Nyt jutellaan 1970-luvusta!

Vierailija kirjoitti:

Huomaatteko kirjoitustaidon tässä ketjussa, kun vertaa nykynuoriin ja palstaan muuten?

Nyt kun sanoit, kyllä!

Hyvin kirjoitettuja viestejä on ilo lukea. Samaa ei todellakaan voi sanoa kaikkien nuorempien kirjoituksista.

Köyhällä oli potkukelkka ja rikkaalla Lada.

Toivottavasti semmoinen spermanpolttama ääni dubbauksessa tekee paluun!

Kelta-oranssi-RUSKEA talo!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytiin Keimolassa F1- kisoissa usein, kun asuttiin lähellä, Klaukkalassa. Se avattiin -66 ja suljettiin -78. Olen ihan pienenä nukkunut päiväunetkin siellä katsomossa äidin sylissä (siinä metelissä), koko perhe pääsi aina mukaan. Muistan, että jännintä oli seurata sivuvaunullisten ajoja, että osuuko se nahkahaalarin peppu asfalttiin.. Bensan haju kävi nenään ja tunnelma oli korkealla!

Suomessa ei ole ikinä sjettu F1-kisaa.

Ei niin, mutta F2 kilpailuja Keimolassa ajettiin usein.

Mistä kaupoista teinit ja parikymppiset ostivat 70-luvulla vaatteensa? Silloinhan ei Henkkamaukkaa tai vastaavia halpisketjuja Suomessa ollut, Seppälä taisi kyllä jo olla. Olivat luultavasti myös laadukkaampia kuin nykyään?

Jostain syystä tykkään 70-luvun muodista, porukoiden vanhoja kuvia on aina hauska katsella :D

1976, olin 11v. Isäni kuoli.

Ei kiinnosta kun olen syntynyt vasta 80 luvulla. 70 luku on mulle vaan kamalaa musiikkia, rumia vaatteita, kauheita kampauksia ja silmälaseja. Ne pulisongitki hyi hitto ja ankeutta ylipäätään. Jotain ihmeen hippejä ollut ihmiset sillon.

Yähhjjj kirjoitti:

Ei kiinnosta kun olen syntynyt vasta 80 luvulla. 70 luku on mulle vaan kamalaa musiikkia, rumia vaatteita, kauheita kampauksia ja silmälaseja. Ne pulisongitki hyi hitto ja ankeutta ylipäätään. Jotain ihmeen hippejä ollut ihmiset sillon.

  Miksi kirjoitit tänne?

olin siina onnellisessa asemassa etta mulla oli ns vapaa kasvatus, kesalomat sain olla aamusta iltaan ulkona ja meidan maessa asui paljon lapsia ja yhteista tekemista oli paljon,  ruutuhyppely, kirkonrottaa. majan rakentamista ja kalliota ja metsaa riitti juoksennella ja pyorilla mentiin uimaan hyvin useasti, oltiin ruskeita kun papuset ja ruoka maittoi kun vaan ehti syomaan, liikalihavia lapsia ei nakyny.

tv oli mustavalko ja pekka puupaa lumimiehen jaljilla oli ensimmainen nakemani juttu, olin kylla jo aiemmin saanut kayda leffassa ns nonstop teatterissa  vanhempani kanssa ja hamarasti muistan etta joku hiiulihei huolta nyt ei siella pyori, mustavalkosena.

ja paljasjaloin , ilman kenkii pysty hyvin liikkumaan ja ns ,varvastossut sitten oli hyvat lapsytella jos liikaa alkoi jalkapohjia karvastelemaan.

meilla ei ollut edes puhelinta...miten oli mahdollista parjata ilman.

kaupoista suosittu oli heps nimimen , suuri tavaratalo jos myytiin silloin kaikkea kumista ja muovista, sielta niita varvastossujakin halpaan ale hintaan sai.

sekaleipa oli hyvaa eika niinkun vetela lapyska kun nykysin nuo kaupan leipatarjonnat. jotta niinkun leivan voitelit voilla niin pysy ihan koossa....tivoli tuli vaan vappuna kaupunkiin ja se oli odotettu juttu ja harvinainen. 

Vierailija kirjoitti:

Yähhjjj kirjoitti:

Ei kiinnosta kun olen syntynyt vasta 80 luvulla. 70 luku on mulle vaan kamalaa musiikkia, rumia vaatteita, kauheita kampauksia ja silmälaseja. Ne pulisongitki hyi hitto ja ankeutta ylipäätään. Jotain ihmeen hippejä ollut ihmiset sillon.

  Miksi kirjoitit tänne?

Miksipä ei?

Vierailija kirjoitti:

Mistä kaupoista teinit ja parikymppiset ostivat 70-luvulla vaatteensa? Silloinhan ei Henkkamaukkaa tai vastaavia halpisketjuja Suomessa ollut, Seppälä taisi kyllä jo olla. Olivat luultavasti myös laadukkaampia kuin nykyään?

Jostain syystä tykkään 70-luvun muodista, porukoiden vanhoja kuvia on aina hauska katsella :D

Oli Jokisen vaatekauppa, Löytis yksi halpakauppa, tosin en muista saiko sieltä vaatteita.

Olivat kalliita, harkittiin kauan mitä ostetaan.

Olen itse syntynyt 1978 eli olen 40-vuotias. Kiva lukea juttuja syntymävuosikymmeneltäni, josta en muista mitään :) Äidiltäni kerran kysyin miksi mulla oli ruskeat tai myrkynvihreät potkuhousut, niin äitini sanoi, että silloin noita värejä pidettiin "cooleina". Jotkut hempeät värit oli 70-luvulla "lällyjä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä kaupoista teinit ja parikymppiset ostivat 70-luvulla vaatteensa? Silloinhan ei Henkkamaukkaa tai vastaavia halpisketjuja Suomessa ollut, Seppälä taisi kyllä jo olla. Olivat luultavasti myös laadukkaampia kuin nykyään?

Jostain syystä tykkään 70-luvun muodista, porukoiden vanhoja kuvia on aina hauska katsella :D

Oli Jokisen vaatekauppa, Löytis yksi halpakauppa, tosin en muista saiko sieltä vaatteita.

Olivat kalliita, harkittiin kauan mitä ostetaan.

Paljon parempi kuin nykyään, kaikki ostelevat tekokuituriepuja jotka kestävät hätinä kaksi vuotta tai joita käytetään vain pari kertaa. Vaatteiden "tehotuotanto" on mennyt älyttömäksi. Ihmiset saisivat alkaa käyttää tarkkaa harkintaa uudelleen ja miettiä "tarvitsenko tätä todella?"

Telkkarin ohjelmatarjonta oli suppeaa. Muistan, että kun arki-iltana tuli jokin kotimainen elokuva 60-luvun alusta tai 50-luvulta, niin sitä katsottiin, koska viihdetarjonta oli niin vähän. Seuraavana päivänä juteltiin siitä luokkakaverien kanssa.

Musiikkia ostettiin kasetteina tai vinyyleinä. Tarjouksesta tuli ostettua halpoja äänitteitä, vaikka ei tiennyt, millaista musiikkia ne sisältävät. Sillä tavalla kuulin Camel-yhtyeen musiikkia ensimmäisen kerran.

Jyväskylän opiskelija-asunnoissa Kortepohjassa joka talossa joka kerros oli aina eri värinen. Siis yksiön yksi seinä oli esim. myrkynvihreä tai oranssi tai lila jne. 20 neliön yksiössä asui aina kaksi opiskelijaa. Meillä kävi värin suhteen tuuri, sillä meillä oli ihan hyvän vihreä seinä. Niin ja tuuri kävi siinäkin mielessä, että kun muutimme asuntoon, emme tunteneet toisiamme lankaan, mutta tutustuminen sujui sutjakkaasti ja olemme edelleen tekemisissä toistemme kanssa, vaikka asumme aika kaukana toisistamme.

Siihen aikaan opiskelija-asunnoissa sai asua muistaakseni vain kaksi vuotta, joten hyvin monilla oli kokemusta myös alivuokralaishuoneista. Niin minullakin. Ensimmäinen kämppä oli niin pieni, että kaverit virnuilivat minun asuvan vaatehuoneessa. Ei keittiön käyttöä. Suihkuun sai mennä, mikäli isäntäväellä ei ollut pyykit kuivumassa ammeen päällä. Usein oli. No oli niitä parempiakin kämppiä, joissa sai jopa käyttää keittiötä ja jääkaappia ja lukea talon sanomalehden jne.

Vierailija kirjoitti:

Mistä kaupoista teinit ja parikymppiset ostivat 70-luvulla vaatteensa? Silloinhan ei Henkkamaukkaa tai vastaavia halpisketjuja Suomessa ollut, Seppälä taisi kyllä jo olla. Olivat luultavasti myös laadukkaampia kuin nykyään?

Jostain syystä tykkään 70-luvun muodista, porukoiden vanhoja kuvia on aina hauska katsella :D

Vaatteita sai jonkin verran maalla Osuuskaupasta. Farkkuliikkeitä oli jo silloin. Seppälästä tosiaan ostettiin paljon. Vaatehuone oli yksi ketju, mistä tuli ostettua. Sitten oli pieniä paikallisia liikkeitä ja Anttilan postimyynti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ankeata ja ilotonta aikaa. Televisiossa ei ollut mitään katsottavaa. Kaksi kanavaa, joilla ohjelma alkoi kuudelta ja loppu yhdeltätoista. Ohjelmat pääasiassa totisia asiaohjelmia. Kummallinen moralisoiva, kyttäävä ilmapiiri. Vasemmistoälyköt narisivat jatkuvasti viihteen paheellisuudesta. Ihmisiin ei luotettu yhtään. Suomi ei ollut varsinainen länsimaa niihin aikaan. Yksilöllisiä vapauksia oli paljon vähemmän kuin nykyään. Uskonnon ja kirkon asema oli ihan toinen kuin nykyään. Kaikkeen piti olla lupa.

Nuo vasemmistoälyköt...olin lapsi silloin, en muista, mutta jälkikäteen saamani kuvan mukaan olivat todella rasittavia. Neuvostoliittoa palvottiin...

YYA -sopimus oli kaiken huippu. " Neutraalille "  Suomelle naurettiin ulkomailla. Tajusin itse jo 13v eihän maa jolla toi sopimus voi olla neutraali mutta sitähän meille aivopestiin.

Jos ei ole vielä kukaan sanonut niin Smurffit tulivat Wikipedian mukaan vasta vuonna 1981.

Olen syntynyt 1975 ja kaipaan sitä, että katukuva oli seesteinen, visuaalisesti selkeä ja suht mainokseton. Myös turhaa äänisaastetta oli vähemmän, esim kaupoissa ei radiot ja musiikit pauhanneet. Aivot eivät olleet jatkuvan keskeytyksen pommittamana ja kaikkea ei koko aikaa katsottu älypuhelimesta. Ainut mitä en kaipaa noilta ajoilta on se, että kaupat oli la vain klo 13 asti auki ja sunnuntait kiinni. Tästä johtuen Suomi tuntui ahdistavalta itäblokilta aina la klo 13:stä ma-aamuun. Varmaan tunnelmaan vaikutti muukin ankeus ja syrjäinen sijaintimme, mutta yhdistin sen jotenkin siihen, että koko maa pysähtyi viikonlopuksi.

Saman ahdistavuuden olen kokenut vain Prahan esikaupunkialueella 1991 kun yövyin Interraililla pari yötä. Rajat oli vasta kunnolla aukeamassa kaikelle uudelle ja vanha pelko leijui vielä kaupungin päällä.

Olin nuori 70-luvulla.  Muoti oli rumaa.  Meistä tietysti silloin hienoa.  Meillä oli tiukat lyhyet puserot ja siniset farkut tai teryleenihousut, joitten lahkeet oli valtavimmillaan juuri 70-luvulla.  Napa sai vilkkua näkyvillä jos niin halusi.  Kengissä oli korokepohjat, joskus aika älyttömät.  Mutta pakko oli ollakin, kun lahkeet viisti maata.

Kaikki oli ruskeata ja valui alaspäin.  Tukat valui alaspäin niin pojilla kuin tytöilläkin.   Niissä lepattavissa lahkeissa kävelytyylikin oli jotenkin omanlaisensa, sellainen laahustava.

Yhtenä aamuna makasin vielä sängyssä, kun radiosta tuli Napoleonin mopo.  Se oli ensimmäinen kerta, kun kuulin nimen Juice Leskinen.  Sittemmin on tullut kuultua vähän useamminkin. 

60-luvulla alkanut hippiliike eli vielä ja sen rinnalla taistolaisuus.  Koko 70-luvun sai kuunnella niitä hoilotuksia, tosin jotkut niistä kommarilauluista oli aika hienoja ja hyvin tehtyjä, esim. Punainen Maria, jota kuuntelin ihan tosissani.  Kom-teatteri eli kultakauttaan.  Myös Songilo (itse asiassa tosi hyvä!) kuuluu jotenkin mun 70-lukuuni. 

Joku kirjoitti, että telkkarista tuli vain Vietnamin sotaa, mutta eikös se päättynyt jo v. -73?  Tosin tietenkin sitä puitiin vielä pitkään sen jälkeenkin. 

Muistan ensimmäiset farkkuni, mutta en muista, mistä ne ostin.  Meidän kylällä ei olut Seppälää, mutta Sokoksen vaateosasto oli aika hyvä.  Yhteen aikaan oli muodissa mustat nahkatakit muhkeine turkiskauluksineen, ja minäkin kävin ostamassa sellaisen Jyväskylästä, muistaakseni Tammivuoresta.  Se on mulla vieläkin tallessa, samoin komea susiturkishattu.  Sellaisessahan Viktor Klimenkokin komeili jossain kuvassa.  Loiri oli 70-luvulla parhaimmillaan ja Uuno kuumaa kamaa.  Samoin käytiin katsomassa Viimeinen tango Pariisissa, jota kaikki ei ymmärtäneet ollenkaan vaan piti huonona elokuvana, mitä se ei todellakaan ollut.  Kestäisi varmaan katsoa vieläkin.

70-luvulla saatiin paistatella suomalaisten urheilijasankareiden valossa, pitkästä aikaa.  Muistan vieläkin, kun eräs koulumme opettaja 60-luvulla sanoi, että Suomen urheilun kultakausi on ohitse, ikinä ei enää suomalaiset tule menestymään missään lajissa, koska Suomi on liian pieni maa ja sen aiemmat urheilusaavutukset on perustuneet vain siihen, että muissa maissa ei ole panostettu urheiluun kunnolla, mutta se asia muuttuu täydellisesti nyt, kun muissa maissa aletaan laittaa siihen rahaa haisemaan, mikä Suomelle ei ole mahdollista.   No ei siinä mennyt kuin muutamia vuosia, kun Lasse Viren voitti kultamitaleita kaksissakin olympialaisissa perätysten ja varsinkin talvilajeissahan meillä on sankareita kyllä riittänyt.