Lue keskustelun säännöt.
Nyt jutellaan 1970-luvusta!
Täällä on liikaa eilen syntyneitä, nyt me neljä-viisikymppiset saamme jutella siitä mitä 70-luvulla oli ihanaa ja kauheaa.
Kommentit (1865)
Muistanpahan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistaha meä kirjoitti:
1970-luvun alussa ei ollut vesjohtoa eikä viemäriä taloissa, hyvä jos läävässä, ei ollut telkkaria, kaikilla ei sähköjäkään ei autoa eikä edes traktoria. Telkkari jos kellä olikin siinä oli alkuun vain yksi kanava, radiossa samoin, paremmilla vehkeillä sai sitten lisääkin kuulumaan ja näkymään.
Hevosia oli vielä oikeissa töissä ihan melkoinen määrä. Peruna tehtiin hevosella ja kaivettiin kuokalla - oli siinä hommaa, koulustakin oli viikko "potatikaivulomoa". Ilan tullen poltetiin perunamaalla "kokkova" ja paistettiin tuhkassa perunoita ja lanttuja. Puimakone oli puolen kylän yhteinen, leikkuupuimurit oli ihan alkeellisia rämiä. Sirpillä leikattiin ruista ja melkein viikko siinä toisinaan meni, jos oli suurempi ala, leipä siitä pyrki tulemaan parempaa kuin nyt yleensä on, etenkin jos riihessä puitiin. Toukoviljat seivästettiin ja heinäkin milloin ei sitä luo'olla kuivattu. Seivästäminen on muuten raskasta ja hyvä että siitä on päästy eroon - 1000 seivästä heinää kesässä ja sitten 700-900 seivästä viljaa rupeaa olemaan liikaa työtä aika äkkiä. Talvella metsässä oli myyntipuun kaatamista ja kuorimista sekä halontekoa ja rakennuspuun ottoa, mutta koulu esti tai pelasti enimmiltä metsätöiltä - kummin sen nyt ottaa.
Kylissä oli vielä paljon lapsia ja nuoria ja meininki sen mukaista. Leikkejä ja pelejä oli valtava määrä - puolensataa ei riitä. Iltaisin toisinaan laulettiin porukassa mitä mieleen juolahti ja aika usein pidettiin sen laulun säestyksellä myös tanssit - tanssilavat ja seurantalot kun olivat kaukana ja sinne kallista ja hankalaa. Häät olivat valtavia, vieraita oli monasti 700-1000 henkeä.
1970-luvun puolivälissä kaikki alkoi muuttua, nuoriso muutti kaupunkeihin ammattikouluun yms. Ihmiset vaurastuivat, hommasivat sähköt, telkkarit, autot ja traktorit, vesijohdot, viemärit ja ken vain kykeni hajotti vanhan tupansa ja rakennutti uuden lättätalon. Rantojen omistajat möivät samalla loputkin ylimääräiset rantansa kesämökeiksi. Elämästä tuli enemmän sen kaltaista mitä se nykyäänkin on. Koneistettua, helppoa ja jollain tapaa aina jonkin ruudun hallitsemaa.
Tämä tuntui enemmän 50-luvulta tai jopa 40-luvulta. Ei kai 70-luvulla missään enää sirpillä leikattu viljaa? Vai oletko pohjoisesta?
Meidän kylällä oli ihan ok leikkuupuimuri, ja Massey Ferguson -traktori. Hevosia oli vain hevosmiehillä ja metsätyömiehillä, meidän kylällä yhdellä miehellä oli 70-luvulla enää hevonen töissä. Silloin vielä moottorisahalla puut kaadettiin, ei ollut monitoimikoneita.
Perunannostoloma-nimitys jäi pois 1971, kun siirryttiin 5-päiväiseen kouluviikkoon ja tilalle tuli syysloma.
Minun 70-lukuun kuuluu olennaisesti rock-musiikki ja kappaleiden nauhoittaminen radiosta, ja kaverien laitteista. Halveksittiin humppajengiä, digattiin juurikin Jethro Tullia, Led Zeppeliniä jne.
70-luvulla nuoriso jakaantuikin rasviksiin ja rokkareihin. Itse en teininä noteerannut romanttisessa mielessä muita kuin pitkätukkaisia poikia, lyhyttukkaiset eivät yhtään kiinnostaneet, out of the question. Pitkä tukka pojalla tuohon aikaan oli iso ideologinen signaali. Olin 14 v vuonna 1970.
Ei ruis kasva pohjoisessa, eikä sielläkään viikatteella heinää niitetty edes 1960-luvulla kuin joissakin erikoisissa paikoissa. Heinää kyllä seivästettiin vielä 1980-luvulla. Metsätöissä kuljettiin useammalla linja-autolla varsinkin alkukesästä, kun oli kylvö- ja istutustöitä. Ne olivat rahakkaita hommia reippaille koululaisille. Ne sen hoitoalueen työntekijät taitavat sopia yhteen henkilöautoon.
Puhuinkin yleisesti viljasta, lähinnä tarkoitin ohraa, jota viljellään melkein käsivarteen asti, tai ainakin viljeltiin ennen.
Itse olen Pohjois-Savosta, ja olin sekä metsän istutuksessa että metsän lannoituksessa, mutta ei kyllä ollut linja-autokuljetuksia, ei siis niin isoja työmaita siellä päin, veljen vanhalla Nissan Bluebirdillä mentiin, muutamalla hengellä.
Se sirpillä leikattava ruis oli meillä Etelä-Karjalassa maatiaisruista, joka oli pienijyväistä ja pitkäkortista - hyvässä maassa kasvoi yli 2 m pitkäksi, ei sitä voinut vanhanaikaisella leikkuupuimurilla puida eikä oikein voisi nykyaikaisellakaan.
Niinpä, siksi ruista on jalostettu lyhyempi kortiseksi.
Millä muuten tuollaiset rukiit sitten puitiin? Eikai kuitenkaan enää 60-luvulla(?) varstoilla mätkitty riihen, tms lattialla jyviä irti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elannon liha- ja hillopiirakat, brittipiirakat
Ja sai kunnon punakuorista pallo edamia, miksiköhän sitä ei enää Valio valmista. Oli paljon paremman makuista kun nykyiset edamit. Elannon rapeapintaista, pehmeää ranskista ja pallo edamia päälle ja kuppi teetä, oli taivaallisen hyvää koulun jälkeen.
Lapset ja nuoret olivat yleensä aina ulkona. Talvisin laskettelemassa tai hyppäämässä hyppyrimäkeä (itse lumesta kasattu ja tampattu hyppyri) läheisellä toooosi jyrkällä ja pitkällä mäellä, joka nykyään näyttää onnettoman pieneltä mäen töpäreeltä ja kesäisin uimassa, tai hengailemassa polkypyörällä erinäisissä paikoissa, yleensä läheisellä huoltoasemalla.
Muistan kun Juicen "Marilyn" -sinkku alkoi soimaan radiossa, niin paikallinen nuoriso oli siitä aivan täpinöissään ja pohtivat ulkona kokoontuessaan tulisiko Juice keikalle paikalliselle tanssilavalle, jossa oli Hurriganes ja Kasevakin ollut keikalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä oli suuren juhlan tuntua, kun lastenohjelmaa tuli telkasta keskiviikkoiltapäivisin muutaman tunnin ajan. Smurffit ja tohtori sykerö. Meidän luokalla oli yksi tyttö, joka oli kerran nähnyt musiikkivideon. Ei meinattu uskoa todeksi. Ikinä ei olisi voinut kuvitella että telkkarista tulee tulevaisuudessa lastenohjelmaa ja musiikkivideoita 24/7 monelta kanavalta..
Torstai-iltaa odotettiin kuin kuuta nousevaa, silloin tuli Pätkis. 18:45 ensin Smurffit, sitten mainoskatko ja sen jälkeen Disney-piirretty. Ja siinäpä se sitten olikin.
Taisteluplaneetta Galactica räjäytti tajunnan mahtavilla efekteillään.
Taisteluplaneetta Galacticaa esitettiin Suomessa 80-luvulla.
Esitettiin myös jo 70-luvulla. Muistan kun ala-asteen opettajalla oli muovinen, kärkeä kohti kapeneva karttakeppi ja kerran välitunnilla järjestäjänä ollessa huomasin, että kun hankaa sillä muovisella ontolla karttakepillä luokassa olleen urkuharmonin kulmaan, siitä lähtee samanlainen ääni kuin Taisteluplaneetta Galactican Cyloneista. Järvis Veksi joka oli toisena järjestäjänä innostui siitä niin, että oli sen jälkeen joka välitunnilla kuuntelemassa karttakepin avulla tuotettuja efekti-Cyloneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
70-luku oli kaiken muun lisäksi hissipelon suuri vuosikymmen. Siivoja jäi vuonna -71 juuttuneeseen hissiin Koffin juomatehtaalla Helsingissä ja löydettiin vasta kahden viikon päästä, elossa vain siksi että siivousämpärissä oli ollut riittävästi vettä.
Vierailija kirjoitti:
Huhhu onneksi ei hissit ole enää tollaisia kuten silloin 70-luvulla oli jolloin sai pelätä juuttuuko hissiin vai ei.
Selittäisi sen miksi monella ihmisellä on ollut vuosikymmenien ajan hissifobia.
Vierailija kirjoitti:
Kumma kyllä hissi on harvoin rikki, vaikka kaikenmaailman remppamiehet ja ruokakuskit repivät ovia väkisin auki. Vain kerran olen itse jäänyt 10 minuutiksi jumiin. Mutta sepä taitaa olla Koneen hissi, hyvää suomalaista työtä 😎
Eräällä toisella foorumilla keskustellaan tuosta tapauksesta. Googlatkaa "Siivooja Martta Sirola kaksi viikkoa jumissa Sinebrychoffin tehtaan hississä (1971)".
Vierailija kirjoitti:
Ilmapiiri oli tosiaan kauhean ahdasmielinen ja kaikesta määräsi uskonto. Ei puhettakaan, että kirkollisina juhlapyhinä olisi saanut olla hauskaa, jopa lapsuudenkodissa äiti kielsi nauramisen pitkänäperjantaina. Elokuvateatteritkin oli pääsiäisenä kiinni.
Musiikki oli kyllä hyvää, tykkään vieläkin discomusiikista ja 70-luvun hevistä, harmi vaan, kun sitä kuuli radiosta niin harvoin. Joka toinen viikko tuli radiosta tunnin verran heviä ja joka toinen viikko progressiivista rokkia. Telkkarin Lauantaitansseissa oli aina yksi kappale nuorisomusiikkia, siinä kameran eteen päästettiin muutama nuori tanssimaan. Kappale esitettiin just ennen mainoskatkoa ja pistettiin surutta poikki mainoskatkon alkaessa enkä muista, että sitä olisi koskaan kuullut loppuun.
Onneksi tuli Nuorten sävellahja. Siinä sitten istuin radion edessä kasettimankka sylissä ja hyvän kappaleen tullessa painoin nauhoitusnappulaa ja pidin pientä mikrofonia radion edessä. Yhtä lempikappaletta en saanut nauhalle ja surin, etten kuule sitä enää ikinä. Kiitos netin laulu löytyy hetkessä.
Odottelin kerran radiomankan äärellä sormi valmiina äänitysnappuloilla että "Matkalla maineeseen" -ohjelma alkaisi, koska siinä tuli monasti hyvää rockmusaa. Vuosi oli 1975 tai 1976. Pian kuuluttaja sanoikin virallisella äänellään "Tänään meille esiintyy Matkalla maineeseen -ohjelmassa yhtye Cream. Cream esittää kappaleet Strange Brew, Sunshine of Your Love, World of Pain, Dance the Night Away, Blue Condition ja Tales of Brave Ulysses".
Vähän siinä ihmettelin yhtyeen ja ohjelman tittelin yhteensopivuutta (Cream oli toiminnassa 1966-1968) mutta nauhoitin biisit kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edistys on mennyt alaspäin, kuin lehmän häntä.
Kaikki muuttuu huonommaksi, ennen oli kaikki paremmin.
Tupakkaa, viiksiä, pulisongeja, keskikaljaa pullosta, häpykarvoja, neuvostoliittolaisia lastenohjelmia, paljon Ladoja, talvella lapsilla karvalakki missä häntä, kaitafilmejä, kapakka, Finnhits täynnä lainabiisejä koska Suomessa ei osattu säveltää, 2 kanavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin. Vuonna 1970 Suomen sotaveteraaniliitossa oli yli 100 000 jäsentä. Pääministeri (Ahti Karjalainen), ulkoministeri (Väinö Leskinen), Suomen Pankin pääjohtaja (Mauno Koivisto), SAK:n johtaja (Niilo Hämäläinen) sekä EK:n edeltäjän STK:n johtaja (Päiviö Hetemäki) olivat kaikki veteraaneja. Eduskunnan veteraanikerhoon kuului 70 kansanedustajaa kahdestasadasta. Itse Kekkonen avasi tervehdyksellään veteraanien keräykset ja lahjoitti niihin itse rahaa näyttääkseen kansalaisille hyvää esimerkkiä. Kansa taisteli, miehet kertovat -lehteä myytiin joka lehtipisteessä.
Ja todellakin, veteraaneissa oli edustettuna kaikkia mahdollisia yhteiskunnallisia mielipiteitä, samalla tavalla kuin kansassa yleisemminkin. Suomen kommunistisen puolueen puheenjohtaja (1966–82) Aarne Saarinen ja SKDL:n, kommunistien vaalijärjestön, puheenjohtaja (1967–79) Ele Alenius olivat hekin molemmat veteraaneja.
Vierailija kirjoitti:
Ja sotaveteraanien ivaaminenkin oli loppujen lopuksi hyvin pientä, se vain
oli yksi vasemmistonuorten keksimä aihe omalle liikkeelle en tehokeinoksi. Kovin pitkälle siinä ei kumminkaan menty, aika pintaraapaisuja ne oli/---/
Minusta tuota vasemmistoradikalismia korostetaan nykyään ihan liikaa, ei se ainakaan minun elämänpiirissä näkynyt millään lailla. Ja taistolaisuus oli pienen porukan juttu, enimmäkseen se oli suun pieksämistä ja sen ohella taistelulauluja
Tarkkoja havaintoja. Taistolaiset olivat vähemmistönä sekä SKP:ssä että vasemmistossa yleensä, eduskunnassa heillä oli enimmillään 13 kansanedustajaa, ja hallituksessa toimi kyseessä olevan vuosikymmenen aikana ainoastaan yksi taistolainen, Erkki Tuominen (1914-1975), joka vuosina 1970-1971 piti toisen oikeusministerin salkkua. Mutta koska ns. kulttuuritaistolaiset olivat äänekkäitä, ja koska heidän taktiikkaansa kuului eri järjestöjen, oppilaitosten jne "valtaaminen", heitä vaikutti kenties olevan kaikkialla.
Markku Sipilä on kirjoittanut asiantuntevasti aiheesta "veteraanien pilkkaaminen".
http://jokisipila.blogspot.com/2008/04/sotaveteraanien-pilkkaamisesta.h…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmapiiri oli tosiaan kauhean ahdasmielinen ja kaikesta määräsi uskonto. Ei puhettakaan, että kirkollisina juhlapyhinä olisi saanut olla hauskaa, jopa lapsuudenkodissa äiti kielsi nauramisen pitkänäperjantaina. Elokuvateatteritkin oli pääsiäisenä kiinni.
Musiikki oli kyllä hyvää, tykkään vieläkin discomusiikista ja 70-luvun hevistä, harmi vaan, kun sitä kuuli radiosta niin harvoin. Joka toinen viikko tuli radiosta tunnin verran heviä ja joka toinen viikko progressiivista rokkia. Telkkarin Lauantaitansseissa oli aina yksi kappale nuorisomusiikkia, siinä kameran eteen päästettiin muutama nuori tanssimaan. Kappale esitettiin just ennen mainoskatkoa ja pistettiin surutta poikki mainoskatkon alkaessa enkä muista, että sitä olisi koskaan kuullut loppuun.
Onneksi tuli Nuorten sävellahja. Siinä sitten istuin radion edessä kasettimankka sylissä ja hyvän kappaleen tullessa painoin nauhoitusnappulaa ja pidin pientä mikrofonia radion edessä. Yhtä lempikappaletta en saanut nauhalle ja surin, etten kuule sitä enää ikinä. Kiitos netin laulu löytyy hetkessä.
Odottelin kerran radiomankan äärellä sormi valmiina äänitysnappuloilla että "Matkalla maineeseen" -ohjelma alkaisi, koska siinä tuli monasti hyvää rockmusaa. Vuosi oli 1975 tai 1976. Pian kuuluttaja sanoikin virallisella äänellään "Tänään meille esiintyy Matkalla maineeseen -ohjelmassa yhtye Cream. Cream esittää kappaleet Strange Brew, Sunshine of Your Love, World of Pain, Dance the Night Away, Blue Condition ja Tales of Brave Ulysses".
Vähän siinä ihmettelin yhtyeen ja ohjelman tittelin yhteensopivuutta (Cream oli toiminnassa 1966-1968) mutta nauhoitin biisit kuitenkin.
En löytänyt sanomalehdistä radion ohjelmatiedoista hakemalla tietoa siitä, että Creamista olisi ollut Matkalla maineeseen -ohjelman jakso. Lauantaina 14.6.1975 on kello 19:05–19:40 tullut sen sijaan Popin historiaa -nimisen ohjelman jakso Creamista. Matkalla maineeseen on tullut maanantaisin kello 16:45, ja se on ollut pitkä 75 minuutin ohjelma, jonka siten on varmasti täytynyt sisältää osaksi myös haastatteluja ja muuta ei-musiikillista materiaalia. (Cream-ohjelmaa 16.6. seuranneen jakson aiheena oli Armageddon, joka ei tainnut tehdäkään ikinä kuin yhden levyn. Sen tunnetuin jäsen oli sivumennen sanoen Creamin Eric Claptonin toisen entisen yhtyeen Yardbirdsin laulaja Keith Relf.)
Voisiko kyseessä olla muuntunut muisto tästä Popin historiaa -ohjelmasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä oli suuren juhlan tuntua, kun lastenohjelmaa tuli telkasta keskiviikkoiltapäivisin muutaman tunnin ajan. Smurffit ja tohtori sykerö. Meidän luokalla oli yksi tyttö, joka oli kerran nähnyt musiikkivideon. Ei meinattu uskoa todeksi. Ikinä ei olisi voinut kuvitella että telkkarista tulee tulevaisuudessa lastenohjelmaa ja musiikkivideoita 24/7 monelta kanavalta..
Torstai-iltaa odotettiin kuin kuuta nousevaa, silloin tuli Pätkis. 18:45 ensin Smurffit, sitten mainoskatko ja sen jälkeen Disney-piirretty. Ja siinäpä se sitten olikin.
Taisteluplaneetta Galactica räjäytti tajunnan mahtavilla efekteillään.
Taisteluplaneetta Galacticaa esitettiin Suomessa 80-luvulla.
Esitettiin myös jo 70-luvulla. Muistan kun ala-asteen opettajalla oli muovinen, kärkeä kohti kapeneva karttakeppi ja kerran välitunnilla järjestäjänä ollessa huomasin, että kun hankaa sillä muovisella ontolla karttakepillä luokassa olleen urkuharmonin kulmaan, siitä lähtee samanlainen ääni kuin Taisteluplaneetta Galactican Cyloneista. Järvis Veksi joka oli toisena järjestäjänä innostui siitä niin, että oli sen jälkeen joka välitunnilla kuuntelemassa karttakepin avulla tuotettuja efekti-Cyloneita.
Taisteluplaneetta Galactica -sarja alkoi tulla Suomessa TV:stä vasta helmikuussa 1981. Sen sijaan sarjan pilottijaksosta editoitu elokuvaversio Saga of a Star World oli Suomessa elokuvateatterilevityksessä, tuolla samalla nimellä Taisteluplaneetta Galactica, jo tuoreeltaan vuonna 1978.
Ruotsinlaivojen leikkipaikat muistan. Niissä oli aikuisille istuimia, joista näki leikkipaikan. Lapsille oli laivan piippu, josta sai kurkata ulos. Vasemmalla puolella oli liukumäki. Siinä se taisi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmapiiri oli tosiaan kauhean ahdasmielinen ja kaikesta määräsi uskonto. Ei puhettakaan, että kirkollisina juhlapyhinä olisi saanut olla hauskaa, jopa lapsuudenkodissa äiti kielsi nauramisen pitkänäperjantaina. Elokuvateatteritkin oli pääsiäisenä kiinni.
Musiikki oli kyllä hyvää, tykkään vieläkin discomusiikista ja 70-luvun hevistä, harmi vaan, kun sitä kuuli radiosta niin harvoin. Joka toinen viikko tuli radiosta tunnin verran heviä ja joka toinen viikko progressiivista rokkia. Telkkarin Lauantaitansseissa oli aina yksi kappale nuorisomusiikkia, siinä kameran eteen päästettiin muutama nuori tanssimaan. Kappale esitettiin just ennen mainoskatkoa ja pistettiin surutta poikki mainoskatkon alkaessa enkä muista, että sitä olisi koskaan kuullut loppuun.
Onneksi tuli Nuorten sävellahja. Siinä sitten istuin radion edessä kasettimankka sylissä ja hyvän kappaleen tullessa painoin nauhoitusnappulaa ja pidin pientä mikrofonia radion edessä. Yhtä lempikappaletta en saanut nauhalle ja surin, etten kuule sitä enää ikinä. Kiitos netin laulu löytyy hetkessä.
Odottelin kerran radiomankan äärellä sormi valmiina äänitysnappuloilla että "Matkalla maineeseen" -ohjelma alkaisi, koska siinä tuli monasti hyvää rockmusaa. Vuosi oli 1975 tai 1976. Pian kuuluttaja sanoikin virallisella äänellään "Tänään meille esiintyy Matkalla maineeseen -ohjelmassa yhtye Cream. Cream esittää kappaleet Strange Brew, Sunshine of Your Love, World of Pain, Dance the Night Away, Blue Condition ja Tales of Brave Ulysses".
Vähän siinä ihmettelin yhtyeen ja ohjelman tittelin yhteensopivuutta (Cream oli toiminnassa 1966-1968) mutta nauhoitin biisit kuitenkin.
En löytänyt sanomalehdistä radion ohjelmatiedoista hakemalla tietoa siitä, että Creamista olisi ollut Matkalla maineeseen -ohjelman jakso. Lauantaina 14.6.1975 on kello 19:05–19:40 tullut sen sijaan Popin historiaa -nimisen ohjelman jakso Creamista. Matkalla maineeseen on tullut maanantaisin kello 16:45, ja se on ollut pitkä 75 minuutin ohjelma, jonka siten on varmasti täytynyt sisältää osaksi myös haastatteluja ja muuta ei-musiikillista materiaalia. (Cream-ohjelmaa 16.6. seuranneen jakson aiheena oli Armageddon, joka ei tainnut tehdäkään ikinä kuin yhden levyn. Sen tunnetuin jäsen oli sivumennen sanoen Creamin Eric Claptonin toisen entisen yhtyeen Yardbirdsin laulaja Keith Relf.)
Voisiko kyseessä olla muuntunut muisto tästä Popin historiaa -ohjelmasta?
Mielestäni se oli nimenomaan matkalla maineeseen. Ajankohdasta en ole ihan varma. Voi olla myöhemminkin 70-luvulla. Biisitkin laiton mutulla, koska kyseisessä ohjelmassa soitettiin yleensä vinyyliälppärin A-puoli ja B-puolelta biisi tai pari, riippuen niiden pituuksista. Siitä olen kuitenkin varma, että Sunshine of Your Love soi, joten siksi oletin että kyseessä oli Disraeli Gears -levy. Saattaahan olla, että Jake Nyman, Hector tai kuka noita ohjelmia siihen aikaan koosti, oli kerännyt Creamin eri levyilta tuon ohjeman, mutta se ei olisi ollut tavallista silloin, koska siinä olisi äänitarkkailija joutunut kokoajan vaihtelemaan levyä ja hakemaan juuri oikealla hetkellä sen oikean kappaleen sieltä vinyyliltä (vinyylejä soitelleet tietävät kuinka vaikeaa on erottaa biisien välit silmämääräisesti, jos musiikissa on vaikka muuten hiljaisia kohtia tai taukoja).
Vierailija kirjoitti:
Muistanpahan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistaha meä kirjoitti:
1970-luvun alussa ei ollut vesjohtoa eikä viemäriä taloissa, hyvä jos läävässä, ei ollut telkkaria, kaikilla ei sähköjäkään ei autoa eikä edes traktoria. Telkkari jos kellä olikin siinä oli alkuun vain yksi kanava, radiossa samoin, paremmilla vehkeillä sai sitten lisääkin kuulumaan ja näkymään.
Hevosia oli vielä oikeissa töissä ihan melkoinen määrä. Peruna tehtiin hevosella ja kaivettiin kuokalla - oli siinä hommaa, koulustakin oli viikko "potatikaivulomoa". Ilan tullen poltetiin perunamaalla "kokkova" ja paistettiin tuhkassa perunoita ja lanttuja. Puimakone oli puolen kylän yhteinen, leikkuupuimurit oli ihan alkeellisia rämiä. Sirpillä leikattiin ruista ja melkein viikko siinä toisinaan meni, jos oli suurempi ala, leipä siitä pyrki tulemaan parempaa kuin nyt yleensä on, etenkin jos riihessä puitiin. Toukoviljat seivästettiin ja heinäkin milloin ei sitä luo'olla kuivattu. Seivästäminen on muuten raskasta ja hyvä että siitä on päästy eroon - 1000 seivästä heinää kesässä ja sitten 700-900 seivästä viljaa rupeaa olemaan liikaa työtä aika äkkiä. Talvella metsässä oli myyntipuun kaatamista ja kuorimista sekä halontekoa ja rakennuspuun ottoa, mutta koulu esti tai pelasti enimmiltä metsätöiltä - kummin sen nyt ottaa.
Kylissä oli vielä paljon lapsia ja nuoria ja meininki sen mukaista. Leikkejä ja pelejä oli valtava määrä - puolensataa ei riitä. Iltaisin toisinaan laulettiin porukassa mitä mieleen juolahti ja aika usein pidettiin sen laulun säestyksellä myös tanssit - tanssilavat ja seurantalot kun olivat kaukana ja sinne kallista ja hankalaa. Häät olivat valtavia, vieraita oli monasti 700-1000 henkeä.
1970-luvun puolivälissä kaikki alkoi muuttua, nuoriso muutti kaupunkeihin ammattikouluun yms. Ihmiset vaurastuivat, hommasivat sähköt, telkkarit, autot ja traktorit, vesijohdot, viemärit ja ken vain kykeni hajotti vanhan tupansa ja rakennutti uuden lättätalon. Rantojen omistajat möivät samalla loputkin ylimääräiset rantansa kesämökeiksi. Elämästä tuli enemmän sen kaltaista mitä se nykyäänkin on. Koneistettua, helppoa ja jollain tapaa aina jonkin ruudun hallitsemaa.
Tämä tuntui enemmän 50-luvulta tai jopa 40-luvulta. Ei kai 70-luvulla missään enää sirpillä leikattu viljaa? Vai oletko pohjoisesta?
Meidän kylällä oli ihan ok leikkuupuimuri, ja Massey Ferguson -traktori. Hevosia oli vain hevosmiehillä ja metsätyömiehillä, meidän kylällä yhdellä miehellä oli 70-luvulla enää hevonen töissä. Silloin vielä moottorisahalla puut kaadettiin, ei ollut monitoimikoneita.
Perunannostoloma-nimitys jäi pois 1971, kun siirryttiin 5-päiväiseen kouluviikkoon ja tilalle tuli syysloma.
Minun 70-lukuun kuuluu olennaisesti rock-musiikki ja kappaleiden nauhoittaminen radiosta, ja kaverien laitteista. Halveksittiin humppajengiä, digattiin juurikin Jethro Tullia, Led Zeppeliniä jne.
70-luvulla nuoriso jakaantuikin rasviksiin ja rokkareihin. Itse en teininä noteerannut romanttisessa mielessä muita kuin pitkätukkaisia poikia, lyhyttukkaiset eivät yhtään kiinnostaneet, out of the question. Pitkä tukka pojalla tuohon aikaan oli iso ideologinen signaali. Olin 14 v vuonna 1970.
Ei ruis kasva pohjoisessa, eikä sielläkään viikatteella heinää niitetty edes 1960-luvulla kuin joissakin erikoisissa paikoissa. Heinää kyllä seivästettiin vielä 1980-luvulla. Metsätöissä kuljettiin useammalla linja-autolla varsinkin alkukesästä, kun oli kylvö- ja istutustöitä. Ne olivat rahakkaita hommia reippaille koululaisille. Ne sen hoitoalueen työntekijät taitavat sopia yhteen henkilöautoon.
Puhuinkin yleisesti viljasta, lähinnä tarkoitin ohraa, jota viljellään melkein käsivarteen asti, tai ainakin viljeltiin ennen.
Itse olen Pohjois-Savosta, ja olin sekä metsän istutuksessa että metsän lannoituksessa, mutta ei kyllä ollut linja-autokuljetuksia, ei siis niin isoja työmaita siellä päin, veljen vanhalla Nissan Bluebirdillä mentiin, muutamalla hengellä.
Se sirpillä leikattava ruis oli meillä Etelä-Karjalassa maatiaisruista, joka oli pienijyväistä ja pitkäkortista - hyvässä maassa kasvoi yli 2 m pitkäksi, ei sitä voinut vanhanaikaisella leikkuupuimurilla puida eikä oikein voisi nykyaikaisellakaan.
Niinpä, siksi ruista on jalostettu lyhyempi kortiseksi.
Millä muuten tuollaiset rukiit sitten puitiin? Eikai kuitenkaan enää 60-luvulla(?) varstoilla mätkitty riihen, tms lattialla jyviä irti?
Puimakoneella useimmat puivat. Lyhteen side viillettiin syöttöpöydällä poikki ja irralliset korsikimput syötettiin tähkät edellä puimakoneen kitaan. Jos haluttiin pitkiä olkia niin ei leikattu sidettä auki vaan ainoastaan lyhteen tähkäpäätä käytettiin puimakoneen kidasssa.
Kellä oli vielä riihi kunnossa ja talossa useampi henki aikuista työvoimaa niin jotkut semmoiset puivat rukiinsa riihessäkin. Heidän mielestään savun maku leivässä ja puurossa oli jotenkin herkullinen. Riihessä puinti loppui lopullisesti vasta 1980-luvulle tullessa. Ne ovat nyt jo yli 80-kymppisiä nuorimmillaan, jotka riihessä puivat.
Oli suhteet itään mitä vain, meillä oli jäätävä NL viha ja taustalla myös pelko. Ihan oikeutettu sellainen, huomaan. Kommunismi oli hirvitys (mitä se tietysti olikin) ja heitä pilkattiin ihan avokämmenellä. Naisista NL:ssa puhuttiin, että ne turpoavat, koska saavat syödäkseen vain perunaa (niinpä taisi maaseudulla ollakin).
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä5770 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sarjakuvista muistan Tarzanin, Mustanaamion, Conanin ja Korkeajännitykset. Olikohan noissa tarzaneissa ja mustiksissa niitä kerhojakin, pystyi tilaamaan sormuksia jne.
Sitten oli myös jotain kauhusarjakuvia. Muistan yhdenkin, jossa sellainen hyvin seksikäs ja pikkuruisissa repaleisissa vaatteissa oleva nainen joutui painajaismaisesta tilanteesta toiseen. Yhdessä kohtauksessa hän oli pienellä puisella lautalla, joka oli uppoamassa meressä olevaan pyörteeseen. Luulin, että ne sarjikset olivat totta ja pelkäsin ihan kauheasti.
Lapsena luettiin hirveän paljon sarjakuvia ja olin hämmästynyt, kun omat lapset eivät sitten niistä innostuneet.
Joo, sarjakuvia oli paljon. Korkeajännitys- ja Siivet -sotasarjakuvat olivat suosittuja mutta itse innostuin eniten Avaruuden Korkeajännityksestä, jossa seikkaili Jet-Ace Logan kaverinsa kanssa. Harvinaisempi scifisarjakuva josta tykkäsin oli Myös "Markos-robottiajan sankari".
Kauhusarjakusvista minulla oli ainakin Shokki- ja Ihmissusi ja Frankenstein -lehtiä. Shokissa oli pääasiassa yksittäisiä tarinoita mutta Ihmissusi ja Frankenstein seurasivat jatkuvajuonisesti tietyn ihmissuden ja Frankensteinin hirviön seikkailuja.
Myöhemmin luin ja keräilin myös Jerry Cottoneita, jotka olivat sellaisia 60-70 sivuisia poliisilukemistoja ja jossain vaiheessa hyvin suosittuja. Kontravirtanen-yhtye teki niistä pieneksi hitiksi nousseen biisinkin, "Jee-Jee Jerry Cotton".
Oliko sellanen kun Siivet-lehti
Ja näiden lisäksi ilmestyi tuona vuosikymmenenä mm. Aku Ankka, Roope-sedän taskulehti, Bobo, Pellefantti, Mokkeri, Maailman vahvin nalle, Masi, Viki Vesseli, Nakke, Scooby Doo, Kiviset ja Soraset, Vaaleanpunainen pantteri, Ohukainen ja Paksukainen, Pikku Riku, Pinocchio, Ville Vallaton, Tex Willer, AgenttiX9, Buster, Hevoshullu, Hopeanuoli, Teräsmies, Lännentie, Tumac, Frendi, Tarzanin poika, Zoom, Suomalainen MAD, Yöjuttu, Jippo, Ruutu, Non Stop, Jymy ja Huuli. Jotkut näistä jäivät melko lyhytaikaisiksi, ja eräät ovat tyystin uhohdettuja. Toisilla on taas edelleen kulttimainetta, monet nuoret piirtäjät saivat niistä inspiraatiota.
Suomen Sarjakuvaseuran sivustolta voi lukea vanhoja Sarjainfon numeroita. Tässä numerossa vuodelta 1979 arvostellaan tuolloin markkinoilla olleita sarjakuvalehtiä. Tuleeko muillekin hieman nostalginen olo?
https://sarjakuvaseura.fi/fi/sarjainfo/arkisto/sarjainfo-21-30/sarjainf…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä oli suuren juhlan tuntua, kun lastenohjelmaa tuli telkasta keskiviikkoiltapäivisin muutaman tunnin ajan. Smurffit ja tohtori sykerö. Meidän luokalla oli yksi tyttö, joka oli kerran nähnyt musiikkivideon. Ei meinattu uskoa todeksi. Ikinä ei olisi voinut kuvitella että telkkarista tulee tulevaisuudessa lastenohjelmaa ja musiikkivideoita 24/7 monelta kanavalta..
Torstai-iltaa odotettiin kuin kuuta nousevaa, silloin tuli Pätkis. 18:45 ensin Smurffit, sitten mainoskatko ja sen jälkeen Disney-piirretty. Ja siinäpä se sitten olikin.
Taisteluplaneetta Galactica räjäytti tajunnan mahtavilla efekteillään.
Taisteluplaneetta Galacticaa esitettiin Suomessa 80-luvulla.
Esitettiin myös jo 70-luvulla. Muistan kun ala-asteen opettajalla oli muovinen, kärkeä kohti kapeneva karttakeppi ja kerran välitunnilla järjestäjänä ollessa huomasin, että kun hankaa sillä muovisella ontolla karttakepillä luokassa olleen urkuharmonin kulmaan, siitä lähtee samanlainen ääni kuin Taisteluplaneetta Galactican Cyloneista. Järvis Veksi joka oli toisena järjestäjänä innostui siitä niin, että oli sen jälkeen joka välitunnilla kuuntelemassa karttakepin avulla tuotettuja efekti-Cyloneita.
Taisteluplaneetta Galactica -sarja alkoi tulla Suomessa TV:stä vasta helmikuussa 1981. Sen sijaan sarjan pilottijaksosta editoitu elokuvaversio Saga of a Star World oli Suomessa elokuvateatterilevityksessä, tuolla samalla nimellä Taisteluplaneetta Galactica, jo tuoreeltaan vuonna 1978.
Olin suuri Taisteluplaneetta Galactican fani 4-vuotiaana, siitä alkaen täysi scifinörtti. Muistelisin myös vuoden olleen 1981, sillä pikkusisareni syntyi syksyllä, ja toivoin ettei hän itkeä kiljuisi ohjelman aikaan. Opin lukemaan 4 -vuotiaana joten pystyin seuraamaan tekstityksiä vaikken ymmärtänyt juonesta paljoakaan. Avaruus ja erilaiset seikkailut kiinnostivat. 70-luvusta en paljoa muista, mutta olin onnellinen lapsi.
AatunKrokotiili kirjoitti:
Tupakkaa, viiksiä, pulisongeja, keskikaljaa pullosta, häpykarvoja, neuvostoliittolaisia lastenohjelmia, paljon Ladoja, talvella lapsilla karvalakki missä häntä, kaitafilmejä, kapakka, Finnhits täynnä lainabiisejä koska Suomessa ei osattu säveltää, 2 kanavaa.
Keskikaljaa kyllä pidettiin ihan kurana, korkeintaan sitä joi vanhat papat saunan jälkeen. A olutta sen piti olla.
Katsoivat varmaan että on pahimman luokan taantumuksellinen :D