Nyt jutellaan 1970-luvusta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pikkuveli tuli sairaalasta kotiin ja pötkötti sen vuoden äitiyspakkauksen makuupussissa: murretun keltaisella pohjalla ruskeita ja beigejä kukkasia.

Olisi kiva kuulla synnytystarinoita, koska ne mitä minä kuulin tuolta ajalta olivat ihan hirvittäviä. Mitään kipulääkkeitä ei välttämättä saanut, eikä ollut kuin yksi synnytysasento.

Eihän noista asioista silloin lapsille puhuttu, mutta jälkeenpäin olen kuullut useammaltakin kaverilta, että heiltä on kuollut veli tai sisko synnytykseen tai heti kohta sen jälkeen. Keskosilla taisi olla huonot mahdollisuudet.

Ei 70-luvulla enää juurikaan lapset kuolleet synnytykseen. Kyllä Suomen lapsikuolleisuuus on jo silloin ollut todella pientä, mutta keskosten hoito on ollut kyllä vielä ihan lapsenkengissä nykyiseen verraten. Synnytykset on varmaan olleet kivuliaampia, koska kivunlievitystä ei juurikaan ollut ja silloin oli vielä ajatuksena,että "kivulla sinun on synnytettävä"(rangaistukseksi naisille, kun kerran Eeva meni syömään sen omenan ja naisten takia Aatami ja Eev joutuivat pois paratiisista.) Toinen sisareni sanoi, että synnytys oli niin kamalaa, että jäi ikuiset traumat ja piuhat katkaisiin heti kun mahdollista. Toisella siskolla vauvat oli pieniä molemmilla kerroilla (noin 2500kg) ja synnytykset helppoja.

No on pieniä olleet! oletteko kenties valaita?

1970-luvulla käytettiin matematiikan opetuksessa uutta, kokeellista menetelmää. Jotain alkio-oppia. Minäkään en oppinut mitään :D

Alkio-oppi oli kokeilu, epäonnistunut sellainen:

Suomessa uusi matematiikka otettiin käyttöön koulu­opetuksessa samoihin aikoihin kuin valmisteltiin siirtymistä peruskouluun.. Taistelu muutoksen ympärillä oli kiivasta, osittain senkin takia, että yhteiskunta oli tuolloin kaikkein politisoitu­neimmillaan. Täytäntöön­pano oli ripeä. Opettajat koulutettiin joukko-oppiin vain lyhyillä pika­kursseilla. Vanhemmista ei ollut apua muutoksen omaksumisessa, sillä heille joukko-oppia ei ollut koskaan opetettu.

Matematiikan opiskelu joukko-opin menetelmällä tarkoitti sitä, että numerot korvattiin opetuksen alku­vaiheessa alkioilla ja joukoilla sekä ynnälasku unioneilla. Luvut ja niillä suoritettavat lasku­toimitukset opetettiin myöhemmässä vaiheessa joukko-opin käsitteiden avulla. Oppikirjat olivat luonteeltaan työ­kirjoja. Niistä tuli kuva­painotteisia. Niissä oli aikaisempaa vähemmän selityksiä, mutta enemmän esimerkkejä ja harjoitus­tehtäviä..

https://fi.wikipedia.org/wiki/Uusi_matematiikka

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2007/11/23/joukko-oppia-vareissa

Pelkästään tuon jälkimmäisen kuvan näkeminen aikaansaa oksennusreaktion..

Niin se matemetiikka oli ennen laskento

Kyllä autokanta oli tuoreempaa ennenvanhaan, ainakin 80-luvulle asti, sitten tuli lama ja tuhosi kaiken, autokannan keski-ikä alkoi nousta vasta siinä vaiheessa. Toki autot on parantuneetkin aikojen saatossa, mutta fysiikan lakien mukaan pelti tuppaa ruostumaan edelleen meidän oloissamme turhan herkästi.

Olen 48v ja 1984 meille tuli sellainen auto jossa oli takanakin turvavyöt ja siitä lähtien olen pitänyt turvavyötä kytkettynä aina autossa matkustajana ja tietenkin myöhemmin myös kuljettajana.

Joskus bussillakin kuljen ja on vähän orpo olo kun niissä ei vieläkään ole turvavöitä olemassakaan. En tosin tiedä onko pitkän linjan busseissa jo turvavyöt.

Olen syntynyt -68 ja omia muistojani 70-luvulta:

- serkuilla ja pikkuserkuilla oli Lundbyn tms. nukketalot ja minulla ei, olin tosi kateellinen.

- Heili Karjalasta ja Tulipunaruusut olivat alkupuolella hittibiisejä ja soivat koko ajan, valitettavasti. Opin inhoamaan "suomihumppaa" loppuiäkseni... Jossain vaiheessa taas Irwin oli kovassa huudossa.

- menin ekaluokalle peruskouluun -75, oli pieni kyläkoulu (pikkupaikkakunta sisä-Suomessa). Koulussa oli jumalaton kuri, piti viitata ja nousta seisomaan vastatessaan, ylimääräistä ei inahdettu.

- kotona oli mustavalko-tv kaksine kanavineen, ohjelmista muistan lähinnä Musta oriin, Onnen päivät ja Pikkukakkosen. 8-vuotiaana ensi-ihastukseni oli Kurt Russell Veljekset-sarjasta. Ja urheilu, sitä seurattiin aina, ja esim. Lasse Viren oli sankarini.

- kuuntelin paljon radiota, esim. kuunnelmia. Ja kerran muistan seuranneeni presidentinvaalien valitsijamiesäänestystä, oli todella tylsää, pelkkää "Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen"...

- sain ekan pyöräni, keltaisen Tunturi Ponin. Sillä mentiinkin sitten kymmenisen vuotta.

- kyläkaupasta käytiin ostamassa kavereiden kanssa merkkareita 10 penniä/kappale.

- Olin kova lukemaan, kaikki hevoskirjat varsinkin luin kunnankirjaston lastenosastolta. Niin ja Viisikot, niistä meillä oli bestiksen kanssa kisa, kumpi ekana lukenut kaikki, mutten muista, kumpi voitti...

Tässäpä näitä. Ja olen siis naispuolinen.

Vierailija kirjoitti:

Aika moni muu ei selvinnyt. 70-luvulla ihmisiä kuoli liikenneonnettomuudessa kuin kärpäsiä. Itse Kekkonen (kukapa muu!) puuttui sitten asiaan, ja saatiin esim. nopeusrajoitukset.

Taas jankutetaan näistä nopeusrajoituksista ja vaietaan kuoliaaksi se fakta että 1970 luvun taitteessa ajettiin tennari lattiassa kuoppaisilla pikiteillä 145/80/12 ristikudosrenkailla varustuilla 1950/1960-luvun loppuunajettuilla romuilla joissa varpaat pilkottivat maskin välistä ja kolariturvallisuus perustui siihen miten paljon pohkeella sai jännitettyä vastaan.

Kyllä nopeusrajoitukset oli ratkaiseva tekijä onnettomuuksien vähentämisessä. 

Vaikka autot olisi kaikki vyöttömiä ruostekasoja rättirenkailla, eihän kukaan delaisi liikenteessä jos ei kukaan törmää mihinkään... mutta jos taas vedetään niin kovaa kuin kalustosta lähtee, niin se lisää onnettomuusriskiä, vaikka asiaa katsoisi miltä kantilta tahansa.

Kannattaa katsoa 1960-luvun dokkari "Joutukaa sielut", saa jälkipolvetkin käsitystä miten päätöntä liikennekäyttäytyminen oli, ja se yhdistettynä vapaisiin nopeuksiin, niin ei ihme että porukkaa kuoli.

ps. ristikudosrenkaiden kokoja ei ilmoiteta "145/80/12" tms...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuli yhtäkkiä selvä muistikuva mummosta, joka laittoi huulten väliin sokeripalan ja joi tämän jälkeen kahvia tassilta. Siis kaatoi kahvin lautaselle ja ryysti siitä. Onko kukaan muu nähnyt moista muinaisilmiötä :D

Mistä mummo oli kotoisin? Tätä tapaa ei ollut kaikkialla.

Karjalais mummot joi ainakin kaffet noin

Ite olen 90-luvulla syntynyt, mutta kiitos vanhempieni ja kavereiden 70-luku on tullut tutuksi. Rock-, punk- ja discomusiikki oli hyvää, samoiten niitten vaatetyylit. Erkki Junkkarista ruusuisineen hopeamaljoineen tai niitä ruskeankeltaisia kukkakuvioita en kaipaa.

Kaverini kämppä on myös aidosti retroa, rakennettu 70-luvulla, oransseineen kaakeleineen ja ruskeineen pistokkeineen. (No sopii ko nakutettu ko pukeutuukin niihin 70-luvun mekkoihin.) Sentään seinät maalattu myöhemmin valkoiseksi.

Pikku Kakkosesta tuli Matti ja Miisu ja mummani sanoi että tätä näytettiin silloin ko äiteeni oli pieni, äitee oli siis 70-luvun lapsi ja vähän teini kans, hänen ansiosta Abbat jne. tuli mulle tutuksi jo pienenä. 

Vierailija kirjoitti:

Maalla oli vielä maitotonkkia ja sellaisia puisia odotuspenkkejä tai jotain, missä odotettiin bussia tai hengailtiin. Joka kylässä oli kioski ellei kauppaa. Ja posti. Nyt nämä ovat kadonneet, kuten koulutkin ja lapsiperheet.

Maitolaituri tai maitokoppi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuli yhtäkkiä selvä muistikuva mummosta, joka laittoi huulten väliin sokeripalan ja joi tämän jälkeen kahvia tassilta. Siis kaatoi kahvin lautaselle ja ryysti siitä. Onko kukaan muu nähnyt moista muinaisilmiötä :D

Mistä mummo oli kotoisin? Tätä tapaa ei ollut kaikkialla.

Karjalais mummot joi ainakin kaffet noin

Ja mun mummo myös. Oli alkujaan Hämeestä, mutta kasvoi pienestä asti Helsingissä. Naimisiin muutti sitten Pohjois-Karjalaan.

Kaffen teki mun lapsuudessa vielä pannukahvista. Oli ne itsevirkatut kahvimyssyt. Kahviin laitettiin kermaa (ei missään nimessä edes punaista maitoa) ja kahvi juotiin kaatamalla pieni määrä tassille ja siitä nautittiin sokeripalan läpi.

Ja aina piti päiväkahveilla olla jotain makeaa, vähintään sen seitsemän sortin pikkuleivät ja kuivakakut, mutta mielellään bebeleivos, marenkikakkua tai tuulihattu 🍰👵🍪

Otsikko on kuin toteltava määräys tai komento tai muuten tulee remmillä selkään niinkuin 70-luvulla.

Elämä 1970-luvulla. Käytiin koulua, harrastettiin jotakin lähellä kotia, leikittiin yhdessä muiden lasten kanssa, mentiin itse kouluun fillarilla tai kävellen. Kun tultiin koulusta kotiin, tehtiin leipä ja syötiin välipala. Perjaintaisin katsottiin Uljasta mustaa telkkarista. Lapset osasivat lukea, kaikki oppivat lukemaan sanomalehti, aikuiset ymmärsivät jotakin yhteiskunnasta. Elämä ei ollut ihmeellistä mutta suurimmalle osalle, se oli turvallista ja hyvää. Vähemmän fiksuillakin oli työpaikka ja tulot. 

En kaipaa 1970-lukua takaisin, mutta oli siinä paljon hyvääkin. Maailma oli yksinkertaisempi, vähemmän vaihtoehtoja, luulen että moni kaipaa juuri sitä. Seiskarin lapsista ja nuorista tuli itsenäisiä ja rohkeita, koska  aina oli pärjättävä. 

Mamma oli KeskiSuomesta, tullut stadiin parikymppisenä ja pappa Loviisasta: Mamma oli ollut jazz piikki nuorena ja pappa kapinallinen valuri. Mutta mamma joi kaffet sokerin läpi tassilta, pappa hörppäs kupista. Oli ne 60-70 luku hyvää aikaa. Oli duunii, rahat riitti ja rikastuttiin, talkoo porukkaakin löytyi. Nousukautta elettiin, sodat oli taakse jäänyttä elämää, taas sai tanssia ja laulaa. Ihana muoti leveät lahkeet ja minihameet. Naiset kauniita ja osaivat meikata ja miehet komeita.

Mirette kirjoitti:

Ite olen 90-luvulla syntynyt, mutta kiitos vanhempieni ja kavereiden 70-luku on tullut tutuksi. Rock-, punk- ja discomusiikki oli hyvää, samoiten niitten vaatetyylit. Erkki Junkkarista ruusuisineen hopeamaljoineen tai niitä ruskeankeltaisia kukkakuvioita en kaipaa.

Kaverini kämppä on myös aidosti retroa, rakennettu 70-luvulla, oransseineen kaakeleineen ja ruskeineen pistokkeineen. (No sopii ko nakutettu ko pukeutuukin niihin 70-luvun mekkoihin.) Sentään seinät maalattu myöhemmin valkoiseksi.

Pikku Kakkosesta tuli Matti ja Miisu ja mummani sanoi että tätä näytettiin silloin ko äiteeni oli pieni, äitee oli siis 70-luvun lapsi ja vähän teini kans, hänen ansiosta Abbat jne. tuli mulle tutuksi jo pienenä. 

Väreistä tuli todellakin mieleen tuo aikakausi.  Asun nyt 1972 rakennetussa kerrostalossa ja meillä on vielä alkuperäinen hissi käytössä: hissi on sisältä myrkynvihreä ja tumman oranssinpunainen, nostalgista.

Mun lapsuudessa meillä oli joka asunnossa seinät maalattu vaikka millä väreillä (isä oli mielestään hyväkin sisustussuunnittelija heh heh): oli karmiininpunainen eteinen, lehmuksenvihreä ruokasali, veljellä oranssi huone ja minulla seinät kahdella eri vihreällä. Ja keittiön isä maalasi suklaanruskealla (alakaapit) ja postinkeltaisella (yläkaapit).

Vaatteissa oli vaikka mitä värejä ja kuosia. Mulla oli aniliininvärinen intianpuuvillapusero, omenanvirheät housut, oranssi poncho ja äidillä oli yhteen aikaan paloauton punainen takki. Ah, ja sitten oli Marimekon raidalliset kuosit vaikka missä väreissä.

Joskus 70-luvun alussa musa oli "purkkaa ja jytää" eli poppia ja rockia, sitten tietysti heviä ja hard rockia, ja 70-luvun lopulla tuli punk. Musavideoita ei tietenkään vielä tehty mutta tv:ssä saatettiin esittää jonkun ulkomaan suuruuden taltioitu tv-esiintyminen. Muistan nähneeni tv:ssä tuolloin ensi kertaa Jimi Hendrixin

Hey Joen, ja jo se kitaraintro meni täysin ihon alle. Voi niitä aikoja 😻

Mä olen syntynyt kesäkuussa -79 joten ei ole muistoja 70-luvusta. :D

Vierailija kirjoitti:

Otsikko on kuin toteltava määräys tai komento tai muuten tulee remmillä selkään niinkuin 70-luvulla.

Nyt juttelet 70-luvusta tai sitten itket ja juttelet.

Nemma kirjoitti:

Siis Nikulan tv.

Oletettavasti https://fi.wikipedia.org/wiki/Niksulan_TV

Mutta musiikki oli parempaa, työttömyys vähäistä, narkkareita harvassa etc.

Sex Pistols

Clash

Damned

Sham 69

Stiff Little Fingers

Cockney Rejects

Uk Subs

Angelic Upstarts

Osa edelleen kasassa, mutta tuolloin parhaimmillaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuli yhtäkkiä selvä muistikuva mummosta, joka laittoi huulten väliin sokeripalan ja joi tämän jälkeen kahvia tassilta. Siis kaatoi kahvin lautaselle ja ryysti siitä. Onko kukaan muu nähnyt moista muinaisilmiötä :D

Mistä mummo oli kotoisin? Tätä tapaa ei ollut kaikkialla.

Karjalais mummot joi ainakin kaffet noin

Pohjois-Savossa myös. Isäni juo edelleen, on 97 v.

70-luvun tunnelmiin pääsee hyvin silloin tehdyissä elokuvissa, esim. Simpauttaja kuvaa hyvin 70-luvun maaseutua.

Vierailija kirjoitti:

Kamalinta oli NL:n pelko, telkassa 1 tai korkeintaan 2 kanavaa, samoin radiokanavat, ylipursuavat värit, hajusteiden käyttö likaiselle iholle, hiusperuukit, tupakointi sisällä ja yleisissä tiloissa.....

Tuo tuntuu hassulta, tuo pelko, tarkoitat varmaan noottikriisiä, joka 61 synnytti pelon ilmapiiriä.

Mutta  70-luvulla meidänkin kylältä sodan käyneet miehet kävivät bussimatkoilla Neuvostoliitossa, Leningradissa pääsääntöisesti, siis nykyisessä Pietarissa. Kovasti siellä halvan vodkan maassa juotiin viinaa.

Vaateteollisuus kukoisti idän  viesnnin ansiosta, Kostamuksessa rakennettiin Neuvostoliittoon suomalaisvoimin jalostamoa. Päästiin todella hyötymään siitä, että oltiin suurvallan ja isojen markkinoiden naapurina.

Ei 70-luvulla pelätty enää Neuvostoliittoa, se oli tullut jo sen verran tutuksikin, ja kuten sanottu: hyödylliseksi meille. Näin minä sen muistan, ja senkin, että kulttuurivaihto Neuvostoliiton ja Suomen välillä oli vilkasta.