kuuluu olennaisesti rock-musiikki ja kappaleiden nauhoittaminen radiosta, ja kaverien laitteista. Halveksittiin humppajengiä, digattiin juurikin Jethro Tullia, Led Zeppeliniä jne.

70-luvulla nuoriso jakaantuikin rasviksiin ja rokkareihin. Itse en teininä noteerannut romanttisessa mielessä muita kuin pitkätukkaisia poikia, lyhyttukkaiset eivät yhtään kiinnostaneet, out of the question. Pitkä tukka pojalla tuohon aikaan oli iso ideologinen signaali. Olin 14 v vuonna 1970.

Ei ruis kasva pohjoisessa, eikä sielläkään viikatteella heinää niitetty edes 1960-luvulla kuin joissakin erikoisissa paikoissa. Heinää kyllä seivästettiin vielä 1980-luvulla. Metsätöissä kuljettiin useammalla linja-autolla  varsinkin alkukesästä, kun oli kylvö- ja istutustöitä. Ne olivat rahakkaita hommia reippaille koululaisille. Ne sen hoitoalueen työntekijät taitavat sopia yhteen henkilöautoon.

Kyllä mun faija on niittänyt vielä 1960-luvulla Helsingissä heinää sillä suomalaisenmallisella pitkällä sirpillä, jossa on se pieni poikkipuu varressa otetta varten.

Heinäseipäitäkin olen nähnyt vielä Pohjois-Karjalassa 1990-luvun lopulla. Länsi-Suomessa toki silloinkin pelloilla oli enää niitä valkoisia rullia.

Syyslomaa oli vain maaseudulla. Mun koko kouluaikana ei sellaisista ollut tietoakaan Helsingissä. Sehän palasi sitten vsata peruskoulussa.

Ainoat lomat koulussa oli joululoma, hiihtoloma ja pääsiäsienä muutama päivä. Kesäloma oli toki pitkä, eli vasta syyskuussa alkoi koulut silloin. Mutta kansakoulua käytiin mun aikana myös lauantaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tämäkin boomeri muistaa tarinan ruostumattomasta teräksestä valmistetuista lauteista. Siitä en mene takuuseen, onko se totta.

Isä joka todella oli töissä Wärtsilän telakalla kertoi tuota tarinaa kuparisilla lauteilla.

Työpaikkahuumoria. Jokainen tajuaa, että käytäntö lopettaisi lyhyeen tuollaisen idean. Venäläiset tekivät itse parempia vitsejä omasta hallinnostaan kuten tämä:

Stalinin aikaan Neuvostoliiton rajalle pyrki iso lauma kaneja ja halusi ulos. Rajavartija kysymään, että mikäs hätä teillä Neuvostoliitossa on, eihän teitä kukaan uhkaa. Vanhin kani selittää huolissaan: "On tulossa uusi laki, jossa kaikki kirahvit julistetaan kansanvihollisiksi.

"Mutta ettehän te ole kirahveja!!" sanoi rajavartija. - "Miten me sen onnistuisimme todistamaan!?" puuskahti kani epätoivoisena.

Tämä on 70-luvun vitsikirjasta "Ole totinen toveri".

Voi ei! Mä muistan tuon kirjan itsekin 🤣 Sellaisia taisi olla useitakin. Ukilla oli ja sain lukea niitä.

Muistan sellaisen vitsin sieltä kuin että Moskovassa kulki mies joka huusi kovaan ääneen "Brezhnev on hullu!" Tätä jatkui pitkän aikaa ja lopulta miliisi tuli paikalle ja pidätti miehen. Mies tuohtui ja syytti miliisejä sananvapauden puutteesta. Miliisit sitten nopeasti vastasivat, että eiväthän siitä syystä miestä pidättäneet vaan siksi että hän paljasti valtiosalaisuuden.

Sitten oli tämä: Mikä ero on venäläisillä hautajaisilla ja häillä? No, hautajaisissa on yksi juopunut vähemmän.

Ja tälläinekin tuli mieleen. Siinä kaksi neuvostoliittolaista kuolivat ja lähtivät matkalle taivaanportteja kohti. Äkkiä he huomasivat että itse Paholainen ajoi heitä takaa. Toinen mies pelästyi hirveästi, mutta toinen jäi vähän jälkeen ja rupesi kirjoittamaan läheiseen tienviittaan jotain. Miehet jatkoivat juoksua ja huohottava Paholainen alkoi saavuttaa heitä. Mutta sitten Piru äkkäsi uuden tienviitan, kauhistui ja kääntyi takaisinpäin ja juoksi pakoon hippulat vinkuen. "Mitä sä oikein kirjoitit siihen tienviittaan?" Ensiksi juoksemaan lähtenyt tavarish kysyi. "Noooh, minä vaan kirjoitin että 'tämä tie vie kommunismiin'", hekotti kynäniekka.