Lue keskustelun säännöt.
Nyt jutellaan 1970-luvusta!
Täällä on liikaa eilen syntyneitä, nyt me neljä-viisikymppiset saamme jutella siitä mitä 70-luvulla oli ihanaa ja kauheaa.
Kommentit (1865)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tämäkin boomeri muistaa tarinan ruostumattomasta teräksestä valmistetuista lauteista. Siitä en mene takuuseen, onko se totta.
Isä joka todella oli töissä Wärtsilän telakalla kertoi tuota tarinaa kuparisilla lauteilla.
Työpaikkahuumoria. Jokainen tajuaa, että käytäntö lopettaisi lyhyeen tuollaisen idean. Venäläiset tekivät itse parempia vitsejä omasta hallinnostaan kuten tämä:
Stalinin aikaan Neuvostoliiton rajalle pyrki iso lauma kaneja ja halusi ulos. Rajavartija kysymään, että mikäs hätä teillä Neuvostoliitossa on, eihän teitä kukaan uhkaa. Vanhin kani selittää huolissaan: "On tulossa uusi laki, jossa kaikki kirahvit julistetaan kansanvihollisiksi.
"Mutta ettehän te ole kirahveja!!" sanoi rajavartija. - "Miten me sen onnistuisimme todistamaan!?" puuskahti kani epätoivoisena.
Tämä on 70-luvun vitsikirjasta "Ole totinen toveri".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viihde-Erkki kirjoitti:
Missikisat, euroviisut, urheilukisat. Kaikkea seurattiin telkkarista, joka aika pitkälle 70-luvun loppupuolelle saakka saattoi olla monessa tuttavakodissa mustavalkea. Itse olen syntynyt 1973, ja muistelisin että 1976 meille tuli värillinen Salora, joka kestikin jonnekin kasarin loppupuolelle vauhdissa mukana. Videot hankkiessamme (1988) vaihtui sitten muistaakseni telkkakin.
Pallogrilli oli lapsesta jännittävä. Ja makkaran ohella siinä kärvennettiin usein myös ruisleipää. Tuli muuten herkullista, tuoksuineen päivineen. Ehtaa voita päälle ja ei kun ruista ranteisiin.
Mökillä radiot olivat paristokäyttöisiä, ja musiikkiohjelmia tuli vähän. C-kasetit olivat kovaa huutoa. Ja radiosta laulujen äänittäminen.
Meille hommattiin väritelevisio muistini mukaan jo 1974, mutta olimmekin sitten kahden ensimmäisen joukossa pienellä omakotitaloalueellamme. Meillä siis mustavalkotelkkari yksinkertaisesti hajosi tuolloin ja telkkarin vaihto oli pakkorako. Nuuka isäni harkitsi vielä mustavalkotelkkaria, mutta tuttu kodinkonekauppias sai puhuttua hänelle järkeä, ettei siinä kohtaa ollut enää mitään järkeä ostaa mustavalkotelevisiota, koska siirtyminen väritelevisioihin oli jo tuolloin hyvässä vauhdissa. Muutos olikin nopeaa, sillä jo parissa vuodessa kaikilla muillakin naapureilla oli jo väritelevisio.
Se väritelevisio olikin sitten todella tajunnan räjäyttävä kokemus, kun ensi kertaa värit telkkarissamme näin, sillä en ollut aiemmin koskaan kenelläkään päässyt katsomaan väritelevisiota. Vieläkin se on ylivoimaisesti mullistavin ensikokemus kodintekniikassa minkä olen elämässäni kokenut. Menee heittämällä ohi videoiden, kännykän tai tietokoneen, siis ensikokemuksena.
Vierailija kirjoitti:
Kamalinta oli NL:n pelko, telkassa 1 tai korkeintaan 2
Neuvostoliiton pelko???
70-luvun kekkoslandiassahan oli varmasti vakaimmat idänsuhteet mitä milloinkaan. Itselläni ei kyllä ollut minkäänlaista pelkoa mihinkään suuntaan, vaan koin 70-luvun erittäin miellyttävänä aikana elää lapsuuteni ja nuoruuteni. Kaikella tapaa elämäni onnellisinta aikaa.
Mitä tv-kanviin tulee, niin juu kyllä oli vain kaksi kanavaa ja molemmilla vain muutama tunti lähetystä päivässä, mutta ei mitään realitypaskaa, eikä jatkuvia uusintojenuusintojen uusintoja. Katselin televisiota paljon enemmän 70-luvulla kuin tänä päivänä. Tai no enhän minä tänä päivänä katsele televisiota enää juuri ollenkaan, kun tarvitsemani ohjelmat näen Areenasta silloin kun itselleni sopii. Kaupallisia hömppäkanavia en katsele laisinkaan, koska realitypaska, hömppäsarjat ja tuhanteen kertaan uusitut Uunot ei kiinnosta pätkääkään.
Vierailija kirjoitti:
Autossa ei pidetty takapenkillä turvavöitä.
Eikä usein etupenkilläkään. Moniin 60-luvun autoihin ei uutena oltu asennettu vöitä eteen.
Kun vyöt eivät ole vakiovaruste, niitä ei tarvitse käyttää.
Meidän dieselmersu kulki 135 km/h kaasu pohjassa. Lada taisi kulkea jotain 145 km/h.
Kupla joku 120 km/h, Rättäri 110 km/h, Skoda 120 km/, pikku-Fiat 120 km/h.
Ei silloin hirveän moni hurjastellut. Todella harvalla oli varaa nopeaan saksalaiseen autoon.
Dartti kulki kai jotain 180 km/h kasikoneella, kutosella vähemmän.
Semmoinen perusvärinen, vakio Dodge Dart kuutosella. Se olisi todella 70-lukua.
Muutos olikin nopeaa, sillä jo parissa vuodessa kaikilla muillakin naapureilla oli jo väritelevisio.
Joo-o. Väritelkusta olikin hirveästi iloa maassa jossa etelän suurimmissa kaupungeissa näkyi peräti kaksi kanavaa eikä niistäkään kovin montaa tuntia ohjelmaa näkynyt.
Yhden käden varpaat riittivät laskemaan montako tuntia värillistä ohjelmaa tuli viikossa.
Ensimmäisiä värillisiä TV-uutisiakin sai odottaa vuoteen 1977 saakka
Olympialaiset ja mm-kisat olivat 1970-luvulla vielä sellainen kansallinen instituutio että ne olivat muistaakseni ainoa (teko)syy ostaa väri-TV.
Olen melko varma että Virenin kultajuoksut 1976 Montrealissa nähtiin jo meillä väreissä mutta 1972 Műnchen oli vielä mustavalkoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autossa ei pidetty takapenkillä turvavöitä.
Eikä usein etupenkilläkään. Moniin 60-luvun autoihin ei uutena oltu asennettu vöitä eteen.
Kun vyöt eivät ole vakiovaruste, niitä ei tarvitse käyttää.
Meidän dieselmersu kulki 135 km/h kaasu pohjassa. Lada taisi kulkea jotain 145 km/h.
Kupla joku 120 km/h, Rättäri 110 km/h, Skoda 120 km/, pikku-Fiat 120 km/h.
Ei silloin hirveän moni hurjastellut. Todella harvalla oli varaa nopeaan saksalaiseen autoon.
Dartti kulki kai jotain 180 km/h kasikoneella, kutosella vähemmän.
Semmoinen perusvärinen, vakio Dodge Dart kuutosella. Se olisi todella 70-lukua.
Mosse Elite, 1500cc OHC koneella kulki reilut 150 kmh. Taisi tulla markkinoille -69. Tekniikan maailman toimittajat kirjoitti koeajo jutussa että oli ensimmäinen auto, jolla pelotti ajaa niin kovaa kuin se kulki...
Ja Mosseen oli varaa lähes kaikilla, osarilla...
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tämäkin boomeri muistaa tarinan ruostumattomasta teräksestä valmistetuista lauteista. Siitä en mene takuuseen, onko se totta.
Isä joka todella oli töissä Wärtsilän telakalla kertoi tuota tarinaa kuparisilla lauteilla.
No siinäs näette, totta se oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä5770 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sarjakuvista muistan Tarzanin, Mustanaamion, Conanin ja Korkeajännitykset. Olikohan noissa tarzaneissa ja mustiksissa niitä kerhojakin, pystyi tilaamaan sormuksia jne.
Sitten oli myös jotain kauhusarjakuvia. Muistan yhdenkin, jossa sellainen hyvin seksikäs ja pikkuruisissa repaleisissa vaatteissa oleva nainen joutui painajaismaisesta tilanteesta toiseen. Yhdessä kohtauksessa hän oli pienellä puisella lautalla, joka oli uppoamassa meressä olevaan pyörteeseen. Luulin, että ne sarjikset olivat totta ja pelkäsin ihan kauheasti.
Lapsena luettiin hirveän paljon sarjakuvia ja olin hämmästynyt, kun omat lapset eivät sitten niistä innostuneet.
Joo, sarjakuvia oli paljon. Korkeajännitys- ja Siivet -sotasarjakuvat olivat suosittuja mutta itse innostuin eniten Avaruuden Korkeajännityksestä, jossa seikkaili Jet-Ace Logan kaverinsa kanssa. Harvinaisempi scifisarjakuva josta tykkäsin oli Myös "Markos-robottiajan sankari".
Kauhusarjakusvista minulla oli ainakin Shokki- ja Ihmissusi ja Frankenstein -lehtiä. Shokissa oli pääasiassa yksittäisiä tarinoita mutta Ihmissusi ja Frankenstein seurasivat jatkuvajuonisesti tietyn ihmissuden ja Frankensteinin hirviön seikkailuja.
Myöhemmin luin ja keräilin myös Jerry Cottoneita, jotka olivat sellaisia 60-70 sivuisia poliisilukemistoja ja jossain vaiheessa hyvin suosittuja. Kontravirtanen-yhtye teki niistä pieneksi hitiksi nousseen biisinkin, "Jee-Jee Jerry Cotton".
Oliko sellanen kun Siivet-lehti
Isä joka todella oli töissä Wärtsilän telakalla kertoi tuota tarinaa kuparisilla lauteilla.
No siinäs näette, totta se oli.
Saattoi ollakin koska tässä tarinassa tilaajan motiivina oli saada ujutettua tilaukseen mahdollisimman kallita raaka-aineita "omaan käyttöön" eikä siitä etteikö ryṣṣä olisi tiennyt että lauteet kannattaa tehdä puusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En löydä kuvaa, mutta muistaako joku semmoisen puseron, jossa oli kuminauharypytys hihoissa kyynärpäihin saakka ja myös vyötäröllä? Minulla oli sellainen rippikuvassa hameen kanssa.
Minulle ommeltiin sellainen vaaleanvihreästä kreppikankaasta, ja kun kuminauhalankaa ei ollut, ommeltiin harvaan tavallisella langalla ja sitten varovasti vedettiin niillä langoilla rypytykset.
Se on smokkirypytys
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autossa ei pidetty takapenkillä turvavöitä.
Eikä usein etupenkilläkään. Moniin 60-luvun autoihin ei uutena oltu asennettu vöitä eteen.
Kun vyöt eivät ole vakiovaruste, niitä ei tarvitse käyttää.
.
Siihenhän ne korkeat liikennekuolleisuusluvut perustuu: turvavyön puutteeseen. Monet ei niistä pitäneet, kun ne tuli autoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä kun lukee, niin tulee haikeus ja raivo samaan aikaan..
Meille tuli puhelin vasta puolivälissä seitkytlukua ja loppupuolella väritelkku.
Vaatetus oli oikeasti aivan järkyttävää.
Luistimet oli nahkaa ja maailman löysimmät jalassa. Ihme ettei nilkat menneet ihan solmuun.
Siihenhän ne korkeat liikennekuolleisuusluvut perustuu: turvavyön puutteeseen. Monet ei niistä pitäneet, kun ne tuli autoihin.
Turvavyöt oli pakko asentaa uusiin autoihin etupenkille 1971 eikä niitäkään ollut pakko käyttää kuin vasta 1975.
Halvat kiinteät (ei rulla) vyöt olivat aivan käyttökelvottomia. Monessa autossa et yltänyt edes kojelautaan asennetun radion nuppeihin avaamatta vyötä ajon aikana.
Takapenkeille jossa lapset matkustivat ei turvavyöpakkoa tullut kuin vasta 1987 ja sekin tietty vain niihin autoihin joissa edes oli turvavyöt.
Kun muistaa rippikouluikää lähentelevän autokannan keski-iän niin harva yli 40-vuotias on käyttänyt turvavöitä autossa ennen kuin vasta aikuisena. Hyvin vaan selvittiin hengissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun muistaa rippikouluikää lähentelevän autokannan keski-iän niin harva yli 40-vuotias on käyttänyt turvavöitä autossa ennen kuin vasta aikuisena. Hyvin vaan selvittiin hengissä.
Vain ne ovat kertomassa selvinneensä hengissä, jotka selvisivät hengissä.
Omassa lapsuudessani esim. kesälomamatkat olivat suureksi osaksi kärsimätöntä kiemurtelua ja kiipeilyä paljain jaloin Ladan turvavyöttömällä takapenkillä. Selvisin hengissä, mutta ajatus että omat lapset altistaisi millekään vastaavalle ei ole oikein tästä maailmasta.
Vierailija kirjoitti:
Siihenhän ne korkeat liikennekuolleisuusluvut perustuu: turvavyön puutteeseen. Monet ei niistä pitäneet, kun ne tuli autoihin.
Turvavyöt oli pakko asentaa uusiin autoihin etupenkille 1971 eikä niitäkään ollut pakko käyttää kuin vasta 1975.
Halvat kiinteät (ei rulla) vyöt olivat aivan käyttökelvottomia. Monessa autossa et yltänyt edes kojelautaan asennetun radion nuppeihin avaamatta vyötä ajon aikana.
Takapenkeille jossa lapset matkustivat ei turvavyöpakkoa tullut kuin vasta 1987 ja sekin tietty vain niihin autoihin joissa edes oli turvavyöt.
Kun muistaa rippikouluikää lähentelevän autokannan keski-iän niin harva yli 40-vuotias on käyttänyt turvavöitä autossa ennen kuin vasta aikuisena. Hyvin vaan selvittiin hengissä.
Aika moni muu ei selvinnyt. 70-luvulla ihmisiä kuoli liikenneonnettomuudessa kuin kärpäsiä. Itse Kekkonen (kukapa muu!) puuttui sitten asiaan, ja saatiin esim. nopeusrajoitukset. Siihen asti sai painaa nilkka suorana missä vaan, niin lujaa kuin koslasta lähti. Vuonna 1972 kuoli 1156 ihmistä liikenteessä, viime vuonna 189, vaikka liikennemäärät ovat lisääntyneet valtavasti.
Halvat kiinteät (ei rulla) vyöt olivat aivan käyttökelvottomia. Monessa autossa et yltänyt edes kojelautaan asennetun radion nuppeihin avaamatta vyötä ajon
Vielä tärkeämpää oli se että kiinteät turvavyöt estivät jopa kurottamisen lämmityslaitteen säätimiin ja tuulilasin sisäpinnan kuivaaminen sekä jopa rapaaminen oli mahdotonta jos vöitä käytti.
Suomen oloissa autoilun historian tärkeintä turvavarustetta eli ilmastointia ei meillä hankittu ennen 1990-lukua edes edustusautoihin jotka ihan erikseen tilattiin ilman moista "herkästi hajoavaa turhaketta."
Puolet vuodesta hinkattiin sitten toisella kädellä pysyvässä huurteessa olevaa tuulilasia sisäpunnalta ja pakkasella sisältä jäätyvää ikkunaa sai raapata ensimmäiset 10km ennen kuin lämppäri alkoi puskea lämmintä.
Oikein yhdelläkään kaupalla paitsi Helsingin ja Turun Stoccalla ei ollut ilmaista lämmintä parkkihallia ja tavallisen autoilijan kärry oli yksinkertaisesti jäässä marraskuusta huhtikuuhuun.
Sisään kaiken aikaa kengissä ja hengitysilmassa tuleva kosteus jäi sinne eikä kuivunut ennen kesää.
Aika moni muu ei selvinnyt. 70-luvulla ihmisiä kuoli liikenneonnettomuudessa kuin kärpäsiä. Itse Kekkonen (kukapa muu!) puuttui sitten asiaan, ja saatiin esim. nopeusrajoitukset.
Taas jankutetaan näistä nopeusrajoituksista ja vaietaan kuoliaaksi se fakta että 1970 luvun taitteessa ajettiin tennari lattiassa kuoppaisilla pikiteillä 145/80/12 ristikudosrenkailla varustuilla 1950/1960-luvun loppuunajettuilla romuilla joissa varpaat pilkottivat maskin välistä ja kolariturvallisuus perustui siihen miten paljon pohkeella sai jännitettyä vastaan.
Nikulan tv oli hyvä. Kasperi ja Eulaalia Kenkkunen. Trai Trai trallallaa....
Missikisat, euroviisut, urheilukisat. Kaikkea seurattiin telkkarista, joka aika pitkälle 70-luvun loppupuolelle saakka saattoi olla monessa tuttavakodissa mustavalkea. Itse olen syntynyt 1973, ja muistelisin että 1976 meille tuli värillinen Salora, joka kestikin jonnekin kasarin loppupuolelle vauhdissa mukana. Videot hankkiessamme (1988) vaihtui sitten muistaakseni telkkakin.
Pallogrilli oli lapsesta jännittävä. Ja makkaran ohella siinä kärvennettiin usein myös ruisleipää. Tuli muuten herkullista, tuoksuineen päivineen. Ehtaa voita päälle ja ei kun ruista ranteisiin.
Mökillä radiot olivat paristokäyttöisiä, ja musiikkiohjelmia tuli vähän. C-kasetit olivat kovaa huutoa. Ja radiosta laulujen äänittäminen.